Ymmärtääkö kukaan mun ajanhallintanopotusts?

Sun selvityksestä nyt ei ainakaan saa mitään selvää?

Minä ymmärrän. Pienten tai erityislasten kanssa elämä nyt vaan on helpompaa kun on aikataulut.

Mä ymmärrän, että aikataulutus ja ennakointi on tärkeää, mutten ymmärrä sitä, miksi viestit suuttumuksella. MIkset kerro ja perustele ja kysy etukäteen, pyydä tarkistamaan, jos ei ole varma aikataulusta, jotta saat homman rullaamaan? Alatko sen sijaan suoraan huutaa, että 'mitä ihmettä nytkö jo pitää lähteä sanoit että vasta neljäksi kaikki on pilalla' ja ehkä kiroat päälle?

Viestintä mättää.

(Sivujuonteena mietin kyllä sitäkin, miksi lounaat, pyykit ja päiväunet on vain sun juttu eikä miehelläsi ilmeisesti ole niihin mitään sanomista / osallistumista / vastuuta. Jos olisi, hän ehkä näkisi sen aikatauluttamisenkin tärkeyden. )

Ymmärrän sinua, ap. Pienten lasten ja vauvan kanssa lähteminen on joskus niin työlästä, että siihen pitää varata n. tunti ylimääräistä aikaa...varsinkin näin talvisin :)

Luulisi miehenkin tietävän, että teillä on erityislapsi ja sen, mitä se arjessa vaatii. Tai ehkä hän suhtautuu asiaan rennommin, syystä tai syyttä? 

Säännölliset ruoka-ajat ovat tietysti tärkeitä, varsinkin jos lapset ovat pieniä, mutta kone kyllä pesee pyykit, olit sinä kotona tai et.

Kännykkä on syynä siihenkin, että ihmiset eivät enää suhtaudu tapaamisiin, ja ylipäätään aiktaulukysymyksiin, yhtä vakavasti kuin ennen. Kun kaikkea voi kaiken aikaa säätää, millään ei ole enää niin väliä. 

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 11:36"]

 mutta kone kyllä pesee pyykit, olit sinä kotona tai et.

[/quote]

Vakuutusehdot kieltää jättämästä koneita yksikseen päälle.

Minä ymmärrän. olen itse ollut samalainen, prikulleen. 

Sittemmin olen muuttunut, enää en pidä niitä asioita tärkeänä. Ent sit, et pyyki jää pariksi tunniksi koneeseen? Ent sit, et aikataulu siirtyi, aina voin tyrkätä lapsen käteen puolikkaan leivän, en sit, et olin suunnitellut jotain, ja tavarat jäävät levälleen? 

Mikä minut muutti näin radikaalisti? Avioero. Sen jälkeen tajusin, etttä loppuen lopuksi hyvin harvalla asialla elämässä on loppupeleissä väliä. 

Minä ymmärrän. Erityislapset ja ihan pienet lapset tarvitsevat aika tarkkoja rutiineja muutenkin, ei voi vain sanoa, että hupsis nyt tänään ei syödäkään lounasta tai nukuta päiväunia.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 11:40"]

Minä ymmärrän. olen itse ollut samalainen, prikulleen. 

Sittemmin olen muuttunut, enää en pidä niitä asioita tärkeänä. Ent sit, et pyyki jää pariksi tunniksi koneeseen? Ent sit, et aikataulu siirtyi, aina voin tyrkätä lapsen käteen puolikkaan leivän, en sit, et olin suunnitellut jotain, ja tavarat jäävät levälleen? 

Mikä minut muutti näin radikaalisti? Avioero. Sen jälkeen tajusin, etttä loppuen lopuksi hyvin harvalla asialla elämässä on loppupeleissä väliä. 

[/quote]

Masennuit avioeron jälkeen, ja korvaat lapsen lounaan puolikkaalla leivällä?

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 11:40"]

Minä ymmärrän. olen itse ollut samalainen, prikulleen. 

Sittemmin olen muuttunut, enää en pidä niitä asioita tärkeänä. Ent sit, et pyyki jää pariksi tunniksi koneeseen? Ent sit, et aikataulu siirtyi, aina voin tyrkätä lapsen käteen puolikkaan leivän, en sit, et olin suunnitellut jotain, ja tavarat jäävät levälleen? 

Mikä minut muutti näin radikaalisti? Avioero. Sen jälkeen tajusin, etttä loppuen lopuksi hyvin harvalla asialla elämässä on loppupeleissä väliä. 

[/quote]

Masennuit avioeron jälkeen, ja korvaat lapsen lounaan puolikkaalla leivällä?

[/quote]

ensinnäkin, en korvaa ateriaa, vaan tarjoan välipalan puolikkaalla leivällä. (Eikö ap siitä puhunut, että ruokailu siirtyy)

toiseksi, en masentunut. Lopetin vain suorittamisen. 

Kuulostat liian jäykältä kontrollifriikiltä. Mihin se asioita muuttaa, jos tietää asian pari päivää aikaisemmin. Kyllä lasten riittävästä rytmistä pystyy pitämään kiinni, vaikka joku meno olisikin 2 tuntia aiemmin tai myöhemmin.  Entä jos keksitäänkin aamulla, että tänään tehdään jotain hauskaa? Onko mahdollista? Siis olla joustava ja spontaani

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 11:45"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 11:40"]

Minä ymmärrän. olen itse ollut samalainen, prikulleen. 

Sittemmin olen muuttunut, enää en pidä niitä asioita tärkeänä. Ent sit, et pyyki jää pariksi tunniksi koneeseen? Ent sit, et aikataulu siirtyi, aina voin tyrkätä lapsen käteen puolikkaan leivän, en sit, et olin suunnitellut jotain, ja tavarat jäävät levälleen? 

Mikä minut muutti näin radikaalisti? Avioero. Sen jälkeen tajusin, etttä loppuen lopuksi hyvin harvalla asialla elämässä on loppupeleissä väliä. 

[/quote]

Masennuit avioeron jälkeen, ja korvaat lapsen lounaan puolikkaalla leivällä?

[/quote]

ensinnäkin, en korvaa ateriaa, vaan tarjoan välipalan puolikkaalla leivällä. (Eikö ap siitä puhunut, että ruokailu siirtyy)

toiseksi, en masentunut. Lopetin vain suorittamisen. 

[/quote]

Hyvä! Kuulostaa, että olet luopunut kontrollointitarpeesta!

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 11:48"]Kuulostat liian jäykältä kontrollifriikiltä. Mihin se asioita muuttaa, jos tietää asian pari päivää aikaisemmin. Kyllä lasten riittävästä rytmistä pystyy pitämään kiinni, vaikka joku meno olisikin 2 tuntia aiemmin tai myöhemmin.  Entä jos keksitäänkin aamulla, että tänään tehdään jotain hauskaa? Onko mahdollista? Siis olla joustava ja spontaani
[/quote]
Minä voisinkin olla joustava ja spontaani, mutta erityislapselle se on mahdotonta ja siinä on kyllä kaikkien päivä pilalla jos rutiinit ei pysy

Mikä on nopotusts?

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 11:48"]Kuulostat liian jäykältä kontrollifriikiltä. Mihin se asioita muuttaa, jos tietää asian pari päivää aikaisemmin. Kyllä lasten riittävästä rytmistä pystyy pitämään kiinni, vaikka joku meno olisikin 2 tuntia aiemmin tai myöhemmin.  Entä jos keksitäänkin aamulla, että tänään tehdään jotain hauskaa? Onko mahdollista? Siis olla joustava ja spontaani [/quote] Minä voisinkin olla joustava ja spontaani, mutta erityislapselle se on mahdotonta ja siinä on kyllä kaikkien päivä pilalla jos rutiinit ei pysy

[/quote]

Kuinka aikaisin sinun pitää tietää jokin meno?

Minä en kyllä pystyisi elämään tuollaisen kanssa, jolle aikataulut on noin tärkeitä. Todella ahdistavalta kuulostaa. 

Tämäkin on synnynnäinen ja varsin pysyvä temperamenttipiirre, että tarvitseeko rutiineja ja suunnittelua vai inhoaako niitä. Ja tämä on kyllä yksi niistä asioista, joita yhteisessä arjessa on varmasti vaikea sovittaa yhteen, jos toinen on toisesta ääripäästä ja toinen toisesta.

Jos perheessä on vain yksi joka tekee aikatauluja, niin sitten mennään niillä. Ei voi olla niin perheessä joku tuuliviiri saa yht'äkkiä hyviä ideoita tai sori-mä-unohdin-ett-kaks-tuntii siirtyy muistinvirkistyksen.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 12:09"]Minä en kyllä pystyisi elämään tuollaisen kanssa, jolle aikataulut on noin tärkeitä. Todella ahdistavalta kuulostaa. 
[/quote]
Eli laittaisit lapsen laitokseen.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 12:07"]
Kuinka aikaisin sinun pitää tietää jokin meno?
[/quote]
2h ihan minimi, mielellään edellisenä päivänä.

Eli pystyt kuitenkin vielä aamulla organisoimaan päivän uudelleen? Jos tieto 2 tunnin aikataulumuutoksesta tulee silloin tietoon.  Sen kanssa kaikkien pitäisi pystyä elämään. Muttei niin, että kaikki pitää tietää valmiiksi jo edellisenä päivänä