Aivopesevä mummo
Nyt kaipaan neuvoa ulkopuolisilta ja uutta näkökulmaa.
Erosin lasteni isästä heidän ollessaan pieniä. Tahtoiltamme löysimme uudet parisuhteet ja menimme naimisiin.
Nyt exäni erosi vaimostaan ja tästä se alkoi...
Mummo joka on hyvin uskovainen, lestadiolainen on ruvennut tunkemaan lastemme päähän ajatusta yhteenpaluusta. On myös ruvennut vanhempaa lasta puhumaan nykyistä miestäni vastaan.
Vanhin on pariin otteeseen kysellyt "ottaisitko isän takaisin." "voisitteko palata yhteen" ja kysyessäni asiasta sanoo itse keksineensä sen, ei mummo.
Nuorempi lapsista kertoo kuulleensa mummon puhuneen asiasta vanhemman kanssa...salaa, eli on salakuunnellut.
Olen niin kypsä näihin aivopesuihin...en jaksa. Vanhempani ovat täysin sitämieltä ettei lasten pidä mennä mummolleen, kun on henkisesti haitaksi ja niiltä menee kohta mielenterveys, varsinkin, kun vanhempi lapsi on erittäin herkkä.
Nykyinen mieheni on samalla kannalla, että lapset kylään vain isälleen, mummo voi siellä sitten käydä katsomassa valvotusti.
Itse en tiedä mistään mitään. Lapset rakastaa mummoaan ja mummo heitä, mutta miksi hän riskeeraa kaiken tuollaisella??
Vanhemmalla lapsella on jo nyt koulussa rankkaa ja kuraattorin kanssa on puhuttu asiasta ja lapsen puheista siellä...puhuu uskonnosta paljon.
Nyt äidit ja isät ja muut. Auttakaa neuvotonta äitiä. Tuntuu, että olen puun ja kuoren välissä :(
Kommentit (9)
istuisit lastesi kanssa alas ja kertoisit, että ajattelet asioista eri tavalla kuin mummo. Kertoisit myös, että kristillisessä traditiossa avioliitto on niin tärkeä ja suuri asia ja että mummon kantaan vaikuttaa tämä asia. Eli mummo saa pitää oman kantansa mutta tästä huolimatta äiti ja isä tekevät omat ratkaisunsa elämässä.
Mitäs jos keskustelisit hänen kanssaan? Järkevä mies kyllä huomaa,mikä on pahaksi lapsille.
Asiasta on puhuttu lasten kanssa ja ollaan juteltu myös hyvässä hengessä exän kanssa asiasta, hän lupasi pitää äidilleen "elämänsä saarnan", mutta tämä ei ole eka kerta..
On ollut näitä vaiheita, kun mummo aivopessyt lapset uskomaan, että äiti on paha ja syntinen ja joutuu tuliseen järveen. phuh...tuollaista tekstiä kuuntelin 4v lapselta aikoinaan.
Jos hän rakastaisi lapsia, niin miksi tekee tuollaista ja riskeeraa kaiken? Älytöntä!!
AP
Mummo aiheuttaa selkeästi haittaa lapselle ja voit aivan hyvin kieltäytyä luovuttamasta lapsia sinne. Tietysti jos isä vie omalla hoitovuorollaan niin pahahan siihen on puuttua. Oletko puhunut lasten isän kanssa, mitä hän ajattelee asiasta?
Nyt kannattaa varmasti tehdä lapsille selväksi, että mummo keksii asioita. Selität rauhallisesti, että mummo uskoo asioihin, jotka eivät sinun mielestäsi ole totta ja joihin sinä et usko. Selität myöskin, että missään tapauksessa ette palaa yhteen lasten isän kanssa. Ja samalla annat mahdollisuuden kysellä asioista.
Kerrot ihan, että mummo saattaisi omista uskonollisista syistään toivoa teidän yhteen paluutanne, mutta ettei se oikeasti ole mahdollista, kun kummallakin on muuta elämää ja muita sitoumuksia, ettekä te enää ole pitkään aikaan ajatelleet toisistanne sillä tavalla kuin vaimon ja aviomiehen kuuluu ajatella. Että pelkkä ystävyys ja kunnioitus ei riitä - vaikka lapsten isä onkin ihan hyvä mies (mitään muutahan et voi hänestä lapsille väittää) hän ei ole oikea sinulle etkä sinä hänelle.
Lapset ovat jo niin isoja, että heille kannattaa selittää asia ihan kunnolla.
Jos vanhemmalla lapsella on muuta uskonnollista ahdistusta, uskonnostakin kannattaa ehkä puhua vähän. Ja sitten kannattaa todellakin pitää etäisyyttä ahdistusta aiheuttavaan mummoon. Mutta tästä on sitten pakko puhua myös lasten isälle ja selittää, miksi näin on. Ihan koko tarina aviojuttuineen ja muiden ahdistuksineen päivineen. Muuten hän ei osaa tukea lasta oikealla tavalla silloin kun lapsi on hänen luonaan ja mummon kianssa tekemisissä.
Pistät mummon ruotuun. Teet selväksi että suhde hänen poikansa kanssa on ohi ja molemmat sitoutuivat toisiin ihmisiin.
Se että hänen poikansa on nyt vapaa ei kaada liittoasi nykyisesi kanssa.
Tee selväksi että lasten vierailut loppuvat hänen luokseen jos ei kunnioita sinua ja uutta suhdettasi.
Kerrot että lasten päät sekottuvat tuollaisesta seläntakana puuhastelusta ja se ei ole aikuismaista toimintaa.
Muutenkin rajoittaisin kanssakäymistä sillä mummohan tuputtaa uskontoaan lapsillesi ja ne sekoaa sen takia muutoinkin.
Mahdollisimman vähän tekemisissä ja silloin kuin sinä olet läsnä.
Hyh hyh, ihan kyyneleet tuli silmiin, kun luin juttuasi.
On se vaan rankkaa tasapainotella tässä välissä. Toisaalta oksettaa miten tuo uskovainen ei voi kunnioittaa meidän liittoamme ja elämää. Liekkö tavallaan kateutta, kun oman pojan liitto karahti kiville jo alkuunsa, hmph.
Muistan muuten, kun tämä mummo tarjoutui vahtimaan uutta vauvaamme, joka siis nykyisen lapsi...oikeasti näen painajaisia, mitä hän olisi "uskonkiihkossaan" voinut lapselle tehdä...helv.
Ehkä yritämme nyt pitää hieman väliä ja odotella kuulumisia exältä, miten äitinsä selittänyt nämä puheet.
Laitoin myös lapsen kuraattorille viestiä, että ehkä se perheneuvola voisi nyt tehdä terää kaikille.
En edes nyt voi kuvitella miltä miehestäni tuntuu kuunnella näitä juttuja, varmaan törkeän pahalta..sillä hän on kasvattanut nämä "vieraat lapset" rakkaudella ja hänen sukunsa myös :) aivan ihania ihmisiä. Täytyy varmaan myös keskustella hänenkin kanssaan kunnolla, mielipaha varmasti korkealla.
AP.
Kiitokset halauksien kera.
Ulkopuolinen näkökulma välillä auttaa, varsinkin tällaisissa asioissa joissa on itse vähän "jäävi".
Yritetään nyt sitten exän kanssa saada asiat sovittua, ja mummo tapaa lapsia hänen läsnäollessa. Onpahan joku Big Brtoher valvomassa noita puheita.
t. tätä noudattanut ja se on kannattanut