Lue keskustelun säännöt.
Miten asennoitua yksinäisyyteen?
20.02.2015 |
Olen mies, enkä ole ikinä seurustellut. Ikää 25v. En tule koskaan saamaan sellaista kumppania kuin haluaisin enkä myöskään halua tyytyä sellaiseen naiseen joka ei ole minun mieleeni vain siksi, että haluan kumppanin. Olen kuullut, että moni nainen on päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että ovat mieluummin yksin kuin jonkun varamiehen kanssa. Miten siitä yksinäisyydestä selviää parhaiten?
Kommentit (47)
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:39"]
Ymmärrän. Oletko ollut pitkään työttömänä?
[/quote]
Kaksi vuotta olen ollut työttömänä.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites opiskelut? Olis jotain sisältöä elämään jos töitä ei löydy...
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:47"]
Mites opiskelut? Olis jotain sisältöä elämään jos töitä ei löydy...
[/quote]
Opiskeleminen ei kyllä kiinnosta lainkaan. Töitä haen ja toivon, että tärppää.
- Ap
Mikä ihmeen ajatus se on, että jokaiselle muka pitäisi löytyä puoliso. Ei todellakaan löydy! Ei kaikkea voi saada. Yksinään voi ihan hyvin elää. Yksinäisyys on aliarvostettua. Suurin ongelma on siinä, että perheelliset eivät kutsu sinua enää mihinkään, koska perheelliset pitävät yksinäisiä alempiarvoisina ihmisinä.
Ap, toivon sun elämään hurjasti onnea. Ansaitset varmasti ihanan, kauniin, kiltin ja pohtivaisen neitosen. Kun sellainen osuu kohdalle, kohtelethan häntä hyvin ja kunnioittavasti. Kaikkea hyvää polullesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on just tätä nykyaikaa- some-netti-whatevermaailmassa!!! Ettikää sit puoliso tässä porno-aikuisviihde-pikapanomaailmassa!! Elämä on YK-SIN-KER-TAIS-TA!!! Jos et sitä tajuu, ei VOI mitään!!!!
Saisitko itseäsi mitenkään psyykattua niin, että sulle kelpaisi muutkin naiset kuin ne kaunottaret joita moni muukin kuolaa? Epäilen että kiinnostut aina liian hyvännäköisistä naisista omaan tasoosi nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea kestääkään. Tosin sinulle on vielä kaikki mahdollista.
Ekan kerran olin parisuhteessa vasta 27-vuotiaana ja suhde kesti kolmisen vuotta ja asuttiin reilun vuoden verran yhdessä. Olin todella ihastunut, mutta ero tuli. Satunnaisia ja lyhytaikaisia suhteita oli ollut sitäkin ennen ja sen jälleen, mutta naimisiin en koskaan ole päätynyt eikä lapsiakaan ole.
Olen 42-vuotias ja elän yksin. Tavallaan en ole halunnut päätyä kompromissiin, mutta toisaalta en ole saanut pitkäaikaista rakkauttakaan ja kyllä monena hetkenä olisi seurakin kelvannut.
Toisaalta nyt moni tuttu on eroamassa ja aika riipaiseviakin yksityiskohtia ovat pitkistä suhteistaan kertoneet. Niitä kuultuani en kyllä ole pitkiä parisuhteita kadehtinut.
Tosin yhteiskunnan normi nyt on mitä on ja monesti olen saanut joiltakin ihmisiltä jopa ivailua, kun en ole perhe-elämää kokenut.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:56"]
Saisitko itseäsi mitenkään psyykattua niin, että sulle kelpaisi muutkin naiset kuin ne kaunottaret joita moni muukin kuolaa? Epäilen että kiinnostut aina liian hyvännäköisistä naisista omaan tasoosi nähden.
[/quote]
En usko, että saan. Minun tasoni on niin alhainen, että käytännössä minun pitäisi kelpuuttaa joku juoppo. Myönnän itsekin, että kiinnostun itseäni korkeampi tasoisista naisista. En tosin lähesty niitä naisia, koska tyhmäkin tietää ettei siitä mitään tulisi. Ei minua kiinnosta katsella sellaista naista, joka ei minua viehätä, eikä naisia kiinnosta katsella minua, koska en viehätä heitä. Paras ratkaisu kaikkien kannalta on se, että olen yksin :)
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:47"]
Mites opiskelut? Olis jotain sisältöä elämään jos töitä ei löydy...
[/quote]
Opiskeleminen ei kyllä kiinnosta lainkaan. Töitä haen ja toivon, että tärppää.
- Ap
[/quote]
Kannattaa muuttaa pk-seudulle jos et jo ole siellä. Töitä paljon enemmän tarjolla. Samoin naisia ja ystäviä.
Siten, että se seuraa aina mukana joten voit opetella nauttimaan siitä..
Täällä minäkin pari vuotta sitten työttömänä, yksinäisenä kirjoittelin samaan tapaan kuin sinä. Nyt on opintoja ja harrastuksia, "sisältöä" elämässä. Silti koen yksinäisyyttä edelleen. Täällä mä perjantai-iltana istun av:lla, kun ei nyt tänään sattunut mitään harrastustapahtumaa. Niissä näen ihmisiä, muuten en juuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:03"]
Siten, että se seuraa aina mukana joten voit opetella nauttimaan siitä..
Täällä minäkin pari vuotta sitten työttömänä, yksinäisenä kirjoittelin samaan tapaan kuin sinä. Nyt on opintoja ja harrastuksia, "sisältöä" elämässä. Silti koen yksinäisyyttä edelleen. Täällä mä perjantai-iltana istun av:lla, kun ei nyt tänään sattunut mitään harrastustapahtumaa. Niissä näen ihmisiä, muuten en juuri.
[/quote] MIten av vielä kiinnostaa mielenkiintoisen elämän keskellä?
Ilmeisesti yksinäisyyteen ei oikein voi tottua vaan se on kestettävä. Kiitos kuitenkin positiivisesta keskustelusta :) Yllätyin kun en saanut ikäviä kommentteja.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asennoidut silleen ettet tule ikinä saamaan ketään ja koitat keksiä jotain tekemistä miten saat ajan kulumaan niin ettei se olis niin kamalan tuskallista. Itse pelaan tietokoneella pelejä, niin ei tule niin kamalasti mietittyy miten paskaa elämä on.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:30"]
Asennoidut silleen ettet tule ikinä saamaan ketään ja koitat keksiä jotain tekemistä miten saat ajan kulumaan niin ettei se olis niin kamalan tuskallista. Itse pelaan tietokoneella pelejä, niin ei tule niin kamalasti mietittyy miten paskaa elämä on.
[/quote]
Taidankin alkaa nyt pelaamaan jotain ajan kuluksi. Minulla on kyllä harrastuksia joissa tapaa ihmisiä ja unohtaa paskan elämänsä, mutta en osaa lainkaan luoda ihmissuhteita, en kaverisuhteita saati sitten parisuhteita. Minulle harrastuskaverit ovat ihan yhtä läheisiä kuin vieraat ihmiset kaupassa.
- Ap
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:53"]
Mikä ihmeen ajatus se on, että jokaiselle muka pitäisi löytyä puoliso. Ei todellakaan löydy! Ei kaikkea voi saada. Yksinään voi ihan hyvin elää. Yksinäisyys on aliarvostettua. Suurin ongelma on siinä, että perheelliset eivät kutsu sinua enää mihinkään, koska perheelliset pitävät yksinäisiä alempiarvoisina ihmisinä.
[/quote]
Miten tähän nyt kommentoisi. Siis ihminen saa elää yksin. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan halua elää yksin, eikä varsinkaan yksinäisenä. Ei voi mitenkään vähätellä yksinäisyydestä koituvaa taakkaa. Taakassa on lisäksi monenlaisia asioita, on se kaikennielevä yksinäisyys, on ehkä turvaverkkojen vähäisyys, pitää maksaa koko elämä yksin ja mites sitten kun vaikka sairastuu, miten yksinäinen selviytyy toisaalta taloudellisesti toisaalta kun ei ole ketään vierellä. Ja sitten se rakkaus, onhan se nyt aivan ihana juttu, jos vierellä on rakas luotettava ihminen.
Paljon onnea aloittajalle! Toivottavasti sinulla on joitakin ystäviä, joiden kanssa pystyt pohtimaan elämää. Kannustavia ystäviä, jotka näkevät valoa, osaavat avata uusia näköaloja. Voihan sinulla olla vaikka mitä vaihtoehtoja. Voisit varmaan löytää jonkin sinulle sopivan alankin, jota voisit myös opiskella. Kumppaninkin voit varmasti löytää.
Mulle ainakin kelpaisi rumahko hissukka oikein hyvin. Pitkäaikaistyöttömyys ja haluttomuus kouluttautua on kuitenkin sellainen yhdistelmä, että ei kiinnosta niin tipan tippaa. Joko arvomaailma/elämänasenne on eri planeetalta kuin omani tai elämä niin sekaisin, että se täytyy laittaa kuntoon ennen kuin parisuhteesta puhuminen tulee edes kyseeseen.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:48"]
Mulle ainakin kelpaisi rumahko hissukka oikein hyvin. Pitkäaikaistyöttömyys ja haluttomuus kouluttautua on kuitenkin sellainen yhdistelmä, että ei kiinnosta niin tipan tippaa. Joko arvomaailma/elämänasenne on eri planeetalta kuin omani tai elämä niin sekaisin, että se täytyy laittaa kuntoon ennen kuin parisuhteesta puhuminen tulee edes kyseeseen.
[/quote]
Niin ja minä joka tuon kirjoitin olen vähän vanhempi nainen, yksinäinen mutta silti sitä mieltä, että parempi yksin kuin huonossa parisuhteessa.
Lukematta yhtään vastausta vain aloituksesi perusteella sanoisin, että älä koskaan sano ettet koskaan..
Olet tosi nuori sanomaan, ettet koskaan tule tapaamaan ketään tai rakastumaan tai perustamaan perhettä tai ottamaan koiraa tai ottamaan sijaislasta tai syöttämään vanhusta tai hyppäämään benjitä tai matkustamaan Kazastistaniin tai mitään..
Pikkuisen asennetta tuohon elämään, ja sinulla on mahdollisuus saada kaikki mitä haluat.. Oikeasti! =)
Onpa ilkeää, jos joku on sanonut tyhmäksi :/ Et varmaankaan ole. Liekö edes ruma, paitsi ehkä omasta mielestäsi. Itseluottamuksen puutetta kenties, voisiko olla ilmassa?