Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?
Kommentit (1352)
20+ olin. Opiskelin, ja koko vuosikymmentä varjosti suunnaton toivottomuus. Toisen ihmisen lainatkin sain niskaani, ja koin s. hyväksikäyttöä. Vuosituhannen vaihteessa sitten yritin i m.
Koko tin vuosikymmen on muistoissani ihan sillkaa ahdistusta, synkkyyttä ja hirvittävää tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 ja firmassa osakkaana. Pankki pakotti ottamaan valuuttakorilainan. Seuraavalla viikolla markka kelllui. Jäi 3 miljoonan markan velat. Ne pankki keplotteli mieheni yhtiökumppanin nimiin, ja mieheni niitä maksamaan. Kaikki meni, kaikki. Mieheni pääsi ulosotosta tänä vuonna. velkaa jäi maksamatta korkoineen noinn 300 000. Edelleenkäänn meillä ei ole mittään.
Ja kokoomuksen Iiro Viinanen valtiovarainministerinä uhosi vielä edellisenä päivänä ennen devalvaatiota, että markka devalvoidaan vain kuolleen ruumiini yli. Äijä elää vieläkin nauttien ruhtinasllista ministerin eläkettä.
Hei, nyt muistat väärin se joka uhosi kuolleesta ruumiista oli Kullberg suomen pankista. Eletty on ne ajat huhhuh
28. Vasemmisto ajoi vahvaa markkaa ja elimme yli varojemme. Vasemmisto ei halunnut sopeutuksia, vaan pakotti devalvaatioon. Korttitalo romahti.
Oikeisto joutui siivoamaan jälkiä ja vasemmisto huusi kurkku suorana, että siivoojat ovat pahoja, ilkeitä ja ihan tahallaan tekevät kauheuksia, että kansa kärsisi.
2024? Sama kaiku on askelten. Historia toistaa itseään. Nyt ei onneksi takana ole valtava lama, vaan perinteinen holtiton taloudenpito.
Olin 30mppinen, kopiksen jälkeen olin pankissa 6 vuotta määräaikaisena töissä. Koin Säästöpankin ja Yhdyspankin yhdistymisen rumalta puolelta, konkreettisesti, kun kahden pankin naiset työnnettiin samaan pankkisaliin, ja ilmapiiri oli jäätävä ihan henkilötasolla. Silloinen appiukko haukkui minut pankkirosvoksi, koska olin pankissa töissä kun lainojen korot nousivat pilviin ja omaisuuden arvo romahti. Välillä asuntolainan korko saattoi olla jopa yli 20 prosenttia! Moni oli kahden asunnon loukussa, kun nousukautena hankittu kallis asunto oli myynnissä ja uusi oli jo ostettu. Meillä oli sama tilanne.
Saimme kaksi lasta, ja olimme pitkillä työttömyysjaksoilla molemmat, mutta ajankohta oli hyvä, koska saimme itse hoitaa lapset suurimmaksi osaksi. Kaikki vaatteet jne piti ostaa uutena, koska kirppareita ei juuri ollut, koska kaikki käytettiin tarkkaan ja kierrätettiin perheissä. Etsin vaunuihin sisaristuinta tai seisomatelinettä, mutta en löytänyt edes käytettynä. Tein kaiken ruuan itse, ei tullut mieleen ostaa valmista ruokaa. Ei niitä edes paljoa ollut tarjollakaan, maksalaatikkoa ja verilettuja.
Töitä oli kyllä, jos lähti pimeisiin töihin, pätkätöihin tai kauas kotoa reissuhommiin.
Olin 10-12 vuotias. Äidiltä meni työ, tosin ei aiemminkaan ollut kuin lähinnä pätkätöissä. Isä oli joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle selkävaivojen takia vähän ennen lamaa. Kyläkouluja lakkautettiin ja koulussa kaikesta säästettiin. 5. luokalla meilläkin oli 30 oppilasta. Tädiltä ja hänen mieheltään meni firma ja oli aika lähellä ettei mennyt talo myös. Olivat juuri ennen lamaa saaneet ostettua, kun olivat ensin monta vuotta säästäneet. Pääsivät onneksi myöhemmin uusiin töihin. Kaverin isältä meni firma ja sen mukana kaikki muu. Teki sitten itsarin, eikä ollut kuin 40 v. Aika monelta tutun/kaverin vanhemmista ainakin toiselta meni työpaikka. Vaikeaa aikaa monella tavalla. Mutta ilo koetettiin löytää pienistä asioista. Puuhailtiin kavereiden kanssa kaikenlaista, enimmäkseen ulkona. Koulussa oli myös ihan kivaa, välillä käytiin isän siskon luona naapurikaupungissa viikonloppuisin. Muutenkin sukulaisten kanssa pidettiin yhteyttä. Isällä 8 sisarusta ja heidän perheet, äidillä vähän vähemmän. Kesän 93 varmaan paras juttu oli se, kun pääsin isän toisen siskon perheen mukana ( heillä oli vuoden minua vanhempi tyttö ) Ruotsiin käymään. Harvinainen juttu maalla asuvalle lapselle.
Lamasta muistan et olin neljän lapsen äiti ja Esko Aho oli pääministeri ja Iiro Viinanen oli valtiovarain ministeri, ja Arja Alho joku joka pelasti rikkaat veloista ja jätti kansalaiset makselemaan rikkaiden velkoja. Mnet kansalaisen teki itsemurhia ja perheet erosi, ja kansa menetti kaiken, pankijohtajille ja rikkaille, jotka nytkin leveilevät, ja monet kansalaiset ovat vieläkin laman kynsissä.
Tavallista kansaa ei autettu missään, kaikki vietiin, ja rikkaat ja pankinjohtajat elivät rikasta elämää.
Nyt historia toistaa itseään, Orpon ja Puran aikakautena, kansa voi yhtä huonosti ja menettää kaiken. -90 vuoden lama toistuu nyt parhaillaan, kansa menettää kaiken ja rikkaat rikastuu.
Olemme pudonneet -90 vuoden tasolle.
Olin 7-vuotias vuonna 1992 ja aloitin silloin koulun. Äiti oli yksinhuoltaja eli emme olleet varakkaita ja hänellä oli koko ajan työpaikka eli ei vaikuttanut siten meidän arkeen. Koulussakin saatiin kaikista aineista omat koulukirjat uutena eikä niitä tarvinnut kierrättää vaan sai pitää omana. Muistaakseni vasta 6. luokalla oli jotain kirjoja, joita ei saanut omaksi. Yläasteella, jonka aloitin vuonna 1998, sitten kaikki kirjat oli sellaisia, että ei saanut omaksi vaan meni aina seuraavalle ikäluokalle.
Samoin koulusta saatiin kynät, kumit, vihkot, en kokenut, että näissä olisi tingitty. En toki tiedä onko esimerkiksi niiden laatu ollut aiemmin parempi.
Tuosta ajasta on jäänyt myös mieleen Bosnian sota ja erityisesti uutiskuvat ja dokumentit sodassa kuolleista ja loukkaantuneista lapsista, pakolaisista, Sarajevosta jne. Oma elämä tuntui tuohon nähden ihan luksukselta. Kun menin kouluun, niin äiti tilasi Koululainen-lehden, ja siinä oli se mielipidepalsta niin siitäkin on jäänyt mieleen kuinka monissa lasten kirjoituksissa oli toiveena, että Bosnian sota loppuisi.
Muistan myös sen, että kirpputoreista tuli valtavan suosittuja, ne oli ihan täynnä ihmisiä ja "kaikki" kävi siellä ostoksilla.
Itse en koe, että lama-aika vaikutti mitenkään minuun. Lapsen maailmassa tuollaiset huolet ei tuntunut miltään, kun itsellä oli se perusarki ja äidillä töitä kuitenkin koko ajan.
Täytin 18 syksyllä 1993. Elintasomme nousi rutkasti laman aikana. Isä oli kunnalla johtotehtävissä, äiti valtion virastossa. Eli molempien työpaikat säilyivät, ja ison inflaation mukana tuli roimat palkankorotukset. Lisäksi isoisäni kuoli 1994, ja hän oli sijoittanut aktiivisesti pörssiosakkeisiin, joiden arvot olivat moninkertaistuneet vuoden 1987 romahduksen jälkeen. Isäni peri tuolloin pari miljoonaa markkaa. Ostettiin toinen auto, lomailtiin kaukomailla yms. Aika matalaa profiilia tuli kuitenkin pidettyä, koska niin monella tutulla meni huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Turkista tuli siihen aikaan ja Puolasta niitä rosvoja varastamaan jopa työpaikoille veivät tyttöjen tavaroita avasivat posteja ja veivät tyttöjen palkkarahat. Nytkin niitä hiipii ympäriinsä. Myös lomakohteissa.
Kenelle 90-luvulla maksettiin palkkarahat postissa? Kirjeessä? Paketissa?
No mä taisin olla päälle 12. Muistan että monien vanhemmat eros siihen aikoihin. Ja nousukkaiden lapsilla ei enää ollutkaan viimeistä huutoa kaikki.
Itse en muista perheessämme olleen erityisemmin mitään erikoista? Isä saattoi vaihtaa työpaikkaa?
Parikymppisenä kauppisopiskelijana elämä hymyili vaikka oli aina p.a. Matalapalkkaisen yksinhuoltajaäidin lapsena oltiin totuttu köyhyyteen. Opiskelujuhlat ja riehakas tunnelma jäi ajasta päällimmäisenä mieleen. Jotenkin sitä selvisi vaikka välillä itkeskeli selviytymisen kanssa.
Töitä ei saanut valmistumisen jälkeen, olisin tehnyt mitä hommia tahansa. Kortistossa oltiin lähes kaikkien kavereiden kanssa. Lopulta pääsin senaikaisella työllistämistuella pätkätöihin ja sen avulla taas seuraavaan paikkaan.
Rahaa ei ollut, uusia vaatteita en ostanut tai harrastanut mitään kallista. Silti se aika oli hyvää elämää, muistelen lämmöllä.
90-luvulla olen ollut 21-31v. Ei vaikuttanut omaan elämään mitenkään. En edes tainnut tiedostaa että oli lama.
Vähän yli 20-vuotias, juuri valmistunut yliopistosta, ei töitä missään, jopa ilmaisissa harjoittelukyselyissä meidät naurettiin pihalle, saatananmoinen homma maksaa opintolaina takaisin. En ole koskaan sen jälkeen ottanut lainaa, enkä ota. Maksan kaiken käteisellä, en edes luotolla. Jos ei käteinen riitä ostoon, en osta. Opin kerralla.