Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1375)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan raja on 130.
Itsellä on testattu, 122. Jostain luin, että suurimmalla osalla lukioon päässeistä on 120 tai yli, eli varsin tavallisia pulliaisia ollaan me kymmenettuhannet korkeakoulutetutkin.
Yhden huippuälykkään tiedän, hän on aspergeri ja hän vaikutti ennemmin hullulta kouluaikoina. Sosiaalinen älykkyys matala, eli ei ystäviä. Surullista.
Lukiolaisten keskiarvo on 112äo.
Sorry, tuli kymppivirhe! Tarkoitin siis et lukioon päässeillä on yli 110 =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä 140. Henkisesti aika yksinäistä, vaikka ystäviä löytyykin. En ole mikään nero, mutta tarpeeksi fiksu turhautuakseni maailman menosta ja epäloogisuuksista. Asiaa hankaloittaa vielä nuori ikä, kun ihmiset välillä puhuu vieläkin kuin typerälle (olen 25-vuotias nainen). Onneksi netti "pienentänyt" maailmaa, ja näin pystyy käymään syvällisempiä keskusteluja ihmisten kanssa, joita ei muuten tapaisi.
Tuskin ymmärrät maailman menosta paljon mitään, ellet olet viettänyt tähän astista elämääsi erittäin vahvasti nenä kiinni kirjoissa. Ymmärtämys vaatii perehtymystä, pelkkä korkea äo ei paljon vielä auta. Ikä tuo myös perspektiiviä. 15 vuoden päästä huomaat, että olitkin melkoisen suoraviivainen ajattelija tällä hetkellä.
Ei elämän menosta paljoa kirjoista lueta, eikä valitettavasti ikäkään korreloi voimakkaasti viisautta tai älykkyyttä.
Kyse oli maailman menosta, mutta koska olet älykäs, niin ymmärsit että et oikeasti ymmärräkään siitä mitään ja koska olet ylpeä, niin vaihdoit sanan "maailma" sanaksi "elämä", jotta sinun ei tarvitsisi alkaa todistella tietouttasi maailman menosta, minkä perusteella lukijat huomaisivat, ettet tiennytkään mitään.
Onhan se varmasti vaikeeta olla, kun on niin laadukas. Suorastaan Strömsö-tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä 140. Henkisesti aika yksinäistä, vaikka ystäviä löytyykin. En ole mikään nero, mutta tarpeeksi fiksu turhautuakseni maailman menosta ja epäloogisuuksista. Asiaa hankaloittaa vielä nuori ikä, kun ihmiset välillä puhuu vieläkin kuin typerälle (olen 25-vuotias nainen). Onneksi netti "pienentänyt" maailmaa, ja näin pystyy käymään syvällisempiä keskusteluja ihmisten kanssa, joita ei muuten tapaisi.
Tuskin ymmärrät maailman menosta paljon mitään, ellet olet viettänyt tähän astista elämääsi erittäin vahvasti nenä kiinni kirjoissa. Ymmärtämys vaatii perehtymystä, pelkkä korkea äo ei paljon vielä auta. Ikä tuo myös perspektiiviä. 15 vuoden päästä huomaat, että olitkin melkoisen suoraviivainen ajattelija tällä hetkellä.
Ei elämän menosta paljoa kirjoista lueta, eikä valitettavasti ikäkään korreloi voimakkaasti viisautta tai älykkyyttä.
Kyse oli maailman menosta, mutta koska olet älykäs, niin ymmärsit että et oikeasti ymmärräkään siitä mitään ja koska olet ylpeä, niin vaihdoit sanan "maailma" sanaksi "elämä", jotta sinun ei tarvitsisi alkaa todistella tietouttasi maailman menosta, minkä perusteella lukijat huomaisivat, ettet tiennytkään mitään.
Ei ollut tietoista tarvetta vaihtaa sanaa, sillä ei maailmankaan menosta kirjoista lueta ja lause ihan yhtä paikkaansa pitävä.
Sen sijaan, sinun älykkyyden puutteesta kielii kyvyttömyys nähdä metsä puilta, sekä se että oletat paljon muutaman viestin perusteella ja yrität mennä henkilökohtaisuuksiin.
Minun älykkyyden puutteesta taas nyt kielii se, että vietän aikaani palstalla vastailemassa tyhmiin kommentteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole suht. normaali. Korkea äo 140-
Suomalaisten keskiarvo on siinä 97 kieppeillä. Mensan raja, eli joka yleisesti katsotaan huippuälykkyyden rajaksi on siinä 130. Tämä tarkoittaa sitä, että ÄO on korkeampi kuin 98% väestöstä. 140 ja yli alkaakin olla jo sen verran harvinainen, että puhutaan alle prosentista.
Mitä tulee AP:n kysymykseen...
Oma ÄO:ni on 131. Positiivisia vaikutuksia ovat olleet mm. se, että koulu oli enimmäkseen helppoa, vaikka siihen käytetty vaiva oli lähes nolla. Erityisesti ensimmäiset luokat olivat hankalia, koska selviydyin tehtävistä nopeammin kuin kaikki muut ja aika kävi pitkäksi, joten aloin häiriköidä. Tähän myös liittyy se, että minulla on todettu ADD, josta johtuen koulun penkillä istuminen ei oikein napannut.
Olen myös onnistunut luomaan menestyneen ja hyväpalkkaisen uran teknisellä alalla, joten senkään suhteen ei voi valittaa. Monesti tuntuu suorastaan uskomattomalta, että saa tehdä jotain sellaista mistä on oikeasti kiinnostunut.
Korkeassa älykkyydessä on myös paljon negatiivisia puolia. Ehkä pahin on se, että on todella vaikea löytää "samalla tasolla" olevia ihmisiä, joiden kanssa on mitään yhteistä. Tästä syystä olenkin erakko, jolla on vähän mutta hyviä ystäviä. Ns. "tavallisten" ihmisten mielenkiinnon kohteet ja logiikka - tai pikemminkin sen puute - aiheuttavat suurta hämmennystä ja turhautumista. Olen täysin tietoinen, että tämä särähtää joidenkin korvaan vähän elitistiseltä, mutta pohtikaapa seuraavaa laskutoimitusta;
75 pisteen tai alle ÄO:ta pidetään ns. heikkolahjaisena. Ketään ei varmaan yllätä hirveästi, jos ÄO97-perusjampparilla ja >ÄO75 ei ole hirveästi mitään yhteistä. Ihan ymmärrettävää, eikö? Noh, minun ja perusjampparin ero on suurempi kuin perusjampparin ja heikkolahjaisen. Jokainen voi pohtia itsekseen miltä tuntuisi elää maailmassa, jossa ihmisten valtaisa enemmistö on (sinuun verrattuna) heikkolahjaisia.
Vaikka ÄO on mitattava ominaisuus siinä missä vaikka pituus tai paino, ei siitä kannata hirveästi mainita. Kuten tälläkin palstalla on usein nähty, ÄO on todella herkkä aihe ihmisille. Ilmeisesti moni tekee sen virheellisen oletuksen, että älykkäät ihmiset mieltävät ÄO:n jotenkin linkittyvän ihmisarvoon, joka ei alkuunkaan pidä paikkaansa.
Korkea älykkyys tuo myös merkittäviä haasteita ihmissuhteisiin. Hyvät kaverit ja jopa oma aviopuoliso sanovat toisinaan tuntevansa alemmuutta ja huolta siitä, että kyllästynkö heihin. On todella kurjaa, että vaikkei mitenkään brassaile älykkyydellään ja on vain oma itsensä, herättää läheisissään tuollaisia tunteita.
Luulen silti, että matala älykkyys luo enemmän haasteita ihmissuhteille, kuin korkea. Heillä kun ei ole edes kykyä välttämättä analysoida omaa käytöstään ja syy-seuraussuhteita ja siten muokata niitä.
Luulen, että suurin osa sinunkin ongelmistasi on pikemmin ADD:n aiheuttamaa, luonteesi, kuin älykkyyden. Myös ihmisten yleissivistyksen puute voi aiheuttaa paljon turhautumista, Tietämättömyys, joka sinäänsä ei kerro onko se viereinen siinä liian tyhmä vai vaan liian vähän asioista selvää ottanut on aina turhauttavaa. Jopa heikkolahjaisille.
Se on mielenkiintoinen ilmiö, ettei omasta älykkyydestä voi ja saa puhua, mutta muiden älykkyys, se on aivan vapaata riistaa. Siitä puhutaan, se päätellään ja arvioidaan noin vaan.
Vaikka sekä sen oman ja varsinkin se toisten älykkyyden määritteleminen muutaman lauseen perusteella luulisi olevan lähes mahdotonta. Moni ei luota edes noihin vuosia viilatuihin testeihinkään, jota sentään ammattilaiset ovat olleet tekemässä, mutta muutaman minuutin keskustelu, se kertoo kaiken toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä ÄO ei ole merkitystä jos ei osaa olla empaattinen ja osaa toimia ihmisten kanssa ja luonnon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoo olleensa älykkyystestissä. Hän on saanut tuloksesi 125 ja kuuluvansa sen perusteella noin korkeimpaan 10%. Jokainen voi helposti ja nopeasti googlaamalla tuon taulukon todeta, että näin todella on. 125 pistettä on enemmän kuin noin 90% testiin osallistuneista on saanut.
Sen jälkeen viestiketju täyttyy viesteistä, jossa milloin kukakin toteaa, että tuo ei ole mitenkään harvinaista, ihan tavallinen lukuhan tuo on, enpä usko että aloittaja on älykäs vähän nokkela vain, siis melko suuri osa ihmisistähän saa tuon luvun.
Ovatko ihmiset ihan oikeasti näin tyhmiä, että eivät käsitä tilastoista mitään?
Ihan rehellisesti? Kyllä, ihmiset ovat juurikin niin tyhmiä.
Tämä on erinomainen esimerkki huippuälykkäiden ja keskivertojen perustavanlaatuisista eroista.
Aivan samalla tavalla, kuin tässäkin ketjussa kaksinumeroisella ÄO:lla varustetut katkerat huutelijat eivät vaan mitenkään pysty hyväksymään ja ymmärtämään, että maailmassa on ihmisiä, jotka ovat heitä älykkäämpiä.
Aivan samalla tavalla huippuälykkäälle tuntuu lähes mahdottomalta ymmärtää, että joku luottaa mielummin mutuun ja fiilikseen, kuin käyttää pari minuuttia asian tarkistamiseen.
Lähes 40-vuotisen elämäni yksi vaikeimmista asioista oppia on ollut, että keskiverto ihminen ei välitä onko hän oikeassa vai ei. Keskiverto ihminen ei välitä vastaako hänen mielikuvansa asioista todellisuutta, tai miten asiat oikeasti ovat. Keskiverto ihminen haluaa vai, ettei kukaan tule järkyttämään hänen mielikuviaan ja pakota ajattelemaan.
Mensan testissä korkein mahdollinen tulos. Ymmärrän koko ajan kuinka vähän lopulta tiedän tai osaan ja se tekee minut tosi epävarmaksi. Välillä tylsistyn kun keskustellessa täytyy vääntää rautalangasta eikä muut ymmärrä mielestäni ihan selkeitä viittauksia. Monesti ihmiset ovat vähän hitauta.
Yleensä vähän (älyllisesti) tyhmemmät pitävät itseään tosi fiksuina. Eivät vissiin tajua kuinka vähän lopulta tietävätkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietittekö koskaan, missä ovat nämä kaikki alle 120, saati alle 100- ihmiset? Kun omissa tuttavissa on vain normaalin älykkäitä korkeakoulutettuja, niin hirveän vaikea ymmärtää, että missä muualla kuin ehkä kehitysvamma-laitoksissa (ja sielläkin osa on älykkäitä, on vain erilaista älykkyyttä) näitä alle 100 äo-ihmisiä tapaa.
Ovat he näitä, jotka viettävät pubeissa kaiket päivät? Ja sielläkin osa on älykkäitä... Ja muka puolet suomalaista on alle 100, vaikea uskoa kun ei sivua omaa elämää.
Siellä alakoulussa/asteella oli suurin osa oppilaista heitä. En tiedä minne ovat menneet. Ehkä töihin? Hankkivat perheen ja jonkun koulutuksen ja käyvät mökillä ja lomareissuilla. Eiköhän suurin osa elä ihan taviselämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoo olleensa älykkyystestissä. Hän on saanut tuloksesi 125 ja kuuluvansa sen perusteella noin korkeimpaan 10%. Jokainen voi helposti ja nopeasti googlaamalla tuon taulukon todeta, että näin todella on. 125 pistettä on enemmän kuin noin 90% testiin osallistuneista on saanut.
Sen jälkeen viestiketju täyttyy viesteistä, jossa milloin kukakin toteaa, että tuo ei ole mitenkään harvinaista, ihan tavallinen lukuhan tuo on, enpä usko että aloittaja on älykäs vähän nokkela vain, siis melko suuri osa ihmisistähän saa tuon luvun.
Ovatko ihmiset ihan oikeasti näin tyhmiä, että eivät käsitä tilastoista mitään?
Ei kyse ole siitä, vaan suhteellisuudentajusta. Top 10% kuuluminen ei nyt vain ole kovin erityistä yhtään missään asiassa, jos otanta on tarpeeksi iso.
Eli 90 prosenttiin kuuluminen ei nyt tee mistään asiasta kovin yleistä, jos otanta on tarpeeksi iso? Okei. Tämä logiikka vetää hiljaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietittekö koskaan, missä ovat nämä kaikki alle 120, saati alle 100- ihmiset? Kun omissa tuttavissa on vain normaalin älykkäitä korkeakoulutettuja, niin hirveän vaikea ymmärtää, että missä muualla kuin ehkä kehitysvamma-laitoksissa (ja sielläkin osa on älykkäitä, on vain erilaista älykkyyttä) näitä alle 100 äo-ihmisiä tapaa.
Ovat he näitä, jotka viettävät pubeissa kaiket päivät? Ja sielläkin osa on älykkäitä... Ja muka puolet suomalaista on alle 100, vaikea uskoa kun ei sivua omaa elämää.
Mietin usein. Olen kyllä parista työkaverista aika varma että äo on kaksinumeroinen. Mielenkiintoinen nyanssi on kyllä se että he huutelevat miten älykkäitä ovat ja miten muut eivät ymmärrä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoo olleensa älykkyystestissä. Hän on saanut tuloksesi 125 ja kuuluvansa sen perusteella noin korkeimpaan 10%. Jokainen voi helposti ja nopeasti googlaamalla tuon taulukon todeta, että näin todella on. 125 pistettä on enemmän kuin noin 90% testiin osallistuneista on saanut.
Sen jälkeen viestiketju täyttyy viesteistä, jossa milloin kukakin toteaa, että tuo ei ole mitenkään harvinaista, ihan tavallinen lukuhan tuo on, enpä usko että aloittaja on älykäs vähän nokkela vain, siis melko suuri osa ihmisistähän saa tuon luvun.
Ovatko ihmiset ihan oikeasti näin tyhmiä, että eivät käsitä tilastoista mitään?
Ihan rehellisesti? Kyllä, ihmiset ovat juurikin niin tyhmiä.
Tämä on erinomainen esimerkki huippuälykkäiden ja keskivertojen perustavanlaatuisista eroista.
Aivan samalla tavalla, kuin tässäkin ketjussa kaksinumeroisella ÄO:lla varustetut katkerat huutelijat eivät vaan mitenkään pysty hyväksymään ja ymmärtämään, että maailmassa on ihmisiä, jotka ovat heitä älykkäämpiä.
Aivan samalla tavalla huippuälykkäälle tuntuu lähes mahdottomalta ymmärtää, että joku luottaa mielummin mutuun ja fiilikseen, kuin käyttää pari minuuttia asian tarkistamiseen.
Lähes 40-vuotisen elämäni yksi vaikeimmista asioista oppia on ollut, että keskiverto ihminen ei välitä onko hän oikeassa vai ei. Keskiverto ihminen ei välitä vastaako hänen mielikuvansa asioista todellisuutta, tai miten asiat oikeasti ovat. Keskiverto ihminen haluaa vai, ettei kukaan tule järkyttämään hänen mielikuviaan ja pakota ajattelemaan.
Mulle myös tekee tuon mainitsemasi asian hyväksyminen vaikeaa.
Samaan hengenvetoon täytyy todeta että älykkään elämä lienee sisällöllisesti aika hullua koska maailmankatsomustaan aktiivisesti itse haastaa ja muuttaa jos huomaa olevansa väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä 140. Henkisesti aika yksinäistä, vaikka ystäviä löytyykin. En ole mikään nero, mutta tarpeeksi fiksu turhautuakseni maailman menosta ja epäloogisuuksista. Asiaa hankaloittaa vielä nuori ikä, kun ihmiset välillä puhuu vieläkin kuin typerälle (olen 25-vuotias nainen). Onneksi netti "pienentänyt" maailmaa, ja näin pystyy käymään syvällisempiä keskusteluja ihmisten kanssa, joita ei muuten tapaisi.
Tuskin ymmärrät maailman menosta paljon mitään, ellet olet viettänyt tähän astista elämääsi erittäin vahvasti nenä kiinni kirjoissa. Ymmärtämys vaatii perehtymystä, pelkkä korkea äo ei paljon vielä auta. Ikä tuo myös perspektiiviä. 15 vuoden päästä huomaat, että olitkin melkoisen suoraviivainen ajattelija tällä hetkellä.
Ei elämän menosta paljoa kirjoista lueta, eikä valitettavasti ikäkään korreloi voimakkaasti viisautta tai älykkyyttä.
Kyse oli maailman menosta, mutta koska olet älykäs, niin ymmärsit että et oikeasti ymmärräkään siitä mitään ja koska olet ylpeä, niin vaihdoit sanan "maailma" sanaksi "elämä", jotta sinun ei tarvitsisi alkaa todistella tietouttasi maailman menosta, minkä perusteella lukijat huomaisivat, ettet tiennytkään mitään.
Ei ollut tietoista tarvetta vaihtaa sanaa, sillä ei maailmankaan menosta kirjoista lueta ja lause ihan yhtä paikkaansa pitävä.
Okei no kerropas maailmantalouden kriittisimmät ongelmakohdat? Mitkä historialliset suuntaviivat ovat vaikuttaneet Etiopian sosiaaliseen ilmapiiriin?
Vierailija kirjoitti:
Mietittekö koskaan, missä ovat nämä kaikki alle 120, saati alle 100- ihmiset? Kun omissa tuttavissa on vain normaalin älykkäitä korkeakoulutettuja, niin hirveän vaikea ymmärtää, että missä muualla kuin ehkä kehitysvamma-laitoksissa (ja sielläkin osa on älykkäitä, on vain erilaista älykkyyttä) näitä alle 100 äo-ihmisiä tapaa.
Ovat he näitä, jotka viettävät pubeissa kaiket päivät? Ja sielläkin osa on älykkäitä... Ja muka puolet suomalaista on alle 100, vaikea uskoa kun ei sivua omaa elämää.
Kun katson esim. minkä tahansa iltapäivälehden kommettiosioita, 95% aloituksista ja viesteistä tällä palstalla tai vaikkapa Tempparien katsojalukuja tai Seiskan lukijamääriä, ei tuota pienintäkään ongelmaa hahmottaa missä se >100 porukka luuraa.
Jokaisen ihmisen ÄO saisi olla yli 500
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole suht. normaali. Korkea äo 140-
Suomalaisten keskiarvo on siinä 97 kieppeillä. Mensan raja, eli joka yleisesti katsotaan huippuälykkyyden rajaksi on siinä 130. Tämä tarkoittaa sitä, että ÄO on korkeampi kuin 98% väestöstä. 140 ja yli alkaakin olla jo sen verran harvinainen, että puhutaan alle prosentista.
Mitä tulee AP:n kysymykseen...
Oma ÄO:ni on 131. Positiivisia vaikutuksia ovat olleet mm. se, että koulu oli enimmäkseen helppoa, vaikka siihen käytetty vaiva oli lähes nolla. Erityisesti ensimmäiset luokat olivat hankalia, koska selviydyin tehtävistä nopeammin kuin kaikki muut ja aika kävi pitkäksi, joten aloin häiriköidä. Tähän myös liittyy se, että minulla on todettu ADD, josta johtuen koulun penkillä istuminen ei oikein napannut.
Olen myös onnistunut luomaan menestyneen ja hyväpalkkaisen uran teknisellä alalla, joten senkään suhteen ei voi valittaa. Monesti tuntuu suorastaan uskomattomalta, että saa tehdä jotain sellaista mistä on oikeasti kiinnostunut.
Korkeassa älykkyydessä on myös paljon negatiivisia puolia. Ehkä pahin on se, että on todella vaikea löytää "samalla tasolla" olevia ihmisiä, joiden kanssa on mitään yhteistä. Tästä syystä olenkin erakko, jolla on vähän mutta hyviä ystäviä. Ns. "tavallisten" ihmisten mielenkiinnon kohteet ja logiikka - tai pikemminkin sen puute - aiheuttavat suurta hämmennystä ja turhautumista. Olen täysin tietoinen, että tämä särähtää joidenkin korvaan vähän elitistiseltä, mutta pohtikaapa seuraavaa laskutoimitusta;
75 pisteen tai alle ÄO:ta pidetään ns. heikkolahjaisena. Ketään ei varmaan yllätä hirveästi, jos ÄO97-perusjampparilla ja >ÄO75 ei ole hirveästi mitään yhteistä. Ihan ymmärrettävää, eikö? Noh, minun ja perusjampparin ero on suurempi kuin perusjampparin ja heikkolahjaisen. Jokainen voi pohtia itsekseen miltä tuntuisi elää maailmassa, jossa ihmisten valtaisa enemmistö on (sinuun verrattuna) heikkolahjaisia.
Vaikka ÄO on mitattava ominaisuus siinä missä vaikka pituus tai paino, ei siitä kannata hirveästi mainita. Kuten tälläkin palstalla on usein nähty, ÄO on todella herkkä aihe ihmisille. Ilmeisesti moni tekee sen virheellisen oletuksen, että älykkäät ihmiset mieltävät ÄO:n jotenkin linkittyvän ihmisarvoon, joka ei alkuunkaan pidä paikkaansa.
Korkea älykkyys tuo myös merkittäviä haasteita ihmissuhteisiin. Hyvät kaverit ja jopa oma aviopuoliso sanovat toisinaan tuntevansa alemmuutta ja huolta siitä, että kyllästynkö heihin. On todella kurjaa, että vaikkei mitenkään brassaile älykkyydellään ja on vain oma itsensä, herättää läheisissään tuollaisia tunteita.
Älykkyys kiistämättä vaikuttaa elämään aika paljon, vaikken nuorempana sitä tiedostanutkaan. Mutta koska kyse on pitkälti geeneistä, niin minulla lienee tuuria, koska tosiaan suvussani on minua älykkäämpiäkin ihmisiä, isäni esimerkiksi. En ole koskaan kokenut olevani erityisen älykäs, vaikka testitulos olikin korkea. (En tiedä mikä testi oli, mutta se tehtiin kahdessa osassa, psykologi teki, mukana useantyyppisiä tehtäviä.) Sukuni ihmiset ovat pääosin ammateissa, jotka vaativat suht korkeaa älykkyyttä, matemaattista lahjakkuutta ja sosiaalisia taitoja myös. Isäni on lähtenyt hyvin pienestä torpasta, äitini taas on varakasta sivistyssukua.
En siis jae monien muiden tähän kirjoittaneiden kokemusta siitä, että muiden kanssa olisi ollut vaikeuksia älykkyyden takia. Tuttavapiirini ihmisetkin kuuluvat varmasti äo:lla mitaten tuonne kymmenen älykkäimmän prosentin joukkoon, mikä tekee keskustelusta usein aika nautinnollista. Eräs sukulaiseni on ns. nero. Ehkä hänellä on enemmän ongelmia sen kanssa, että muut eivät oivalla yhtä nopeasti kuin hän itse. Siitä huolimatta painotan persoonallisuutta älykkyyden sijasta siinä, miten muiden kanssa toimeen tulee. Älykäs ei välttämättä ole kovin mukava ihminen, enkä itsekään sitä välttämättä ole. Toki yritän parhaani olla olematta haitaksi maapallolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietittekö koskaan, missä ovat nämä kaikki alle 120, saati alle 100- ihmiset? Kun omissa tuttavissa on vain normaalin älykkäitä korkeakoulutettuja, niin hirveän vaikea ymmärtää, että missä muualla kuin ehkä kehitysvamma-laitoksissa (ja sielläkin osa on älykkäitä, on vain erilaista älykkyyttä) näitä alle 100 äo-ihmisiä tapaa.
Ovat he näitä, jotka viettävät pubeissa kaiket päivät? Ja sielläkin osa on älykkäitä... Ja muka puolet suomalaista on alle 100, vaikea uskoa kun ei sivua omaa elämää.
Siellä alakoulussa/asteella oli suurin osa oppilaista heitä. En tiedä minne ovat menneet. Ehkä töihin? Hankkivat perheen ja jonkun koulutuksen ja käyvät mökillä ja lomareissuilla. Eiköhän suurin osa elä ihan taviselämää.
Olet ilmeisesti käynyt jonkinlaista apukoulua tai erityiskoulua, jos alakoulussasi suurin osa oppilaista oli alle 100 äo:n ihmisiä?
Oma mitattu äö:ni on 135, mutta vaikka olen saanut opiskella mitä haluan ja tehdä työtä josta pidän, on oma epävarmuuteni torpedoinut elämässäni paljon asioita, ja koen joissakin asioissa itseni varsin tyhmäksi, ja näin ollut aina.
Alue: Aihe vapaa
Korkea ÄO:ni tuskin on ratkaisevasti vaikuttanut elämääni ja sen suuriin suuntaviivoihin, mutta testin jälkeen sen tiedostaminen on antanut vähän paremmin ymmärrystä omaan elämään ja itseen. Aiemmin en tiennyt, olenko saakelin tyhmä vai ovatko muut sitä, kun en usein ymmärtänyt kanssaihmisiä eivätkä he minua. Pitkään epäilin olevani jotenkin vajaa (koska se on todennäköisempi selitys kuin että kaikki muut). Kun sain kuulla olevani vähintään älykkäämpi kuin 99% ihmisistä, tämä havainto sai selityksensä, ja ehkä moni muukin kummeksumani asia.
Jälkikäteen pohtien korkea älykkyys varmasti teki minusta laiskan koulussa ja sai aikaan turhautuneisuutta ja levottomuutta, kun piinaavan pitkät tylstä päivät matelivat hitaimpien tahtiin. Olinkin kurittomana usein vaikeuksissa kaikenlaisten tempausteni vuoksi. Varsinkin joidenkin opettajien suoraan sanottuna silmiinpistävä typeryys myös ärsytti ja sai aikaan halun provosoida ja kapinoida. En hyväksynyt heidän auktoriteettiasemaansa, kun tiesin usein olevani oikeassa ja heidän olevan väärässä. He myös vetivät herneitä nenään ilman syytä, kun eivät ymmärtäneet esimerkiksi vitsejäni huumoriksi.
En osaa eritellä luonteenpiirteiden osuutta älykkyydestä, mutta ainakin osaksi älyni piikkiin lasken sen, että olen utelias ja kiinnostunut asioista sekä ihmisistä. Myös tyhmemmistä ihmisistä ja heidän asioistaan olen aidosti kiinnostunut ja mielelläni seuraan ja kuuntelen juttuja. Katson myös Temppareita ja muuta sosiaalipornoroskaa mielelläni telkkarista, koska se on vähän kuin tarkkailisi eläimiä häkeissään, niiden käytöstä ja sosiaalisia suhteita. Se vaan on kiinnostavaa. Rajoittava tekijä ei ole kohteiden typeryys vaan lähinnä ajankäytön jakaminen monien kiinnostavien asioiden kesken, tietysti myös pakollisten arjen velvoitteiden. Varmaankin samasta syystä samaistun ihmisiin ja tulen erittäin hyvin pintapuolisesti toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Olen sosiaalinen kameleontti, pärjään hyvin erilaisissa ympäristöissä ja piireissä ja mukaudun. Läheisiä todella sisimpääni päässeitä ystäviä kuitenkin on erittäin vähän. Suurin osa ihmissuhteista jää varsin pinnallisiksi, koska syvällistä yhteyttä varten tarvittava aito yhteisymmärrys ja usein myös luottamus vain jää puuttumaan eri tasoilla olevien kesken.