Lue keskustelun säännöt.
En enää yhtään ihmettele, että koiranpentuja ostetaan ties miltä pentutehtailijoilta!
29.05.2020 |
Ihan oikeasti. Tavallinen, hyvin voiva, hyväkäytöksinen ja rauhallinen lapsiperhe ei kelpaa kasvattajille. Olen soittanut useamman koirarodun kaikki Etelä-Suomen kasvattajat läpi ja jokaisella vastaus on sama: pennut varattuja JA emme myy pentuja lapsiperheeseen tai sellaiseen, jossa ei kilpailla koiran kanssa, tai käydä näyttelyissä.
Koira saisi siis hyvän kodin, vakuutuksen, paljon liikuntaa, paljon virikkeitä. Mutta ongelma on, että en pidä näyttelyistä tai kilpailemisesta. Ja ongelma näyttää olevan koiramakuni, joka on kieltämättä rajallinen oman koiran suhteen.
Mikä tässä on niin vaikeaa?! Lapset eivät ole pieniä enää, ja asumme rivitalossa, jossa iso piha. Ja minä tosiaan liikkuisin PALJON koiran kanssa, kun liikun muutenkin.
Seuraava askel on hakea ulkomailta, mutta kun on toi korona.
Kommentit (303)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaja myy pennun ja saa rahan. Omistusoikeus siirtyy ostajalle. Koirasta pidetään huolta, en ymmärrä millä oikeudella se kasvattaja vaatii kuulumisia ja kyörää. En ole sosiaalinen, eläinten kanssa on helppoa ja muutaman harvan luotetun ihmisen kanssa. Tämä nuorempi sukupolvi on niin umpityhmää, että lemmikitkin on poistuva kanta. Lakkaisivat lässyttämästä.
Miten noin yleensä suhtaudut, jos joku kysyy sulta, että mitä kuuluu? Haistatatko paskat, että mitä vi*tua se sulle kuuluu? Miksi koiran kasvattajaan suhtaudutaan kuin sonni punaiseen viittaan? Kasvattaja tekee kovan työn ja näkee suuren vaivan saadakseen aikaan pentueen, josta sulle pennun myy. Miksi koet, että sulla on oikeus olla ilkeä toista ihmistä kohtaan?
Kasvattaja tekee työn sen pennun eteen koska se on hänen työtään ja ostaja maksaa työstä eli sen pennun hinnan. Siinä se. Kaikkia ei kiinnosta olla yhteyksissä kaikenmaailman hyvänpäivän tuttujen kanssa tai edes naapureiden kanssa jauhaa liibalaabaa. Itse en olisi ilkeä, mutta en jaksaisi mitään yhteyttä pitää.
Ohis
Ei se koirankasvatus ole monellekaan kasvattajalle mikään päätyö! Heillä on ihan kodin ulkopuolinen palkkatyö, jolla rahalla elättävät itsensä, perheensä ja koiransa. Koirankasvatus on harrastus, intohimo, kiinnostus tiettyä rotua kohtaan ja halu kehittää sitä rotua.
Miksi koiriin ja koirankasvatukseen suhtaudutaan noin kuin sinä suhtaudut? Eikö sinulla ole lainkaan kiinnostusta rotua tai sen kehittämistä kohtaa? Mistä kasvattajat saavat jalostusmateriaalia, jos kaikki ostajat ovat tuollaisia kuin sinä? Miksi juuri sinulle pitää myydä hyvä pentu, kun arvostuksesi jalostustyötä kohtaan on tuollainen?
Ei minua kyllä ainakaan kiinnosta jalostustyö muuten kuin sen tsekkauksen verran, että haluan tarkistaa kasvattajan tehneen työnsä hyvin ja käyttävän jalostukseen terveitä koiria terveistä linjoista.
Arjessa mua sitten kiinnostaa vain se arki koiran kanssa. Lenkkeily, liikunta. Se että koira on kaverina jokapäiväisessä elämässä ja eräretkillä.
Kasvattaja, joka haluaa koiralle hyvän elämän, voi kyllä huoletta myydä koiran mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole itsellä ollut tätä ongelmaa, ainoa hankaluus oli kun olisin halunnut tyttökoiran mutta ne oli aina varattu. Ihan hyvä poika tuli. Tuo näyttelyhomma on aika sairasta oikeastaan, se on vahingoittanut monia rotuja. Muissakin harrastuksissa on outoutta, tuttavan koira voitti kaiken mahdollisen agilityssä mutta ei voinut koskaan tulla sen valioksi koska pitäisi olla rotukoira ja näyttelytulos. Siis mitä, ei riitä että voittaa jokaisen kilpailun mihin on lähtenyt vaan pitää pönöttää vielä jossain näyttelyssä että olisi tunnustettu voittaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kasvattajan näkökulmaa avata.
Mä toivon että mun muotovalion pentueen pennut käyvät yhdessä näyttelyssä, tämä ei vaadi omistajalta taloudellista panostusta koska minä maksan tämän lystin omasta pussistani. Ja kyllä, se hyödyttää minua. Pakko ei ole, mutta toivon sitä.
Sit tuo harrastaminen, sitä edellytän ostajalta. Miksi? Koska kasvattamani rotu on sellainen, että se vaatii jatkuvaa treenaamista, mielellään pk-lajeja. Tälle rodulle ei riitä hihnalenkit, eikä edes pihaleikit. Näiden pitää päästä käyttämään nenäänsä ja massiivista lihasvoimaansa johonkin.
Toinen mitä edellytän on etuosto-oikeuden kirjaaminen papereihin. Eli mikäli pentua ei syystä tai toisesta voida pitää, sitä täytyy tarjota minulle takaisin ennen kuin sen saa antaa eteenpäin.Lapset taas eivät ole ongelma, enkä ymmärrä miksi joillekkin kasvattajille ovat. Omat pentuni tulevat luonnetestatuista vanhemmista, niihin on panostettu tuhansia euroja ja kun myyn pennut pois saan juuri ja juuri omani takaisin, rikastumaan tällä toiminnalla ei pääse mikäli on vastuullinen kasvattaja jonka tarkoitus on edistää rodun terveyttä.
Etuosto-oikeus on kohtuuton ehto noin sopimusoikeudelllisessa mielessä.
Jos mä jostain syystä joutuisin luopumaan koirastani, niin todellakaan kasvattaja ei olisi ensimmäinen, jolle sen haluaisin luovuttaa. Haluaisin kyllä itselleni täyden vallan etsiä koiralleni uusi omistaja.
Minä taas ehdottomasti antaisin koirani takaisin kasvattajalle, koska tiedän hänen etsivän ja löytävän parhaan mahdollisen kodin laajan verkostonsa avulla. Paremmin hän sen uuden kodin löytää kuin minä itse. Kaveripiirissäni ei ole ketään joka koirani ottaisi.
No mä taas löytäisin koiralleni varmaan helpoiten kodin jonkin ystäväni tai sukulaiseni luota (joihin luottaisinkin enemmän kuin kasvattajaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaja myy pennun ja saa rahan. Omistusoikeus siirtyy ostajalle. Koirasta pidetään huolta, en ymmärrä millä oikeudella se kasvattaja vaatii kuulumisia ja kyörää. En ole sosiaalinen, eläinten kanssa on helppoa ja muutaman harvan luotetun ihmisen kanssa. Tämä nuorempi sukupolvi on niin umpityhmää, että lemmikitkin on poistuva kanta. Lakkaisivat lässyttämästä.
Se kasvattaja ehtii kiintyä niihin pentuihin ja sen takia haluaa tietää mitä sille kuuluu.
Minusta on taas ollut mukava olla kasvattajiin yhteydessä ja kysyä tarvittaessa neuvoa. Parempi näin kuin kasvattaja ei haluaisi olla missään tekemisissä. En minä soittele kasvattajan kanssa vaan ollaan yhteyksissä sähköpostitse. Pari kuvaa ja pieni viesti ei ole isoa asia lähettää.
Just näin. Meille tuli ensimmäinen pentu kohta päivälleen 25 vuotta sitten. Oli niin hienoa ja helpottavaa, kun kasvattajalta pystyi kysymään apua,,kun ensimmäisen koiran kanssa tuli jotain ongelmaksi luokiteltavaa eteen. Nykyinen koira on 3v narttu samalta kasvattajalta kuin silloin muinoin ja kyllä on ollut kyseltävää vieläkin, kun ennen meillä on ollut vain uroksia, eikä aina oikein olla ymmärretty nartun sielun elämää.
Kerran pari vuodessa olen muutenkin laitellut kuulumisia, sähköpostilla ja kuvan kanssa. Ei ole kasvattaja koskaan tunkeillut meidän elämään, hän on vain tuttava muiden tuntemiemme ihmisten joukossa. Viesteihini kasvattaja suhtautunut aina tyyliin "voi miten ihanaa kuulla teidän kuulumisia, kylläpä näyttää hyvältä ja voi miten X onkaan kasvanut!". Joskus kasvattaja laittanut tekstarin tai sähköpostin, että "silloin ja silloin olisi mahdollisuus osallistua joukkotarkkiin tai jalostustarkastukseen, ystävällisin terveisin, kasvattaja". Jos tämän kokee puuttumisena tai elämään tunkeutumisena, niin kyllä se vika on ihan omien korvien välissä.
Minäkin olin ensimmäisen koirani kasvattajaan tosi paljon yhteykissä alussa, kun oli aina niin paljon kysyttävää ihan kaikista asioista, kuten ruuasta, turkista ja käytöksestä. Lisäksi liityin kasvattajan facebookryhmään ja oli mukava siellä lukea myös muiden pennunomistajien kokemuksia ja katsella kuvia.
Ne haluaa mainetta itselleen, siksi vaativat että tulevan omistajan tulee käyttää koiraa näyttelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otin koiran intohimoiselta kasvattajalta. Toive vaihtaa kuulumisia epäilytti, mutta ei se olekaan hirveän paha tikki. Lataan kasvattajan face-ryhmään kuvan joskus ja jouluna sekä kerron, että koiralle kuuluu hyvää. Nyt keväällä on vaihdettu pari sanaa punkkiaineista.
Minäkin näen yhteydenpidon kasvattajaan tukena ja turvana. Aina neuvotaan, jos on jotain kysyttävää.
Meillä on bichon frise koska olemme allergiaperhe. Kaikki eivät tietenkään siedä edes näitä koiria vaan saavat oireita, meillä toistaiseksi toiminut jo neljä vuotta yhdellä
ja kaksi vuotta siitä ollut kaksi bichonia. Tämän vuoksi halusimme rekisteröidyt rotukoirat suomalaiselta kasvattajalta, ei näyttelyiden takia. Kerroimme asian pentuja hankkiessa. Allergian suhteen meillä oli myös kasvattajan hyväksymä varakoti myös koiralle hankittuna, tätä ei siis ole onneksi tarvittu.
Halusimme siis olla varmoja ettei mitään yleisesti enemmän allergisoivaa rotua ole mukana geeneissä, seropeja vastaan ei minulla muuten olisi mitään, usein hienoja ja älykkäitä sekä terveitä koiria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laajenna hakuasi metsästyskoiriin. Isot pentueet, yleensä hyväsukuisiltakin jää muutama pentu "yli". Myös nuoria aikuisia kodinvaihtajia on, sellaisia että eivät toimi metsällä ihan kuten on haluttu. Niistä tulee parhaita seurakoiria: ovat itsenäisiä ja itsevarmoja, joten eroahdistus ei vaivaa, itsevarmoja, yleensä rauhallisia sisätiloissa kunhan saavat tarpeeksi liikuntaa ja nenätöitä, terveitä rakenteeltaan, mäykyt poislaskettuina.
En suosittele. Ensinnäkin metsästyskoirallakin esiintyy eroahdistusta ja niiden ääni kuuluu kauaksi. Toisekseen riistaviettisinä heidän kanssa on välillä vähän haastava kulkea ja metsästysinnottomia koiria tulee myyntiin vasta parivuotiaista ja sitä vanhemmista. Lisäksi ainakin oma metsästyskoirani tarvitsee hirvesti tekemistä, 3 h päivässä lenkkeilyä, nenä töitä ja rapsuttelua siihen lisäksi ja nauttii maata rappusilla pihalla ja vahtia tonttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaja myy pennun ja saa rahan. Omistusoikeus siirtyy ostajalle. Koirasta pidetään huolta, en ymmärrä millä oikeudella se kasvattaja vaatii kuulumisia ja kyörää. En ole sosiaalinen, eläinten kanssa on helppoa ja muutaman harvan luotetun ihmisen kanssa. Tämä nuorempi sukupolvi on niin umpityhmää, että lemmikitkin on poistuva kanta. Lakkaisivat lässyttämästä.
Miten noin yleensä suhtaudut, jos joku kysyy sulta, että mitä kuuluu? Haistatatko paskat, että mitä vi*tua se sulle kuuluu? Miksi koiran kasvattajaan suhtaudutaan kuin sonni punaiseen viittaan? Kasvattaja tekee kovan työn ja näkee suuren vaivan saadakseen aikaan pentueen, josta sulle pennun myy. Miksi koet, että sulla on oikeus olla ilkeä toista ihmistä kohtaan?
Kasvattaja tekee työn sen pennun eteen koska se on hänen työtään ja ostaja maksaa työstä eli sen pennun hinnan. Siinä se. Kaikkia ei kiinnosta olla yhteyksissä kaikenmaailman hyvänpäivän tuttujen kanssa tai edes naapureiden kanssa jauhaa liibalaabaa. Itse en olisi ilkeä, mutta en jaksaisi mitään yhteyttä pitää.
Ohis
Ei se koirankasvatus ole monellekaan kasvattajalle mikään päätyö! Heillä on ihan kodin ulkopuolinen palkkatyö, jolla rahalla elättävät itsensä, perheensä ja koiransa. Koirankasvatus on harrastus, intohimo, kiinnostus tiettyä rotua kohtaan ja halu kehittää sitä rotua.
Miksi koiriin ja koirankasvatukseen suhtaudutaan noin kuin sinä suhtaudut? Eikö sinulla ole lainkaan kiinnostusta rotua tai sen kehittämistä kohtaa? Mistä kasvattajat saavat jalostusmateriaalia, jos kaikki ostajat ovat tuollaisia kuin sinä? Miksi juuri sinulle pitää myydä hyvä pentu, kun arvostuksesi jalostustyötä kohtaan on tuollainen?
Juuri näin! Toinen pointti, että mistä niitä uusia, luonteeltaan ja terveydeltään lemmikeiksi soveltuvia pentukoiria tulee, jos kukaan ostajista ei ole valmis teettämään pentuja nartulla tai käyttämään urosta jalostukseen?
Kukaan rehellinen kasvattaja ei suostu siihen, että koira, jota ei ole millään tavalla tutkittu, voisi siirtää tuleville sukupolville mahdollisia terveysongelmia. Minun omistama ensimmäinen koirani oli luonnehäiriöinen. Myöhemmin kävi ilmi, että sen emä oli jouduttu lopettamaan sen takia, että oli mm. purrut ihmisiä. Millainen ihminen teettää pentuja koiralla, joka on arvaamaton ja puree ihmisiä? Olipa yllätys, että pennuistakin tuli luonteeltaan arvaamattomia. Valtava suruhan se oli minulle, kun jouduttiin viemään 3-vuotias piikille, mutta kuinka olisin voinut pitää koiran, joka rähisee epäluuloisena ohi kulkeville, saattaa hyökätä sohvan takaa vieraiden kimppuun näykkimään ja yrittää sännätä yllättäen puremaan jokaista vastaan tulevaa koiraa, vaikka käytimme kouluttamiseen satoja tunteja. Meille ratkaisun teki kouluttaja, joka vietti pari tuntia koirani kanssa ja sanoi, että sen yksilön perusluonteeseen liittyvän arvaamattomuuden ja epäluuloisuuden vuoksi hän ei usko, että niitä piirteitä pystytään millään käytöskoulutuksella poistamaan.
Sen jälkeen olen viisastunut niin paljon, että olen hankkinut koiria vain luotettavilta kasvattajilta, tavannut henk.koht. vähintään pennun emän ja kysellyt isänkin luonteesta ja terveydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on erittäin hyvä ettei koiraa saa helpolla! Muutama vuosi lisää harkinta-aikaa on vain hyvä juttu ja koiran hankkimatta jättäminen on myös aina hyvä valinta. Koira ei ole mikään nojatuoli tai lehtitilaus vaan elävä olento. Näen päivittäin koiranlenkittäjiä, jotka haahuilevat katse kännykässä ja repivät koiraa hihnassa kun eivät jaksa odottaa että koira saisi rauhassa haistella ja tehdä tarpeensa.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kasvattajan näkökulmaa avata.
Mä toivon että mun muotovalion pentueen pennut käyvät yhdessä näyttelyssä, tämä ei vaadi omistajalta taloudellista panostusta koska minä maksan tämän lystin omasta pussistani. Ja kyllä, se hyödyttää minua. Pakko ei ole, mutta toivon sitä.
Sit tuo harrastaminen, sitä edellytän ostajalta. Miksi? Koska kasvattamani rotu on sellainen, että se vaatii jatkuvaa treenaamista, mielellään pk-lajeja. Tälle rodulle ei riitä hihnalenkit, eikä edes pihaleikit. Näiden pitää päästä käyttämään nenäänsä ja massiivista lihasvoimaansa johonkin.
Toinen mitä edellytän on etuosto-oikeuden kirjaaminen papereihin. Eli mikäli pentua ei syystä tai toisesta voida pitää, sitä täytyy tarjota minulle takaisin ennen kuin sen saa antaa eteenpäin.Lapset taas eivät ole ongelma, enkä ymmärrä miksi joillekkin kasvattajille ovat. Omat pentuni tulevat luonnetestatuista vanhemmista, niihin on panostettu tuhansia euroja ja kun myyn pennut pois saan juuri ja juuri omani takaisin, rikastumaan tällä toiminnalla ei pääse mikäli on vastuullinen kasvattaja jonka tarkoitus on edistää rodun terveyttä.
Meillä oli syksyllä puhe tuosta etuosto-oikeudesta kasvattaja kurssilla. On kuulema laiton ja vaikka kymmenen kertaa sen kirjottaisi, se ei ole pätevä. Toive se se sijaan voi olla. Sama homma kaikissa muissakin "ehdoissa", ellei kyse ole sijoituskoirasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole itsellä ollut tätä ongelmaa, ainoa hankaluus oli kun olisin halunnut tyttökoiran mutta ne oli aina varattu. Ihan hyvä poika tuli. Tuo näyttelyhomma on aika sairasta oikeastaan, se on vahingoittanut monia rotuja. Muissakin harrastuksissa on outoutta, tuttavan koira voitti kaiken mahdollisen agilityssä mutta ei voinut koskaan tulla sen valioksi koska pitäisi olla rotukoira ja näyttelytulos. Siis mitä, ei riitä että voittaa jokaisen kilpailun mihin on lähtenyt vaan pitää pönöttää vielä jossain näyttelyssä että olisi tunnustettu voittaja.
No kaikki kilpailut on tainnut tulla rotujen ominaisuuksia mittaamaan. Mikä järki saksanpaimenkoiralla ja sen rotumääritelmällä, jos se toimii kentällä mutta muistuttaakin huskya, jolloin se ei ole rotumääritelmänsä mukainen ? Ja ei, ei ole sekarotuisia vastaan. Omani oli näpsäkkä agissa ja meitä vieroksuttiin koska oli seropi, mutta ymmärrän miksei seropit eivät voi valioitua.
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoo, että haluaisi rotukoiran, mutta ei aio harrastaa näyttelyitä. Joten miksi on pakko olla rotukoira? Siksi totesin, että kannattaisi miettiä ihan seropia myös.
Koitetaan toista analogiaa: joku on kiinnostunut taiteesta ja kyselee vaikka Rembrandtin printtien perään. Samalla ilmoittaa, että ei aio julkisesti missään teoksia esitellä, vaan omaksi ilokseen ostamassa.
Miltä kuulostaisi, jos joku valopää tulisi tarjomaan vaihtoehdoksi netistä kaivettuja Rembrandteja, joita tämä valopää ehdottaa itse printtaamaan seinille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.
Niinhän sinä varmaan luulet, että tehdään. Vaan ei, ei tehdä. Minä olen muutaman VUODEN etsiskellyt, ilmoittautunut varausjonoon jne. mutta aina ne menee muille. En tietenkään voi aina olla päivystämässä joka paikassa, enkä aio ottaa pentutehtailijalta mitään.
Sekin, että haluaa terveen koiran, ei merkitse mitään. Se merkitsee, että on lapsia ja ei aio koiran kanssa virallisesti harrastaa.
Jos ei ole kiinnostusta näyttelyihin, vaan haluaa vain kaverin lenkkipolulle ja harrastukaiin, niin sit kannattasi laajentaa hakua sekarotuisiin. Tämä on ihan hyvä kehityssuunta, sillä lemmikeitä yleensä saa ihan liian helposti, vaikka niiden hoitamiseen ei olisi kykyä eikä resursseja. Et sä lastakaan adoptoi tosta vain.
Ai koira ei voi elää hyvää, virikkeellistä, liikunnallista ja tervettä elämää, jos sen kanssa ei virallisesti harrasta jotakin? Koiranäyttelykö on koiran elämää enemmän, kuin omistajan kanssa leikkiminen ja vaikka jäljittäminen tai kotipihan agility?
Ihan ihme ajatusmaailma sinulla.
Onko sulla lukutaito hukassa vai mikä sun ongelma on? Jos ei näyttelyt kiinnosta, niin silloin koiran ei tarvi olla rotukoira. Ap sanoo, että haluaisi rotukoiran, mutta ei aio harrastaa näyttelyitä. Joten miksi on pakko olla rotukoira? Siksi totesin, että kannattaisi miettiä ihan seropia myös. Agilityä ja jäljittämistä käsittääkseni voi harrastaa minkä tahansa koiraksi luokiteltavan elukan kanssa. Ja se nyt on vaan fakta, että on paljon lemmikkien omistajia, joilla lemmikkiä ei pitäisi olla. Koirat on nykyisin kivasti kiven alla, ettei niitä kovin mielijohteesta voi ottaa, mutta esim. kissat ovat vieläkin aika alttiina huonolle pidolle.
Miksi rotukoiran - vaikka nyt puhdasrotuinen Bichon Frisée - pitäisi käydä näyttelyissä? Mitä iloa siitä on sille koiralle? Vai onko se koira näille fanaatikoille siis vain joku jalostuksen ja suvun jatkamisen väline ja sillä koiralla ei sinänsä ole suurta väliä, kunhan saa jotain mitaleja?
Ehkäpä moni haluaa mahdollisimman terveen koiran, jonka vanhemmat ovat tiedossa. Mutta haluavat viettää sen koiran kanssa ihan tavallista arkea.
Mieheni veljen perhe "teetti" pentuja. Siis huolehtivat tietenkin viimeisen päälle koko homman, hoitivat ja valvoivat ja valitsivat pentujen perheet, mutta ilman fanaattisuutta, yksityishenkilöinä. Puhdasrotuisesta Bichonista yhtälailla puhtaan Bichonin kanssa. Kaikki menivät ihan normaaleille perheille, ei mitään näyttelypakkoa jne. kun ei kumpikaan vanhemmistakaan ollut mikään näyttelykoira, vaikka molemmat olivat näyttelyissä menestyneiden jälkeläisiä. Ainoat pennut heidän narttukoirallaan, uroskoiralla taisi olla toinen ja viimeinen pentue. Eli ei mitään tehtailua.
Eikö tuollainen näyttelymeininki ole aika mennyttä aikaa? Että koiraa puunataan ja pakotetaan johonkin, seisomaan arvioitavana? Eihän tuollaista oikein ihmisillekään enää hyväksytä.
Mitä järkeä tuossa oli? Ainoastaan se, että lankosi sai hommasta rahaa.
Rotua se ei vienyt eteenpäin mitenkään, ainoa hyötyjä oli lankosi rahallisesti.
Jaa. He nauttivat pentujen seuraamisesta. Pitivöt yhden itse ja yksi tuli meille. Kolme muuta meni ihan tavallisiin koteihin. Ehkä juuri siksi, että näitä ihan tavallisia pentuja tavallisiin perheisiin on niin vähän saatavilla? Sitä omaa narttua pidettiin kyllä kuin kukkaa kämmenellä. Ei kai siitä sen kummempaa hyötyä aina tarvitse olla? Ei kai sen nyt tarvitse mitään rodunjalostusta olla? Eihän lasten hankkiminenkaan ole mitään rodunjalostusta tai rodun eteenpäin viemistä? Miksi ihan kelpoa rotua olisi pitänyt viedä jotenkin eteenpäin ja olisiko se todella edistynyt siitä, että kaksi näyttelyissä pönöttänyttä olisi tehnyt jälkeläisiä?
Ihan outoa ajatusmaailmaa...
Nohh, kuitenkin piti olla puhdasrotuisia pentuja.
Ongelma on se, että koiran omistamisesta on tehty rakettitiedettä. Koiran hankinta ja sen kanssa eläminen esitetään jonain elämää suurempana hommana. Ei se sitä ole. Elämä koiran kanssa on simppeliä ja helppoa, ainakin jos niihin on tottunut eikä ole uusavuton.
Mä handlas jo alle 10-vuotiaana isäni metsästyskoirat (silloin aika oli eri ja lapsetkin sai niitä yksin ulkoiluttaa). Mihin hlvettiin mä tarvitsen kasvattajaa tukemaan mua jonkun helpon seurakoiran (jollaisen nykyiseen urbaaniin elinympäristööni haluan) tapakasvatuksessa?
Pentutehtailua on niin monenlaista eräänlaista sellaista on myös tuo mainitsemasi. Aikamoinen mafia pyörii noissa koirapiireissä ja tuolla tavalla nostetaan hintoja ja pidetään kilpailua yllä joka takaa korkean tuoton. Sitten tarjotaan jotain sijoituspentua jota et saa edes kunnolla omaksi, mutta kulut kylläkin
Mulla kaverilla huippuyksilö ja tarkkaan harkitsi myös sille uroksen. Siitä yhdistelmästä oltiin todella kiinnostuneita ja hän pystyi valkkaamaan ns. Parhaat päältä. Oli tiedossa, että pennuissa todennäköisesti tulee olemaan potkua, joten ne oli järkevä myydä kotiin, jossa heidän koulutusta osattiin viedä oikeaan suuntaan heti alusta ja missä he saavat sellaista tekemistä kuin he tarvitsevat. Itselleen kannattaa myös olla rehellinen kuinka paljon oikeasti jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama kokemus kuin aloittajalla. Muutama vuosi sitten etsin koiranpentua ja monilta kasvattajilta tuli lähes luuria korvaan kun esitin asiani. Meille tulikin sitten tuttavan kautta kodinvaihtaja joka on ollut aivan ihana.
Se on jo toinen aikuisena meille tullut ja joskus vielä haluaisin koiran jonka saisin itse kouluttaa pennusta asti, näillä kodinvaihtajilla kun on omat lievät ongelmansa kuitenkin.Kertokaa siis pienehköjä tai keskikokoisia rotuja joista kannattaisi koiraa toivoa?
Tytär ja vävy hankkivat koiranpennun viime vuonna, heillä on welsh corgi cardigan. He ovat nuoria (19 ja 20), asuvat kaksiossa ja ennen koiraa heillä oli pari undulaattia (ja on vieläkin). Pojan perheessä on koiria, mutta ei yhtään pentuna tullutta. Tytöllä ei ollut kokemusta koirista ennestään. Aika untuvikkoja siis molemmat sen suhteen mitä tulee pentuihin ja niiden koulutukseen. Ja vielä pieni kerrostalokämppä, mutta toisaalta hyvät ulkoilumaastot ihan vieressä.
Vähän itsekin kuvittelin että kasvattajat olisivat nirsompia sen suhteen millaiseen kotiin koira annetaan, mutta nämä nuoret ilmeisesti kelpasivat hänelle. Tämä rotu ei ollut ihan heidän ykkössuosikkinsa, he miettivät myös toyvillakoiraa ja welsh corgi pembrokea. Mutta vimma saada koira oli niin kova että tinkivät sitten rodusta ja ovat olleet kyllä tosi tyytyväisiä.
Viroon pääsee kesäkuun alusta alkaen. Hae sieltä. Siellä kodittomia koiria on eläinsuojat väärällään.
Ja sä olet täysin vapaa tekemään niin jonkun muun kasvattajan pennulle. :) Mä en selkeästi ole sopiva kasvattaja sinulle ja sinä et sopiva omistaja minulta tulleille pennuille. Tottakai tunnen asian lakipykälät, ja etuosto-oikeus on kompensoitu hinnassa niin että kohtuuttomuusperuste ei täyty. Ota myös huomioon että etuosto-oikeuden kirjaaminen papereihin sitoo minuakin, minun on ostettava pentu takaisin, sopi se silloin tilanteeseeni tai ei.