tunteet esikoista kohtaan kuopuksen synnyttyä

Paska ämmä. Ei juma mitkä lehmät niitä lapsia tekee! Kunpa esikoisellasi olisi äiti joka osaa rakastaa eikä arvottaa. Way to go, hienosti pilaat lapsesi elämän ja vielä myönnät sen, runkku. Toivottavasti joudut vielä kohtaamaan tuskan minkä lapsi tulee kokemaan paskan rakkaudettomuutesi vuoksi.

Oliko toinen lapsi suunniteltu?

Älä huolehdi... Opit nyt tuntemaan itsesi, sanon vaan. Näitä tunteita tulee ja menee. Rakastat esikoistasi myös, eikö? Tottakai kahden lapsen vanhemmalla pyörii päässä näitä ajatuksia, ihan kuten minkä tahansa kahden tärkeän asian kanssa. Ei pidä pelästyä tunteitaan. Olet varmaan sitä paitsi hormoneissasi vielä ja pienin tuntuu läheisimmältä siksi koska on niin paljon susta riippuvainen, ihan normaali reaktio kiintyä siihen täysillä.

Enpä oikein osaa paremmin selittää. Kun tuntee omat tunteensa niin nöiden asioiden kanssa pärjää paremmin. Menetin vähän aikaa sitten lemmikkini, ja otin hyvin pian uuden. Tuli päällimmäisenä yllättäen raskas tunne, että en pidäkään tästä eläimestä ja mua kaduttaa. Mutta osaan järjellä ajatella että tietenkin tunnen näin, en ole ehtinyt muodostaa vielä samanlaista suhdetta uuteen koiraani kuin mikä mulla oli edelliseen. Samalla lailla se vei aikaa edellisenkin kanssa. Sen vain unohtaa tässä kun on häslinki uuden pennun kanssa.

Ymmärrät varmaan jotenkin mitä ajan takaa.

Meillä on lapset 1,5v ikäerolla. Raskausaikana olin huolissani siintä rakastanko kuopusta yhtä paljon kuin esikoista vaikka olin tottakai kiintynyt vauvaan jo odotusaikana. Loppua kohden nuo tunteet hälvenivät ja kun vihdoin sain kuopuksen syliini en edes ajatellut moista. Olin raskausaikana stressannut hirveästi sitä miten onnistun jakamaan huomioni ja rakkauden tasaisesti kahdelle lapselleni,mutta kuopuksen syntymän jälkeen ei ole moista tarvinnut miettiä. Molemmat ovat aivan yhtä rakkaita ja tärkeitä,vaativat sen verran erillaista huomiota että sen jakaminenkin on ollut helppoa eikä kumpikaan ole mielestäni jäänyt paitsi millään tasolla. Ehkä nuo sinun tunteesi johtuvat hormooneista ja siintä että kuopuksen kanssa se vauva-aika on helpompaa, sen kun on kerran jo käynyt läpi ja esikoisen kanssa se tuppaa olemaan uutta ja ihmeellistä,välillä vaikeaakin kun joutuu uusien tilanteiden eteen. Kyllä sinä varmasti rakastat lapsiasi ihan yhtä paljon, ainankin toivon niin. Vietä esikoisen kanssa hieman aikaa kaksistaan, jätä vauva isälleen tms ja lähtekää vaikka leikkikentälle tai jotain. Olisi todella kurjaa jos esikoisesi kokisi jäävänsä yksin vauvan tultua,siinä saattaa käydä myös niin että alkaa esikoinen "kostamaan" tätä vauvalle..