UUSI pino " kevyesti lapsettomille" !
Hei!
Olisiko täällä halukkaita pinoutumaan ja vaihtamaan ajatuksia? Olemme miehen kanssa toivoneet lasta nyt n. 9 kk. Mitään tutkimuksia ei ole tehty, joten en kategorioisi meitä vielä lapsettomuudesta kärsiviksi (ja siksi nimitys " kevyesti lapseton" . Keksiikö joku paremman nimen?)
Olen kirjoitellut vauvakuume-puolella, mutta sieltä kanssasisaret siirtyvät nopeasti odotus-puolelle, ja silloin itsestä tuntuu hiukan surulliselta. Löytyisikö täältä siis muita kohtalotovereita, jotka odottavat - ja ovat ehkä odottaneet jo hetken aikaa - ihmettä tapahtuvaksi toistaiseksi luonnon keinoin? Olen ajatellut, että jos jouluun mennessä ei tärppää, menemme tutkimuksiin.
Olen siis annaliinu, ikää 28 v, mies 35 v ja asustelemme kahdestaan talossa Itä-Suomessa. Nyt menossa kp 5/27-32 ja tilasin juuri netistä elämäni ensimmäiset ovistestit. Tässä siis lyhyt esittely itsestäni. Nyt on teidän muiden vuoro! :)
Mukavaa uutta viikkoa kaikille!
Kommentit (304)
Joo, no henkisesti vaati vielä hiukan valmistautumisaikaa, joten sovittiin miehen kanssa yhteinen lopetuspäivä tän kuun viimeselle, eli pari päivää on armonaikaa!!! Inhalaattorit kaapissa jo odottelee. Onneksi, mies lupasi ryhtyä myös sympatiseeraus-lakkoon, joten ainakin saadaan hermoilla sit yhdessä...
Nyt kun olen tekstejä lukenut, tunnenkin olevani todella noviisi näissä asioissa... Lievää hysteriaa/neuroottisuutta on havaittavissa... Nyt on netistä tilattu ovulaatio-testit ja kauppalistalla on greipit ja greippimehut. Varmuuden vuoksi vielä foolihappoa nappi-muodossa... Mielenkiintoista!!
tänään taas täti tuli korot kopisten kylään, joten nyt pidän paussia palstailusta ja hoidan pääni kuntoon. Toivottavasti saan myös alapään kuntoon, jotta niitä lapsia saisi edes joskus...:(
AVA:lle siis...
Hienoa, että " raskautuneilla" on mennyt odotus hyvin:) Kaikille voimia ja jaksamista, seurailen teidän kuulumisia tästä eteenpäin taustalta!
katya
... ikkunasta näin lauantai-iltapäivänä ja mieli on toiveikas, koska olin juuri ultrassa ja kuulin että hormoniannoksen nostaminen on saanut pikku muniksen sittenkin kasvamaan kiltisti... maanantaina inssi.
Kiitos tsemppauksista! En jaksa uskoa, että tärppäisi tälläkään kierrolla mutta teidän tukenne on iso juttu mikä pitää pinnalla.
Rankkoja kokemuksia on ollut ihmisillä mutta naisissa on se erikoinen juttu, että ovat kestävää laatua. p_auliina tosi kurjaa jos sulla oli keskenmenolta vaikuttava juttu. Voimia jatkoon! Hyvä Myyy että sulla on ystävä samassa liemessä.
Joo-o. Lääkäri käski tämän yrkän jälkeen mun mennä kilpirauhastesteihin, jos vajaatoiminta olisi syy siihen että kierrot on tulleet tosi pitkiksi. Nämä pitkät kierrot alkoivat kyllä vasta nyt kesällä, mutta kuulemma voi alkaa milloin vain. Vajaatoiminta kuulemma hoidettava pois ennen kuin hed.hoitoja voi jatkaa, koska lisäävät mm. keskenmenon riskiä... no tällä kierrolla mennään sillä riskillä inssiin... gluk. Mun täytyy ehkä kiusata itseäni ja mennä netistä hakemaan lisää tietoa tästä aiheesta... vaikka niin ei saisi koskaan tehdä, nettipuoskarointi tekee mielipuoleksi!
Mutta menipä taas negikseksi, munhan piti puhua auringosta ja toivosta :) !
Kivaa viikonloppua itse kullekin pinolaiselle!
Olen 34-vuotias nainen, joka voisi kuulua joukkoon.
Ajatukset ovat samanlaisia, ja tunteet ovat viime aikoina kärjistyneet. Koko maailma on täynnä odottavia äitejä ja pieniä vauvoja. Ja se masentaa minua.
Meillä on yksi lapsi (-03), joka tärppäsi ensimmäisestä kierrosta, aivan mahtavaa. Lapsi on melko haasteellinen, joten toista lasta ajattelimme vasta kun esikoinen oli 2 vuotta.
Nyt olemme yrittäneet vuoden alusta alkaen. Ja taas kuukautiset alkoivat. Nyt on alkanut tuntua pahalle ja ensimmäistä kertaa tulin tälle keskustelualueelle.
Aluksi pelästyin, kun en ymmärtänyt edes otsikoista mitään, kaiken maailman kirjainkoodeja ja lukuja. En ymmärrä vieläkään. Ymmärrän vain tämän kevyesti lapsettomien jutun. Hoitoja ei ole, enkä niistä mitään tiedäkään. Vain kova kaipuu.
En tiedä haluanko mitään hoitoja, pelottaa ajatuskin. Tosin olen vasta nyt tajunnut tämän tilanteen. Olen Kevyesti Lapseton Lapsellinen.
Ipu
... ettet joudu kirjainkoodeihin ja lukuihin tutustumaankaan! Olin aluksi yhtä ihmeissäni, nyt 8 kk aikana suorittanut vähintään lyhyen oppimäärän hedelmällisyystiedettä joten alkavat kooditkin jo avautua :).
En minäkään ole aiemmin keskustelupalstoilla liikkunut, mutta tosi ihanaa että olemme saaneet tänne kasattua samanhenkisten joukon.
Pitkästä aikaa seikkailin tällä sivulla ja löysin näin hyvin ajatuksiani kuvaavia kirjoituksia:) Olen ymmälläni lukenut niitä " lukuja ja kirjainyhdistelmiä" , tiedettä tämä homma tosiaan taitaa olla.
Olen 29v ja mieheni 30v ja olemme olleet ilman ehkäisyä 4vuotta, jossain vaiheessa tein ovistestejä, mutta koin ne rasittaviksi, kello kaulassa puuhailu ei tuntunut omimmalta. Mieheni ei ole ollut kauhean innokas hoitojen suhteen, enkä voi pakottaa. Vuosi sitten kesällä kävimme julkisella alkututkimuksissa, josta tuloksena: miehen simpat kunnossa ja minulla todettiin pco johon hoidoksi kehotettiin pudottamaan painoa. Olen lievästi ylipainoinen. Kiertoni määriteltiin epäsäännölliseksi, 27-30pv ja vuotoa kunnolla vain 2 päivää lisäksi tuhrua pari päivää. Tammikuussa aloin urheilla ja söin ajatuksen kanssa, paino tippui 9kg ja olo tosi hyvä. Kesällä on tullut painoa takaisin 3-4kg!!! Olen siitä harmissani ja nyt flunssa vaivannut jo x2 pidellä ajalla, joten liikkuminen vähissä ja lohtusyöminen kaakossa...
Pistin silti tuulemaan männä viikolla ja marssin varaamaan ajan uudelleen naistentautien polille, jotta jotain hoitoa saisi. Kai se olisi Glomifenia? Metforminia? Minua pelottaa vain kun olen kuullut tuon polin mies lääkäristä että on kovin töykeä ja oma mies pitäisi ottaa mukaan, kestäisin sen mieluummin yksin. Onko jollain kokemuksia Jyväskylän Keskus-sairaalan miestohtorista, Tapani ...?
En ole ottanut lapsettomuudesta mitään paineita, mutta olen nyt alkanut miettimään että seuraavaksi täytän 30v, joten kello käy. Jotenkin koen asian kuitenkin kipeänä, mutten murehdi aktiivisesti. Haluan taas alkaa liikkumaan ja syömään itseäni terveemmäksi, uskon että kun saan vielä painoa alaspäin niin meille lapsi suodaan, haluan myös tehdä kaikkeni sen eteen, en ole halunnut ensimmäisenä vaihtoehtona käyttää lääkehoitoa. Miehenikin asiasta muistutti kun kerroin varanneeni ajan:) Hellästi kannustaen tietysti. On meillä mukava elo ollut kahdenkin, mutta mummona olisi kiva kun olisi lapsiakin jotka kävisi katsomassa. Olemme tosin viimeaikoina saaneet esimakua elosta pienen vauvan kanssa, kun meillä on nyt 11vko vanha koiran pentu, univelka on ihmeellinen tekijä ihmisluonnolle:) Nyt yritän jaksaa valvoa töissä vuorostaan. Toivotan jaksamista ja positiivista sennetta kaikille kanssa sisarille!!!! Täällä on mukava turista, kun miestä en halua kuormittaa jatkuen.
Minusta on mukava lisä kun joukossa on toista lasta haluavia sekä sinkkuäidiksi haluavia, kaikki me olemme saman asian äärellä!
Huomasin juuri, että työkaverini on alkanut odottaa. Vauvamaha näkyy jo hieman. Ei siitä voi erehtyä. Olin ihan hyvällä tuulella, mutta se veti mielen taas apeaksi.
Tuijotan vauvoja lumoutuneena ja vihaan jokaista raskaana olevaa naista. Kamalia tunteita.
Ympärillä kaikki hokevat minulle, että " kyllä se toinen lapsi pitää tehdä nyt nopeasti, et voi odottaa enää" . Hymähdän jotakin vastaukseksi. Tehdä ja tehdä. " Eikös teilläkin olisi jo aika" ? " Jokos sinä olet raskaana?" .
Voi rakkaat kanssaihmiset, kunpa tietäisitte, miten pahalta nuo kommentit tuntuvat. Ette kai sanoisi jos tietäisitte.
Ihmettelin ennen että miten kukaan voi kärsiä sekundäärisestä lapsettomuudesta. Ihan naurettavaa. Hänellähän on jo yksi lapsi. Mutta nyt tiedän, että kyllä siitä voi kärsiä. Kipeää se tekee. Ei ehkä yhtä paljon kuin lapsettomille, mutta sattuu se silti.
Olen saanut paljon, olen saanut valtavan paljon, koska minulla on yksi ihana lapsi. Olen hänestä äärettömän kiitollinen eikä mikään muu maailmassa ole yhtä tärkeää.
Mutta suren silti, ettemme saa hänelle sisarusta. Suru on ehkä osittain myös surua lapsemme puolesta, koska hän jää ilman sisaruksia. Minulla on yksi, paljon nuorempi, veli, ja hän on minulle valtavan rakas. Miehelläni ei ole sisaruksia.
Pieni on suku ja siksikin toivoisin että lapsemme saisi yhden läheisen lisää. Muuten hän on melko yksin.
En haluaisi siirtyä koodimaailmaan, enkä usko että mieheni edes suostuisi. Mutta ovulaatiotestit kiinnostaisivat. Kova kynnys on niitäkin ostaa. Siinä ikään kuin myöntää tämän tilanteen itselleen.
Onpa surumielistä kirjoittelua tänään, mutta tulipahan vuodatettua. Muille ei voi. Muut eivät tiedä.
Ipu
Ihana ketju! Saa oikein hyvälle mielelle, kun tuntee ettei ole kuitenkaan yksin.. Itse en voi kertoa kenellekään muulle kuin miehelleni,että haluamme lapsen. Asia on meidän " salaisuutemme" , sillä opiskelen vielä eikä kukaan ei oikein tunnu hyväksyvän ajatustamme lapsen saannista. Äiti ei siitä halua kuullakaan eivätkä ystävät. Kaikki joille olen yrittänyt vähän kertoa ovat tyrmänneet ajatuksen jyrkästi sanomalla että " ei sun nyt kannata" tai " valmistu ensin" . Mutta kun se lapsen halu ei katso sitä valmistumista... ei näitä asioita oikein järjellä voi selittää. Siis minulla ei ole ketään... Olen jättämässä pillerit tällä viikolla pois, ja suoraan sanottuna jo aiempina kuukausina olen " puolihuolimattomasti unohdellut niitä..." Jos vaikka kuitenkin olisi sattunut pieni " vahinko" . Mitään ei ole kuulunut. Minulla on takana jo yksi keskenmenokin..
Tein ovulaatiotestejä kaksi viikkoa ja huomasin, että enhän minä edes ovuloi! Jos ei ole munia, mitä hautoa, ei ihme, että lasta ei kuulu.
Aloitan siis lääkkeet. Nyt olen siirtynyt light-versiosta todelliseen lapsettomuuteen ja koululääketieteen hoivaan. En minäkään tiedä numerokoodeja ja kirjainyhdistelmiä, joita tällä palstalla viljellään. Toivon, että selviän lääkekuurilla eikä niihin tarvitse tutustuakaan.
Jospa tämä olisi uusi alku...
Kiitos, ystäväiset, tuesta ja lohduttavasta ja kannustavasta keskustelusta! :)
kurja ettet ovuloi. Mutta eläköön lääkkeet - oikeesti. Minä en ole kyllä vähääkään luomu näissä asioissa, olen valmis pumppaamaan itseni niin täyteen hormoneja kuin tarvitsee.
Niin, olisi varmasti kivempaa luomuna (mulla on vielä niin hankalat inseminaatiot, että kyllä on todettava että seksi tässä asiassa olisi huomattavasti miellyttävämpi tapa!). Mutta ihanaa että muitakin keinoja on. Toistaiseksi vielä.
Laitan tähän perään pyynnön vedota kansanedustajiin - toivottavasti ainakin osa teistä kokee olevansa vetoomukseni kanssa samaa mieltä ja lähettää sen eteenpäin.
Tervetuloa uusille ihmisille! Kyllä meillä on monenlaisia tilanteita, mutta niinkuin joku totesi: saman asian äärellä kaikki ollaan.
Eduskunnan istuntokausi alkaa huomenna 6.9. ja kansanedustajat jatkavat hedelmöityshoitolain käsittelyä.
On pelko, että lakivaliokunnan kanta menee läpi, jolloin hoitoja tehtäisiin vastedes vain heteropariskunnille. Muitakin ikäviä tiukennuksia on ehdotettu (ks. esim. www.toivottulapsi.com).
Vetoa kansanedustajiin, että Suomessa tuettaisiin tulevaisuudessakin toivottujen lapsien hankkimista, siviilisäädyn perusteella syrjimättä!
Pyydä, että kansanedustajat säilyttävät kaikkien lapsirakkaiden naisten oikeuden saada hoitoja.
Alla yksi mahdollinen kirjemalli, sekä sähköpostiosoitteet neljän isoimman puolueen edustajille.
Kiitos. t. Milka
Arvoisa kansanedustaja,
Suomeen tarvitaan lisää toivottuja lapsia. Lapselle tärkeintä on turvallinen koti ja rakastavat läheiset aikuiset.
Tuetaan siis harkittua vanhemmuutta ja lapsirakkaiden vastuullisten ihmisten halua tehdä uusia kansalaisia.
Säädetään hedelmöityshoitolaki joka sallii hoidot siviilisäädystä riippumatta kaikille naisille, jotka ovat luotettavien klinikoiden sopiviksi äideiksi toteamia.
Suomihan menestyy, kun se saa lisää toivottuja lapsia ja veronmaksajia!
Äänestä hedelmöityshoitolaki, joka sallii, kuten tähänkin asti, hoidot myös itsellisille hyville äideille ja lapsirakkaille naispareille.
Lisää tietoa: www.toivottulapsi.com.
Ystävällisin terveisin
xxx
osoitteet:
annika.lapintie@eduskunta.fi, kari.uotila@eduskunta.fi, matti.kangas@eduskunta.fi, anne.huotari@eduskunta.fi, mikko.immonen@eduskunta.fi, martti.korhonen@eduskunta.fi, matti.kauppila@eduskunta.fi, mikko.kuoppa@eduskunta.fi, jaakko.laakso@eduskunta.fi, marku.mustajarvi@eduskunta.fi, outi.ojala@eduskunta.fi, iivo.polvi@eduskunta.fi, veijo.puhjo@eduskunta.fi, suvi-anne.siimes@eduskunta.fi, minna.sirno@eduskunta.fi, esko-juhani.tennila@eduskunta.fi, pentti.tiusanen@eduskunta.fi, unto.valpas@eduskunta.fi, erkki.virtanen@eduskunta.fi
jyri.hakamies@eduskunta.fi, maija.perho@eduskunta.fi, suvi.linden@eduskunta.fi, jan.vapaavuori@eduskunta.fi, eero.akaan-penttila@eduskunta.fi, sirpa.asko-seljavaara@eduskunta.fi, kaarina.dromberg@eduskunta.fi, leena.harkimo@eduskunta.fi, pertti.hemmila@eduskunta.fi, hanna-leena.hemming@eduskunta.fi, anne.holmlund@eduskunta.fi, ilkka.kanerva@eduskunta.fi, marjukka.karttunen@eduskunta.fi, jyrki.katainen@eduskunta.fi, jari.koskinen@eduskunta.fi, pekka.kuosmanen@eduskunta.fi, esko.kurvinen@eduskunta.fi, jere.lahti@eduskunta.fi, kalevi.lamminen@eduskunta.fi, jouko.laxell@eduskunta.fi, marjo.matikainen-kallstrom@eduskunta.fi, olli.nepponen@eduskunta.fi, tuija.nurmi@eduskunta.fi, heikki.ollila@eduskunta.fi, reijo.paajanen@eduskunta.fi, lyly.rajala@eduskunta.fi, paula.risikko@eduskunta.fi, martin.saarikangas@eduskunta.fi, petri.salo@eduskunta.fi, sari.sarkomaa@eduskunta.fi, kimmo.sasi@eduskunta.fi, arto.satonen@eduskunta.fi, timo.seppala@eduskunta.fi, juha.sjoblom@eduskunta.fi, marja.tiura@eduskunta.fi, irja.tulonen@eduskunta.fi, raija.vahasalo@eduskunta.fi, ahti.vielma@eduskunta.fi, jari.vilen@eduskunta.fi, lasse.viren@eduskunta.fi, ben.zyskowicz@eduskunta.fi
jouni.backman@eduskunta.fi, maija.rask@eduskunta.fi, jukka.gustafsson@eduskunta.fi, matti.ahde@eduskunta.fi, arja.alho@eduskunta.fi, arto.bryggare@eduskunta.fi, mikko.elo@eduskunta.fi, tarja.filatov@eduskunta.fi, tuula.haatainen@eduskunta.fi, eero.heinaluoma@eduskunta.fi, klaus.hellberg@eduskunta.fi, rakel.hiltunen@eduskunta.fi, susanna.huovinen@eduskunta.fi, sinikka.hurskainen@eduskunta.fi, liisa.jaakonsaari@eduskunta.fi, reijo.kallio@eduskunta.fi, antti.kalliomaki@eduskunta.fi, saara.karhu@eduskunta.fi, antero.kekkonen@eduskunta.fi, anneli.kiljunen@eduskunta.fi, kimmo.kiljunen@eduskunta.fi, valto.koski@eduskunta.fi, marjaana.koskinen@eduskunta.fi, risto.kuisma@eduskunta.fi, mia.kumpula-natri@eduskunta.fi, lauri.kahkonen@eduskunta.fi, johannes.koskinen@eduskunta.fi, esa.lahtela@eduskunta.fi, reijo.laitinen@eduskunta.fi, minna.lintonen@eduskunta.fi, paavo.lipponen@eduskunta.fi, leena.luhtanen@eduskunta.fi, reino.ojala@eduskunta.fi, kalevi.olin@eduskunta.fi, heli.paasio@eduskunta.fi, sirpa.paatero@eduskunta.fi, pirkko.peltomo@eduskunta.fi, virpa.puisto@eduskunta.fi, susanna.rahkonen@eduskunta.fi, kari.rajamaki@eduskunta.fi, jukka.roos@eduskunta.fi, tero.ronni@eduskunta.fi, matti.saarinen@eduskunta.fi, arto.seppala@eduskunta.fi, jouko.skinnari@eduskunta.fi, sade.tahvanainen@eduskunta.fi, ilkka.taipale@eduskunta.fi, satu.taiveaho@eduskunta.fi, erkki.tuomioja@eduskunta.fi, jutta.urpilainen@eduskunta.fi, harry.wallin@eduskunta.fi, pia.viitanen@eduskunta.fi, tuula.vaatainen@eduskunta.fi
timo.kalli@eduskunta.fi, aila.paloniemi@eduskunta.fi, juha.rehula@eduskunta.fi, mikko.alatalo@eduskunta.fi, sirkka-liisa.anttila@eduskunta.fi, susanna.haapoja@eduskunta.fi, lasse.hautala@eduskunta.fi, hannu.hoskonen@eduskunta.fi, liisa.hyssala@eduskunta.fi, tuomo.hanninen@eduskunta.fi, kauko.juhantalo@eduskunta.fi, antti.kaikkonen@eduskunta.fi, kyoski.karjula@eduskunta.fi, tatja.karvonen@eduskunta.fi, inkeri.kerola@eduskunta.fi, rauno.kettunen@eduskunta.fi, mari.kiviniemi@eduskunta.fi, esko.kiviranta@eduskunta.fi, katri.komi@eduskunta.fi, juha.korkeaoja@eduskunta.fi, markku.koski@eduskunta.fi, seppo.kaariainen@eduskunta.fi, seppo.lahtela@eduskunta.fi, eero.lankia@eduskunta.fi, markku.laukkanen@eduskunta.fi, paula.lehtomaki@eduskunta.fi, jari.leppa@eduskunta.fi, marja-liisa.lindqvist@eduskunta.fi, mika.lintila@eduskunta.fi, eero.lamsa@eduskunta.fi, hannes.manninen@eduskunta.fi, riikka.moilanen-savolainen@eduskunta.fi, petri.neittaanmaki@eduskunta.fi, pekka.nousiainen@eduskunta.fi, lauri.oinonen@eduskunta.fi, mauri.pekkarinen@eduskunta.fi, terhi.peltokorpi@eduskunta.fi, klaus.pentti@eduskunta.fi, auli.ranta-muotio@eduskunta.fi, antti.rantakangas@eduskunta.fi, eero.reijonen@eduskunta.fi, markku.rossi@eduskunta.fi, simo.rundgren@eduskunta.fi, tanja.saarela@eduskunta.fi, mauri.salo@eduskunta.fi, pertti.salovaara@eduskunta.fi, seppo.sarkiniemi@eduskunta.fi, kimmo.tiilikainen@eduskunta.fi, tapani.tolli@eduskunta.fi, matti.vanhanen@eduskunta.fi, jukka.vihriala@eduskunta.fi, pekka.vilkuna@eduskunta.fi, matti.vaisto@eduskunta.fi, jaana.yla-mononen@eduskunta.fi
Annaliinu: Sama tilanne. Ei merkkejä ovulaatiosta tälläkään suunnalla. Onko se sitten mikään ihme, ettei raskaustestiin tule kahta viivaa kun ei kerran ovulaatiotestiinkään tule... Lähdetään siitä, että saadaan ensin ne viivat siihen ovistestiin:)
Kuten taisin tuolla aiemmin kirjoitella, pistin tuulemaan. Nyt on Clomifen -resepti taskussa ja tarkoitus aloitella popsiminen seuraavan kierron jälkeen. (Muuten tietysti heti seuraavassa, mutta otollisimpaan ovulaatioaikaan olen eri maassa kuin mies niin ei mitään järkeä...) Olivat muuten pirun kalliita. 20 tablettia 57,15 euroa. Ei KELAkorvausta. Toisin kuin esim. Teroluteista, jotka eivät korvauksen jälkeen maksa juuri mitään.
Lisäksi sain metformiinia - Glucophage tms. on lääkkeen nimi - 1000 mg x 2 keskenmenoriskiä pienentämään ja avuksi painonhallinnassa. Oli oikein miellyttävä taas tämä lääkäri (vai onko se aina niin kun käy yksityisellä?!?), kuten muistinkin. Nyt uudella innolla yrittämään. Ja toivomaan, ettei tästä Medium -tilasta tarvitse siirtyä tuonne koodimaailmaan. Ihanaa kun tuntuu, että jotain tapahtuu, vaikkei tiedäkään, onko tästä kaikesta apua. Kai sitä pitäisi pikkuhiljaa rueta suunnittelemaan tarkemmin ensi kevääksi meinattuja häitäkin:)
Lykkyä tykö kaikille kevytsarjalaisille!
yksi kerrallaan hoitoihin tai ainakin tutkimuksiin, ja siinä mielessä kenties " vähemmän kevyeen lapsettomuuteen" , mutta toivottavasti hyvin alkanutta ajatustenvaihtoa jatketaan tulevaisuudessakin! Mikäpä siinä, jos meistä jotkut aloittavat kirjainyhdistelmähoitoja, mutta on oikein mukavaa että on riittänyt keskustelua tällaisella vähän yleisemmällä tasolla, ja toivottavasti riittää edelleen. Mehän emme täällä luokittele ketään millään ulkonaisilla perusteilla!
Itse kävin tänään kierronkartoitukseen liittyvissä viimeisissä tutkimuksissa, ja mies spermanäytteessä (kultaparka, kaikkeen sekin raasu joutuu). Ensi viikolla sitten varmaan kuulemme tuloksia. Ei kai tässä sitten muuta kuin viettämään viimeistä tietämättömyyden viikonloppua! Saa nähdä, pysymmekö kevyesti lapsettomina, vai tuleeko meistäkin kirjainyhdistelmiä...
Mukavaa syyspäivää kaikille!
toivoo Juulija
Olin ajatellut olla pitämättä tätä katkeraa vuodatusta, mutta pakko kommentoida kun tunteet on pinnassa kun hedelmöityshoitolain käsittely lähestyy eduskunnassa :(.
Haluaisin vain tuoda esille, että sen OHELLA, että laillanne suren lapsettomuutta, ja sen OHELLA, että olen jatkuvasti epätoivon rajoilla kun lähestyy vääjättömästi se hetki, että koko hoitoprosessini saatetaan lopettaa tulevan lain vastaisena, olen ajanut itseni lähes taloudelliseen perikatoon.
Oikeasti, n. 50 euroa lääkkeistä ei ole kallista! Minä en saa senttiäkään Kelasta, minun lääkkeeni maksavat n. 500 euroa kuukaudessa. Maksan ne säästämistäni kesälomarahoista, niitä riittää vielä kuukaudeksi. Hoitoni klinikalla maksavat 500-900 euroa kuukaudessa. Olen keskituloinen.
Maksettuani asuntolainan lyhennyksen ja laskut minulle jäi tässä kuussa 11 euroa elämiseen. Tämä ei ole vitsi. Syön puuroa. Työpaikalla onneksi saan kunnon lounaan. Kun sisko pystyy, hän maksaa minulle pieniä " stipendejä" .
Pyydän, vedotkaa tekin kansanedustajiin, jotta itselliset naiset (ja naisparit) saisivat tulevassa laissa saman kohtelun kuin heteropariskunnatkin!
Minusta tulee varmasti yhtä hyvä äiti kuin teistä muistakin - meistä kaikistahan äitejä vielä tulee :)!
Kerroinkin aiemmin että varasin poliajan (alkukartotukset tehty -05, pco)julkiselle ja mieheni ei ole kovin innolla lähdössä lääkäriin, tämä tuottaa minulle tuskaa...tai ei mieheni ajatusta suoranaisesti vastusta, mutta minä en ole vielä saavuttanut painotavoitettani josta ukkokulta muistutteli. Samat lääkkeet tod odottaa kun menthaa? Metforminista voisi olla kylläkin apua tähän painoprojekriin. En haluais nyt mennä yksityiselle kun pitäs säästää joulukuista matkaa varten, jota kovasti odotamme. Sain kuitenkin innon päällensä tuosta mieheni huomautuksesta, joten olen taas katsonut tarkemmin mitä syön ja tänään kävin juoksemassa, kyllä minä nämä läskit vielä sulatan kun tavoite on niinkin mahtava! koodomaailma ei myöskään houkuta,mutta anskattoo kun tämä asia elää ja jos niin huonosti toimin että lasta ei muuten kuulu niin voipi olla mieli toinen!
Ovulaatiotestejä harkitsen taas pitkän tauon jälkeen ostavani,mutta minua ahdistaa ajatus aamuisista testaamisista...elä nyt näiden ajatusteni kanssa, kiva että on pino mihin turista:)
Kiireinen viikko takana, en ole pahemmin ehtinyt kirjoitteleen. Lukemassa aina kuitenkin ehtii käydä... :)
Paljon on taas uusiakin saatu joukkoon, tervetuloa kaikille! Ja samaa mieltä useimpien kanssa, että tänne mahtuu kaikki taustoista riippumatta. Kiva lueskella mielipiteitä ja ajatuksia samasta asiasta, kun kaikilla on hieman erilaiset lähtökohdat, mutta päämäärä sama.
Moni on näköjään aktivoitunut hoitojen suhteen (tai ainakin hieman on asioita laitettu eteenpäin). Se tuntuu ihan luonnolliselta jatkumolta, itsekin miettinyt ettei kait tässä nyt loputtomiin voi vain odotella ja odotella. Mutta kun toisaalta ei ihan varmuudella tiedä mihin on valmis menemään hoitojen suhteen... No, meillähän oli myös tuo vuoden vaihtuminen rajana, ajattelin nyt viettää syksyn rauhassa ja toivoa parasta.
Minulla kiehahti eräänä päivänä töissä, kun työkaveri (ollaan jonkin verran tekemisissä vapaa-ajalla, on lapsekas) alkoi naljailemaan, kun minulle ei kuulemma voi soitella vapaapäivänä ennen puoltapäivää ettei vain herättäisi minua. Ja muisti tietenkin mainita kuinka hän herää aikaisin joka aamu. Aikani kuuntelin ja kysyin häneltä, että pitäisikö minunkin heräillä ihmettelemään maailmaa jo seitsemän aikaan vapaapäinänäkin, kun nautin suunnattomasti siitä että joskus saa nukkua. Ja kysyin etteikö hän nukkuisi, jos ei olisi lapsia? Myönsi, että nukkuisihan hän... Ihmisillä on ihmeellinen tyyli tuoda esille asioita. Olisi suoraan sanonut, että olisi kiva itselläkin joskus nukkua, niin kuin sinäkin. No, se siitä. En koe olevani herkkänahkainen, mutta kun kaikki asiat ei ole omia valintoja.... :)
Ovulaatiotesteistä on näköjään ollut keskustelua. Itse olen niitä harvakseltaan tehnyt muutamissa kierroissa. Testaamista en ole kokenut rasittavana ja on ollut aina kiva tietää, että nyt ollaan ainakin yritelty oikeina hetkinä. Mutta... Niissäpä kierroissa kuukautisten alkaminen on ollut sitten sitäkin suurempi pettymys, kun ei tärppää vaikka kuin ajoitukset olisi kohdillaan... Voi vain kuvitella mikä on pettymys, kun joskus olisi joitain hoitoja ja ei tärppäisi millään...
Mukavaa viikonloppua kaikille! Jatketaan edelleen mukavaa ketjua!
Minun mieltäni vaivaa kovasti tuo lakimuutos. Olen seurannut sitä tarkkaan, koska tyttäreni on IVF-lapsi, vaikka siis olemmekin aivan " tavallinen" perhe, jolta ei hoitoja olla sulkemassa.
En ymmärrä poliitikkojen vaikuttimia ollenkaan. Itselliset naiset, naisparit ja miesparitkin (he tosin adoption kautta) ovat mielestäni aivan yhtä hyviä (ja usein varmasti parempiakin) vanhempia kuin heteroparit.
Toivotaan että sinulla alkaisi raskaus ennen kuin hoitosi ovat lainvastaisia. Pidän peukkuja sinulle pystyssä, sinulla jos jollakin aika on nyt rajoite. Tsemppiä.
Pauliina
Sitä tarvitaan:).
Jo useamman päivän on mielestäni alavatsassa ollut " menkkaolo" , mutta eihän näistä tuntemuksista ota selvää, kun osa niistä vaikuttaa olevan korvien välissä... klinikallakin sanottiin, että useimmat naiset alkavat saada ties mitä tuntemuksia kun aloittavat hoidot:).
Ensimmäinen hormoneilla tuettu inssi siis tämä tässä, vielä pitäisi 9 pv menkkojen pysyä poissa, voivoi kuinka pitkä aika se on ja joka kerta vessaan mennessä pelko mielessä...!
Olen alkanut taipua lääkärin, siskon ja oman järjen kehotuksista pitämään kuukauden tauon jos/kun en taaskaan ole raskaana. Etten ihan pimahtaisi - ja mulla kaihertaa koko ajan takaraivossa ajatus siitä, ettei näin paineessa ja stressaantuneena ole edes mahdollista hedelmöittyä!
Rahaakin pitää alkaa säästää kun seuraava osoite lienee Tallinnan klinikka ja ivf (kyllä, tehtyäni vertailevaa tutkimusta olen vähän alkanut siihen kallistua omaksikin yllätykseksi). Ainiin te olette vielä koodeista vapaita:), ivf = koeputkihedelmöitys!
Mukavaa viikkoa kaikille ja tsemppiä!
Minäkin pelko persiissä ihmetellyt tuota hedelmöityshoitolakia ja toivonut, ettei se läpi tuollaisenaan menisi. Mekin ollaan kyllä " tavallinen" perhe, mutta kaikki eivät ole... Meilläkin ystäväpiirissä ihmisiä, joilta hoidot on sitten siinä, jos laki näin menee. Ja kuten sanottu, meikäläisen valitus lääkkeiden kalleudesta, noh... Kun jostain pitää valittaa, niin edes sitten siitä.
En tiedä, laki ahdistaa. Ja koulu ahdistaa. Minusta on järkyttävää, että kanssaihmiset siellä ovat suurimmaksi osaksi lain puolella. Terveysalan tulevat ammattilaiset. Perinteiset perhearvot ja " Otetaan huomioon se biologia, kahden naisen tai miehen ei olisi biologisesti mahdollista saada lasta, joten miksi heille pitäisi hoidot tai adoptio sallia? Täytyykö elämässä kaikki saada? Homosuhde on valinta, silloin valitaan myös lapsettomuus." Arvaatte, että siellä mielipiteineen on aika yksin. Varsinkin kun tietää, että monet näistä, joilta hoidot meinataan kieltää, olisivat loistavia vanhempia. Toisin kuin monet, jotka saavat biologisia lapsia, eivätkä sitten pysty jälkikasvustaan huolehtimaan, vaan nämä lapset ovat sitten moniongelmaisina huostaanotettuja yhteiskunnan elättejä.
Anteeksi vuodatus. En tuomitse perinteisiä perhearvoja - kun itse kerran elän perinteisessä parisuhteessa - mutten myöskään muita. En halua kieltää ketään ihmistä raskautumasta, vaikka ei pystyisikään lapsestaan huolehtimaan. On vaan niin väärin, että huumeäidit tuntuvat lapsia saavan sormia napsauttamalla ja sitten on meitä, joilla on kova kaipuu ja aikomus lapset kasvattaa ja heistä huolehtia ja meille lasta ei suoda. Oltiin sitten millaisia tahansa.
Juuh. En ihmettele, jos minut tämän jälkeen lynkataan:)
Tuntui tosi hyvältä kuulla, että kaikki on hyvin sulla! Ymmärrän pelkosi ikävien kokemusten jälkeen, mutta kohtahan pahin vaara on ohi. Sinnittele sinne asti! Kylläpä olen sinua kaivannut, oli tosi mahtavaa että kävit ilmoittautumassa!
Ja Rouva H:lle samat sanat, on kiva kuulla kuulumisiasi ja että kaikki menee hienosti.
Voisin kuvitella itsekin olevani ihan pala kurkussa varmaan raskauden loppuun asti, jos sinne asti nyt tässä pääsisin... Sitä vaan on odottanut niin kauan ja toivonut ja ollut epätoivoinen ja kaikkea mahdollista. On aivan ymmärrettävää, ettei halua hankkia vauvaa varten mitään vielä kovin aikaisessa vaiheessa. Kun veljeni vaimo alkoi odottaa, heillä oli jo varmaan viikolla 8 hankittuna kaikki mahdollinen, ei nyt vaunuja ja pinnasänkyjä varmaan, mutta tonneittain vaatteita ja krääsää. Minä en iki kuuna päivänä uskaltaisi! Ja sitten se, että piti saada tietää kumpi on tulossa, että osaa valmistautua... Voi hyvä ihme, onko se oikeasti niin tärkeää?!? Minua ei tasan tarkkaan kiinnosta yhtään, tulisiko tyttö vai poika! Ihan kumpi tahansa on tervetullut tähän perheeseen. Ja miten niin valmistautua? Pitääkö tytöille oikeasti vielä nykypäivänä hankkia vaaleanpunaiset vaatteet ja pojille siniset, vai mitä ihmeen valmistautumista ihmiset muuten voisivat tarkoittaa?
Nytkin on vaan sellainen olo, että kuinka paljon uskaltaa toivoa. Siis ihan selvää taikauskoa - että jos en toivo ollenkaan, niin silloin ei varmaan onnistu, koska suhtaudun liian negatiivisesti. Jos taas toivon liikaa, niin sitten putoan liian korkealta. Missä menee kultainen keskitie? Ja mitä väliä sillä oikeasti on, sillä voiko joku muutaman solun kokoinen köntsä jostakin päätellä, kuinka paljon sen kasvatusalustana toimiva henkilö jotain toivoo tai ei.
Olisi varmaan paljon helpompaa, jos uskoisi johonkin suurempaan voimaan. Silloin kaikki olisi jonkun muun kädessä, mutta nyt se on vaan itsestä kiinni, ja sattumasta. Vai onko sattumakin suurempi voima?
Nyt on kyllä vähän sellainen hetki, ettei kovin hyvin mene. Mutta kaipa se tästä taas vaikka huomenna. Olen huomannut, etteivät ne alamäet onneksi (vielä) kovin kauan kestä, kun sitten taas aurinko paistaa.
Tervetuloa joukkoon, Mariska! Miten inhalaattorin opiskelu sujuu? Tuo, että motivaatiota EI puutu, oli hyvin tokaistu, sillä on tässä itsekin tullut miettineeksi, mitä syö ja miten muuten itseään hoitaa ja kaikkia sen tapaisia asioita. On kai aika tavallista, että yhtäkkiä havahtuu iän karttumiseen, aika on vaan jotenkin hujahtanut. Mutta te olette kuitenkin ihan nuoria, ei mitään huolta!
Minullakin tulee joskus joku ikäpaniikki, että kohta aika loppuu ja pitää nämä lapsihaaveet heittää. Mutta sitten muistan, että en minä nyt sentään ole kuin 34, ei nyt mikään ikäloppu kuitenkaan. Onhan tässä periaatteessa muutamia vuosia aikaa... Mutta mies on 42, ehkä sen vuoksi minäkin hätäilen. Tosin viime viikolla taas paikallislehdessä oli joku perhe, jossa mies oli reilusti yli viisikymppinen pikkulapsen isä, joten ei kai tässä vielä miehenikään puolesta olla hätää kärsimässä. Adoptioprosessissa sen sijaan ei ole aikaa kovin kauaa mutkitella, sen vuoksi haluaisin aika pian selvyyttä näiden hoitojen onnistumismahdollisuuksiin. Koko ajatus tuntuu tälllä hetkellä äärimmäisen lannistavalta, mutta kai siihen sitten osaa suhtautua jos se ajankohtaiseksi tulee.
Olkaahan kaikki positiivisella mielellä!