Lue keskustelun säännöt.
Antakaa mulle syy elää. Pelkään, että tapan itseni. t. yks säälittävä teini
04.12.2014 |
Olen amiskassa ensimmäistä vuotta. Alalla, joka ei tunnu yhtään minulta. Huomenna opolle aika, haluan puhua lopettamisesta. Opo lukiosta.
Pelkään hyppääväni junan alle koulun jälkeen. Pääsen kolmelta, tai vähän ennen.
En nää enää mitään syytä elää.
Pääsen laitoksesta ulos keväällä 2016. En jaksa siihen asti, en todellakaan jaksa.
Poikaystävä on ja yks kaveri, mutta tänään loppui jaksaminen.
Masennusta olen sairastanut nuoruudestani huolimatta jo päälle viisi vuotta.
En näe enää mitään syytä elää. Miksi ihmiset edes elää?
Anteeksi. En tiedä kauan jaksan enää. Putosin niin syvälle.
Ehkä minulla on just nyt vain huono hetki, mutta mitä jos tämä ei menekkään ohi?
Jos kipu ei menekkään ohi.
Kommentit (84)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä ihan tarkkaan edes tiedä miksi elämä on harmaata. Mitään erityistä ei ole tapahtunut, vaikka monet muille normaalit elämän vaiheet ovat jälkikäteen alkaneet ahdistaa. Olen lakimies, mutta en ole kiinnostunut alasta. En tosin mistään muustakaan alasta. Ainakaan enää.
Jotain tämänhetkisestä olotilasta kertoo se, että tänne keskusteluun päädyin Google-hakusanojen "tapan itseni" kautta. En aio nyt tappaa itseäni, mutta pidän itsemurhaa todennäköisimpänä kuolinsyynäni.
Anteeksi vinoilu vakavalla asialla, mutta aika moni ihminen tässä maailmassa pitäisi itsemurhaa varteenotettavana vaihtoehdolla lakiuralle. Vinoilu loppuu: taidetaan tarvita tietyntyyppistä persoonallisuutta, jotta siellä viihtyy. Mikä sinut on sinne ajanut?
Juuri tällä hetkellä itsellänikin on vaikeuksia muistaa, että minulla on haluja ja mieltymyksiä eri asioihin. Syynä on, että olen ollut henkisesti ja ajallisestikin kovilla monta kuukautta, ja syömiset ja unet ovat mitä sattuu. Viime yönä nukuin yhteensä ehkä neljä tuntia, enkä osaa enää edes pitää sitä mitenkään ihmeellisenä. Onko sinulla muita kandidaatteja nykyistä olotilaasi selittämään kuin tunteiden puuttuminen omaa alaa kohtaan?
HEI, SINÄ, jotka tunnet itsesi esim. masentuneeksi, toivottomaksi, lamaantuneeksi, epäonnistuneeksi! Haluaisin kirjoittaa sinulle ja teille kaikille - yhdessä ja erikseen - jotakin, joka toivottavasti voi rohkaista:
Oletpa mistä tahansa syystä johtuen synkissä tunnelmissa, niin tarvitset ja ansaitset tukea sekä apua itsesi ulkopuolelta, muilta ihmisiltä! Jos pohdit jopa elämäsi lopettamista tai toivot kuolemaa, olet vaarassa menettää myös sen hyvän, jota ehkä sittenkin saattaisit saada tässä ainutlaatuisessa elämässäsi - ja vaikka juuri nyt et näin jaksaisi ajatellakaan, ei se tarkoita, etteikö sinullekin voisi käydä hyvin.
Nimittäin masennuksen ja toivottomuuden keskellä salakavalasti oma ihmisarvo unohtuu, vaikka todellisuudessa sinunkaan arvosi ihmisenä ei ole vähentynyt lainkaan: Sinä, juuri sinä, olet ARVOKAS, RAKAS ja AINUTLAATUINEN ihminen! Ja tätä tosiasiaa ei muuta mikään, mitä sinulle on tehty tai sanottu, eikä myöskään pärjäämisesi tai pärjäämättömyytesi elämässä! Tämä on sinun ihmisarvosi peruskallio - siihen sinulla on lupa luottaa. Sydämestäni toivon, että tiellesi tulee ihmisiä, jotka vahvistavat sinussa sitä, että todellakin olet arvokas, rakas ihminen, jolla on toivoa ja jonka on mahdollista löytää vielä monenlaista hyvää elämässä. Nämä linkit voivat varmasti tukea sinua:
Ensimmäinen on kriisi- ja neuvontapuhelin esim. mielenterveyden asioissa. Toinen on toivoa antava keskusteluohjelma masennuksesta toipumisesta,mukana mm. kokenut psykiatri Leena Korhonen. Alin linkki on lyhyt, mutta rohkaiseva ja koskettavakin video siitä, että synkimmässäkin tilanteessa olevalle on sittenkin toivoa ja rakkautta :)
*Valtakunnallinen kriisipuhelin: puh. 01019 5202
*Keskustelu masennuksesta toipumisesta: http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-046-w.MP4
*Rohkaiseva video: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
Haluaisitko kirjoittaa minulle vaikka nimettömänä? Lupaan vastata. Et ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:15"]Haluaisitko kirjoittaa minulle vaikka nimettömänä? Lupaan vastata. Et ole yksin.
[/quote]
En tiedä uskallanko. En edes tiedä, miksi julkaisin tämän viestin, alunperinkään... En halua häiritä ihmisiä. On vain niin paha olla just nyt. Haluaisin hakea kansliasta eroamis-paperit, lopettaa koulun ja kadota. Aloittaa uudestaan jossain muualla.
ap
Kyllä sulla on syy elää. Muista rukoilla!
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset uskaltaisi. Olen ollut joskus itse yhtä yksin ja huonona. Silloin tein lupauksen että autan jos joku apua tarvitsee. Olen pienen vauvan äiti, selvisin niistä ajoista mutta en helpolla. Sinulla on nyt paha kasvukriisi. Joudut miettimään paljon vaikeita ja isoja asioita.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:18"]Kyllä sulla on syy elää. Muista rukoilla!
J-P
[/quote]
En enää usko rukoilun voimaan. Isä hakkas äitiä kymmenen vuotta ennenkuin äiti uskalsi lähteä meidän kanssa turvakotiin. Hakkasi kymmenen vuotta, vaikka rukoilin joka ikinen ilta. Myös paras kaveri on tappanut itsensä, enkä ole saanut häntä takaisin rukoiluista huolimatta. Mun usko on kuollut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:19"]Mikset uskaltaisi. Olen ollut joskus itse yhtä yksin ja huonona. Silloin tein lupauksen että autan jos joku apua tarvitsee. Olen pienen vauvan äiti, selvisin niistä ajoista mutta en helpolla. Sinulla on nyt paha kasvukriisi. Joudut miettimään paljon vaikeita ja isoja asioita.
[/quote]
Pelkään, että häiritsen ihmisiä. Kulutan loppuun. Tuntuu niin tyhmältä itkeä omista asioista, kun ''afrikan lapsilla on niin monta kertaa huonommin asiat'' ja niin, mutta olet ihana ihminen.
ap
Ajattele äitiäsi. Ajattele mitä hänelle tapahtuisi jos tekisit itsellesi jotain. Hän ei selviäisi siitä koskaan. Entä sisaruksesi? Haluatko aiheuttaa sen elinikäisen tuskan heille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rauhassa mietit, keskustelet, kaikki järjestyy, alkaa lomakin pian
Elämä on varmasti elämisen arvoista, vaikkei nyt tunnukaan siltä! Tilanteesi kuulostaa raskaalta. Olisi hyvä, jos voisit jutella jonkun kanssa. Voisitko jutella poikaystäväsi tai kaverisi kanssa? Itsensä tappaminen ei kannata: se voisi harmittaa jälkeenpäin (jos sitä olisi enää mahdollista silloin harmitella). Voimia sulle! Kaikki kääntyy parempaan suuntaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:22"]Ajattele äitiäsi. Ajattele mitä hänelle tapahtuisi jos tekisit itsellesi jotain. Hän ei selviäisi siitä koskaan. Entä sisaruksesi? Haluatko aiheuttaa sen elinikäisen tuskan heille?
[/quote]
Minusta tuntuu, että kaikki ihmiset olisivat onnellisempia, jos vain tappaisin itseni. Kenenkään ei enää tarvitsisi huolehtia, olenko ottanut lääkkeeni, jättänyt ne ottamatta, vai ottanut ne kaksin/kolminkertaisena. Ei siitä, tulenko tänään kotiin, heräänkö aamulla sängystäni :/
ap
Sinä olet ihan yhtä ihana ihminen. Älä luovuta. Ajan kanssa helpottaa ja se kipu lievenee mutta ei kovin nopeasti. Olethan avun piirissä, terapia olisi sinulle tärkeää. Uskallan luvata sinulle että kipu helpottaa kun puristat nyt tästä läpi.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:23"]rauhassa mietit, keskustelet, kaikki järjestyy, alkaa lomakin pian
[/quote]
Mm, yritän.
ap
Kerro opolle mitä kirjoitit tänne.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:24"]Elämä on varmasti elämisen arvoista, vaikkei nyt tunnukaan siltä! Tilanteesi kuulostaa raskaalta. Olisi hyvä, jos voisit jutella jonkun kanssa. Voisitko jutella poikaystäväsi tai kaverisi kanssa? Itsensä tappaminen ei kannata: se voisi harmittaa jälkeenpäin (jos sitä olisi enää mahdollista silloin harmitella). Voimia sulle! Kaikki kääntyy parempaan suuntaan!
[/quote]
Just nyt ei tunnu siltä :/ Poikaystävälle en uskalla puhua, mutta ehkä minä kaverilleni pystyn.
Kiitos.
ap
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:20"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:18"]Kyllä sulla on syy elää. Muista rukoilla! J-P [/quote] En enää usko rukoilun voimaan. Isä hakkas äitiä kymmenen vuotta ennenkuin äiti uskalsi lähteä meidän kanssa turvakotiin. Hakkasi kymmenen vuotta, vaikka rukoilin joka ikinen ilta. Myös paras kaveri on tappanut itsensä, enkä ole saanut häntä takaisin rukoiluista huolimatta. Mun usko on kuollut. ap
[/quote]
Ei usko voi kuolla. Ehkä sun oma uskosi kuoli. Oma usko olekkaan kestävää.
Usko on jotain, joka tulee meidän ulkopuolelta. Jumala sen lahjoittaa.
Usko on Jeesus sinussa ja hän ei voi kuolla.
J-P
Itse olen vastaavassa tilanteessa. En ole kiinnostunut mistään. Elämä tuntuu velvollisuudelta eikä lahjalta. Olen yrittänyt varovasti puhua tyttöystävälleni, mutta onnellinen ihminen ei ihan täysin pysty sisäistämään sitä miltä harmaa elämä näyttää. Joskus olen pubissa kuunnellut, kun toiset elämäänsä kyllästyneet valittavat. Se on tuntunut aidolta elämältä. Sitä tuntee kuuluvansa johonkin ja olevansa samanlainen. Ei tästä varmaan mitään apua ollut sinulle. Ilahtuisin kyllä jos olisi.