En enää yhtään ihmettele, että koiranpentuja ostetaan ties miltä pentutehtailijoilta!

Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.

Minä, minä, minä, minäää! Ettäs kehtaat tuollaista väläytellä. Vai pentutehtaalta! Oikeasti HÄPEÄ!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.

Niinhän sinä varmaan luulet, että tehdään. Vaan ei, ei tehdä. Minä olen muutaman VUODEN etsiskellyt, ilmoittautunut varausjonoon jne. mutta aina ne menee muille. En tietenkään voi aina olla päivystämässä joka paikassa, enkä aio ottaa pentutehtailijalta mitään. 

Sekin, että haluaa terveen koiran, ei merkitse mitään. Se merkitsee, että on lapsia ja ei aio koiran kanssa virallisesti harrastaa.

Ihan samaa mietin. Ja sitten jos kasvattaja onkin ihan kahjo (moni koirafanaatikko on), ja haluaa pitää tiiviisti yhteyttä myöhemminkin, niin olet pulassa.

fiksuahan se on teettää pentueita vasta kun koirille on ostaja. Siksi ne jonotuslistat on.

 lapsiperheissä tuppaa kummasti lapsille tulemaan "koira-allergia" kun pentu on vuoden vanha eikä enää söpö koiranpentu ja lupauksista huolimatta lapset eivät kävelytä Haukkua joka päivä kolmeen kertaan vaikka lupasivat kun koiran halusivat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.

Niinhän sinä varmaan luulet, että tehdään. Vaan ei, ei tehdä. Minä olen muutaman VUODEN etsiskellyt, ilmoittautunut varausjonoon jne. mutta aina ne menee muille. En tietenkään voi aina olla päivystämässä joka paikassa, enkä aio ottaa pentutehtailijalta mitään. 

Sekin, että haluaa terveen koiran, ei merkitse mitään. Se merkitsee, että on lapsia ja ei aio koiran kanssa virallisesti harrastaa.

Jos ei ole kiinnostusta näyttelyihin, vaan haluaa vain kaverin lenkkipolulle ja harrastukaiin, niin sit kannattasi laajentaa hakua sekarotuisiin. Tämä on ihan hyvä kehityssuunta, sillä lemmikeitä yleensä saa ihan liian helposti, vaikka niiden hoitamiseen ei olisi kykyä eikä resursseja. Et sä lastakaan adoptoi tosta vain.

Vierailija kirjoitti:

fiksuahan se on teettää pentueita vasta kun koirille on ostaja. Siksi ne jonotuslistat on.

 lapsiperheissä tuppaa kummasti lapsille tulemaan "koira-allergia" kun pentu on vuoden vanha eikä enää söpö koiranpentu ja lupauksista huolimatta lapset eivät kävelytä Haukkua joka päivä kolmeen kertaan vaikka lupasivat kun koiran halusivat...

Tämä on kyllä maailman typerin stereotypia taas, mutta kummasti se uppoo joihinkin. 

Etsit vääristä roduista. Toisin sanoen, rotua joka ei sovi elämäntilanteeseesi ja tapoihisi. Kasvattajat ovat vaan fiksuja ja säästävät itsensä siltä vaivalta että koira palautuisi heille kun sinä et pystynytkään tarjoamaan bordercollielle riittävästi virikkeitä...

Näyttelyvaatimus taas kuulostaa siltä että olet kysellyt muotirotujen perään. Silloin kasvattajilla on varaa nirsoilla, kun ottajia on juuri sille ihkulle bischon friseelle vaikka kuinka -vaikka koiran tasan samoilla ominaisuuksilla, helpommalla turkilla ja järkevämmällä ulkonäöllä saisi puoleen hintaan ja jonottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.

Niinhän sinä varmaan luulet, että tehdään. Vaan ei, ei tehdä. Minä olen muutaman VUODEN etsiskellyt, ilmoittautunut varausjonoon jne. mutta aina ne menee muille. En tietenkään voi aina olla päivystämässä joka paikassa, enkä aio ottaa pentutehtailijalta mitään. 

Sekin, että haluaa terveen koiran, ei merkitse mitään. Se merkitsee, että on lapsia ja ei aio koiran kanssa virallisesti harrastaa.

Jos ei ole kiinnostusta näyttelyihin, vaan haluaa vain kaverin lenkkipolulle ja harrastukaiin, niin sit kannattasi laajentaa hakua sekarotuisiin. Tämä on ihan hyvä kehityssuunta, sillä lemmikeitä yleensä saa ihan liian helposti, vaikka niiden hoitamiseen ei olisi kykyä eikä resursseja. Et sä lastakaan adoptoi tosta vain.

Ai koira ei voi elää hyvää, virikkeellistä, liikunnallista ja tervettä elämää, jos sen kanssa ei virallisesti harrasta jotakin? Koiranäyttelykö on koiran elämää enemmän, kuin omistajan kanssa leikkiminen ja vaikka jäljittäminen tai kotipihan agility? 

Ihan ihme ajatusmaailma sinulla. 

Laajenna hakuasi metsästyskoiriin. Isot pentueet, yleensä hyväsukuisiltakin jää muutama pentu "yli". Myös nuoria aikuisia kodinvaihtajia on, sellaisia että eivät toimi metsällä ihan kuten on haluttu. Niistä tulee parhaita seurakoiria: ovat itsenäisiä ja itsevarmoja, joten eroahdistus ei vaivaa, itsevarmoja, yleensä rauhallisia sisätiloissa kunhan saavat tarpeeksi liikuntaa ja nenätöitä, terveitä rakenteeltaan, mäykyt poislaskettuina.

Jos terve, kiltti koira on kriteerinä ottakaa se sekarotuinen. Onko sillä rodulla väliä kerta ei näyttelyihin aio viedä.

Olin joskus koirankasvattaja.

Joskus möin koiria lapsiperheeseen mutta en mielelläni, varsinkaan jos ei näyttelyt (junior handling, agility tms) kiinnostaneet.

AP:n asenne vaikuttaa epämiellyttävältä, ja jos hän perheineen puhuu ja käyttäytyy samalla tavalla puhelimessa tai tavatessa, en minäkään olisi myynyt.

Hyvä kasvattaja haluaa olla yhteydessä kasvattinsa perheeseen, varmistaa ja auttaa että kaikki menee hyvin, ja siitä vuorovaikutuksesta tulee parempi jos tullaan toimeen.

Ei ole iso homma käydä kasvattajan mieliksi muutamassa näyttelyssä. Kasvattaja saa siitä tietoa, että kasvatus on menossa oikeaan suuntaan.

Jos on käyttölinjainen koira niin tottakai kasvattaja myy ensisijaisesti harrastavaan kotiin. Kaikki rodut eivät myöskään ensisijaisesti sovi lapsiperheeseen (riippuu toki tosi paljon lapsien luonteesta ja iästä).

Rodussa, jota itse kasvatan, on tällä hetkellä vuoden, parin odotusaika pennulle ihan normaali. Siinä ehtii ihminen miettiä kerran jos toisenkin, haluaako varmasti koiran ja se on ihan hyvä. Itse myös edellytän terveystutkimusten tekoa pennuille, kun ne ovat sopivassa iässä (ja että niitä ei ilman lääketieteellistä perustetta steriloida/ kastroida ennen sitä). Korostan myös näiden aktiivisuutta ja itsepäisyyttä, useampaan kertaan. Jos ostajaehdokkaalle on pian tulossa paljon elämänmuutoksia, kehotan odottamaan niiden ohitse.

Kannattaa olla aktiivisesti yhteydessä kasvattajiin, ottaa selvää yhdistelmästä ja perustella jo ensimmäisessä yhteydenotossa, miksi haluat juuri tämän rotuisen pennun juuri tästä yhdistelmästä / emästä. Tälläinen ostajaehdokas jää paremmin mieleen kuin henkilö, joka ilmoittaa vain sähköpostilla "Haluan pennun? Milloin voi hakea?"

Kuulostaa tosiaan että ongelmasi on rotuvalinta jos sinut rajataan ulos sillä perusteella että haluat pelkän lemmikin ja lapsiperheeseen. Mahdollisesti rotu on sellainen joka voi olla arvaamaton lasten kanssa, eivätkä kasvattajat halua ottaa riskiä. Itse ostin rotupentuni ilman mitään ongelmia, vaikka asun kerrostalossa eikä ollut mitään aikeita käydä näyttelyissä. Kasvattajalta oli alle kouluikäisiä lapsia, jotka myös kantoivat ja pyörittelivät niitä pentuja ihan innoissaan, joten olisi varmasti myynyt lapsiperheeseenkin.

Sellaisen vinkin voin myös antaa, että jos rotu on haluttu ja kasvattajia harvassa, et todellakaan ehdi saada pentua jos otat yhteyttä jo syntyneistä pennuista. Monet kennelit kertovat kotisivuillaan tuloillaan olevista pentueista, ja ostajaehdokkaat alkavat kysellä pentujen perään jo silloin. Etenkin narttupennuille on helposti etukäteen jonossa ottajia enemmän kuin niitä lopulta syntyy. Toinen vinkki on ns. sekundapennut. Jos koiralla on värivirhe tai kivesvika, ne eivät kelpaa näyttelykoiriksi eivätkä jalostukseen, mutta ovat aivan yhtä ihania lemmikkinä kuin priimatkin. Näistä toki ei voi koskaan tietää mihin pentueeseen sellaisia tulee, mutta kun tulee, ne myydään kernaasti myös ihan vaan lemmikiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.

Niinhän sinä varmaan luulet, että tehdään. Vaan ei, ei tehdä. Minä olen muutaman VUODEN etsiskellyt, ilmoittautunut varausjonoon jne. mutta aina ne menee muille. En tietenkään voi aina olla päivystämässä joka paikassa, enkä aio ottaa pentutehtailijalta mitään. 

Sekin, että haluaa terveen koiran, ei merkitse mitään. Se merkitsee, että on lapsia ja ei aio koiran kanssa virallisesti harrastaa.

Jos ei ole kiinnostusta näyttelyihin, vaan haluaa vain kaverin lenkkipolulle ja harrastukaiin, niin sit kannattasi laajentaa hakua sekarotuisiin. Tämä on ihan hyvä kehityssuunta, sillä lemmikeitä yleensä saa ihan liian helposti, vaikka niiden hoitamiseen ei olisi kykyä eikä resursseja. Et sä lastakaan adoptoi tosta vain.

Ai koira ei voi elää hyvää, virikkeellistä, liikunnallista ja tervettä elämää, jos sen kanssa ei virallisesti harrasta jotakin? Koiranäyttelykö on koiran elämää enemmän, kuin omistajan kanssa leikkiminen ja vaikka jäljittäminen tai kotipihan agility? 

Ihan ihme ajatusmaailma sinulla. 

Onko sulla lukutaito hukassa vai mikä sun ongelma on? Jos ei näyttelyt kiinnosta, niin silloin koiran ei tarvi olla rotukoira. Ap sanoo, että haluaisi rotukoiran, mutta ei aio harrastaa näyttelyitä. Joten miksi on pakko olla rotukoira? Siksi totesin, että kannattaisi miettiä ihan seropia myös. Agilityä ja jäljittämistä käsittääkseni voi harrastaa minkä tahansa koiraksi luokiteltavan elukan kanssa. Ja se nyt on vaan fakta, että on paljon lemmikkien omistajia, joilla lemmikkiä ei pitäisi olla. Koirat on nykyisin kivasti kiven alla, ettei niitä kovin mielijohteesta voi ottaa, mutta esim. kissat ovat vieläkin aika alttiina huonolle pidolle.

Minulla sama kokemus kuin aloittajalla. Muutama vuosi sitten etsin koiranpentua ja monilta kasvattajilta tuli lähes luuria korvaan kun esitin asiani. Meille tulikin sitten tuttavan kautta kodinvaihtaja joka on ollut aivan ihana.

Se on jo toinen aikuisena meille tullut ja joskus vielä haluaisin koiran jonka saisin itse kouluttaa pennusta asti, näillä kodinvaihtajilla kun on omat lievät ongelmansa kuitenkin.

Kertokaa siis pienehköjä tai keskikokoisia rotuja joista kannattaisi koiraa toivoa?

No, me ollaan ostettu koira asuessamme ulkomailla. Sellainen rotu, jota jonotetaan Suomessa pitkään. Kuitenkin sellainen seurakoira, pieni ja kiva, turkki hiukan työläs jos sitä pakottautuu hoitamaan rotuyhdistyksen ohjeiden mukaan, joissa takku on sama kuin koiran rääkkääminen.

Otettiin silloisessa kotimaassamme yhteyttä Kenneliin ja koira saatiin reilusti alle puolessa vuodessa, en muista tarkkaan. Virallisesti rekisteröity Kennel, jolla julkiset nettisivut, päästiin tutustumaan sekä Kennelin oloihin, että pentumme vanhempiin ja saatiin heidän taustastaan tietoa ja kaikki paperit. Kiihkotonta ja asiallista meininkiä. Kaikista rokotuksista jne. huolehdittiin Kennelissä ja olivat ensimmäisenä vuotena tosi tarkkoja siitä, että rokotukset otettiin ja merkattiin sekä sikäläiseen korttiin, että koiran EU-passiin, rokotusampullin sinetteineen kaikkineen. Pennuilla oli "takuu", eli jos pentu esim. kuolee ensimmäisen kolmen kuukauden aikana johonkin sellaiseen, joka ei johdu isäntäperheen laiminlyönnistä, vaan kyseessä on joku sairaus, saa rahat takaisin tai uuden pennun seuraavasta pentueesta. Meidän pentumme sitten sairastui, hoidettiin viimeisen päälle kuntoon: noudettiin kotoa, pidettiin sairaalassa ja lääkittiin, kotiutettiin vsta kun oli varmasti terve ja myös seurattiin. Tää onkin ainoa kerta kun ollaan eläinlääkäriä muuhun kuin rokotuksiin ja terveystarkastuksiin kahdeksan vuoden aikana tarvittu.

Kyllä itse olen hiukan hämmästellyt Suomen tiukkapipoista meininkiä juuri tuossa, että pakko on käyttää näyttelyissä tai kilpailla jossain agilityssa. Ilmeisesti siksi, että kaikki kasvattajat on jotain yksityishenkilöitä, joiden business perustuu siihen. että on jotain menestyshistoriaa?

Miksi oletetaan, että tämä olisi koiralle jotenkin hyvää elämää? Jos saa kodin, jossa on rakkautta ja huolenpitoa, koulutusta sopivasti, liikuntaa ja virikkeitä ja vaikka kesämökki jossa saa olla vapaana. Lapsia, jotka myös kiintyvät ja huolehtivat - ne lapset kasvavat siinä missä koirakin ja oppivat huolehtimaan todella mainiosti, ainakin oman kokemukseni mukaan. Miksi tällainen olisi koiralle huonompi elämä kuin pönöttää jossain trimmissä föönattavana  ja näyttelyissä tai juosta henki hieverissä jotain esteitä ajan kanssa? Lasten missikisat ja kilpaurheilu on paheksuttavaa, mutta koiran kohdalla pakonomainen näyttelyissä juokseminen ja joku pakotettu agility on aina parempi kuin mökillä vapaana juokseminen?

.Miksi kaikilla nykyään pitää olla koira. Koiran pitäminen on kallista. Elukan ostaminen maksaa, elukan ruokinta maksaa vuosikausia, eläinlääkärikulut tähtitieteellisiä, vakuutukset, muut roinat siihen päälle. Onko nykyään kaikilla pakko olla rotuelukka narun päässä ja lv:n muovilaukku olalla. Aika JUNTTIA.

Vierailija<strong> kirjoitti:

Ei ole iso homma käydä kasvattajan mieliksi muutamassa näyttelyssä. Kasvattaja saa siitä tietoa, että kasvatus on menossa oikeaan suuntaan.

Jos on käyttölinjainen koira niin tottakai kasvattaja myy ensisijaisesti harrastavaan kotiin. Kaikki rodut eivät myöskään ensisijaisesti sovi lapsiperheeseen (riippuu toki tosi paljon lapsien luonteesta ja iästä).

Rodussa, jota itse kasvatan, on tällä hetkellä vuoden, parin odotusaika pennulle ihan normaali. Siinä ehtii ihminen miettiä kerran jos toisenkin, haluaako varmasti koiran ja se on ihan hyvä. Itse myös edellytän terveystutkimusten tekoa pennuille, kun ne ovat sopivassa iässä (ja että niitä ei ilman lääketieteellistä perustetta steriloida/ kastroida ennen sitä). Korostan myös näiden aktiivisuutta ja itsepäisyyttä, useampaan kertaan. Jos ostajaehdokkaalle on pian tulossa paljon elämänmuutoksia, kehotan odottamaan niiden ohitse.

Kannattaa olla aktiivisesti yhteydessä kasvattajiin, ottaa selvää yhdistelmästä ja perustella jo ensimmäisessä yhteydenotossa, miksi haluat juuri tämän rotuisen pennun juuri tästä yhdistelmästä / emästä. Tälläinen ostajaehdokas jää paremmin mieleen kuin henkilö, joka ilmoittaa vain sähköpostilla "Haluan pennun? Milloin voi hakea?"

Kyllä se muuten voi olla. Ja ne ihmiset siellä, hohhoijaa!

Mitä, jos koiran tulevalla omistajalla on periaate, että näyttelyt ei ole koiralle hyväksi? Että koiran tulee saada olla koira, eikä näyttelyesine? (Sekö on koiranelämää, että kuljetaan autolla usein kenties pitkiäkin kisamatkoja, oleillaan hälyisissä ja pölyisissä halleissa muiden koirien kanssa?) 

Vierailija kirjoitti:

Rikosolmoitus tästä ap:n huorasta!

Tällaisten ihmisten sekaan sitten vaan näyttelyihin ja harrastuksiin!

Onnea matkaan.