Miksi haluan aina miestä joka ei halua minua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni miehenä taas on niin, että jos nainen ei heti vastaa tunteisiini ja halua yhtä paljon, menetän kiinnostukseni. Jos intohimoa ei ole alusta asti, ei sitä tule myöhemminkään. On ollut monia naisia, joiden kanssa on ollut hyviä keskusteluja. Sitten kun ollaan tavattu, olen halunnut häntä, mutta nainenpa ei olekaan vastannut tunteeseen fyysisellä tasolla. Sen jälkeen tulee hyväksikäytetty olo: kaikki se keskustelu ihan turhan takia. Nainen muuttuu suorastaan vastenmieliseksi mielessäni ja suututtaa, että taas annoin vedättää itseäni naisen toimesta, joka ei halunnutkaan minua kokonaisvaltaisesti. Kelpasin kyllä lätinäseuraksi, mutta seksiä ei herunut. En ala seurustella sellaisen kanssa, joka ei halua minua alusta asti yhtä paljon kuin minä häntä.

On sitten paljon naisia mennyt ohitsesi, ja tulee menemään. Tyypillinen mies, pukille pitäisi heti päästä. Mulla ja monilla naisilla menee maku tuommoisiin miehiin ja heti.

Jep. Tulee mielikuva, että mies on kaikkien tapaamiensa naisten kanssa hyppäämässä heti sänkyyn. Ja todennäköisesti onkin.

Näitä pvonkaajia tunkee meidän naisten elämään ikkunoista ja ovista, vaikka ei haluaisikaan, arkena ja joka paikassa. Ei jaksa.

Minä pidän tuollaista ajatusta epänormaalina ja epäterveenä, että vain miesten ajatellaan haluavan seksiä. Miksi ne naiset ovat halunneet jutella tuntikausia, ovat olleet kiinnostuneita, ovat kehuneet ulkonäköäkin jne., mutta sitten pitäisi jämähtää johonkin juttelutasolle? Sorry, mutta jutella voi työkavereidenkin kanssa - suhde naisen kanssa on jotain muuta. Sen on tarkoitus olla kokonaisvaltainen, ja seksi kuuluu siihen. Seksi myös on keino tutustua. Ei se niin mene, että ensin pitää läpäistä jokin kysymyspatteristo ja sitten vasta saa vähän hyväillä, ja sitten taas tuntikausia lisää lätinää ennen kuin saa koskettaa vielä vähän enemmän. Ei tuollaisia pelejä jaksa kukaan normaali ihminen.

Minä ainakin oletan, että naiset ovat yhtä seksuaalisia olentoja kuin itse olen - eli haluavat mielellään harrastaa seksiä sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan tuntevat halua. En ymmärrä naisia, joita kiinnostaa vain "keskustella". Parissa vastauksessa puhuttiin "sadoista miehistä". Täyttä hoopoilua. En todellakaan ole treffaillut satoja naisia, eivätkä myöskään ne naiset, joita olen tapaillut, ole käyneet treffeillä satojen miesten kanssa.

Nykyään on kaikki ehkäisymenetelmät, ja lähes kaikki sinkut asuvat omillaan, eikä yhteiskunta paheksu millään tavalla sinkkujen seksisuhteita. Mikä siinä sitten mättää? Onko niin harva nainen sitten tasapainoinen ja itsetunnoltaan kunnossa, että pystyy täysipainoiseen suhteeseen? Kahvittelut ja keskustelut sopivat eläkeläisille, mutta kyllä minä ainakin oletan, että työikäinen nainen on seksuaalinen olento, joka kaipaa yhtä paljon seksiä kuin itse haluan. Voihan sitä lätistä somen kautta loputtomiin, mutta ei minua kiinnosta sellainen suhde, joka on vain loputonta lätinää.  t. sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin menetän kiinnostukseni mieheen ulkonäöstä riippumatta samantien jos/kun mies alkaa osoittaa tunteita mua kohtaan.

Niin kauan kun mies ei ole kiinnostunut niin mua kiinnostaa. Se miehen kiinnostus on just se turn-off joka saa aikaan omien tunteiden kuolemisen ja tarpeen paeta.

Tuo kertoo lähinnä huonosta itsetunnosta. Oletko lisäksi sellainen, että pidät ikään kuin viileää ulkokuorta? Olen huomannut, että nykyään monet ns. menestyvät akateemisesti koulutetut naiset eivät uskalla ryhtyä suhteeseen vaikka olisivatkin jostakusta kiinnostuneet tai mies ilmaisisi kiinnostuksensa heille. On kuin he pelkäisivät sitä ennalta tuntematonta aspektia, joka parisuhteeseen liittyy. Kotona on kaikki viimeisen päälle tip top, ura on hoidettu, työ tehdään ammattimaisesti, ulkoisesti ollaan aina ammattimaisen viileitä ja asiantuntevia jne., ja siihen yhtälöön ei haluta minkäänlaista "heikkouden" tai "epäonnistumisen" merkkiä. Siksi ei uskalleta tutustua ihan tavalliseen mieheen tai päästää häntä omaan elämään. Oma elämä on hallinnassa ja kaikki vieras ikään kuin uhkaisi sen tuttua ja turvallista järjestystä. Jos muuttaisi miehen kanssa yhteen, mihin se mies mahtuisi? Mihin hänen työvaatteensa, harrastusvälineensä ja tietokonepöytänsä mahtuisi? Mitä ne työkaveritkin ajattelisivat, kun yhtäkkiä menestynyt ja itsevarma uranainen alkaisi syödä pitsaa jonkun perus-reijon tai pentin kanssa? Mitä jos se suhde epäonnistuisi; sittenhän kaikki tietäisivät, että nainen ei onnistukaan kaikessa, mihin ryhtyy. Ei, turvallisempaa on vaan käpertyä sisäänpäin, omaan pieneen valmiiksi järjestettyyn elämään. Seksuaalisuus ja tunnetarpeet sitten joko tukahdutetaan tai hoidetaan omin neuvoin, ja miesten aloitteet torpataan niin kuin tähänkin asti, koska ollaan epävarmoja itsen suhteen. Jos mies kiinnostuu, hän ei ikään kuin pysy siinä lokerossa, jonka on hänelle omassa mielessään varannut. Siksi kiinnostuksensa esittänyt mies tuntuu ällöttävältä, vaikka oikeasti pitäisi tuntua kivalta, että joku toinen pitää itseä niin nättinä ja kiinnostavana, että se on herättänyt kiinnostuksen. Itsensä kanssa sinut oleva ihminen on otettu ja imarreltu huomiosta, vaikka se tulisikin "väärältä" ihmiseltä. Keskimäärin on mukavampaa olla haluttu kuin että kukaan ei tykkäisi.

Mitäpä jos joskus toimisittekin toisin ja astuisitte epämukavuusalueelle? Kun joku tekee aloitteen, vastaisitte: "Moi, mä olen x.x., hauska tutustua. Mentäiskö joskus vaikka kahville tai leffaan? Olis hauska tehdä jotain yhdessä ja tutustua uusiin ihmisiin. Etenkin näin marraskuussa sitä kaipaa ihmisten seuraa." Ja sitten vaan saada nautintonsa, ilonsa ja surunsa, jostain todellisesta, aidosta tekemisestä, aidon ihmisen kohtaamisesta ja siihen liittyvistä epävarmuuksista ja koko tunneskaalasta sen sijaan, että jää sinne omaan koppiinsa haaveilemaan kissa sylissä jostain fantasiamiehistä.

Paljon syvemmälle et metsään olisi voinut pähkäilyssäsi päätyäkään.

t. lainaamasi

Jännästi sinäkin muuten oletat, että se ihan tavallinen mies olisi jotenkin no-no eikä kelpaa kenellekään vaan pitäisi saada jotain "parempaa" tai "tasokkaampaa" ja siksi se kiinnostus katoaa. 

Ja sitten se tasokas määritellään joksikin pelle-bondiksi :D

Osalle nuo tummat ja komeat naistennaurattaja Bondit ja muut menestyneet lirkuttaja hamesankarit on jo lähtökohtaisesti se no-no-miestyyppi joka vaan ärsyttää huolella jo ihan leffassa tai telkkarisarjassakin. Ei sellaisesta edes kiinnostu saati sitten että sellaisen perään haikailisi.

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni miehenä taas on niin, että jos nainen ei heti vastaa tunteisiini ja halua yhtä paljon, menetän kiinnostukseni. Jos intohimoa ei ole alusta asti, ei sitä tule myöhemminkään. On ollut monia naisia, joiden kanssa on ollut hyviä keskusteluja. Sitten kun ollaan tavattu, olen halunnut häntä, mutta nainenpa ei olekaan vastannut tunteeseen fyysisellä tasolla. Sen jälkeen tulee hyväksikäytetty olo: kaikki se keskustelu ihan turhan takia. Nainen muuttuu suorastaan vastenmieliseksi mielessäni ja suututtaa, että taas annoin vedättää itseäni naisen toimesta, joka ei halunnutkaan minua kokonaisvaltaisesti. Kelpasin kyllä lätinäseuraksi, mutta seksiä ei herunut. En ala seurustella sellaisen kanssa, joka ei halua minua alusta asti yhtä paljon kuin minä häntä.

On sitten paljon naisia mennyt ohitsesi, ja tulee menemään. Tyypillinen mies, pukille pitäisi heti päästä. Mulla ja monilla naisilla menee maku tuommoisiin miehiin ja heti.

Jep. Tulee mielikuva, että mies on kaikkien tapaamiensa naisten kanssa hyppäämässä heti sänkyyn. Ja todennäköisesti onkin.

Näitä pvonkaajia tunkee meidän naisten elämään ikkunoista ja ovista, vaikka ei haluaisikaan, arkena ja joka paikassa. Ei jaksa.

Minä pidän tuollaista ajatusta epänormaalina ja epäterveenä, että vain miesten ajatellaan haluavan seksiä. Miksi ne naiset ovat halunneet jutella tuntikausia, ovat olleet kiinnostuneita, ovat kehuneet ulkonäköäkin jne., mutta sitten pitäisi jämähtää johonkin juttelutasolle? Sorry, mutta jutella voi työkavereidenkin kanssa - suhde naisen kanssa on jotain muuta. Sen on tarkoitus olla kokonaisvaltainen, ja seksi kuuluu siihen. Seksi myös on keino tutustua. Ei se niin mene, että ensin pitää läpäistä jokin kysymyspatteristo ja sitten vasta saa vähän hyväillä, ja sitten taas tuntikausia lisää lätinää ennen kuin saa koskettaa vielä vähän enemmän. Ei tuollaisia pelejä jaksa kukaan normaali ihminen.

Minä ainakin oletan, että naiset ovat yhtä seksuaalisia olentoja kuin itse olen - eli haluavat mielellään harrastaa seksiä sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan tuntevat halua. En ymmärrä naisia, joita kiinnostaa vain "keskustella". Parissa vastauksessa puhuttiin "sadoista miehistä". Täyttä hoopoilua. En todellakaan ole treffaillut satoja naisia, eivätkä myöskään ne naiset, joita olen tapaillut, ole käyneet treffeillä satojen miesten kanssa.

Nykyään on kaikki ehkäisymenetelmät, ja lähes kaikki sinkut asuvat omillaan, eikä yhteiskunta paheksu millään tavalla sinkkujen seksisuhteita. Mikä siinä sitten mättää? Onko niin harva nainen sitten tasapainoinen ja itsetunnoltaan kunnossa, että pystyy täysipainoiseen suhteeseen? Kahvittelut ja keskustelut sopivat eläkeläisille, mutta kyllä minä ainakin oletan, että työikäinen nainen on seksuaalinen olento, joka kaipaa yhtä paljon seksiä kuin itse haluan. Voihan sitä lätistä somen kautta loputtomiin, mutta ei minua kiinnosta sellainen suhde, joka on vain loputonta lätinää.  t. sama

Olisi ehkä hyvä tiedostaa, että monella naisella seksuaalinen halu syntyy keskustelujen ja henkisen tutustumisen kautta. Se, että nainen ei heti halua hypätä kanssasi sänkyyn nähtyäsi ulkonäkösi ei tarkoita sitä etteikö nainen voisi olla sinusta viehättynyt ja tulevaisuudessa erittäinkin halukas harrastamaan seksiä vaikka kuinka paljon. Mutta ajatusmaailmallasi taitaa parisuhde jäädä vain haaveeksi, ellet sitten löydä tosiaankin sitä naista, jota ei parisuhteessa puhuminen kiinnosta vaan kaikki kommunikaatio tapahtuu makuuhuoneen kautta. Tekstistäsi saa nimittäin kuvan, että se on ainoa asia mistä olet kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvaton kiintymyssuhde ja/tai traumoja taustalla. Olin itse nuorempana samanlainen kunnes käsittelin ongelmani ja rakastuinkin pian tasaiseen ja turvalliseen normaaliin mieheen, joka näytti selvästi, että on kiinnostunut minusta. Ei tarvinnut enää korjata sitä jotakin mikä oli rikki sillä, että saisi minut torjuvan ihmisen rakkauden. Terve ihminen ei kiinnostu eikä jää roikkumaan ihmiseen, jolta ei saa vastavuoroisesti rakkautta.

Minäkin olin nuorena tällainen, kunnes löysin pitkäaikaisen parisuhteen. Sen kariuduttua taannuin kuitenkin takaisin. Nyt en meinaa päästä takaisin jaloilleni edes terapiassa.

Onkin tosi tärkeää käydä ne asiat läpi ja jatkaa työstämistä läpi elämän ettei jossain vaiheessa ota takapakkia. Koko elämän mittainen työ.

Minä haluaisin vaan päästä irti koko rakkauden kaipuusta. Tulla sellaiseksi itsenäiseksi onnelliseksi ihmiseksi, joka ei tarvitse kumppania mihinkään. Oppia hyväksymään, ettei rakkaus ole minua varten. Minua ei vaan ole rakennettu siihen. Elämä voi silti olla täynnä muita ilon ja onnen lähteitä, kun vaan pystyisi luovuttamaan rakkauden perään haikailusta. En vaan osaa.

Rakkauden ja parisuhteen kaipuu on useimmille meistä sisäsyntyistä ja on ihmisen täysin luonnollinen tarve. Ehkä se aiheuttaa tuskaa, jos sen pyrkii aktiivisesti kieltämään. En tiedä auttaisiko sellainen, että hyväksyy sen tarpeen ja sitten hyväksyy sen, että se ei välttämättä koskaan toteudu. Ehkä ei kannata sulkea itseltään pois rakkauden mahdollisuutta, vaikka hyväksyisi sen, että se ei koskaan toteudu. Hyväksyy sen, että nyt tuntuu paskalta kun ei ole parisuhdetta ja toisena päivänä taas elämä tuntuu tosi kivalta ja mielekkäältä.

Kun rakkauden tarpeet kieltää, niin silloin jää turvalliseen tilanteeseen ulkoisesti, mutta itse tilanne ei muutu. Esimerkiksi erakko, joka välttelee ihmisiä on hyvin voimakkaasti omien puolustusmekanismiensa ohjaama ja ne hallitsevat häntä eli pidättelevät, mikä vie valtavasti energiaa. Pelko hallitsee. 

Sitten on tietysti jotkut persoonallisuushäiriöt, jolloin puolustusmekanismit ovat sementoituneet luonteeseen ja ovat pysyviä, jolloin rakkauden ja yhteyden kaipuuta muihin ei lainkaan ole, ei edes tiedostamattomalla tasolla. Vainoahdistus on sementoitunut objektisuhteisiin pysyvästi. Lievemmissä tapauksissa päästään työskentelyn avulla depressiiviseen positioon, jolloin objektisuhteita päästään vähitellen käsittelemään realiteeteista käsin. 

En minä halua kieltää tai taistella vastaan. Minä haluan aidosti vapautua siitä. En vaan näe sitä enää mahdollisena. Tai joo, mahdollisena kyllä, mutta sen verran epätodennäköisenä että koen sen odottelun ja haikailun elämän tuhlaamisena. Olisin ehjempi, jos lakkaisin ripustamasta onneni johonkin saavuttamattomaan unelmaan rakkaudesta.

Terve ihminen rakastaa ja tekee työtä, mutta rakkaudella ei tuossa tarkoiteta romanttista rakkautta, vaan rakkautta ylipäätään, kykyä rakastaa. Rakkaus ei siis ole mitään sellaista, jonka saa toisilta ihmisiltä, se on asian ydin.

Kyllä minä rakastan. Lapsia, ystäviä, vanhempiani. Kyse oli siitä, että haluaisin vapaaksi romanttisen ja seksuaalisen rakkauden kaipuusta. Tai jos se rakkaus nyt on tässä sanana sellainen johon helposti takerrutaan, niin haluaisin irti siitä kaipuusta jonka jahtaaminen jatkuvasti minua satuttaa. Oli se sitten mitä tahansa. Se nyt oikeastaan on ehkä samantekevää minkä nimen sille kukin haluaa antaa, minä haluaisin vain vapautua siitä.

Käytit sattumoisin sanaa, jota olen aina käyttänyt naisista, joilla on tätä ongelmaa. He ovat jahtaajia eli siinä on jotain pakonomaista. Sen sijaan että yrität vapautua siitä kannattaisi ehkä yrittää tehdä sitä tietoisemmin.

Siis yrittää tehdä tietoisemmin mitä? Jahtaamista, luopumista, "oikean" rakkauden etsimistä?

Jahtaamista. Eli kirjoita mitä teet, mitä ajattelet vaikka muistiin. Silloin on helpompi nähdä mitä tapahtuu jälkikäteen ja huomata, kun se alkaa toistua seuraavalla kerralla. Sinuna kiinnittäisin huomiota erityisesti alkuvaiheeseen miten tulkitset miehen käytöstä. Kirjoita vaikkapa "mitä mies teki" "minun tulkintani". 

Se mitä yrittää vastustaa aktiivisesti vie enemmän energiaa kuin se, että vain antaa tapahtua. Voit hyväksyä sen itsessäsi, että sinulla on taipumus rakastua alhaisella kynnyksellä, onhan siinä hyviäkin puolia. Sinun ei silti tarvitse tehdä mitään eli poistaa tilanteen aiheuttamaa kutkutusta toiminnalla: sellaisella toiminnalla, minkä vähitellen huomaat kaavaksi. 

Jos nyt siitä edes on kyse. Ilmeisesti puhut vain yhdestä tapauksesta kun et saanut vastarakkautta. Ei siitä vielä kaavaa muodostu, kun aloituksessa oli kyse elämän mittaisesta kaavasta.

Kyllä kyseessä on jossain määrin kaava, mutta se oli pitkän parisuhteen vuoksi tauolla. Kuitenkin ikävuodet 17-30 meni aika lailla samaa kaavaa toistaen. Hakeudun suhteisiin, joissa tulen satutetuksi. Jotka on tavalla tai toisella mahdottomia. Joskus miehet on varattuja, useimmiten ei. En usko että kyse on minulla kilpailusta tai edes kielletyn tai saavuttamattoman himosta. Vaan jostain itsetuhon muodosta. Osa minusta kerjää verta nenästään. Tunnistaa loistomahdollisuuden rysäyttää täysillä päin seinää ja painaa kaasun pohjaan. Jee, nyt on oiva tilaisuus saada huolella turpiin, kyllä kiitos!

Nämä minun kohteenihan ei ikinä ole sellaisia, joilta ei saa mitään vastakaikua. Vaan juuri niitä kyllä-ei-vaarinhousut -arpojia. Tykkää, ei tykkää, tykkää, ähäkutti enpäs tykkääkään. Ainakaan tarpeeksi. Annan tikkarin ja otan sen pois -tyyppejä.

Tai sitten minä mokaan ne itse. Ehkä se kiinnostus onkin alunperin molemminpuolista. Mutta hulluus alkaa paistaa naamarin takaa kun vähän lähemmin tutustuu, ja taas näkyy yhdestä miehestä pelkät perävalot. Ja minä itken sikiönä suihkun lattialla ja hoen että minä en ole mitään.

Uskon, että tiedät itse parhaiten minkätyyppistä tuo kohdallasi on. Tässä ei niinkään ole kyse suhteen ja ihmisten ulkoisista puitteista, ulkonäöstä, statuksesta, vaan henkilön sisäisestä problematiikasta, joka heijastuu suhteisiin. Siis niihinkin suhteisiin, joissa vastapuolella ei tosiasiassa ole vetoa samantyyppiseen asetelmaan, jolloin suhde päättyy. 

Tuosta tykkään - enpäs tykkäkään -kuviosta sanoisin yleisen elämänkokemuksen perusteella, että oikea vaihtoehto on "en tykkää". Mitä näitä olen seurannut, niin kyse on joko siitä, että halutaan helposti seksiä (mies) ja puhutaan mukavia tai sitten siitä, että nainen tai mies itse on taipuvainen toiveajatteluun, jolloin kyseessä on projektio. Esimerkiksi, kun itse ollaan ihastuneita, tulkitaan kaikki mitä toinen tekee ihastukseksi olipa se sitten mitä tahansa. Oharit on kiirettä, välttely sitoutumishaluttomuutta jne. Aina löytyy selityksiä. 

Se tulkintakehikko missä omaa tapaansa olla suhteessa ja ajatella sitä on ihan helkkarin tärkeä meille jokaiselle. Juuri kukaan ei kuitenkaan selvitä sitä, vaan jäädään pintatasolle miettimään kumppanin ominaisuuksia, "oikeutta" tunteeseen x tai y (ikään kuin sitä varten pitäisi perustaa oikeusistuin saako tuntea jotain tunnetta vai ei) ja loppujen lopuksi jos tulee lapsia, koko tämä kehikko siirtyy heihin.

Kiintymyssuhdemallissa (siinä turvallisessakin) on kyse hyvin dynaamisesta ilmiöstä, taipumuksesta reagoida ja lisäksi vielä persoonallisuudenpiirteistä, jotka ovat pysyviä. Impulsiivisuus, tasaisuus, rytmi (nopea vai hidas), kaiken tuollaisen vaikutus siihen miten ollaan kontaktissa toiseen vaikuttaa myös lapsuudenperheen mallien ja arvostusten lisäksi. Kun tulee tietoiseksi noista asioista, olen ainakin itse kokenut sen hyvin mielenkiintoiseksi, mutta myös hyvin vaikeasti muutettavissa olevaksi asioiksi. Olen saanut selville, että minun miestyyppini muistuttaa hyvin pitkälle tiettyjä henkilöitä lapsuudessani. En osaa kuvitella, että pystyisin kiinnostumaan seksuaalisesti muunlaisista. Vaikka kuinka olisi ulkoisesti samantyyppinen, ei silti. Tietyt asiat on vain oltava, että kiinnostus syntyy. Juuret asioille ovat pitkät.

Tuosta tykkään - en tykkää olet varmaan pitkälti oikeassa. Pääasiassa se on ei ja kaikki muu on omien toiveiden heijastamista. Tosin on niitäkin tapauksia, että vasta jälkikäteen olen tajunnut kuvittelleeni ehkä enemmänkin sen "ei tykkää" puolen. Olen nimittäin taipuvainen heijastamaan niihin tulkintoihin paitsi toiveitani, myös pelkojani. Näen herkästi pieniä torjuntoja sielläkin missä niitä ei ole.

Ehkä tasaisen jahkailun sijaan tyypillistä suhdekehitystä kuvaa sellainen laskeva trendi. Se alkaa hullaantumisella, joka on tyypillisesti ainakin jossain määrin molemminpuolista. Ainakin pienen hetken. Mutta se kääntyy epävarmuudeksi ja empimiseksi joka lopulta kallistuu torjuntaan. Viestit harvenee ja lyhenee, kunnes loppuu kokonaan. Humaantunut katse muuttuu kylmyydeksi. Minä näen sen jo kaukaa mutten osaa tehdä mitään sen pysäyttämiseksi. Osa minusta ajattelee, että se on väistämätön seuraus siitä että päästän jonkun lähelle. Se joku näkee minun sisälleni ja huomaa, ettei kaikkien kovien kuorten alla olekaan kultaa. Ja siitä alkaa se väistämätön etääntyminen.

Kirjoitat hyvin. Tuo loppu kuvastaa mielestäni tavanomaisia ihmissuhteita eikä sitä, ettet ole kultaa tai että sinun sisällesi olisi nähty. Koska normaalistikin (ennen kun tuntee jonkun ihmisen paremmin) kuuluu prosessiin projektioita ja introjektioita. Siis oletuksia. Eli kyseessä ei ole välttämättä mitään patologista, vaan tutustumisen prosessi voi johtaa jomman kumman ymmärrykseen siitä, että me emme sovikaan yhteen. Toki se on hylkääminen, jos itse olisi tahtonut jatkaa, mutta ei se sinun arvoasi vie. Ehkä sinuun sijoitettiin jotain omaa, joka pois vedettiin, jolloin todennäköisesti säästyit paljolta. 

Jos tekisit johtopäätöksiä itse aikaisemmin, olisit itse hylkäämässä muita. Jomman kummanhan se on aina tehtävä, jos suhde päättyy.

No joo, tavallaan. Ja sitten tavallaan kyllä ajattelen, että jotain vikaahan siinä sisällössä on oltava jos se systemaattisesti kaikki karkottaa. Että on itsepetosta tukeutua sellaiseen ajatteluun, että kaikki ei vaan sovi kaikille jne. Jostain syystä jotkut kuitenkin sopivat useimmille niille ihmisille, joiden kanssa tuntuu alustavasti natsaavan yhteen, ja jotkut ei tunnu sopivan oikein kenellekään vaan juttu tyssää säännönmukaisesti siinä muutaman kuukauden kohdalla.

[quoteu=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

No ihan samoin valtaosa naisista haluaa ihan tavallisen miehen joka on naisesta aidosti kiinnostunut. Ja jos yhtään katselet ympärillesi niin sellaisia tavisparejahan valtaosa pariskunnista onkin. Yksin jäävät sekä miehistä että naisista ne jotka syystä tai toisesta haikailevat sitä jota eivät voi saada.

Joo paitsi naisilla keskitason alapuolelle jää 80% miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

No ihan samoin valtaosa naisista haluaa ihan tavallisen miehen joka on naisesta aidosti kiinnostunut. Ja jos yhtään katselet ympärillesi niin sellaisia tavisparejahan valtaosa pariskunnista onkin. Yksin jäävät sekä miehistä että naisista ne jotka syystä tai toisesta haikailevat sitä jota eivät voi saada.

Jaapa jaa. Ei ne naiset tunnu oikein itsekään tietävän, mitä haluavat. Toki yleisesti toitottavat, että sellainen kunnon mies on tavoite, mutta oikeesti sitten kuitenkin ne lapsellisia härskijuttuja heittävät jännät pojat kiinnostaa kovastikin enemmän. Tämä tuli todettua eräänkin naisen kohdalla, jota kaverini alkoi kiusoittelemaan. Siinä olisi kovastikin nainen ollut menossa fyysisiin kontakteihin, vaikka minulle väitti ettei kaveri kiinnostanut. Kaverin näyttämät viestit esitti kuitenkin vähän toista.

Puhut jostain teinityttöjen ja ihan nuorten naisten maailmasta. Se kuvaa vain ihan sen henkisen kasvun alussa olevia nuoria eikä ole sen kummempaa kuin teinipoikien kuolaus kun jossain vain vilahtaa tissi. Kyllä sekä miehet että naiset pääsevät tuon vaiheen yli yleensä aika pian ja sitten jo kiinnostaa muutkin asiat. Toki on aina yksilöitä jotka eivät koskaan aikuista mutta he ovat kyllä pieni vähemmistö.

Näkemystäsi hämää myös se että ne fiksut ja kypsät ihmiset pariutuvat yleensä ensimmäisenä joten mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään niin sitä vähemmän ne vapaana olevat sinkut enää kuvaavat sitä mitä miehet tai naiset keskimäärin ovat.

Näin sivusta kommentoisin, että kyllä tuossa perää on, että naiset sanovat haluavansa kilttejä kunnon miehiä, mutta sitten ne härskejä laukovat pahat pojat kuitenkin kiinnostavat. Tiedän yhden tapauksen kotikulmilta, jossa kaikki paheksuivat erästä "sekatyömiestä", joka lähinnä kaljoittelee. Hän on kuitenkin hoikka ja jäntevä ja jotenkin tosi supliikki ja itsevarma jutuissaan. Ulkoisesti mies elää melko rappiolla, mutta siitä huolimatta varatut naiset ovat sortuneet häneen. Jokainen mies ihmettelee tätä, koska oikeasti kyseessä on tyyppi, joka ei saa omia asioitaan hoidettua ja jolta puuttuu hampaitakin. Kuka tahansa äijä paikkakunnalla on häneen verrattuna ulkoisesti siistin ja huolitellun näköinen. Silti naimisissa olevat rouvatkin ovat kutsuneet häntä kesällä saunomaan kanssaan ym., koska jokin siinä karkeudessa ja härskeissä jutuissa kiihottaa. Luonnollisesti yksikään nainen ei tätä avoimesti myönnä.

Se mitä nainen sanoo ja mitä nainen tekee, ovat kaksi eri asiaa.

Ensiksikin, tuo ei uppoa jokaiseen. Ja kerron sulle sen salaisuuden. Hän ei ole naiselle härski, vaikka teidän jutuissa olisikin. Naiselle hän kertoo, miten nainen on parasta mitä elämä voi suoda, miten hän vihdoin löysi sen mitä on etsinyt, miten naisen vartalo eri kohtineen on jumalainen jne jne. Hänellä on pokkaa valehdella silmää räpäyttämättä ja supliikkina sana hallussa.

Miksiköhän naiset ei voi vaan sanoa suoraan, että se jännä kiinnostaa, vaan pitää yrittää esittää jotain muuta. Ikäänkuin tietäisivät itsekin, että se mies ei ole hyvä ja pelkästään haitaksi heille, vaan kun eivät vaan voi vastustaa? Vähän kuin alkkis piilottelisi pulloaan?

Ehkäpä koska naiset erovat toisistaan todella paljon. Ei ole olemassa mitään yhtä asiaa jota kaikki naiset haluavat. Kannattaa tutustua erilaisiin naisiin niin huomaa miten erilaisia he voivat olla. Ja hienoa niin.

Nykyaikana on vallalla ihmisten lokerointi ja kuvitellaan, että jokainen joka ajattelee samoin asiasta a, on sitten automaattisesti myös tiettyä mieltä asiasta b, c ja d. Ja tietenkin jos teet näin, niin sitten teet myös niin ja noinkin koska eihän se nyt vaan sovi omaan ennakkoasenteiseen sapluunaan, että ihminen tekisi ja toimisi toisin kuin pahasuovassa mielikuvituksessaan on päättänyt.

Tuntuu että päivä päivältä vaan unohdetaan ihmisten yksilöllisyys aiempaakin pahemmin ja lyödään ties mitä leimoja vaikka muuta kyllä juhlapuheissa väitetään. 

Kuka tahtoo miehen, jonka suhtautuminen keskustelemiseen on, että turhaa lätinää? Tuskin olen väärässä jos veikkaan, ettei kovinkaan moni. Ehkä kannattaa unohtaa parisuhdejutut ja pitäytyä vaikka ammattilaisissa, saat kaiken sen mitä haluat eivätkä turhia lätise.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

En ole se kirjoittaja jonka tekstiin viittasit, mutta ainakin minulla seksuaalinen yhteensopivuus on isossa roolissa parinvalinnassa eikä sitä voi oikein millään korvata tai kompensoida. Siksi minä aloitankin parisuhteeni yleensä seksillä. Ei tule sitä inhottavaa tilannetta, että toinen on jo ehtinyt ihastua ja minun kiinnostukseni loppuukin huonoon seksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Niin, onhan niitä estoisia ja ihan frigidejäkin naisia. Sitä toivoo, ettei sellaiseen ehtisi itse ihastua, vaan asia selviäisi mahdollisimman pian. Nykyään moni on hukassa itsensä kanssa, häpeää vartaloaan ja kaikkea. Ainahan sitä kaikenlaisia ihmisiä on maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen voi haluta tapaamaansa miestä, mutta ei halua osoittaa kiinnostustaan menemällä heti sänkyyn. Kannattaa ajatella asiaa naisen kannalta. Hän ei todennäköisesti halua mennä sänkyyn kymmenien tai satojen miesten kanssa aina siinä toivossa, että tämä suhde kestäisi. Nainen ei hyvin luultavasti halua kuluttuaa itseänsä henkisesti ja fyysisesti puhki tuolla tavalla, jos hän etsii vakavaa, sitoutunutta ja pitkäaikaista suhdetta.

Itse naisena kommentoin, että jos haluan jotain tapailemaani miestä seksuaalisesti, en todellakaan mene sänkyyn siinä toivossa että suhde kestäisi - vaan menen sänkyyn siinä toivossa, että harrastamme seksiä, koska itsekin haluan häntä seksuaalisesti. Minulle seksi ei ole vaihtotalousväline, jossa toivon saavani seurustelusuhteen seksiä vastaan. Tokihan voin silti toivoa myös suhteen kestävän ja etenevän, mutta ei se tapailuvaiheessa koskaan ole vain miehen tahdosta kiinni - ihan yhtä lailla itsekin tapailussa kuulostelen ja tunnustelen sitä, haluanko itse pysyvämmän suhteen kyseisen miehen kanssa. Jos tapailusuhde päättyy, en jää harmittelemaan sitä, että "annoin turhaan seksiä". Jos olisin itse toivonut suhteen kestänä, voin toki harmitella sitä, että se ei kestänyt, mutta harmin määrään ei vaikuta se, harrastimmeko seksiä vai ei.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Juu ja salikissoja haluamattomat % vähemistö-miehethän assosioidaan olutta ja hookooblöödä ahmiviksi ______________ lisää itse adjektiivi vaikka totuus olisi irl aivan muuta. Kyse on jostain muusta kuin mausta. Jos on mies joka ei tähtää parhaaseen naisten a-ryhmään iskennässään, leimautuu looserismieheksi useimmiten myös omantasoistensa naisten silmissä. Taso mainittu. Niin yleistä että saliinstakissan pakkien jälkeen jokumies meneekin peruspirkon tykö ja löytää ennennäkemättömän kemian samantien.

Nopeasti sänkyyn haluavan on varmasti mahdotonta kuvitella tilannetta, että jotkut aloittavat yhteisestä sopimuksesta seksin vasta avioliitossa. Halua on kyllä paljon, mutta pari viettää paljon aikaa myös yhteisten ystävien seurassa eikä vain pelkästään kahden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Niin, onhan niitä estoisia ja ihan frigidejäkin naisia. Sitä toivoo, ettei sellaiseen ehtisi itse ihastua, vaan asia selviäisi mahdollisimman pian. Nykyään moni on hukassa itsensä kanssa, häpeää vartaloaan ja kaikkea. Ainahan sitä kaikenlaisia ihmisiä on maailmassa.

Ok. Mielipiteesi oli aikalailla sitä mitä sinulta odotinkin.

Anyways, jos jatkuvasti kohtaat tilanteita, ettei nainen halua kanssasi mitään muuta kuin lätinää, silloin yhteinen nimittäjä olet sinä. Peiliin katsomisen paikka siis. Itse voin jo kommenttiesi perusteella sanoa, etten kyllä haluaisi minäkään, enkä itse asiassa sitä lätinääkään, riippumatta siitä minkä näköinen adonis siellä kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Voisiko olla niin, että nuo "loputtomia keskusteluja" vaativat naiset toivovat, että syttyisivät sinuun henkisen yhteyden kautta, jos kerran syttymistä ei tapahdu pelkän flirtin ja fyysisen olemuksesi perusteella? Jonkun toisen kanssa voi seksuaalinen vetovoima syttyä nopeammin kuin toisen kanssa. Naisille ei riitä seksuaaliseen haluun vain se, että toinen on mies, joten se halu pitää sytyttää jollain.

Uskon että moni aistii sen jos toinen keskustelee vain seksi mielessään ja todellisuudessa pitää keskustelua turhana lätinänä jonka tarkoitus on edetä seksiin. En itsekään kiinnostuisi tuollaisesta, riippumatta ulkonäöstä tai mistään. Miksi keskustelu ei voi olla antoisaa vaikka se ei johtaisikaan seksiin? Koska ei ole kokonaisuutena kiinnostunut kyseisestä ihmisestä vaan pelkästään seksistä hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Ten points tälle. "Kamumies" on roolinsa kahleissa, hänellä on tarkoitus naiselle mutta nainen mieluusti valkkailee somedeitistä muita romanttisemmille treffeille. Tietenkään jos ne kamunaisen kanssa käytävät keskustelut eivät ole romanttisesti intiimiä energiaa tuottavia niin siitä ei ehkä edes pääse pois kun sille tielle on valittu lähteä. Kun ajatellaan miten yhdessä illassa parhaillaan suotuisissa olosuhteissa pääsee "jatkoille" kuten yökerhosta voisi ajatella, niin satojen tuntien keskustelut ilman kipinää ovat reilua siinä tapauksessa että on tiedossa ettei kamuttamisesta tule etenemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Voisiko olla niin, että nuo "loputtomia keskusteluja" vaativat naiset toivovat, että syttyisivät sinuun henkisen yhteyden kautta, jos kerran syttymistä ei tapahdu pelkän flirtin ja fyysisen olemuksesi perusteella? Jonkun toisen kanssa voi seksuaalinen vetovoima syttyä nopeammin kuin toisen kanssa. Naisille ei riitä seksuaaliseen haluun vain se, että toinen on mies, joten se halu pitää sytyttää jollain.

Tätä minäkin ajattelin. Eikö kuitenkin ole kiva, että muillekin annetaan tsäänssejä kuin pelkästään niille, jotka ovat fyysisesti täydellisiä muotovalioita ja osaavat luoda rennon ilmapiirin yrittämättäkin?