UUSI pino " kevyesti lapsettomille" !
Hei!
Olisiko täällä halukkaita pinoutumaan ja vaihtamaan ajatuksia? Olemme miehen kanssa toivoneet lasta nyt n. 9 kk. Mitään tutkimuksia ei ole tehty, joten en kategorioisi meitä vielä lapsettomuudesta kärsiviksi (ja siksi nimitys " kevyesti lapseton" . Keksiikö joku paremman nimen?)
Olen kirjoitellut vauvakuume-puolella, mutta sieltä kanssasisaret siirtyvät nopeasti odotus-puolelle, ja silloin itsestä tuntuu hiukan surulliselta. Löytyisikö täältä siis muita kohtalotovereita, jotka odottavat - ja ovat ehkä odottaneet jo hetken aikaa - ihmettä tapahtuvaksi toistaiseksi luonnon keinoin? Olen ajatellut, että jos jouluun mennessä ei tärppää, menemme tutkimuksiin.
Olen siis annaliinu, ikää 28 v, mies 35 v ja asustelemme kahdestaan talossa Itä-Suomessa. Nyt menossa kp 5/27-32 ja tilasin juuri netistä elämäni ensimmäiset ovistestit. Tässä siis lyhyt esittely itsestäni. Nyt on teidän muiden vuoro! :)
Mukavaa uutta viikkoa kaikille!
Kommentit (304)
ettei pudota pois jonnekin viestien hännille. En ole jaksanut kirjoittaa mitään viime aikoina kun se olisi vaan sitä samaa mä-en-kestä-kun-pitää-odottaa-vielä-neljä-päivää. Viikonlopun jälkeen siis lekurille kuulemaan tuomiota. Päässä kolisee tyhjyyttään, ihan kuin ei juuri tällä hetkellä olisi yhtään muuta ajatusta.
Hienoa Mentha, onnea hääuutisesta! Häiden järjestelyn luulisi vievän niitä ajatuksia välillä pois tästä toisesta asiasta... Me mentiin naimisiin viime kevättalvella, sillä tavalla ex tempore, että reilua kuukautta ennen lyötiin lukkoon, lähetettiin kutsut ja sitten tajuttiin että voi ei, nyt ne bileet on sitten varmaan pakko järjestää tai muuten 50 ihmistä palelee pakkasessa meidän oven takana. Mutta hyvin se kaikki meni, onneksi ystäväpiiristä muutama supersuuremäntä kääri hihansa ja ryhtyi auttamaan, kun " eihän tuosta muuten mitään tule!" Meillä oli siviilihäät kotona, bändit ja kaikki. Paitsi eihän sitä tietysti voinut välttää, että muutama sukulaistäti siellä spekuloi että koskas se vauva syntyy, kun eihän nyt kukaan muuten talvella naimisiin mene! Mitäs noista...
Kiva kuulla, RouvaH, että sinulla on ystäväsi kautta vähän laajempaa ja omakohtaisempaa kokemusta ja näkemystä siitä, millaista ulkomailta adoptoidun lapsen elämä on. Suomessa kun aikuisiksi asti kasvaneita on vielä niin vähän. Minä olin kymmenisen vuotta jonkin aikaa paljonkin tekemisissä yhden ikäiseni ruotsalaisen Koreasta adoptoidun tytön kanssa, hänen elämänsä oli ihan tosi medelsvenssonia, hyvin oli pärjännyt eikä ollut kokenut juuri mitään ikävyyksiä.
Mutta Ruotsissa onkin yli 40 tuhatta ulkomailta adoptoitua, Suomessa kai 3000 kieppeillä, joten ilmiö ei ole siellä mitenkään ihmeellinen. Olisipa se niin täälläkin! Minä suorastaan lamaannun koko ajatuksesta, että pitäisi sepustella sosiaalitädeille monen vuoden ajan kaikenlaista ja odottaa omaa lasta ikuisuuden. Miksi siitä on Suomessa tehty niin vaikeaa? En tarkoita, etteikö olisi hyvä asia, että ratkaisua harkitaan monelta kantilta ja keskustellaan erilaisten ihmisten kanssa, mutta mitä niin ihmeellistä siinä voi olla, että prosessiin kuluu kolme, joskus jopa viisi vuotta? Ihan siitä syystä aiomme katsoa tämän lapsettomuushoitopuolen ensin, josko tällä tavoin onnistaisi - muuten minulle ei olisi väliä, millä konstilla niitä lapsia meidän perheeseemme tulee.
niin tehdään sitten niin. Siis kaikille muillekin positiivisia ioneja oikein roppakaupalla ja aurinkoisia ajatuksia!
Odottavan aika on pitkä näissä asioissa... Mutta nyt kaikki sormet ja varpaat ylös, että maanantaina kuulet hyviä uutisia!
Joo pinomme valuu vähän tonne hännille päin... ei varmaan ihmisillä ole niin akuuttia kirjoittelutarvetta koko ajan - verrattuna sellaisiin, jotka koko ajan on hoidoissa ja monenlaista tehdään ja testaillaan.
Mutta kiva, kun ihmiset aina välillä kumminkin käyvät kertomassa kuulumisiaan, pidetään " ryhmämme" koossa kumminkin!
Välillä tuntuu, ettei tiedä missä mennään.Tuntuu, että pää hajoo tän lapsettomuus jupakan takia. Miehen kanssa oon yrittänyt keskustella hoito asioista, mutta tuntuu, ettei sitä kiinnosta pätkääkään.No voi olla, että se ei pidä paikkansa,mutta eilenkin yritin saada sitä lukemaan noita lapsettomuusklinikoiden esitteitä, että oltais keskusteltu asiasta, että siirrytäänkö sinne täältä julkisen sektorin puolelta,mutta eihän sitä kiinnostanut.Selas vaan nopeesti sen läpi ja sano, et eihän tässä paljon luettavaa oo ja enhän mä ees niistä tajuis mitään. Nii ei varmaan tajuukaan kun ei viitti lukea tietoa! Välillä herää sellanen ajatus, että haluuko toi mun mies edes niitä lapsia vaikka niin väittää? ARG!
No täytyy vaan kestää...Kaikilla muillakinhan on kestämistä tän asian kanssa ja loppujen lopuks me ollaan todennäkösesti aika alussa tän asian kanssa, joten voi olla vielä vaikeampaa aikaa tiedossa. Kiitos kun jaksoitte lukea mun tilitykset taas ja voimia kaikille!
Terv.Sannamary
mutta ei tämä nyt miltään maailmanlopulta tunnu. Käytiin tänään kuulemassa " tuomio" meidän lapsettomuustutkimuksista, ja niinhän se oli sitten että kirjainyhdistelmää pukkaa, jos meinataan lapsia saada. Miehellä on kovin vähän siittiöitä ja niistäkin valtaosa sen verran hiljaista porukkaa, että meille käytännössä ainoa mahdollisuus on mikroinjektiohedelmöitys. Siitä kirjainyhdistelmästä en ole ihan satavarma, mutta eiköhän se ole tuo icsi. Tavallaan tätä osasin kyllä odottaa, sillä mies on nuorena käynyt läpi pari todella rankkaa kivesleikkausta kiertymien takia, ja sehän se varmaan on kaiken alku ja juuri. Tosin onnistui hän saamaan teininä ihan luomulapsen, joka on nyt siis reilu parikymppinen nuorimies, että kai niitä ihmeitäkin voi teoriassa tapahtua. Mutta eihän meistä kai kukaan iän myötä useinkaan parempaan suuntaan kehity..?
Omasta diagnoosistani olin aika lailla etukäteen varma, sillä kroppa on aina pelannut säännöllisesti kuin atomikello - joku jossain käytti kyseistä ilmausta, enkä paremmin osaisi kuvailla. Ja niinhän minulla sitten kaikki hormonit ja kierrot olivat juuri niin normaalit ja säännölliset kuin olla voi.
Mies lähti yötöihin ja minä täällä kotona kekkaloin ja ihmettelen. En usko että meidän täytyy tästä mitään syvällistä eettistä pohdintatilaisuutta järjestää, sillä eiköhän me olla aika lailla samoilla linjoilla, että testataan sitä hoitoa nyt ainakin kerran. Jos se ottaa koville, niin sitten lähden mieluummin tappamaan aikaa adoptiojonoon kuin tuhlaan vuosikausia hoitoihin. Mutta meille kuitenkin luvattiin se 30% onnistumismahdollisuus per kerta, ja se kuulostaa sen verran hyvältä että kai sitä voi ainakin kerran kokeilla.
No, nyt olen sitten kai virallisesti poistunut " kevyesti lapsettomien" kirjoista. Mutta saanhan minä täällä edelleenkin hengailla, kun te olette niin kivaa porukkaa enkä halua mennä mihinkään muihin pinoihin ainakaan vielä? Sitäpaitsi en minä ainakaan vielä ole alkanut tätä hommaa ottaa yhtään sen raskaammin kuin ennenkään, sillä kovasti on sellainen olo että toivoa on ilmassa. Nyt sitten vaan toivotaan, ettei auto poksahda tai katto ala vuotaa tai muuta kriittistä, sillä eipä ole ilmaista hupia tuo.
Kun nyt olen näin suhteellisen positiivisella mielellä, niin välähtipä sellainenkin ajatus, että tosi hauskaa kun ei enää tarvitse yhtään yrittää sitä lasta saada aikaiseksi omin neuvoin. Siis mikä mahtava asia, kun tuo hetekaelämä on taas ihan silkkaa hupia, ilman minkäänlaisia, edes pikkiriikkisiä taka-ajatuksia!
... ja voimauttavaa ottaa järeämmät keinot käyttöön. Mutta tosi ikävää, että ei teillä sitten luomu onnistunut. Toivotaan nyt, että hoidot purevat pian.
Olen kyllä miettinyt tätä sänkykamariproblematiikkaa kun kärsii lapsettomuudesta... kiva jos teillä nyt paineet sillä puolella helpottuu. Tietysti hoitojenkin aikana pitää kalenterin mukaan mennä.
Mutta pääasia että teillä on nyt ongelman laatu selvitetty ja todenteolla käytte asiaa hoitamaan!
Hyvässä ja pahassa: mulla kun nyt ei ole parisuhdetta, niin mun ei tarvitse murehtia seksielämän ja parisuhteen puolesta... Jotain hyvää meikäläisenkin tilanteessa;).
Tietenkin pysyt tässä pinossa! Niin mäkin olen ottanut oikeukseni tehdä vaikka en missään vaiheessa ole millään tavalla luomu ollut ;).
t. Plastic-Milka
Eikös ollut hyvä otsikko? Missä kaikki luuraavat? Milka1, olen yrittänyt riviesi välistä tulkita, että miten se sinun viimeisin hoitosi on mennyt, kun et ole täällä toitotellut. Ja siitä riippuen tietysti, mitkä ovat tulevaisuuden kuviot?
Sannamarylle kovasti jaksamista, ja muillekin, onneksi meitä on eksynyt tänne muitakin eikä tarvitse ajatella että on jotenkin kummajainen kun tuo luonnollinen asia on niin vaikea. Nimittäin olen tässä viime päivinä kiinnittänyt huomiota lööppiotsikoihin ja joka naistenlehdessä poseeraaviin Janinaan ja Saimiin ja muihin ihaniin täydellisiin naisiin - miksei kukaan kirjoita koskaan vaikka rumista miehistä, joilla mikään ei onnistu! Haluaisin lukea!
Joo, " raskaus antaa energiaa" ja " elämänarvot menivät uusiksi" . Se on ihan siis tosi mahtavaa, minäkin kaipaisin kovasti vähän lisää energiaa, ja elämänarvot olen myöskin laittanut uusiksi, mutta siltikään en ole janina.
Toinenkin juttu ylitti ärsytyskynnykseni. Tänään Hesarissa joku höyrypää naisihminen kirjoitti, että on kurkkua myöten täynnä lapsiperheiden valitusta ja sitä että pitäisi maksaa tukia kaikenmaailman ihmisille, jotka ihan vapaaehtoisesti ovat lapsia hankkineet. Että hän ei haluaisi maksaa kenenkään lapsista, kun ei yhteiskunta tue hänenkään harrastuksiaan. Onko yksinkertaisuudella mitään rajaa?!? Mitä jos minäkään en haluaisi maksaa jonkun sairaanhoidosta, kun olen itse niin terve? Tai ettei verorahojani saisi käyttää koulutukseen, kun minusta koulussa oli niin ikävää? Tai eläkkeitä ei tarvitsisi maksaa kenellekään, kun voivathan ne ihmiset käydä töissä rahaa ansaitsemassa niin kauan kunnes kuolla kupsahtavat!
Niinpä niin... Ensin vinoilen katkerana saimijaninoille, sitten tuomitsen jonkun toisen ihmisen katkeruuden samaan hengenvetoon. Lieneekö jokin oma lehmä ojassa? Ei vaan, hyvähän se on että useimmille ihmisille lapsien saaminen ei ole ongelma. Sehän se vasta kauheaa olisikin, jos koko ikäluokka jonottaisi koeputkihoitoon.
En tiedä muistatteko, kun kerroin pari viikkoa sitten että ovulaatio kerrankin osui aikaiseen (kp 11/23, yleensä kp 15/23). Mahtoiko tämä sitten jotakin vaikuttaa, mutta menkat jäivät tulematta ja nyt tein positiivisen testin.
En voi uskoa tätä, en millään. Eka lapsi oli IVF-hoitojen tulos ja nytkin toisessa munasarjassa endometrioosia ja mahdollisesti munanjohtimet osittain tukossa jne. Uutta vauvaa yritetty 10kk ja kiertoja ollut reilusti yli 10 tässä välissä. Lääkärin mielestä luomuvauvan mahdollisuus vain pieni. Ensi kuussa olisi menty ekaan alkionsiirtoon (PAS), koska ekasta IVF-hoidosta jäi pakastimeen alkioita.
Toivon koko sydämestäni että tämä raskaus ei mene kesken, olisi aivan ihanaa saada luomuvauva.
Ja toivon myös koko sydämestäni, että teillä muillakin olisi tämä ilon ja onnen päivä vielä edessänne. Paljon tsemppiä teille kaikille, poistun tästä palstasta nyt takavasemmalle. Toivottavasti kukaan ei pahoittanut mieltä tästä viestistäni - en vain halunnut kadota jäljettömiin ilman syytä.
Pidän teille kaikille peukkuja!
Pauliina
Juulija kiitos kysymästä. Ja isot onnittelut p_auliinalle positiivisesta tuloksesta, jee!!
Mulla on tässä vielä vähän vaiheessa asiat... mutta palailen!
PS lakiesitys menee täysistuntoon 12.10. - haluaisin nukkua sen vuorokauden yli...
PPS mä luin kans sen mielipidekirjotuksen, musta viime aikoina on kummia kirjoituksia päässyt läpi, liekö palstan toimittaja vaihtunut..;) En meinaa etteikö kaikilla olisi oikeutta mielipiteisiinsä mutta sellasia ihan perustelemattomia, suoraansanottuna junttimaisia puuskahduksia on ollut, iltiksen tekstaripalstan tasoa...
Aina on mukava kuulla täällä palstailevien plussa- ja muitakin uutisia! Sormet ja varpaat ristissä täällä(kin), että kaikki menee hyvin!
Nyt on pakko taas hieman purkautua. Uskomatonta kyllä, mutta olin tänään opettajien puhuttelussa luokkakaverini kanssa...! Sitä ei olekaan tapahtunut sitten ala-asteen. Vaan koska olemme ne ihmiset, jotka yleensä järjestävät asioita ja saavat suunsa auki kun on jotain marmatettavaa niin totta kai se p*skakin sitten kaatuu niskaan. Tulipahan selväksi, ettei meidän laitoksessa parane valittaa. Pitää vaan olla kiitollinen koulun tarjoamista mahdollisuuksista, vaikka järjestelyt kusisivatkin kintuille. Loistavaa. Me kuulemma " levitämme negatiivista asennetta ja oikein piehtaroimme siinä" . Vau... Tasan kahdesta asiasta olemme järjestelyitä kritisoineet (siinä missä muutkin, olemme vain tuoneet ajatukset julki...), mutta " elämässä tulee muutoksia, mikään ei mene niin kuin on suunniteltu" yms. Helppo heidän sanoa kun heidän osaltaan asiat on koulun puolesta hoidettu. Meillä (liittyvät siis opintomatkaan) vielä viikko ennen lähtöä muutama oleellinen asia ihan levällään. Kun ei kukaan opetushenkilökunta tiedä eikä heitä oikein kiinnostakaan. Ja kun sitten yritetään järjestää, sekään ei ole hyvä. Vaan lietsomista. Sellaista sen on kun ei osata ottaa kritiikkiä vastaan. Meidän siihen pitää pystyä, mutta heitä ei sama koske.
Vaan olen v-mäinen akka. Tästä edes kun on jotain myöhässä tai jokin muuttuu, niin ettei se kovasti opettajakuntaa miellytä, voinhan vedota siihen, että elämässä tulee muutoksia ja mikään ei mene niin kuin suunnitellaan...:)
Mukava kun tänne palstalle voi päästää näitä pahimpia höyryjä muistakin asioista:)
En ole vauva-asiaa edes ajatellut tässä kuussa. On mennyt kaikki energia matkan järjestämiseen ja negatiivisuuden lietsomiseen:) Ei mitään käsitystä kiertopäivästä, ei mitään ovulaatiotuntemuksia, saati tikutuksia. Sen tiedän, että sunnuntaina taas terot kehiin ja ensi kierrosta sitten clomit... Sitä odotellessa.
Tsemppiä kaikille muille! Olkaa pessimistejä, silloin saattaa yllättyä iloisesti! *virn*
alkaisi olla kp 26 28/31
Tunne on kyl sellanen että tuskinpa taaskaan.
jotenkin tänään oli taas sellainen liian tuttu tunne.
Haluttaisi kovasti jo tietää, mutta sitten pian joutuu pettymään taas, niin antaapas luonnon hoitaa ilmoittelu.
tuli hyvä mieli siitä kuinka kiva sakki meitä tänne kirjottelee ja saa kannustus " potkuja" aina kun tarvii ilman isompia selityksiä. Oli pakko tulla vielä ennen huomista matkalle lähtöä kurkkiin mitä teille kuuluu;) Huomenna yritän pysyä poissa, vaikka tämä on hyvä paikka rentoutua muista kiireistä, kuten matka jännityksestä.
Edelleen olen peukut ja varpaat pystyssä teille: juulija ja milka1, jännät on ajat teillä ja varmasti hassua kun olo ei oikein tunnu miltään mistä osaisi päätellä hoidon tulosta. Muistan koneessa jalkateriäni jumpatessa nostaa varpaat teille!!! Ja tietty meille että matka auttaisi asiaan, ollaan jo vähän " harjoteltu" vällyissä joten ainakin pitäs olla siementä sisällä oikeeseen aikaan jos ovuloin;) heh nyt taisi tulla hieman tuhmasti kirjoteltua. No minulle on sama lopen tuleeko se lapsi lluomuna vai klinikalla pääasia että joskus meitä olisi enemmän kuin me kaksi + koira tässä perheessä.
Palailen asiaan taas jouluviikolla!!!
Tyllerölle myös hirmusti tsemiä!!!! Ei ollut tarkoitus sorsia ketään!!!!
En minä ole mihinkään kadonnut =) Nyt on vain niin, että meitä kohtasi onnenpotku ja eräänlainen yllätyraskaus =) Olen nyt muutaman viikon yrittänyt ymmärtää että minussa kasvaa uusi elämä, mutta en ole halunnut kertoa asiasta oikein kenellekään koska jostain syystä olen " varma" ettei kaikki mene kuitenkaan hyvin. Ikäviä ajatuksia on siis enemmän kuin positiivisia!
Olen kuitenkin menossa jo viikolla 9+5, ensimmäinen neuvolakäynti on takana ja lääkärille menen parin viikon päästä. Eka ultra on ensi vuoden puolella, mutta mies lupasi kustantaa joululahjaksi yksityisen ultran jos minusta tuntuu että pää sekoaa tämän asian kanssa. Pelkään hirveästi keskenmenoa, enkä sen vuoksi osaa yhtään nauttia tästä olotilasta. Asiaan tietysti vaikuttaa nyt jo kaksi viikkoa kestänyt etominen, oksentelu ja ihan järkyttävä nälkä joka iskee puolentoista tunnin välein. Oireista huolimatta olen koko ajan ihan varma että minua vain " huijataan" ja kohta pudotaan korkealta.
Luulen että suurin syy tähän stressaamiseen on se pitkä yritysaika ja täysi epätietoisuus kun mulla ei ollut edes kuukautisia pitkään aikaan. Nyt en siis voi uskoa että tämä olisi näin " helppoa" =) Ja se kateus - nyt se on vaan muuttanut muotoaan. Olen nimittäin nyt kateellinen niille, joilla on jo iso maha tai jopa vauva =)
En osaa mennä noille raskaus-odotuspalstoille, joten saanhan hengailla täällä teidän kanssa =) Olen jo niin tottunut teihin!
Mulla on myös peukut ja varpaat pystyssä etenkin piinailijoille mutta tietysti tasapuolisesti kaikille muillekin!!
kp 29.... ja ei ainakaa viel tätiä näy ;)
Mutta saa sitte nähä.... en uskalla alkaa testailee, kun itekki testaillu jo aikasemmin niin usein ja saanu pettyä.
Nopeasti salaa töistä viestaan, onnea roppakaupalla!!
Kaikkea hyvää jatkoonkin=)
toivoo Milka
Tänään alko sitte vuotaan sellasta rusehtavaa vuotoa, että se tais olla sitte siinä taas...
Harmi jos tylleröllä alkoi menkat:( . Voimia sinulle, nuo pettymykset ovat niin kurjia.
Nitrosid olet varmaan lomamatkallasi tätä kirjoittaessani, toivottavasti oli rentouttava ja virkistävä matka ja vei ajatuksia pois lapsiasiasta! Hienoa että saitte siemenetkin kyytiin oikeaan aikaan;-), peukut pystyssä!
Rouva H tosiaan teitpä yllätyksen, suuret onnittelut! Oletkin jo pitkällä, ohoh=). Kaikkea hyvää jatkoonkin, käythän täällä kertomassa kuulumisiasi!
Juulija missä mennään??? Jännää!
Mulla on pp10 ja olen kyllä aika tenssinä ollut... Mieli herkkänä ja tunteet pinnassa, ja kyttään koko ajan noita tuntemuksia. Olen yhä ihan liian toiveikas, se pelottaa. En ole koskaan ollut näin toiveikas lukuunottamatta ehkä ihan ekoja inssejä. Huh. Jos tulee nega, olen jo päättänyt että lähden vetämään kunnon perskännit...
Samaan aikaan tässä toki koko ajan petaan tulevia hoitoja ja rassaan päätäni että osaisin tehdä " oikeat" ratkaisut (mitä ne muka sitten ovat? optimointi näissä asioissa tuntuu välillä lantinheitolta), tänäänkin pitäisi taas saada soitettua yhdelle klinikalle ja kysyttyä monta asiaa - rasittaa vaan, kun pelkkä puhelinkeskustelukin lääkärin kanssa maksaa 16 euroa...
Mukavaa alkavaa viikonloppua vaikka ulkona sataa!
Mä hakeuduin suoraan yksityiselle kun olen tosiaan ns. itsellinen nainen, ja itse asiassa en edes kysynyt julkiselta puolelta - oletin ilman muuta etteivät hoida meikäläisiä. En ole yhäkään kysynyt, olisi kyllä kiinnostavaa tietää.
Virossa kävin yhdellä suositellulla tallinnalaisella klinikalla vasta kyselemässä siltä varalta, että Suomen laki kieltää mun hoitojen jatkamisen. Klinikka on avoin myös ulkomaalaisille ja voi asioida suomeksi.
Tärkein tieto, jonka sieltä sain, on että hyväksyvät täällä jo tehdyt testit, psykologin haastattelut ym. Eli suostuisivat suoraan jatkamaan siitä, mihin Suomessa olisin jäänyt. Mutta haluavat tehdä heti ivf:n. Siihen on n. 6 kk jonot tällä hetkellä. Tämän lääkärin mielestä kevyet hormonihoidot ovat ihan turhaa kun todnäk hänen mukaansa nousee niin vähän.
Hinnat Virossa Suomen hintaluokkaa! Ivf:hän on yli 2 tonnia. Lisäksi pitäisi asua siellä hotellissa viikko-pari ym ja käydä silloin tällöin Suomesta käsin ultrissa ja muissa eli laivalippuja saisi ostella. Toisaalta lääkkeet määrättäisiin virolaisiin apteekkeihin joten olisivat varmaan edullisempia.
Mutta kyllä mua ahdistaa ihan hirveästi ajatus että sinne joutuisin, voi kun ei tarttis, vaikka samalla olen onnellinen siitä, että tällainen mahdollisuus on ettei Suomen uusi laki ole maailmanloppu.
Nää jutut maksaa - mä olen alusta asti maksanut itseni niin tärviölle että välillä tuntuu ettei tää ole terveen hommaa - tai sitten mä olen väärää tuloluokkaa :).
Toivottavasti löydät hyvän vaihtoehdon itsellesi!