En enää yhtään ihmettele, että koiranpentuja ostetaan ties miltä pentutehtailijoilta!

Olisi kyllä oikea painajainen joutua pyörimään koiranäyttelyissä, joissa on juuri tällaisia koiraihmisiä, hyr... Ja minä kun luulin hevosihmisten olevan vaikeita. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sen kasvattajan kanssa olla viikottain tekemisissä ja kylästellä toisten luona. 

Öö no kun monesti nimenomaan pitäisi olla. On kaikenmaailman pentu- ja sisarustreffejä ja lenkkitreffejä kasvattajan kanssa ja kasvattajan luona, se kasvattaja pyörii niissä rotunäyttelyissä, pitää ottaa kuvia koirasta tietyissä asennoissa ja ympäristöissä jotta kasvattaja saa ne someensa..Ei oma koira mutta kaverin touhua seurannut. Voin ymmärtää että kasvattajasta on kiva nähdä pentue koolla jne mutta musta juuri mikään ei olisi enemmän perseestä oleva viikonlopunviettotapa kuin ajaa 120km kasvattajan luokse, ryystää siellä tuvassa kahvia 8 vieraan ihmisen kanssa koirista väkinäisesti jutellen, sitten osallistua kuvaussessioon ja sitten ajaa kotiin. Mieluummin tuollaisen lauantaipäivän viettäisin koiran kanssa ulkoillen ja touhuten mutta kun ei.

En ole ikinä kokenut tuollaista. Ääripäät ei tarkoita, että se olisi samanlaista kaikkien kasvattajien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kasvattajaan tutustuminen ja pentujen luona vierailu hieman helpompaa, kun ei ole ajettava Espoosta Ouluun ja takaisin. Siitä tulisi muuten yön yli reissu, kivaa pennun kanssa jos ei karavaanari-ihminen (harvempi on) ja pitää hotellissa yöpyä. 

Ilmeisesti pääkaupunkiseutulainen ap oli valmis hakemaan koiran vaikka ulkomailta, muttei Keski-Suomesta. :D

Veikkaan, että siellä Ulkomailla on tervepäisempiä ihmisiä ja terveempiä koiria.

Olen aina ihmetellyt miten ulkona suurkaupungeissa koirat kulkevat vapaana omistajansa perässä, eivät loiki autojen alle eivätkä hätkähdä toisista koirista, kissoista tai lentoon pyrähtävistä linnuista, eivät syö maahan pudonneita ranskalaisia jne. Suomessa on jopa harvinaista nähdä koira joka ei kisko hihnassa isäntäänsä (omistaja raahautuu koiran perässä käsi pitkällä) ja poukkoile miten sattuu ihmisten tiellä.

Sama. Miksi onnistuu muualla mutta ei Suomessa.

Miksi juuri kukaan ei mainitse

näissä rotuja, helpottaisi kommenttien arviointia. Vai onko niin pienet piirit suomessa että heti arvattaisi kuka kasvattaja? Edes te omistajat/pennunkyselijät ette kerro mikä rotu, edes ap... Kun koira on yleissana varsin monenlaisille roduille/ominausuuksille. Sama kun keskusteltaisiin miksi jollain ei ole ominaisuksuuksia huippu-urheilijaksi mutta ei kerrota lajia.

Meiltä kyseltiin myös halukkuutta viedä näyttelyihin. Ei haluttu. Pentueeseen sattuikin sitten syntymään koira, jolla oli ”vikoja”, esim. purenta. Meitä lykästi ja saatiin se.

Tuntuu että täällä on isolla osalla ihan hakusessa mitä se koiran jalostustoiminta oikein on. Rekisteröityjä rotukoiria tulisi suosia AINA. Ei ole minkäänlaista syytä ostaa rekisteröimätöntä koiraa ellei kyse ole jostain hyvin tietystä yhdistelmästä jolla saadaan esim parempia valjakkokoiria. Rekisteröimättömässä koirassa on lähtökohtaisesti jotain pahasti vialla.

Koirien jalostus on tavoitteellista puuhaa, jossa kasvattajat tekevät suuren työn valikoidessaan parhaat yhdistelmät, käyttävät suuren määrän rahaa terveystarkastuksiin, tuonteihin, näyttelyihin ja kokeisiin. Iso osa tuontikoirista tai jalostukseen suunnitelluista koirista ei vain ole tarpeeksi hyviä, jolloin niihin panostetut rahat eivät koskaan ns. tuota. Näyttelyissä käydään siksi että saadaan paperille todisteita siitä kuinka rodunomainen koira on. Siellä ei tarvitse rampata kerran kuukaudessa, kasvattajille riittää usein muutama näyttely, jolloin on tietoa paperilla siitä että onko se pentue ollut kuinka rodunomainen = kuinka hyvin kasvattaja on onnistunut. Samasta syystä kasvattajat toivovat että koira kuvautetaan luustoltaan ja tehdään muut terveystarkastukset, se on rodun hyväksi.

Sekarotuiset koirat on hyvin harvoin terveystarkastetuista vanhemmista, niiden luonteen ja viettien periytymisestä ei ole mitään takeita. Jos tarkoituksena on ottaa johonkin tiettyyn tarkoitukseen koira, esimerkiksi metsästykseen, agilityyn tai perhekoiraksi, niin kannattaa valita rotu joka siihen parhaiten soveltuu. Kerrostaloon esim ei kannata välttämättä ottaa vietillistä, helposti haukkuvaa koiraa.

Ap:n tapauksessa minusta tuntuu ettei hänellä ole ihan välttämättä realistista kuvaa haluamastaan rodusta. Kasvattajat haluvat että heidän pentunsa pääsevät kotiin jossa niiden tarpeet kohdataan ja josta niitä ei laiteta kiertoon.

Jos haluaa kotikoiran, jonka kanssa ei harrasta tavoitteellisesti, ei kannata suunnata rodun pariin joka sitä aktiivista ja tavoitteellista harrastusta tarvitsee. Miksei voi luottaa niihin kasvattajiin ja ottaa ennemmin rotu joka sopii paremmin siihen omaan elämäntilanteeseen? Ja lähtökohtaisesti pentuja tosiaan kysellään jo siinä vaiheessa kun kasvattajat ilmoittavat yhdistelmiään, ei siinä vaiheessa kun pennut ovat jo syntyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole koskaan ollut ongelmaa saada koiranpentua, mutta olenkin juuri sellainen "hullu fanaatikko", jota tässäkin ketjussa parjataan.

Olen hyvää pataa sellaisten kasvattajien kanssa, joilla on samat periaatteet koirakasvatuksessa, kuin minullakin, vaikken itse kasvata.

Onko se oikeasti ihan hirveän vaikeaa tai liikaa vaadittu, että on yhteistyössä kasvattajan kanssa edes sen verran, että kertoo välillä koiran kuulumisia?

Ollaan kasvattajien kanssa nähty rodun kesäpäivillä, erikoisnäyttelyssä, messarin koiramessuilla, jalostustarkastuksessa ja osallistuttu myös kasvattajan järjestämään joukkotarkastukseen, jossa samana päivänä tarkastettiin eläinlääkärissä useamman kasvatin silmät, lonkat, selät, polvet, kyynärät.

Monen kasvattajan kanssa keskusteltu näistä henkilöistä, jotka häviää koiransa kanssa täysin näkymättömiin ja kuulumattomiin, tai pelkästään ilkeästi vituilee jos kasvattaja joskus kysyy, miten kasvatti voi. Tyyliin "mitä se sulle enää kuuluu, olen koirani maksanut". Näistä kasvattajat puhuu keskenään ja nimet laitetaan muistiin, että näille ei kannata toiste pentua myydä.

Eikö ihmisiä kiinnosta oman rotukoiran rodun kehittäminen? Minua ainakin kiinnostaa, terveys edellä tietysti. En itse siis kasvata, mutta minulla on ollut monta hyvää urosta, joita kasvattajat ovat halunneet käyttää jalostukseen. Tuotiin yhden kasvattajan kanssa yhdessä hyvä uros ulkomailta, kasvattajalla ei ollut sijaa itsellään sille urokselle, joten se tuli minulle sijoitukseen.

Tällä hetkellä minulla on vain vanhuksia, mutta yhden ihanan kasvattajan kanssa viritellään taas yhtä uutta kuviota.

Pentu on helppo saada, kun on valmis yhteistyöhön. Ei tarvitse edes olla näin aktiivinen kuin minä. Omat vanhempani ovat saaneet myös helposti pennun, heille on kelvannut sellaiset pahnan pohjimmaiset, mutta näistä "sekunda pennuistakin" kasvattajat ovat olleet kiinnostuneita kuulemaan kuulumisia ja olleet kiitollisia kun näitäkin on viety jalostustarkastukseen ja terveystutkimuksiin. Arvokasta informaatiota rodun tilanteesta ja vain kaksi päivää meni noihin tarkastuksiin ja tutkimuksiin. Kyllä kai sen kaksi päivää voi "uhrata" aikaa koiran eliniän aikana?

On se yhteydenpito liikaa vaadittu. Mä olen käyttänyt koirani kerran näyttelyssä, tutkituttanut terveyden (rodussa jalostukseen käytettäviltä vaadittavat tutkimukset, vaikkei ole käytetty jalostukseen), luonnetestissäkin käytin ja on arkitottelevaisuuskurssikin käyty. Mutta ei, en haluaisi kasvattajaa osaksi elämääni.

Miten se kasvattaja olis muka osa sun elämää? Tuttava muiden tuntemiesi ihmisten joukossa? Onko sulle noin yleensäkin ongelma tuntea ihmisiä? Naapureita, työkavereita, harrastuksessa tutuiksi tulleita?

On. En kaipaa ketään näistä vapaa-aikaani häiritsemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, me ollaan ostettu koira asuessamme ulkomailla. Sellainen rotu, jota jonotetaan Suomessa pitkään. Kuitenkin sellainen seurakoira, pieni ja kiva, turkki hiukan työläs jos sitä pakottautuu hoitamaan rotuyhdistyksen ohjeiden mukaan, joissa takku on sama kuin koiran rääkkääminen.

Otettiin silloisessa kotimaassamme yhteyttä Kenneliin ja koira saatiin reilusti alle puolessa vuodessa, en muista tarkkaan. Virallisesti rekisteröity Kennel, jolla julkiset nettisivut, päästiin tutustumaan sekä Kennelin oloihin, että pentumme vanhempiin ja saatiin heidän taustastaan tietoa ja kaikki paperit. Kiihkotonta ja asiallista meininkiä. Kaikista rokotuksista jne. huolehdittiin Kennelissä ja olivat ensimmäisenä vuotena tosi tarkkoja siitä, että rokotukset otettiin ja merkattiin sekä sikäläiseen korttiin, että koiran EU-passiin, rokotusampullin sinetteineen kaikkineen. Pennuilla oli "takuu", eli jos pentu esim. kuolee ensimmäisen kolmen kuukauden aikana johonkin sellaiseen, joka ei johdu isäntäperheen laiminlyönnistä, vaan kyseessä on joku sairaus, saa rahat takaisin tai uuden pennun seuraavasta pentueesta. Meidän pentumme sitten sairastui, hoidettiin viimeisen päälle kuntoon: noudettiin kotoa, pidettiin sairaalassa ja lääkittiin, kotiutettiin vsta kun oli varmasti terve ja myös seurattiin. Tää onkin ainoa kerta kun ollaan eläinlääkäriä muuhun kuin rokotuksiin ja terveystarkastuksiin kahdeksan vuoden aikana tarvittu.

Kyllä itse olen hiukan hämmästellyt Suomen tiukkapipoista meininkiä juuri tuossa, että pakko on käyttää näyttelyissä tai kilpailla jossain agilityssa. Ilmeisesti siksi, että kaikki kasvattajat on jotain yksityishenkilöitä, joiden business perustuu siihen. että on jotain menestyshistoriaa?

Miksi oletetaan, että tämä olisi koiralle jotenkin hyvää elämää? Jos saa kodin, jossa on rakkautta ja huolenpitoa, koulutusta sopivasti, liikuntaa ja virikkeitä ja vaikka kesämökki jossa saa olla vapaana. Lapsia, jotka myös kiintyvät ja huolehtivat - ne lapset kasvavat siinä missä koirakin ja oppivat huolehtimaan todella mainiosti, ainakin oman kokemukseni mukaan. Miksi tällainen olisi koiralle huonompi elämä kuin pönöttää jossain trimmissä föönattavana  ja näyttelyissä tai juosta henki hieverissä jotain esteitä ajan kanssa? Lasten missikisat ja kilpaurheilu on paheksuttavaa, mutta koiran kohdalla pakonomainen näyttelyissä juokseminen ja joku pakotettu agility on aina parempi kuin mökillä vapaana juokseminen?

Jos sä mietit koko jalostustoimintaa, niin se vähän niin ku pyörii sen näyttelyhässäkän ympärillä. Niitä paritetaan ristiin ja käydään astuttamassa isolla rahalla pitkin maailmaa, että voitaisiin minimoida pikkiriikkisen geenipoolin aiheuttamat sairaudet ja vaivat. Mit vähemmän siellä on sitä näyttelyissä marinoitua mastkua tarjolla uusiin pentueisiin, sitä pienempi se tulevaisuuden käytettävä pooli on. Eli sikäli mä ymmärrän sen, että alan ihmiset pyrkivät pitämään kaiken matskun tarjolla, etenkin Suomessa kun tämä on niin pieni maa. Sitä mä en tajua, että miksi te "ei me näyttelykoiraa haluta, mutta se on pakko olla tämä rotu ja mielellään hyvistä vanhemmista" -tyypit ette suosi sekarotuisia. Tärkeintä kai olisi löytää pentu, jossa on jotain omaan tilanteeseen suhteellisen päteviä rotuja sekaisin.

Ok. Jos mielstänne tämä siis on ihanaa elämää sille koiralle. Elää jostain näyttelystä toiseen.

Mitään välimuotoa ei vaan tunnu olevan, paitsi muutamat täyspaiset, normaalit yksityishenkilöt, jotka teettävät pentuja toisella saman rodun koiralla.

Ehkä nyt ymmärrän siis koko tämän "puhdasrotuisuuden" väärin, eli tarkoituksena on teettää jotain jatkojalostukseen kelpaavia näyttelykappaleita, joiden tehtävä on taas tehdä uusia, jatkojalostukseen kelpaavia, näyttelyissä elämäntehtävänsä suorittavia yksilöitä: jotenkin tää vaan kuulostaa nimenomaan pentutehtailulta.

Itse ajattelen ns. "puhdasrotuisella" sitä, että kaksi saman rodun terveeksi todettua koiraa saavat pentuja.

Jotenkin tullut koko koiraporukasta ihan kajahtanut mielikuva, mutta tää avaa kyllä. Että ne näyttelyt on sen koiran elämäntehtävä ja siellä sitten metsästetään astutettavaa/astuttajaa kuin jossain siitosteollisuudessa.

Jos koira käy vaikka 4 krt vuodessa näyttelyssä, niin se ei ole koiralle mikään rasite. Ja koira elää normaalia kotikoiran elämää siinä välissä.

Ihan samalla tavalla kun ihminenkin käy vaikka konsertissa ja elokuvissa 4:sti vuodessa, niin elääkö ihminen "konsertista toiseen".

Näyttelyt on harrastus siinä missä joku muukin. Koirien lisäksi siellä tapaa tuttavia, pääsee reissaamaan ja mahdollisesti vaikka saa omaa aika perheestä.

Kasvattajalle on tärkeää, että saisi arvion kasvateistaan. Siksi muutama näyttelykäynti, luonnetesti/MH ja rodunmukaiset terveystutkimukset on ihan rotukoiran omistamisen perusjuttu.

Koiralle koiranäyttely ei ole ihan sama kuin ihmiselle leffassa käynti :D

Kaunis kesäviikonloppu ja nopean aamupissan jälkeen istutaan autossa, sitten survoudutaan johonkin halliin ja istutaan häkissä, käydään nopeasti pissalla, sitten kävellään ja seisotaan 5-10 minuuttia, taas häkkiin, sitten autoon, illalla nopea pissatus ja siinä se. Veikkaan että koira mieluummin vaikka olisi juossut ja uinut Rajasaaressa tai mökillä tuon päivän tai olisi hengaillut mukana puistopiknikillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sen kasvattajan kanssa olla viikottain tekemisissä ja kylästellä toisten luona. 

Öö no kun monesti nimenomaan pitäisi olla. On kaikenmaailman pentu- ja sisarustreffejä ja lenkkitreffejä kasvattajan kanssa ja kasvattajan luona, se kasvattaja pyörii niissä rotunäyttelyissä, pitää ottaa kuvia koirasta tietyissä asennoissa ja ympäristöissä jotta kasvattaja saa ne someensa..Ei oma koira mutta kaverin touhua seurannut. Voin ymmärtää että kasvattajasta on kiva nähdä pentue koolla jne mutta musta juuri mikään ei olisi enemmän perseestä oleva viikonlopunviettotapa kuin ajaa 120km kasvattajan luokse, ryystää siellä tuvassa kahvia 8 vieraan ihmisen kanssa koirista väkinäisesti jutellen, sitten osallistua kuvaussessioon ja sitten ajaa kotiin. Mieluummin tuollaisen lauantaipäivän viettäisin koiran kanssa ulkoillen ja touhuten mutta kun ei.

En ole ikinä kokenut tuollaista. Ääripäät ei tarkoita, että se olisi samanlaista kaikkien kasvattajien kanssa. 

Kannattaa tutustua kasvattajan someen ennen pentukyselyjä. Jos se täynnä sisarustreffijuttuja ja x:n pentu y:tuli käymään/menestyi näyttelyssä/lähetti nimipäiväkortin ja et pidä tälläisesta ota toinen kasvattaja. Ääripäitä kyllä löytyy tai keskitien kulkijoita. Meillä lapsi päivittää aikuisen valvomana juttuja koirasta koiran omaan suljettuun instaan missä kasvattaja silloin tällöin kommentoi/tykkää. Itse katselen kasvattajan melko harvaan tahtiin päivittyvää facebookia. Ei juuri muuta yhteydenpitoa.

En ole kasvattaja mutta otsikkosi perusteella en luovuttaisi sinulle koiraa, jos noin oiekasti ajattelet. Tajuatko kuinka kauhea elämä pentutehtailijan koirilla on?

Ja eikö ole lapsellista suuttua siitä, että ette saa koiraa. Jos pennut ovat varattu jo etukäteen ne ovat varattuja. Rotukoiriahan jonotetetaan pitkiäkin aikoja, niin tehneet varmasti muutkin. Eli varatkaa se pentu ajoissa ja odotatte, jos koiran muustakin syystä haluatte kuin pelkästään korona-ajan viihdykkeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.

Niinhän sinä varmaan luulet, että tehdään. Vaan ei, ei tehdä. Minä olen muutaman VUODEN etsiskellyt, ilmoittautunut varausjonoon jne. mutta aina ne menee muille. En tietenkään voi aina olla päivystämässä joka paikassa, enkä aio ottaa pentutehtailijalta mitään. 

Sekin, että haluaa terveen koiran, ei merkitse mitään. Se merkitsee, että on lapsia ja ei aio koiran kanssa virallisesti harrastaa.

Nostan nyt tämän tähän, kun näköjään unohdin tästä viestistä ap-allekirjoituksen. 

RotuJA en edelleenkään paljasta, kun se menee vain väännöksi niistä (ja meidän perheen ja varsinkin minun haukkumiseksi). Ap

Vierailija kirjoitti:

Meiltä kyseltiin myös halukkuutta viedä näyttelyihin. Ei haluttu. Pentueeseen sattuikin sitten syntymään koira, jolla oli ”vikoja”, esim. purenta. Meitä lykästi ja saatiin se.

Minun onni oli saada luppakorva pystykorvan sijaan. Oli ylijäämä pentu, ja maailman ihanimman koiran siitä sain. 

Ihmeellistä kitinää.

Ap siis haluaa rotukoiran. Todennäköisesti a) erittäin kysyttyä tai harvinaista rotua tai b) rotua joka ei välttämättä sovellu helposti lapsiperheisiin.

Koirankasvattajilla on huonoja kokemuksia tilanteista joissa halutaan se tietty rotukoira ja vain se, vaikka puhutaan lemmikistä eikä näyttelykoirasta.

Kun päällä on vielä kaikkien aikojen koirabuumi, kasvattajat voivat sitten valita asiakkaansa. Jos nämä suosivat sitä että huippuunsa jalostettuja rotukoiria viedään näyttelyihin, so be it.

On ihan turhaa kiukutella kuin pikkulapsi että miksen saa mitä haluan justnyttässäheti. Tuo asenne nyt ei ainakaan viittaa hyvään omistajaan jatkossa.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.

Niinhän sinä varmaan luulet, että tehdään. Vaan ei, ei tehdä. Minä olen muutaman VUODEN etsiskellyt, ilmoittautunut varausjonoon jne. mutta aina ne menee muille. En tietenkään voi aina olla päivystämässä joka paikassa, enkä aio ottaa pentutehtailijalta mitään. 

Sekin, että haluaa terveen koiran, ei merkitse mitään. Se merkitsee, että on lapsia ja ei aio koiran kanssa virallisesti harrastaa.

Nostan nyt tämän tähän, kun näköjään unohdin tästä viestistä ap-allekirjoituksen. 

RotuJA en edelleenkään paljasta, kun se menee vain väännöksi niistä (ja meidän perheen ja varsinkin minun haukkumiseksi). Ap

Ja tuo kertoo saman tien että on olemassa syyt miksei sinulle myydä sitä koiraa.

Kyseessä siis on kysytty harvinaisuus tai taistelukoirarotu tms.

 

Kuulostaapa oudolle. Meillä on myös hyvin vaativaa rotua, yks rotu mitä on vain kourallinen Suomessa ja kolmaskin suht harvinainen rotu. Lapsiakin on kolme, joista kaksi on päiväkoti-ikäisiä. Heti kättelyssä olen ilmoittanut että näyttelyihin en mene, treenataan kyllä mutta tuskin mennään kilpailuihin asti. Aina olen saanut sieltä pennun mistä olen kysynytkin.

Moni kasvattaja käyttää tuota lapsikorttia, jos muuten perhe tuntuu oudolle tai ei-luotettavalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.

Niinhän sinä varmaan luulet, että tehdään. Vaan ei, ei tehdä. Minä olen muutaman VUODEN etsiskellyt, ilmoittautunut varausjonoon jne. mutta aina ne menee muille. En tietenkään voi aina olla päivystämässä joka paikassa, enkä aio ottaa pentutehtailijalta mitään. 

Sekin, että haluaa terveen koiran, ei merkitse mitään. Se merkitsee, että on lapsia ja ei aio koiran kanssa virallisesti harrastaa.

Nostan nyt tämän tähän, kun näköjään unohdin tästä viestistä ap-allekirjoituksen. 

RotuJA en edelleenkään paljasta, kun se menee vain väännöksi niistä (ja meidän perheen ja varsinkin minun haukkumiseksi). Ap

Ei ole haukkumista todeta että ei ole ehkä järkevin valinta ottaa äärimmäisen aktiivista, tavoitteelliseen lajiin soveltuvaa koiraa kotikoiraksi. Ei vaikka olisitte aktiivinen perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.

Niinhän sinä varmaan luulet, että tehdään. Vaan ei, ei tehdä. Minä olen muutaman VUODEN etsiskellyt, ilmoittautunut varausjonoon jne. mutta aina ne menee muille. En tietenkään voi aina olla päivystämässä joka paikassa, enkä aio ottaa pentutehtailijalta mitään. 

Sekin, että haluaa terveen koiran, ei merkitse mitään. Se merkitsee, että on lapsia ja ei aio koiran kanssa virallisesti harrastaa.

Nostan nyt tämän tähän, kun näköjään unohdin tästä viestistä ap-allekirjoituksen. 

RotuJA en edelleenkään paljasta, kun se menee vain väännöksi niistä (ja meidän perheen ja varsinkin minun haukkumiseksi). Ap

Ja tuo kertoo saman tien että on olemassa syyt miksei sinulle myydä sitä koiraa.

Kyseessä siis on kysytty harvinaisuus tai taistelukoirarotu tms.

 

Rotuja, joita olen katsellut ja kysellyt, on useita. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.

Niinhän sinä varmaan luulet, että tehdään. Vaan ei, ei tehdä. Minä olen muutaman VUODEN etsiskellyt, ilmoittautunut varausjonoon jne. mutta aina ne menee muille. En tietenkään voi aina olla päivystämässä joka paikassa, enkä aio ottaa pentutehtailijalta mitään. 

Sekin, että haluaa terveen koiran, ei merkitse mitään. Se merkitsee, että on lapsia ja ei aio koiran kanssa virallisesti harrastaa.

Nostan nyt tämän tähän, kun näköjään unohdin tästä viestistä ap-allekirjoituksen. 

RotuJA en edelleenkään paljasta, kun se menee vain väännöksi niistä (ja meidän perheen ja varsinkin minun haukkumiseksi). Ap

Ja tuo kertoo saman tien että on olemassa syyt miksei sinulle myydä sitä koiraa.

Kyseessä siis on kysytty harvinaisuus tai taistelukoirarotu tms.

 

Rotuja, joita olen katsellut ja kysellyt, on useita. Ap

Olisiko sitten aika arvioida uudestaan sitä omaa realiteettia koiranpitoon? Miksei joku vähemmän aktiivinen rotu voisi olla teille valinta?

Vähän samanlaisia kokemuksia kuin aloittajalla koiran hankinnasta.

Halusimme terveen, perhe-elämään sopivan seurakoiran, jonka kanssa viettää aktiivista elämää, muttei näyttely- tai agilityharrastusta. Päädyimme lopulta shetlanninlammaskoiraan, ja sopivan kasvattajan etsintä alkoi. Kaksi ensimmäistä kasvattajaa suhtautui todella nihkeästi, kun kerroimme ettei suunnitelmissa ole näyttelyt, agilityt, rallitokot, koiratanssit, vaan perhekoira, jonka kanssa vaellettaisiin, veneiltäisiin ja mökkeiltäisiin, sekä tietenkin elettäisiin ihan tavallista arkea. Kolmas kerta toden sanoi, saimme ihanan, terveen koiran joka elää ja kulkee mukanamme perheenjäsenenä.

Olen aiemmin hankkinut vain aikuisia kodinvaihtajia, tämän koiran kohdalla halusin ensimmäistä kertaa pennun, kun lapsikin oli vielä 4v ja aikuiset kodinvaihtajat voivat olla vähän arvaamattomia, edelliset omistajat eivät aina kerro totuutta koiran menneisyydestä. Seuraava koira tulee kuitenkin olemaan kodinvaihtaja, kun koirastamme aika jättää. Lapsikin on silloin jo isompi.

Joidenkin koirankasvattajien ajatusmaailma on jotenkin sekaisin, koirat on kuin jumalia heille, koiran ostajat vain ärsyttäviä välttämättömyyksiä, joilta nyhdetään rahat pois.