Lue keskustelun säännöt.
En enää yhtään ihmettele, että koiranpentuja ostetaan ties miltä pentutehtailijoilta!
29.05.2020 |
Ihan oikeasti. Tavallinen, hyvin voiva, hyväkäytöksinen ja rauhallinen lapsiperhe ei kelpaa kasvattajille. Olen soittanut useamman koirarodun kaikki Etelä-Suomen kasvattajat läpi ja jokaisella vastaus on sama: pennut varattuja JA emme myy pentuja lapsiperheeseen tai sellaiseen, jossa ei kilpailla koiran kanssa, tai käydä näyttelyissä.
Koira saisi siis hyvän kodin, vakuutuksen, paljon liikuntaa, paljon virikkeitä. Mutta ongelma on, että en pidä näyttelyistä tai kilpailemisesta. Ja ongelma näyttää olevan koiramakuni, joka on kieltämättä rajallinen oman koiran suhteen.
Mikä tässä on niin vaikeaa?! Lapset eivät ole pieniä enää, ja asumme rivitalossa, jossa iso piha. Ja minä tosiaan liikkuisin PALJON koiran kanssa, kun liikun muutenkin.
Seuraava askel on hakea ulkomailta, mutta kun on toi korona.
Kommentit (303)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaisen chihun tai puudelin omistaja joutuu ehkä korvaamaan housunlahkeen reiän, yleensä ei sitäkään. Koska useimmat pienet koirat ärisebät arkuuttaan eivätkä pitämästään metelistä huolimatta mene paria metriä lähemmäs. Pitbullin tai dogon tai vastaavan omistaja joutuu ehkä maksamaan uuden naaman. Tai uuden koiran. Tai uuden lapsen. Se pieni ero.
Se vihainen chihukin tms. saa muuten aikamoista tuhoa aikaan, kun tarttuu pyöräilijää housunlahkeesta. Silloin sen chihunkin omistaja "joutuu ehkä maksamaan uuden naaman. Tai uuden koiran. Tai uuden lapsen.".
Hoisin tuttavan pria chihua ja ne ei ainakaan olisi edes yltäneet pyöräilijän housunlahkeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, ettei mikään riitä. Seuraavat kommentit ovat poimintoja tosielämän kasvattajilta tai fb-ryhmistä.
"Pennun ottajan tulisi olla työelämässä ja tämän taloudellinen tilanne hyvä, mutta samalla pitäisi olla runsaasti aikaa koiralle eikä se saisi jäädä yksin työpäivien ajaksi.
Kilpailu- tai näyttelyvaatimukset.
Opiskelijana tai työttömänä olisi aikaa, mutta ei rahaa.
Lapsiperheessä on liikaa meteliä ja sähläystä, koira otetaan lasten leluksi ja koiran hoito laiminlyödään alkuinnostuksen jälkeen.
Lapsettoman sinkun menojalka vipattaa liikaa eikä osaa sitoutua.
Nuori pariskunta ottaa koiran hetken mielijohteesta yhteiseksi hoidettavaksi, kunnes tulee ero ja koira jää heitteille. Nuoret eivät myöskään ole kykeneviä kouluttamaan.
Eläkeläispari ei jaksa tarjota tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä koiralle.
Täytyy olla aikaisempaa ja omakohtaista kokemusta juuri kyseisestä rodusta, ennen kuin kasvattaja suostuu luovuttamaan pennun. Toisin sanoen ensimmäisen kyseisen rodun pennun hankkiminen mahdotonta, jos kokemusta ei ole. (Huom. kokemukseksi ei käynyt rotuun tutustuminen näyttelyissä, vaan olisi pitänyt itse jo omistaa samanrotuinen koira *kröhöm: shiba*).
Koiraa ei luovuteta kerros- tai rivitaloon, vaan pelkästään maalle ok-taloon (tämän vaatimuksen ymmärrän erittäin hyvin esim. laumanvartijoiden ja vastaavien kohdalla)."
Toki kasvattajilla on täysi oikeus valita heidän mielestään sopivimmat kodit pennuille, mutta välillä kriteerit tuntuvat ihan hulluilta. Kysynnän ja tarjonnan laki mahdollistaa sen, että kasvattajat voivat asettaa vaikka mitä ehtoja ja löytävät silti pennuille kodit. Oman mielirodun kohdalla olisi ollut arviolta n. 3v jonotusaika ja olinkin jonossa kärsivällisesti pari vuotta, kunnes saimme nuoren kodinvaihtajan saman rodun piiristä ja luovuimme pentuhaaveista.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, ettei mikään riitä. Seuraavat kommentit ovat poimintoja tosielämän kasvattajilta tai fb-ryhmistä.
"Pennun ottajan tulisi olla työelämässä ja tämän taloudellinen tilanne hyvä, mutta samalla pitäisi olla runsaasti aikaa koiralle eikä se saisi jäädä yksin työpäivien ajaksi.
Kilpailu- tai näyttelyvaatimukset.
Opiskelijana tai työttömänä olisi aikaa, mutta ei rahaa.
Lapsiperheessä on liikaa meteliä ja sähläystä, koira otetaan lasten leluksi ja koiran hoito laiminlyödään alkuinnostuksen jälkeen.
Lapsettoman sinkun menojalka vipattaa liikaa eikä osaa sitoutua.
Nuori pariskunta ottaa koiran hetken mielijohteesta yhteiseksi hoidettavaksi, kunnes tulee ero ja koira jää heitteille. Nuoret eivät myöskään ole kykeneviä kouluttamaan.
Eläkeläispari ei jaksa tarjota tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä koiralle.
Täytyy olla aikaisempaa ja omakohtaista kokemusta juuri kyseisestä rodusta, ennen kuin kasvattaja suostuu luovuttamaan pennun. Toisin sanoen ensimmäisen kyseisen rodun pennun hankkiminen mahdotonta, jos kokemusta ei ole. (Huom. kokemukseksi ei käynyt rotuun tutustuminen näyttelyissä, vaan olisi pitänyt itse jo omistaa samanrotuinen koira *kröhöm: shiba*).
Koiraa ei luovuteta kerros- tai rivitaloon, vaan pelkästään maalle ok-taloon (tämän vaatimuksen ymmärrän erittäin hyvin esim. laumanvartijoiden ja vastaavien kohdalla)."Toki kasvattajilla on täysi oikeus valita heidän mielestään sopivimmat kodit pennuille, mutta välillä kriteerit tuntuvat ihan hulluilta. Kysynnän ja tarjonnan laki mahdollistaa sen, että kasvattajat voivat asettaa vaikka mitä ehtoja ja löytävät silti pennuille kodit. Oman mielirodun kohdalla olisi ollut arviolta n. 3v jonotusaika ja olinkin jonossa kärsivällisesti pari vuotta, kunnes saimme nuoren kodinvaihtajan saman rodun piiristä ja luovuimme pentuhaaveista.
Jos kasvattaisin koiria, niin totta kai yrittäisin löytää pennuille mahdollisimman hyvät kodit. Ne pennut menee tunteisiin.
Itse olen saanut aina haluamani koiran koska, teen töitä kotona, ulkoilen paljon lähimetsässä ja koira voi olla myös pihalla, käyn näyttelyissä muutaman kerran ja koira on todella rakas perheenjäsen. En kyllä tyytyisi vähempään mitä itsekin nyt koiralleni tarjoan. En kuitenkaan halua kasvattaa, kun en usko löytäväni pennuille tarpeeksi hyviä kotia kuitenkaan.
Me otettiin rescue! On ihana, koko perheen lellikki! Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Adopt don't shop!
Pakko ostaa, kun haluaa just sen tietyn rodun.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea ulkomailta koira, jos täällä pihtaillaan. Suomessa on tosiaan mennyt överiksi tuo koiranostajien kyttäys, ihan niin kuin aikuiset ihmiset eivät tietäisi mitä ovat tekemässä. Jos yhteyttä ottaa, on jo miettinyt sopivan rodun ja omat voimavaransa. Mutta täällä sossulassa lähdetäännäköjään siitä, että kasvattajan pitää olla jokin koirien sosiaalipoliisi.
Helpompi on hakea koira ulkomailta ja tehdä normaali kauppa, kun ruveta hyppimään kasvattajan pillin mukaan.
Ystäväpariskunta kävi hakemassa koiran Skotlannista ihan viralliselta kenneliltä ja kasvattajalta, tosin oli vähän erikoisempi rotu allergioiden vuoksi. Eli koiran voi saada ulkomaalaiselta kasvattajalta. Maksaa vaan vähän enemmän vaivaa ja rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Adopt don't shop!
Siinä on kyllä niin järjetön slogan ettei mitään rajaa. Jos koiranpennut ostettaisiin ainoastaan rekisteröityinä ja asiallisilta kasvattajilta, niitä lähtisi kiertoon huomattavasti vähemmän. Adoptiossa = rescuekoiran ottaessa ottaa aina sekä riskin että koiralla on ties mitä kokemuksia ja ominaisuuksista et tiedä. Sen sijaan kun ottaa huolellisesti mietityn ja valitun rodun, tulee virheitä vähemmän ja on suurempi mahdollisuus että koira päätyy heti lopuniänkotiinsa.
Älkää tukeko pentutehtailua tai rescueita. Vain kysynnän muutoksella voi vaikuttaa. Älkää mahdollistako.
Me otettiin viime kesänä koira. Pentue oli jo syntynyt, oltiin varasijalla, koska pennuilla oli jo sovittuja koteja, mutta toiselle sukupuolelle. Me ollaan lapsiperhe, ei harrasteta. Ajoimme kyllä 500 km ensin katsomaan koiraa ja sitten hakemaan sen. Sisaruksia meni vielä kauemmas (kasvattaja oli Lapissa ja kauimmainen pentu meni Etelä-Suomeen). Kasvattaja oli myynyt pentuja myös ulkomaille, jolloin omistajakokelaat olivat ensin käyneet katsomassa pentua ja sitten hakemassa. Kasvattaja ei myy pentua tapaamatta ensin ostajakokelaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos terve, kiltti koira on kriteerinä ottakaa se sekarotuinen. Onko sillä rodulla väliä kerta ei näyttelyihin aio viedä.
Yleensä on katsottu valmiiksi itselleen ja omaan elämäntyyliin sopiva rotu. Itse en kaupunkiasujana voisi ottaa vaikkapa suurikokoista ulkokoirasta polveutuvaa sekarotuista, vaan olen katsonut valmiiksi pienikokoisen seurakoirarodun jonka määritelmän mukaiset piirteet ovat sellaiset että kykenen siitä huolehtimaan. On myös tärkeää, että tietää rodun perusteella voiko koiraa esimerkiksi pitää vapaana metsässä vai katoaako siltä korvat päästä jäniksen nähdessään. Ja niin edelleen. Ei sekarotuinen aina ole täydellinen vaihtoehto, suureen omakotitaloon tietty menee koira kuin koira mutta kaikki eivät sitä mahdollisuutta voi tarjota.
Mutta AP:lle tiedoksi että koirat menevät pitkälti suhteilla nykypäivänä. Hengaan paljon koirapiireissä ja kavereille sekä kaverien suosittelemiin koteihin ne usein menevät, jos kyse on siis vähänkin suositummasta tai vaihtoehtoisesti harvinaisesta rodusta. Tavallista labbista ja kultsia nyt saa melkein kuka tahansa, mutta esimerkiksi pomeranianista saa maksaa pitkän pennin ja todella mielistellä kasvattajaa. Sinänsä tämä on hyvä käytäntö koska parempi että kasvattaja ei heitä koiraa mihin tahansa ympäristöön pilattavaksi, mutta toisaalta ajaa ostajia hakemaan koiria pentutehtaista koska tarjontaa riittää, hinta on murto-osa kunnollisen kasvattajan pyytämästä ja naapurin Penakin sai ihan hyvän ja terveen (ei todellakaan) mustin vastaavasta.
Kannattaa siis liittyä haluamasi rodun yhteisöihin vaikka Facebookissa ja tutustua kasvattajiin,, muuta neuvoa ei oikein voi antaa. Mutta pentutehtaista älä ikinä ota, pelkän moraalisen vääryyden lisäksi pihistely ja hoppu kostautuu kun koirasi todella suurella todennäköisyydellä alkaa kärsimään terveysongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kasvattajaan tutustuminen ja pentujen luona vierailu hieman helpompaa, kun ei ole ajettava Espoosta Ouluun ja takaisin. Siitä tulisi muuten yön yli reissu, kivaa pennun kanssa jos ei karavaanari-ihminen (harvempi on) ja pitää hotellissa yöpyä.
Ilmeisesti pääkaupunkiseutulainen ap oli valmis hakemaan koiran vaikka ulkomailta, muttei Keski-Suomesta. :D
Veikkaan, että siellä Ulkomailla on tervepäisempiä ihmisiä ja terveempiä koiria.
Olen aina ihmetellyt miten ulkona suurkaupungeissa koirat kulkevat vapaana omistajansa perässä, eivät loiki autojen alle eivätkä hätkähdä toisista koirista, kissoista tai lentoon pyrähtävistä linnuista, eivät syö maahan pudonneita ranskalaisia jne. Suomessa on jopa harvinaista nähdä koira joka ei kisko hihnassa isäntäänsä (omistaja raahautuu koiran perässä käsi pitkällä) ja poukkoile miten sattuu ihmisten tiellä.
Berliinissä näkee todella paljon näitä rauhallisesti omistajansa rinnalla tai perässä irti lyllertäviä koiria, ihan rodusta riippumatta.
Suomessa tosiaan näkee lähinnä vaan edellä tohottavia ja johtavia koiria, tai hihnastakiskojia. Aina ilo, jos näkee koiranulkoiluttajan, jolla koira kävelee rauhallisesti ja määrätietoisesti vieressä omistajan tahtiin, tai rauhallisemmin perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos terve, kiltti koira on kriteerinä ottakaa se sekarotuinen. Onko sillä rodulla väliä kerta ei näyttelyihin aio viedä.
Yleensä on katsottu valmiiksi itselleen ja omaan elämäntyyliin sopiva rotu. Itse en kaupunkiasujana voisi ottaa vaikkapa suurikokoista ulkokoirasta polveutuvaa sekarotuista, vaan olen katsonut valmiiksi pienikokoisen seurakoirarodun jonka määritelmän mukaiset piirteet ovat sellaiset että kykenen siitä huolehtimaan. On myös tärkeää, että tietää rodun perusteella voiko koiraa esimerkiksi pitää vapaana metsässä vai katoaako siltä korvat päästä jäniksen nähdessään. Ja niin edelleen. Ei sekarotuinen aina ole täydellinen vaihtoehto, suureen omakotitaloon tietty menee koira kuin koira mutta kaikki eivät sitä mahdollisuutta voi tarjota.
Mutta AP:lle tiedoksi että koirat menevät pitkälti suhteilla nykypäivänä. Hengaan paljon koirapiireissä ja kavereille sekä kaverien suosittelemiin koteihin ne usein menevät, jos kyse on siis vähänkin suositummasta tai vaihtoehtoisesti harvinaisesta rodusta. Tavallista labbista ja kultsia nyt saa melkein kuka tahansa, mutta esimerkiksi pomeranianista saa maksaa pitkän pennin ja todella mielistellä kasvattajaa. Sinänsä tämä on hyvä käytäntö koska parempi että kasvattaja ei heitä koiraa mihin tahansa ympäristöön pilattavaksi, mutta toisaalta ajaa ostajia hakemaan koiria pentutehtaista koska tarjontaa riittää, hinta on murto-osa kunnollisen kasvattajan pyytämästä ja naapurin Penakin sai ihan hyvän ja terveen (ei todellakaan) mustin vastaavasta.
Kannattaa siis liittyä haluamasi rodun yhteisöihin vaikka Facebookissa ja tutustua kasvattajiin,, muuta neuvoa ei oikein voi antaa. Mutta pentutehtaista älä ikinä ota, pelkän moraalisen vääryyden lisäksi pihistely ja hoppu kostautuu kun koirasi todella suurella todennäköisyydellä alkaa kärsimään terveysongelmista.
Juuri näin. Minä halusin pienikokoisen, mutta reippaan koiran kuitenkin. Lisäksi halusin ehdottomasti trimmattavan rodun, koska en tykkää että karvoja on joka paikassa. Lopulta päädyin tiettyyn terrieriin, joka on nyt ihan täydellinen koira minulle.
Taitaa olla niin, että koirat menevät suhteilla Etelä-Suomessa. Nimittäin otimme koiran melko harvinaisesta rodusta, niitä on Suomessa noin neljäsosa siitä, mitä vaikkapa pomeranialaisia on, ja silti saimme koiran jo syntyneestä pentueesta.
nro 212
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei liity koiriin mutta kysyn silti. 20v sitten jokaisen kaupan ilmoitustaululla oli väh. 5 ilmoitusta jossa ANNETAAN kissanpentuja siis maatiaiskissan. Nykyisin tuntuu ettei kissoja ole missään tarjolla ja jos jostain niitä löydät niin MAATIAIS kissoista pyydetään satasia. Siis mitä ihmettä on tapahtunut?
Siis hyvä että näitä vahinko pentueita ei tule samaan tahtia, mutta milloin maatiaiskissasta on tullut noin arvokas? Silloin on sama ostaa jo rotukissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei liity koiriin mutta kysyn silti. 20v sitten jokaisen kaupan ilmoitustaululla oli väh. 5 ilmoitusta jossa ANNETAAN kissanpentuja siis maatiaiskissan. Nykyisin tuntuu ettei kissoja ole missään tarjolla ja jos jostain niitä löydät niin MAATIAIS kissoista pyydetään satasia. Siis mitä ihmettä on tapahtunut?
Siis hyvä että näitä vahinko pentueita ei tule samaan tahtia, mutta milloin maatiaiskissasta on tullut noin arvokas? Silloin on sama ostaa jo rotukissa.
Jos kissaa on vailla, niin kannattaa kysellä maaseudulta löytöeläinpaikoista.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla niin, että koirat menevät suhteilla Etelä-Suomessa. Nimittäin otimme koiran melko harvinaisesta rodusta, niitä on Suomessa noin neljäsosa siitä, mitä vaikkapa pomeranialaisia on, ja silti saimme koiran jo syntyneestä pentueesta.
nro 212
Tai sitten olette täydellinen koti koiralle. Minä sain ulkomailta jo syntyneestä pentueesta koiran (tosi hyvä sukupuu), kun kasvattajan mielestä olen ihan super hyvä koiranomistaja. Yleensä tuota rotua pitää odottaa pari vuottakin pienten pentueiden takia, ja niin vain menin lentämällä ohi kaikkien jonojen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla niin, että koirat menevät suhteilla Etelä-Suomessa. Nimittäin otimme koiran melko harvinaisesta rodusta, niitä on Suomessa noin neljäsosa siitä, mitä vaikkapa pomeranialaisia on, ja silti saimme koiran jo syntyneestä pentueesta.
nro 212
Tai sitten olette täydellinen koti koiralle. Minä sain ulkomailta jo syntyneestä pentueesta koiran (tosi hyvä sukupuu), kun kasvattajan mielestä olen ihan super hyvä koiranomistaja. Yleensä tuota rotua pitää odottaa pari vuottakin pienten pentueiden takia, ja niin vain menin lentämällä ohi kaikkien jonojen.
Ihan tavallinen lapsiperhe, ei aikomusta harrastaa koiran kanssa. Aikaisemmin yksi koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla, sinkkunainen hoitoalalla, jäi Shiba saamatta, kun en lupautunut näyttelyihin ja elinikäiseen yhteydenpitoon kasvattajan kanssa...
Shiba onkin tämän hetken ehdoton muotirotu. Niitä oikein vilisee täällä etelä-Helsingissä. En oikein ymmärrä miksi kun käsittääkseni ovat aika juroja ja vaikeasti koulutettavia, eivät koirapuistokoiria aikuisena lainkaan, eivät useinkaan juuri siedä lapsia tai muutenkaan vieraita ihmisiä..no ulkonäköhän on kiva, sellainen pieni ja pörröinen mutta silti koiramainen eikä moppimainen. Mutta veikkaan että kohta saattaa alkaa olla näitä pitovaikeus-shiboja tarjolla. Miten esim. hoitoalan sinkku, olisitko valmis siihen, että et alakaan parisuhteeseen kun lemmikkisi ei siedä vieraita kotonanne tai jätät lapset hankkimatta tai ainakin järjestät niin että tilaa on jottei koiran ja lapsen tarvitse juuri kohdata?
Shiba on kaunis, rauhallinen ja älykäs koira, joka elää aika pienellä hoidolla eikä kaipaa jatkuvaa seuraa (eli juurikin tuo kissamainen "jurous"). Tämän ja pienen koon lisäksi se on todella suosittu koira kaupunkialueilla. Ja kyllä ne leikkivät toisten koirien kanssa samalla lailla kuin muutkin, eivät vain ole yhtä miellyttämisenhaluisia eikä jääräpäisen luonteen vuoksi niitä suositella ensimmäiseksi koiraksi. Sattuneesta syystä ainakin suomalaiset shibakasvattajat ovat todella tarkkoja sen suhteen kenelle pentuja antavat, vaativat usein monta tapaamista ja haastattelut sekä muut takeet siitä että koira on menossa täyspäiseen kotiin ja että uudet omistajat tietävät mihin ovat ryhtymässä. En siis usko että Suomessa tulee samanlaista shibojen pitovaikeusongelma-aaltoja kuin esimerkiksi jenkeissä tuli. Tiedän moniakin jotka ovat joutuneet tuota rotua jonottamaan vuosia useamman kasvattajan listalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos terve, kiltti koira on kriteerinä ottakaa se sekarotuinen. Onko sillä rodulla väliä kerta ei näyttelyihin aio viedä.
Ei ole mitään takeita siitä, että sekarotuinen olisi "terve" tai "kiltti". Huonolla tuurilla se perii koko rotucocktailinsa kaikki tyyppiviat.
Puhumattakaan siitä, että sekarotuisessa kun ei lähellekään aina tiedä mitä saa. Sieltä voi tulla mitä vain viettejä ja haukkuherkkyyksiä yms minkä vuoksi sekarotuisia menee kiertoon paljon usemmin kuin huolella harkittuja ja perheeseen sopiva rotukoiria.
Joskus toki sattuu vastaan aivan mahtavia sekarotuisiakin, en sitä kiellä ollenkaan. Mutta jos haluat tietää suurella varmuudella mitä saat, niin panosta rekattuun rotukoiraan ja valitse kasvattaja huolella.
No kun ei se kasvattaja myy kun meidän feng shuit ei sovi hänen koirilleen. Niin menee vähän hankalaksi tämä koiranhankinta. Ainoa keino lienee varastaa..
Se vihainen chihukin tms. saa muuten aikamoista tuhoa aikaan, kun tarttuu pyöräilijää housunlahkeesta. Silloin sen chihunkin omistaja "joutuu ehkä maksamaan uuden naaman. Tai uuden koiran. Tai uuden lapsen.".