Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3826)
Sormuksenhan saa ostaa jokainen rakkaalleen ja kaiverruttaa siihen mitä huvittaa. Vai kieltääkö aviopoliisit myös tämän?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Juurikin näin. Mikä ihmeen tarve on mennä naimsiiin? Miksi pitäisi mennä? Ei naimisiin meneminen mitenkään suhdetta muuta. Inhoan hääjuhlia, morsiuspuku on ruma ja muutenkin kaikki tyttömäiset hääkoristeet. Lisäksi ei kiinnosta edes kestitä sukulaisia, koska pidän vain harvoista sukulaisista.
Järkevä ihminen tekee aina avioehdon naimisiin mennessä. Jos ei vielä saa irti mitään perinteisistä häistä, jotka nekin yleensä paisuvat kustannuksiltaan hyvin korkeiksi, jää aika vähän syitä tosiaan mennä naimisiin. Sitoutua toiseen voi muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorempana kihloissa, vaikka ei oltu sovittu hääpäivää. Asuttiin kyllä yhdessä. Avokki sitten osoittautui vähemmän luotettavaksi, joten erottiin. Nykyisen mieheni kanssa en mennyt lainkaan kihloihin, vaan menimme maistraatissa naimisiin ja kerroimme tapahtuneesta muille vasta jälkikäteen, koska ei haluttu mitään hössötystä asian ympäriltä.
Miten te sitten pystytte menemään naimisiin, kun ette mitenkään sopineet siitä? Ihan sattumalta osuitte maistraattiin yhtä aikaa ja olitte vahingossa varanneet ajankin?
Sanottiinko tuossa ettei oltu sovittu aikaa?
Jos oli sovittu aika, niin viimeistään sen sopimisen yhteydessä kihlaus astui voimaan. Olitte siis kihloissa ennen naimisiinmenoa.
Kihloissa ja kännissä on kiva olla!
Ok. No menen naimisiin sitten kun jaksan. Mitään aikarajaahan tähän ei ole.