Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
Ap,
Lapset ovat teillä tosi vähän. Kyllä täytyy jaksaa 4-6pv kuussa vaikka hampaat irvessä yrittää.
Tiedän, ei ole helppoa, mutta lapset kasvaa koko ajan ja perhedynamiikka muuttuu koko ajan. Esim. teinien kanssa voi olla jopa ihan oikeasti mukavaa. Lisäksi, mitä kauemmin olette olleet miehen kanssa yhdessä, sitä helpommaksi asiat muuttuvat. Ns. luonnollistuvat.
Terveisin lapseton, miehen lapset joka toinen viikonloppu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatustasolla outoa, että rakastaisi jotain ihmistä ja ei silloin myös välittäisi tämän ihmisen lapsista. Etenkin jos nuo lapset ovat tärkeitä tälle ihmiselle.
Kannattaisi varmaan miettiä nuo asiat jo ennen ensitreffejä. Jos toisella on lapsia, niiden lapsien pitäisi olla etusijalla kaikessa. Jos ei ole, ei tuo ihminen minusta ole minkään arvoinen. Kuka haluaa seurustella ihmisen kanssa, joka hylkää omat lapsensa? Voi vaan kuvitella, miten helpolla hylkää kumppaninsakin.
Eihän sitä välitä toisen vanhemmistakaan, kavereista tai työpaikasta vain sen takia, että ne ovat tärkeitä toiselle. Välittämistä ei voi pakottaa. Jos ei välitä, niin ei vain välitä. Kohtelias pitää kuitenkin olla.
Vierailija kirjoitti:
Ajatustasolla outoa, että rakastaisi jotain ihmistä ja ei silloin myös välittäisi tämän ihmisen lapsista. Etenkin jos nuo lapset ovat tärkeitä tälle ihmiselle.
Kannattaisi varmaan miettiä nuo asiat jo ennen ensitreffejä. Jos toisella on lapsia, niiden lapsien pitäisi olla etusijalla kaikessa. Jos ei ole, ei tuo ihminen minusta ole minkään arvoinen. Kuka haluaa seurustella ihmisen kanssa, joka hylkää omat lapsensa? Voi vaan kuvitella, miten helpolla hylkää kumppaninsakin.
Välittäminen ja halu asua yhdessä ovat kaksi eri asiaa.
Mä en aio hakeutua uusperheen bonusäidiksi, sillä en edes pidä lapsista.
Christiiina kirjoitti:
Mä en aio hakeutua uusperheen bonusäidiksi, sillä en edes pidä lapsista.
Minun mirhrlläni on lapsia, mutta en ole heille minkäänsortin äiti. En siivoa jälkiä, en viihdytä, en hoida, kun ovat meillä viikonloppuisin. Ainut on se, että teen ruokaa, mutta sitähän tekisin muutoinkin.
Äiti-sana vaatii muutakin kuin keittäjän työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exällä on uusperhe. Uusi nainen on vuosia yrittänyt ajaa meidän lapsia pois vihjailemalla ja lopulta sanoi ihan suoraan että älkää tulko enää. No lapset käyvät siellä, tottakai. Isä on helisemässä kun eukostaan ei ole mitään apua, ei laita edes ruokaa. Mitään apua ei kyseisestä henkilöstä ole jos tarvittaisiin vaikka kyyti bussille tai junalle kun isän aikataulut ei jousta. Tämä ihminen on olemassa mutta jotenkin ei olekaan niinkuin nyt voisi olettaa. Lasten harrastus isän luona lopetettiin etteivät tulisi liian usein ja vierailut siellä olevan kaverin luona estettiin. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Mulle oli viimeinen niitti siinä kun olin maksanut exän lapsille matkan etelään all-inclusive hoidolla. Lapset luulivat että limsahanat ovat täysin rajoituksettomassa käytössä. Huomautin heitä, että kohtuudella - emme ole mitään rosvoja jotka tulevat nipistämään hotellinpitäjän pienistä katteista viimeisetkin muruset. Exän mielestä lapset olivat oikeassa. Se oli osaltani siinä."
Ihan ohikommenttina:
All inclusive-lomilla kaikki ruoat ja juomat sisältyvät hintaan.
Limsaa saa lapset litkiä niin paljon kuin haluavat. Yrittäjä on huomioinut tämän "pienessä" katteessaan, ja lisätessään summan tarjoilun/matkan hintaa laskuttaessaan.
Antaa lasten nauttia, niuhottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Exällä on uusperhe. Uusi nainen on vuosia yrittänyt ajaa meidän lapsia pois vihjailemalla ja lopulta sanoi ihan suoraan että älkää tulko enää. No lapset käyvät siellä, tottakai. Isä on helisemässä kun eukostaan ei ole mitään apua, ei laita edes ruokaa. Mitään apua ei kyseisestä henkilöstä ole jos tarvittaisiin vaikka kyyti bussille tai junalle kun isän aikataulut ei jousta. Tämä ihminen on olemassa mutta jotenkin ei olekaan niinkuin nyt voisi olettaa. Lasten harrastus isän luona lopetettiin etteivät tulisi liian usein ja vierailut siellä olevan kaverin luona estettiin. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Ei äitipuolelta saa odottaa apua. Tietty kivahan se on, jos auttaa, mutta yhtään mitää ei voi vaatia.
Lähtökohtaisesti elämä pitää järjestää siten kuin isä olisi sinkku. Jos isä ei voi lasta kyyditä tai hoitaa, niin lapsi ei sitten tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Exällä on uusperhe. Uusi nainen on vuosia yrittänyt ajaa meidän lapsia pois vihjailemalla ja lopulta sanoi ihan suoraan että älkää tulko enää.
Ihan hirveä akka. Ja ei se sun ex-mieskään kovin fiksulta kuulosta, että hän on muuttanut yhteen tuollaisen ihmisen kanssa ja että hän. Vielä vaatii puolisoaan leikkimään äitiä lapsille.
Se on isän tehtävä hoitaa omat lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Exällä on uusperhe. Uusi nainen on vuosia yrittänyt ajaa meidän lapsia pois vihjailemalla ja lopulta sanoi ihan suoraan että älkää tulko enää. No lapset käyvät siellä, tottakai. Isä on helisemässä kun eukostaan ei ole mitään apua, ei laita edes ruokaa. Mitään apua ei kyseisestä henkilöstä ole jos tarvittaisiin vaikka kyyti bussille tai junalle kun isän aikataulut ei jousta. Tämä ihminen on olemassa mutta jotenkin ei olekaan niinkuin nyt voisi olettaa. Lasten harrastus isän luona lopetettiin etteivät tulisi liian usein ja vierailut siellä olevan kaverin luona estettiin. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Ettekö te kaksi vanhempaa pärjää niiden lasten kanssa? Pitäisikö uuden vaimonkin vielä kolmantena osallistua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille todella rankkaa vanhempien/aikuisten suunnaton minäminä-ajattelu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille todella rankkaa vanhempien/aikuisten suunnaton minäminä-ajattelu.
Ketä tarkoitat tässä aikuisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuonna 1995, kun olin ollut uudessa parisuhteessa noin 6 kk, avioeron jälkeen. Ja oli muutenkin huonotapainen nainen. Ei ollut minun juttu.
Seuraava kumppani oli lapseton, tavatessamme.
Vierailija kirjoitti:
Ajatustasolla outoa, että rakastaisi jotain ihmistä ja ei silloin myös välittäisi tämän ihmisen lapsista. Etenkin jos nuo lapset ovat tärkeitä tälle ihmiselle.
Kannattaisi varmaan miettiä nuo asiat jo ennen ensitreffejä. Jos toisella on lapsia, niiden lapsien pitäisi olla etusijalla kaikessa. Jos ei ole, ei tuo ihminen minusta ole minkään arvoinen. Kuka haluaa seurustella ihmisen kanssa, joka hylkää omat lapsensa? Voi vaan kuvitella, miten helpolla hylkää kumppaninsakin.
Parisuhde täytyy aina priorisoida kaikkien muiden ihmissuhteiden edelle, mikäli haluaa sen kestävän. Ei lapsia tarvitse silti hylätä. Moni pari eroaa juuri siksi, että toinen vanhemmista laittaa puolison lapsia alemmaksi. Vielä herkempi on uusi parisuhde, jossa lapset eivät edes ole yhteisiä. Sanoisinkin niin päin, että jos ei ole valmis pitämään uutta kumppania tärkeimpänå, ei kannata alkaa suhteeseen.
En ole uusperheessä. Mutta jos nyt eroaisin ja olisin siinä tilanteessa, ensimmäinen ajatukseni olisi: ihanaa, lisää lapsia! Rakastan lapsia. Enemmän lapsia, enemmän rakkautta. Lapset ovat viattomia tilanteeseen. Rakastaisin puolisoni lapsia. Näin siis kuvitelmissani....
Siinä vaiheessa, kun työskentelin oppilashuollossa uusperheissä asuvien lasten kanssa. Omiani en ikinä sellaiseen tilanteeseen laittaisi. Enkä itseäni.
Itse ymmärsin sen jo 18-vuotiaana kun aloin seurustella miehen kanssa jolla oli lapsi edellisestä suhteestaan.
Ei ollut mun juttu vaan tuossa (lyhyessä) suhteessa selvisi se, että haluan ydinperheen ilman hangaroundeja.
Jatkossa en edes kiinnostunut yhdestäkään miehestä jolla oli lapsi(a) ja pari kertaa kävi niin, että asia selvisi vasta ihastuksen herättyä ja tuo olikin sitten niin täydellinen turn-off ettei mies ollut enää lainkaan kiinnostava vaan se ihastus katosi sen siliän tien.
Toinen vastaava turnoff itselle on tupakointi. Sen tavan paljastuminen vie ihastuksen mennessään ja tupakoitsijaan en ole ikinä ihastunut.
Noin reilu vuoden jälkeen kun miehen exä oli riittävästi riehunut ja (yrittänyt) aktiivisesti määräillä meidän perhettä, sanoin että pakkaan kamani jos exää ei saada kuriin. En kertakaikkiaan enää jaksanut sitä sekopäätä enää yhtään. Soitteli meille vähän väliä jopa aamuyöstä, ja määräili millon mitäkin aivan älytöntä, kaikki meidän perheen tekeminen oli hänelle ongelma enkä olisi enää saanut edes lapsen hiuksiakaan laittaa ja satoja muita yhtä sairaita esimerkkejä. Varasteli tahallaan lapsen meidän ostamia tavaroita, teki kiusallaan lasuja ja riehaantui sukkien käytöstäni. Pisti lapsen todella usein kärsimään vain siksi, että sai jotenkin kostettua jotain käsittämätöntä meille. (En liity eroon mitenkään eli ei mitään selitystä vihalle muu kuin kateus/mustasukkaisuus) Ahdistuin tosi paljon siitä, miten paljon pahaa hän teki lapselle, koska minulla oli aikoinaan samanlainen äiti, joka teki silmitöntä henkistä väkivaltaa pelkkää itsekkyyttään. Mulla ei varmaan edes mielikuvitus riittäisi keksimään niin monesta asioista ongelmia, kuin hänelle tuli mieleen kehitellä. Mun puolesta olisimme voineet olla kavereita tai edes ihan vaan aikuisia, mutta jostain tuntemattomasta syystä hän vihaa minuakin.
Halusin sen naisen kauaksi mun perheestä ja tuli jotenkin sellainen olo vähitellen, että mun on suojeltava tuollaiselta pahuudelta omaa perhettä, etenkin jos lasta jo käytetään välineenä.
Nykyään hänellä ei ole asiaa soitella meille ellei nyt tapahdu joku suuronnettomuus. Tästä mies on nykyään pitänyt tiukan linjan ja olen paljon onnellisempi kuten myös mies. Toivottavasti myös tämä exä voi paremmin, kun ei pääse niin riehaantumaan enää.
Salaa toivon, että joku päivä hän aikuistuu ja pyytää anteeksi miten paljon on minuakin haukkunut(itse en siis ole koskaan sanallakaan), mutta ennen kaikkea alkaa käyttäytyä lapsen edun mukaisesti. Olisi kaikille parasta, jos voisimme olla hyvissä väleissä.
Tässä meidän uusperheessä ei siis sinänsä ole mitään, rakastan tuota lapsukaista ihan mielettömästi.
Niiden hanalimsojen kustannus on varmaan pienin asia koko paikassa. Sekoittavat vain veteen ostettua makuainetta, ei tule montaa senttiä per litra hintaa. Siksihän ne on loputtomasti buffeteissakin satsattavana, että ihmiset täyttävät mahan juomalla eikä syömällä