Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?

Vierailija
05.07.2014 |

Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.

 

Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus. 

 

Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa! 

 

Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.

 

Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani. 

 

Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...

 

Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.

 

Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.

Kommentit (8036)

Vierailija
8021/8036 |
26.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syntyneellä palstahullulla on nyt mielikuvitustytär ja kolme mielikuvituskaveria.😄

Äiti! 😍

Vierailija
8022/8036 |
26.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aa että. Kirjoittelen tänne joka päivä, milloin äidistäni, boomereista ja joskus kasarista. olen 70-luvulla syntynyt palstahullu. Olen aina tykännyt jaaritella ja jaaritella. Keksin mielikuvitushahmoja. Olen niin yksinäinen ja vainoharhainen. Käyttäydyn kuin aivovamman saanut. Toistan viestejä yhä uudelleen ja uudelleen.. kaikesta syytän äitiäni , muistutan siitä jatkuvasti täällä- koska, noh, äitini on pilannut kaiken.  

Haluan siis jatkuvasti valittaa teille lapsuudestani boomereista ja äiskästä ja piehtaroida kaunoissani. Missään nimessä en mene elämässäni eteenpäin. Elämä on hyvää viisikymppisenä jauhaa menneitä. Minä en osaa muutakaan. Ongelma on äiti, boomerit ja kasari. Ongelma on erityisesti vain se, että minä olen ILKEÄ ja INHOTTAVA ja saan kaikesta PAHAN MIELEN.

Lopputulemana länkytän yhä vain lopulta täällä boomereista ja äidistä. Psykiatri voisi ottaa minuun yhteyden.  Itse asiassa monet oli ehdottomasti ollutkin aina soittamassa psykiatrille. Mutta sanoin että älkää soittako 🤣 Tähän pitää kovasti valitella oman elämän raskautta, on se niin kamalaa kun joutuu ihmisten välisessä ristipaineessa elämään! Mitään eilisestä ja ilkeistä asioista ei itse asiassa koskaan tapahtunutkaan, ja minä olen vain INHOTTAVA kun koetan ILKEYTTÄNI tikulla sörkkiä vanhoja asioita. Ihan niin kuin lapsuudessanikin, olin inhottava ja ilkeä. Löin varmaan pääni ja hourin kummia vieläkin Ja ihan niin kuin tässä ketjussa vielä nytkin, nää boomereita ja äitejä joka puolella 😍 siivoan kaikki viestit joissa minua ei myötäillä. silläkin tavalla sairas minä palstatonttu olen. 

Ainoa mikä tässä nyt vielä jaksaa ihmetyttää on se, että olen niin pakkomielteinen. mieluummin istun kesät palstalla miettien boomereiden pyllyjä. Ja otan sen riskin, että itse vaikuttaa mielisairaalta. Ja tämä myös sittenkin kun on jo siitä syystä tärähtänyt.

Katso viisikymppinen jumppaa! Sormet ja ranteet saa hyvää liikuntaa kun 70-luvulla syntynyt näpyttelee viestejä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
8023/8036 |
26.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syntyneellä palstahullulla on nyt mielikuvitustytär ja kolme mielikuvituskaveria.😄

Äiti! 😍

Vainoharhat😍

Vierailija
8024/8036 |
26.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harhaluuloisuushäiriö😍

Vierailija
8025/8036 |
26.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Harhaluuloisuushäiriö😍

😋

Vierailija
8026/8036 |
26.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Yhyy olen alavireinen ja närpin ruokaa😩

t viisikymppinen palstatonttu

Pää kipeä ja pyöryttää. Aamupala ei uppoa. Boomerin syytä😩

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
8027/8036 |
26.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhyy olen alavireinen ja närpin ruokaa😩

t viisikymppinen palstatonttu

Ei pidä paikkaansa vaan päinvastoin. Kovasti olen täällä miettinyt pätkäpaastoa ja ruokaremonttia. 🤔 Liikaa on tullut painoa kun on aina ollut syöpön vikaa. Jäätelö varsinkin on liian hyvää! 

Ravitsemusterapeuttia tuossa äsken itselleni tuumasin, samalla kun vedin jälkkäriksi juustoja ja viikunahilloa. 😆

Vierailija
8028/8036 |
26.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhyy olen alavireinen ja närpin ruokaa😩

t viisikymppinen palstatonttu

Varasin zykiatrille ja zykolokille ajan 😩😩

Hyvä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
8029/8036 |
26.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt vedin perässäni juustoa ja hilloa. Raskasta vetää juustorekeä😩😩

Vierailija
8030/8036 |
26.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nyt vedin perässäni juustoa ja hilloa. Raskasta vetää juustorekeä😩😩

Yeah, on rankkaa olla 70-luvulla syntynyt 

yeah yeah its hard to be a palstatonttu

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
8031/8036 |
26.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nyt vedin perässäni juustoa ja hilloa. Raskasta vetää juustorekeä😩😩

Kyllähän nyt palstatontulla juustoreki täytyy olla.

Vierailija
8032/8036 |
31.08.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmat ikäluokat eivät puhuneet, koska se ei ollut tapana ja siihen ei ollut aikaa. Miksi he loukkaantuvat siitä, että nykyaikana ihmiset haluaisivat puhua ja avata kokemuksiaan ja tunteitaan? Meillä on nykyään siihen mahdollisuus, aikaa ja myös taitoa. Tuntuuko se hyökkäykseltä itseä vastaan vai muuten vaan epämiellyttävältä, pelottavalta ja vieraalta ajatukselta? Miksi puhumista pidetään heikkoutena, turhana vatvomisena, vellomisena ja valittamisena? Onko kyse asenneongelmasta, opitusta kaavasta vai siitä, että kaikkea itselle vierasta pitää periaatteen vuoksi vastustaa. Mielellään myös häpäistä ja tehdä naurunalaiseksi.

Tuntuu siltä, että monelle vanhemmalle ihmisille elämä on suoritus. Suoritetaan tarvittavat asiat reippaasti, hiljaa ja mukisematta. Ei valiteta, ei mietitä asioita, ei pohdita mitään eikä varsinkaan

 

Mieluummin minä olen onnellinen kuin rehkin unelmoiden haudanlevosta.

- Karrelle palanut enkeli

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
8033/8036 |
01.09.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi viestini, jossa mainitsin kuinka pitkäaikainen välinpitämättömyys ja kaltoinkohtelu voivat altistaa PTSD:lle piti poistaa?

Traumat tallentuvat kehoon vaikka mieli ei niitä enää muistaisikaan. Sikäli tuo "unohda menneiden vatvominen" on kaikista surkein neuvo. Alice Miller sanoikin aikanaan, että ihmiset, jotka vähättelevät lapsuuden traumoja ja painostavat antamaan anteeksi pelkäävät, että he joutuvat muiden muistojen kautta kohtaamaan sisäisen lapsensa.

Vierailija
8034/8036 |
01.09.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyttäreni luki tätä ketjua ja pyysi ystäviänsäkin lukemaan. Ovat 70-luvun lapsia. Hän kertoi, että kukaan ei ollut kokenut noita hirvityksiä äitinsä taholta.😽. Onneksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
8035/8036 |
01.09.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ohhooh! Tänne on harhaisuus taas palannut.

Vierailija
8036/8036 |
01.09.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hui, eksyin ketjuun, mutta boomerihulluhan on valllannut tämän.🤡

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi viisi viisi