Lue keskustelun säännöt.
Miten asennoitua yksinäisyyteen?
20.02.2015 |
Olen mies, enkä ole ikinä seurustellut. Ikää 25v. En tule koskaan saamaan sellaista kumppania kuin haluaisin enkä myöskään halua tyytyä sellaiseen naiseen joka ei ole minun mieleeni vain siksi, että haluan kumppanin. Olen kuullut, että moni nainen on päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että ovat mieluummin yksin kuin jonkun varamiehen kanssa. Miten siitä yksinäisyydestä selviää parhaiten?
Kommentit (47)
Hankalaahan se on. Itse olen nyt yli 30 yksinäistä vuotta vaeltanut, mutta ei se silti ole helpommaksi muuttunut. Toki joskus viitisen vuotta sitten vielä kuvitteli jonkun joskus löytävänsä, mutta nyt olen jo kyennyt päättelemään yksinäisyyden pysyväksi olotilaksi.
Helpointa ainakin itselleni on olla ajattelematta asiaa ja yrittää elää päivä, sekä hetki kerrallaan. Vieläkin silti illan pimeinä tunteina tuntee olonsa pieneksi ja epäonnistuneeksi. Pyörien omien ajatustensa keskellä ja palatessa tutun tyhjään kotiin on olo usein hyvin matala ja kaihoisa. Ei ole ketään jolle jakaa ajatuksia, ei ketään kenen kanssa iloita, ei ketään joka lohduttaisi surun hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kelpaisi ruma hissukka, mutta itse en taida kelvata rumille hissukoille koska olen samanlainen ja myös työtön. :(
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 23:37"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 23:22"]
No mä kyl sanoisin, että tärkein juttu ois se, et AP alkais hoitamaan itseään. Ei kenenkään tarvii tollasista ajatuksista ja alemmuudentunteesta kärsiä. Sit kun voit ite paremmin, niin nääkin ongelmat on paljon helpommin ratkaistavissa. Ei ketään ihmistä voi kuvata sanat ruma ja hissukka. Muutakin on ihan varmasti.
[/quote]
Ruma ja hissukka on ne millaisen ensivaikutelman minusta saa. On minussa toki muutakin, mutta ei ne riitä sellaiseen naiseen, jota pidän omana ihanteenani. Minusta on väärin naista kohtaan jos otan hänet vain siksi, koska joku nainen pitää saada. Ei sellaisessa tilanteessa kumpikaan saa mitään hyvää.
- Ap
[/quote]
No ihan varmasti ruma ja hissukka mies voi saada kivan ja hyvännäköisen naisen, minutkin saattais joku sellainen saada jos vaan viitsisi vähän yrittää ja olla aloitteellinen. Tuo työttömyys yhdistettynä haluttomuuteen opiskella olis kuitenkin mullekin niin iso miinus ettei suhdetta lähtisi kehittymään...
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 01:56"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 23:37"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 23:22"]
No mä kyl sanoisin, että tärkein juttu ois se, et AP alkais hoitamaan itseään. Ei kenenkään tarvii tollasista ajatuksista ja alemmuudentunteesta kärsiä. Sit kun voit ite paremmin, niin nääkin ongelmat on paljon helpommin ratkaistavissa. Ei ketään ihmistä voi kuvata sanat ruma ja hissukka. Muutakin on ihan varmasti.
[/quote]
Ruma ja hissukka on ne millaisen ensivaikutelman minusta saa. On minussa toki muutakin, mutta ei ne riitä sellaiseen naiseen, jota pidän omana ihanteenani. Minusta on väärin naista kohtaan jos otan hänet vain siksi, koska joku nainen pitää saada. Ei sellaisessa tilanteessa kumpikaan saa mitään hyvää.
- Ap
[/quote]
No ihan varmasti ruma ja hissukka mies voi saada kivan ja hyvännäköisen naisen, minutkin saattais joku sellainen saada jos vaan viitsisi vähän yrittää ja olla aloitteellinen. Tuo työttömyys yhdistettynä haluttomuuteen opiskella olis kuitenkin mullekin niin iso miinus ettei suhdetta lähtisi kehittymään...
[/quote]
Höpöti höp. Kokemuspohjainen todiste ei ole mikään todiste, mutta kyllähän tuo hieman absurdilta kuulostaa.
Nämä hissukat miehet ovat eläneet koko elämänsä ilman minkäänlaista positiivista palautetta vastakkaiselta sukupuolelta ja kaikki yritykset on tylysti tyrmätty. Ei ole luottamusta itseensä, ei selkärankaa tukevia kokemuksia. Mistä nämä miehet löytäisivät sen uskon, että joku voisi olla heistä kiinnostunut?
Noin nuorena vielä ulkonäkö merkitsee aika paljon. Nyt on kuitenkin sinun paikkasi parantaa asemiasi tulevaisuuteen. Mitä vanhemmaksi naiset tulevat, sitä vähemmän miehen ulkonäkö merkitsee ja luonne ja elämäntilanne taas vaikuttavat enemmän. Minä neuvoisin menemään kouluun ja hommaamaan ammatin, josta saa suht varman työpaikan ja elannon. Laita muutenkin elämäsi kuntoon, koita saada ainakin joku ystävä tai tuttu jonka kanssa mennä vaikka yksille baariin tms. Hyvä, että sinulla on harrastuksia, pidä niistä kiinni. Ala urheilla ja pitää muutenkin itsestäsi huolta, hyvällä kropalla voi keskivertokasvoja kompensoida aika hyvin.
Tulevaisuudessa kun sinulla on työ ja elämä kunnossa, niin ainakaan niistä seikoista ei jää kiinni, että joku parisuhde jäisi muodostumatta. Kolmekymppinen nainen ei halua miestä, joka vain loisii kotona. Tiedän, että opiskelu voi olla paskaa, mutta se on vain muutama vuosi elämästä. Työnteko kestää loppuelämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 14:57"]
Kysytään asiaa näin. Ottaisitko sinä keskivartalolihavan (Parhaillaan teen asialle jotain), pyöreänaamaisen, ihmeellisesti katsovan, leuattoman, aknearpisen miehen jolta puuttuu yksi etuhammas, ja joka ei ole mikään sosiaalisten tilanteiden mestari ja on vielä työtönkin?
- Ap
[/quote]
Tuo kuulostaa musta jotenkin tosi söpöltä :) Ja hei muuten, tulipahan vaan mieleeni, että esim itse olen ihan perus tavallisen näköinen suomalainen pottunaama nainen, ja mulla on tuollainen miesmalli mies :D
No, kuitenkin, en usko että ulkonäkö sulla suurin ongelma välttämättä, sillä ei kaikki kauniit ihmiset edes tiedosta sitä ylivertaista ulkonäköään. Eli ei ajattele niin, että olisitte jotenkin "eri sarjassa", tai jotain.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:21"]
Olen mies, enkä ole ikinä seurustellut. Ikää 25v. En tule koskaan saamaan sellaista kumppania kuin haluaisin enkä myöskään halua tyytyä sellaiseen naiseen joka ei ole minun mieleeni vain siksi, että haluan kumppanin. Olen kuullut, että moni nainen on päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että ovat mieluummin yksin kuin jonkun varamiehen kanssa. Miten siitä yksinäisyydestä selviää parhaiten?
[/quote]
Pilvilinnoista ja päiväunien keskeltä kannattaisi laskeutua maan pinnalle. Harvemmin saa kaikkea mitä haluaa, mutta silti voi olla onnellinen. Ennakkoluulot pois ja ehkä saatat yllättyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka yksinäisyys on todella surullista, ja tunnen empatiaa yksinäisiä kohtaan, on ap liikkeellä aivan väärästä näkökantista. Se että on jo etukäteen päättänyt millaisen naisen haluaa (vaikka omat rahkeet ei riitä), kertoo sellaisesta kypsymättömyydestä, että ei voi edes kuvitella hänen pärjäävän parisuhteessa enne kokonaisvaltaista asenneremonttia. Jos ei mieli avoimena ole valmis tutustumaan naisiin, myös niihin ensisilmäyksellä "vaatimattomiin" ja ei kiinnostaviin, ei voi myöskään mitään saada. Jos ihmisille antaa mahdollisuuden ja tutustuu pintaa syvemmältä, voi löytää sellaisen aarteen että sen löydettyään näkee ihmisen ulkoisestikkin viehättävämpänä.
Tässä on sellainen paradoksi, että ap odottaisi muilta sitä mihin hän ei itse pysty. Vaikea kokea sympatiaa noin pinnallista ihmistä kohtaan. Luulisi yksinäisyyden opettavan, että varaa pinnallisuuteen ei ole kellään, mutta vielä vähemmän "rumahkolla hissukalla". Tämän päivän ihmisten ongelma on se, että ennenkuin he ovat tehneet kaikkensa korjatakseen ITSENSÄ maailman parhaaksi itsekseen, he ovat valmiita luovuttamaan ja sopeutumaan olosuhteiden pakkotilaan. Itse täytyy päättää tehdä asioille jotain, tai luovuttaa. Se on valitettavasti vain ja ainostaan ihmisen itsensä omissa käsissä.
Ohjeita ap:lle: Hanki ammattimaista keskusteluapua, korjaa itsetuntosi ja asenteesi. Arvosta itseäsi -> arvosta muita -> saa arvostusta ja rakkautta osaksesi. Onnea matkaan!
Itse olen vain kylmänviileästi hyväksynyt ajatuksen loppuelämästä yksin. Todennut että näin se nyt vaan menee, ei voi mitään, joten miksi murehtia? Ei se asian vatvominen ja märehtiminen mitään auta. Vähän siihen tapaan, että härkää sarvista kiinni ja hyväksyy sen osaksi elämäänsä. Sitten sen voikin jo unohtaa.
Huomattavasti helpompaa elää, kun on oppinut olemaan sinut asian kanssa. Ei turhaan kannata kiusata itseään miettimällä millaisen kumppanin haluaisi, miettimällä mitä parisuhteessa tekisi ja miksi en kelpaa kellekään jne. Unohtaa kokonaan moiset ajatukset, tietoisesti työntää ne pois mielestään. Ei se parisuhde ole mikään oikotie onneen, joka muuttaa kaiken. Täyttä elämää voi elää ilmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 14:11"]
Vaikka yksinäisyys on todella surullista, ja tunnen empatiaa yksinäisiä kohtaan, on ap liikkeellä aivan väärästä näkökantista. Se että on jo etukäteen päättänyt millaisen naisen haluaa (vaikka omat rahkeet ei riitä), kertoo sellaisesta kypsymättömyydestä, että ei voi edes kuvitella hänen pärjäävän parisuhteessa enne kokonaisvaltaista asenneremonttia. Jos ei mieli avoimena ole valmis tutustumaan naisiin, myös niihin ensisilmäyksellä "vaatimattomiin" ja ei kiinnostaviin, ei voi myöskään mitään saada. Jos ihmisille antaa mahdollisuuden ja tutustuu pintaa syvemmältä, voi löytää sellaisen aarteen että sen löydettyään näkee ihmisen ulkoisestikkin viehättävämpänä.
Tässä on sellainen paradoksi, että ap odottaisi muilta sitä mihin hän ei itse pysty. Vaikea kokea sympatiaa noin pinnallista ihmistä kohtaan. Luulisi yksinäisyyden opettavan, että varaa pinnallisuuteen ei ole kellään, mutta vielä vähemmän "rumahkolla hissukalla". Tämän päivän ihmisten ongelma on se, että ennenkuin he ovat tehneet kaikkensa korjatakseen ITSENSÄ maailman parhaaksi itsekseen, he ovat valmiita luovuttamaan ja sopeutumaan olosuhteiden pakkotilaan. Itse täytyy päättää tehdä asioille jotain, tai luovuttaa. Se on valitettavasti vain ja ainostaan ihmisen itsensä omissa käsissä.
Ohjeita ap:lle: Hanki ammattimaista keskusteluapua, korjaa itsetuntosi ja asenteesi. Arvosta itseäsi -> arvosta muita -> saa arvostusta ja rakkautta osaksesi. Onnea matkaan!
[/quote]
Eli minun pitäisi ottaa ulkoisesti sellainen nainen joka ei minua viehätä lainkaan? Sori nyt vaan, mutta en syty ajatuksesta. Kovin moni nainenkaan ei pidä minua minään joten ihan sama menenkö ammattiauttajalle vai en. Jos menisin niin EHKÄ saattaisin kyetä hyväksymään tilanteeni hieman paremmin, mutta ei sieltä minulle kukaan naista taio, elleivät sitten kustanna minulle matkaa sinne aasiaan.
Kysytään asiaa näin. Ottaisitko sinä keskivartalolihavan (Parhaillaan teen asialle jotain), pyöreänaamaisen, ihmeellisesti katsovan, leuattoman, aknearpisen miehen jolta puuttuu yksi etuhammas, ja joka ei ole mikään sosiaalisten tilanteiden mestari ja on vielä työtönkin?
- Ap
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 14:36"]
Itse olen vain kylmänviileästi hyväksynyt ajatuksen loppuelämästä yksin. Todennut että näin se nyt vaan menee, ei voi mitään, joten miksi murehtia? Ei se asian vatvominen ja märehtiminen mitään auta. Vähän siihen tapaan, että härkää sarvista kiinni ja hyväksyy sen osaksi elämäänsä. Sitten sen voikin jo unohtaa.
Huomattavasti helpompaa elää, kun on oppinut olemaan sinut asian kanssa. Ei turhaan kannata kiusata itseään miettimällä millaisen kumppanin haluaisi, miettimällä mitä parisuhteessa tekisi ja miksi en kelpaa kellekään jne. Unohtaa kokonaan moiset ajatukset, tietoisesti työntää ne pois mielestään. Ei se parisuhde ole mikään oikotie onneen, joka muuttaa kaiken. Täyttä elämää voi elää ilmankin.
[/quote]
Noista ajatuksista juuri yritän päästä eroon, mutta perhanan vaikeaa se tuntuu olevan. Ehkä vielä joskus pääsen pysyväti eroon moisista ajatuksista :)
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 14:36"]
Itse olen vain kylmänviileästi hyväksynyt ajatuksen loppuelämästä yksin. Todennut että näin se nyt vaan menee, ei voi mitään, joten miksi murehtia? Ei se asian vatvominen ja märehtiminen mitään auta. Vähän siihen tapaan, että härkää sarvista kiinni ja hyväksyy sen osaksi elämäänsä. Sitten sen voikin jo unohtaa.
Huomattavasti helpompaa elää, kun on oppinut olemaan sinut asian kanssa. Ei turhaan kannata kiusata itseään miettimällä millaisen kumppanin haluaisi, miettimällä mitä parisuhteessa tekisi ja miksi en kelpaa kellekään jne. Unohtaa kokonaan moiset ajatukset, tietoisesti työntää ne pois mielestään. Ei se parisuhde ole mikään oikotie onneen, joka muuttaa kaiken. Täyttä elämää voi elää ilmankin.
[/quote]
Noista ajatuksista juuri yritän päästä eroon, mutta perhanan vaikeaa se tuntuu olevan. Ehkä vielä joskus pääsen pysyväti eroon moisista ajatuksista :)
- Ap
[/quote]
Tietoisella asenteella niistä pääsee :) Heti kun huomaa että ajatukset lähtee kiertämään tuota rataa, torjuu ne ja keskittää ajatuksensa johonkin muuhun. Kun pääsee tästä itsensäruoskimis-kierteestä irti, on elämä paljon helpompaa, eikä energiaa kulu niin paljon siihen vatvomiseen.
Itse välttelen lisäksi myös masentavia ja alakuloisia lauluja, juuri tälläisiä yksinäisyysketjuja jne. koska niitä kuunnellessa ja lukiessa se masentava ajatuskierre lähtee helposti käyntiin. Siinä itsensä kiusaamisessa kun ei ihan oikeasti ole mitään järkeä, eikä siitä seuraa mitään hyvää. Always look on the bright side of life :)
Miksi et tule saamaan sellaista kumppania kuin haluaisit? Millaisen haluaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:25"]
Miksi et tule saamaan sellaista kumppania kuin haluaisit? Millaisen haluaisit?
[/quote]
Haluaa varmaan naisen. Ei niitä mistään löydä, netissäkin on sata miestä jokaista naista kohden, kun suurin osa naisista tyytyväisinä silittelee kissojaan kotonaan.
Iso kaveripiiri, joku läheinen ystävä, on mukana sosiaalisissa tapahtumissa, hyvät välit perheeseen...
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:25"]
Miksi et tule saamaan sellaista kumppania kuin haluaisit? Millaisen haluaisit?
[/quote]
En ole sellainen mies joka naisia kiinnostaisi ylipäätään, olen sellainen rumahko hissukka ja vielä työtönkin. Tyhmäksikin moni on minua sanonut. Haluaisin omaan silmääni kauniin naisen, joka olisi ystävällinen, välittävä ja jonka kanssa pystyisi juttelemaan asioista.
- Ap
Ymmärrän. Oletko ollut pitkään työttömänä?
Mulle kyllä kelpais ihan hyvin rumahko hissukka. Ongelma on että ne ei ota eikä pidä yhteyttä treffien jälkeen, ehkä mä en sitten ole niiden tyyppiä...
Miten kestää sitä, että parisuhteessa tuntee itsensä yksinäiseksi. Se on vielä pahempaa
Ruma, työtön hissukka ei valitettavasti kelpaa tänä päivänä kenellekkään. Täytyy olla tasokas jotta pääsee edes naiselle juttelemaan. Mutta ei hätää. Suosittelen parinhakumatkaa Aasiaan.