Ymmärtääkö kukaan mun ajanhallintanopotusts?

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 11:36"]

Luulisi miehenkin tietävän, että teillä on erityislapsi ja sen, mitä se arjessa vaatii. Tai ehkä hän suhtautuu asiaan rennommin, syystä tai syyttä? 

Säännölliset ruoka-ajat ovat tietysti tärkeitä, varsinkin jos lapset ovat pieniä, mutta kone kyllä pesee pyykit, olit sinä kotona tai et.

Kännykkä on syynä siihenkin, että ihmiset eivät enää suhtaudu tapaamisiin, ja ylipäätään aiktaulukysymyksiin, yhtä vakavasti kuin ennen. Kun kaikkea voi kaiken aikaa säätää, millään ei ole enää niin väliä. 

[/quote]

Ei pesukonetta voi yksinään päälle jättää kuin ihan lyhyeksi ajaksi kerrallaan!

Ymmärrän kyllä hyvin tuon. Meilläkin muuten yksi erityislapsi ja toinen ns. normaali. Mies ei koskaan muista ilmoitella menoista, vaan voi tulla puolen tunnin varoitusajalla lähtö isovanhemmille tai sitten miehellä on esimerkiksi joku kurssi, josta sitten samana päivä tieto, että olenkin muuten tässä seuraavat kuusi tuntia poissa. On todella ärsyttävää, että tieto jostain menosta tulee viimetinkaan. Joskus on menty aikamoisella paniikkimeiningillä, kun on selvinnyt iltaysiltä, että molemmilla pakollinen meno aamusta ja lapsilla ei hoitajaa. Rupea siinä sitten yötä vasten etsimään lapsille hoitoa aamuksi.

Joku kirjoitti kontrollifriikkiydestä. Minä en ainakaan ole sellainen. Pikemminkin olen itse niin boheemi ja suurpiirteinen, että mikään ei tulisi ajallaan hoidetuksi, jos en aseta ulkoisia aikatauluja. Liian monta kertaa vaan unohtunut sovitut menot ja tehtävät hommat, jos ne eivät ole kalenterissa. Siksi ostin meille perhekalenterin seinälle, mutta melko turhauttavaa, kun mies ei sitä sitten viitsi täytellä kuin satunnaisesti. Olemme molemmat lähtökohtaisesti spontaaneja ja huolettomia, mutta minun on ollut pakko omaksua kellokallen rooli perheessä, koska muuten mikään ei sujuisi. Siinä unohtuisi neuvola-ja hammaslääkäriajat ja jäisi laskut maksamatta yms. Monesti se varmaan ikävä kyllä on niin, että perheessä äiti ajautuu siihen projektinvetäjän ja työnjohtajan rooliin. Minäkään en kovin hyvin siinä roolissa viihdy, joten olisi mukavaa jos asialliset hommat ja niiden aikatauluttaminen hoideltaisiin yhteisvastuullisesti.

Kuten joku eronnut tuossa sanoi, pahempiakin ongelmia voi olla. Ilman muuta voi olla paljonkin pahempia asioita, mutta kyllä se perhearki olisi stressittömämpää ja mukavampaa ilman äkkilähtöjä ja hätätilanteita, jotka syntyvät suunnittelemattomuudesta ja ajanhallintaongelmista.