Lue keskustelun säännöt.
Antakaa mulle syy elää. Pelkään, että tapan itseni. t. yks säälittävä teini
04.12.2014 |
Olen amiskassa ensimmäistä vuotta. Alalla, joka ei tunnu yhtään minulta. Huomenna opolle aika, haluan puhua lopettamisesta. Opo lukiosta.
Pelkään hyppääväni junan alle koulun jälkeen. Pääsen kolmelta, tai vähän ennen.
En nää enää mitään syytä elää.
Pääsen laitoksesta ulos keväällä 2016. En jaksa siihen asti, en todellakaan jaksa.
Poikaystävä on ja yks kaveri, mutta tänään loppui jaksaminen.
Masennusta olen sairastanut nuoruudestani huolimatta jo päälle viisi vuotta.
En näe enää mitään syytä elää. Miksi ihmiset edes elää?
Anteeksi. En tiedä kauan jaksan enää. Putosin niin syvälle.
Ehkä minulla on just nyt vain huono hetki, mutta mitä jos tämä ei menekkään ohi?
Jos kipu ei menekkään ohi.
Kommentit (84)
Kyllä se menee ohitse, luota minuun. Etsi elämästäsi joku kiva asia, mistä innostut, vaikka ihan pienikin. Mikäli ala tuntuu väärältä, vaihda sitä. Sinä olet vielä tosi nuori ja sinulla on aikaa muuttaa elämäsi suuntaa vaikka kuinka monta kertaa. Jos nyt elämä tuntuu turhalta ja väärältä, lähde tavoittelemaan unelmiasi. Sinulla ei tarvitse olla valmiita elämänsuunnitelmia, mutta pohdi vaikka, mitä lisäisit nyt elämääsi, jos saisit valita.
Mitä opon kanssa juttelemiseen tulee, älä anna periksi omia mielipiteitäsi ja tuntemuksiasi, tiedän kokemuksesta, että väärä opiskeluala voi johtaa todelliseen ahdistukseen ja epäonnistumisen tunteeseen - tuntuu siltä, kuin koko loppuelämä olisi pilalla yhden väärän valinnan vuoksi. Jos opo ehdottaa lukiota, voisihan sitä kokeilla? Keväällä viimeistään on kuitenkin uudet haut uusiin kouluihin ja siihen mennessä olet saattanut jo löytää alan, joka oikeasti kiinnostaisi. Pidemmän päälle elämä helpottuu aika paljon koulutuksen myötä, joten ihan tyhjänpäälle ei kannata jättäytyä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro opolle pahasta olostasi, pyydä saada keskusteluapua koulu- tai terveyskeskuspsykologilta. Juttele poikaystävälle ja kaverille, olet heille korvaamattoman rakas. Haleja, kaikki muuttuu paremmaksi! Olet ihan tasan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muu meistä.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:29"]Ne paskat päivät vain menee ohi. Aikuisena elämä on oikeasti parempaa, kannattaa sinnitellä. Joskus se oma polku elämässä on aivan hukassa ja tuntuu, että miksi jatkaa. Itse päätin odottaa aina seuraavaan päivään ja seuraavaan. En ole katunut sitä, että jäin tänne. Olen tavannut ihania ihmisiä elämässäni ja kokenut kaikkea uutta sekä hauskaa. Koskaan ei voi tietää mitä hyvää nurkan takana odottaa. Joskus vain, kun pimeässä tarpoo, niin ei enää usko, että valoa löytyy, mutta kyllä sitä löytyy.
Pidä huoli itsestäsi. Syö monipuolisesti (kalaöljy ja D-vitamiini ovat tärkeitä masentuneelle) ja liiku, sillä pääsin itse alkuun. Kuulostaa kliseiseltä, mutta oikeasti toimii.
Kaikkea hyvää sinulle,
t. entinen surullinen nuori
[/quote]
Ihmiset sanovat tuota, mutta minua pelottaa vastuu ja kaikki sellainen :( On vuokrat ja laskut maksettavana, töissä pitäisi käydä ja ruokaakin ostaa. En haluaisi elää tukien varassa, mutten yhtään tiedä onko minusta töihin koulusta puhumattakaan.
Päivä kerrallaan se kait pitäisi yrittää.
ap
Samoin maitohappobakteerit ovat tärkeitä masentuneelle.
Voisinpa sanoa että se helpottaa kun ikää tulee ja aikaa menee. Minun kohdallani se ei helpottanut mutta muuttui siten että sen kanssa oppi elämään. Välillä käyn pohjalla mutta läheisistä saan voimaa, heidän vuoksi menenkin nukkumaan enkä tee mitään peruuttamatonta.
Vasta kun minusta tuli itsestä äiti, ymmärrän sen pelon mitä lapsen masennus ja menettämisen pelko on. Omani on vasta ihan pieni, toivon että saan hänet kasvatettua rakastamaan ja arvostamaan itseään. Onneksi hänellä on hyvä ja rakastava isä.
Nyt vasta olen huomannut että kyllä minustakin joku välittää ja pitää sellaisena kuin olen. Uskon vahvasti että se on sinullakin edessä vaikka nyt voi tuntua mahdottomalta sitä ajatella.
Kannattaa purkaa pahaa oloa jonnekin, päiväkirjaan tai lenkkipolulle.
Yritä löytää itsellesi jotain elämään mikä pitää sinut siinä kiinni. Minulla se oli koira, se on edelleen elämässäni mukana ja aina välillä muistan mistä suosta sekin raukka minut on vetänyt ylös. Pitäisi olla sille kiitollisempi, minun sankarikoira.
Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:32"]Mitä ajattelet ammattiavun hakemisesta? Haluaisin auttaa, mutta sulle on tapahtunu tosi paljon nuoresta iästä huolimatta, etten tiiä onko tavallisella pulliaisella muita keinoja ku kuunnella.. Ja musta tuntuu, että sun tarvis päästä käsittelemään kokemuksia ammattilaisen tuella.
[/quote]
Pelkään niiden, ammattilaisten, vievän mut suoraan suljetulle osastolle/suljettuun laitokseen :/ Sieltä en pääsisikään niin helposti ulos.
ap
Tänne tulikin paljon, paljon enemmän kommentteja, mitä odotin.
Odotin saavani jotain tyyliin ''säälittävä teini, tapa ittes, kun ei susta kuitenkaan ikinä ole mihinkään.''. Mutta ei, olette ihania.
En pysty vastaamaan jokaiselle, ajatus ei oikein kulje, olen ottanut muutaman rauhoittavan ja liikaa asioita päällä just nyt, mutta kiitos kaikille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nainen, joten saat elää helppoa, liki leffatähtimäistä elämää ihailtuna ja haluttuna seuraavat kymmenen vuotta. Pientä mekkoa päälle, baariin ja nauttimaan kestityksestä. Haluatko todella jättää tuollaisen väliin?
On epäreilua läheisiä kohtaan tappaa itsensä antamalle heille mahdollisuutta auttaa.
Ei ole järkeä tehdä itsemurhaa koska nyt asiat tuntuvat vaikeilta, koska et voi tietää kuinka paljon hyvää elämällä on sinulle vielä tarjottavanaan.
Et voi ymmärtää mitä aikuisten elämä on, jos olet juuri lapsuudesta ulos kasvanut teini.
Itsesi tappaminen olisi kauhea virhe, jota ei voi mitenkään korjata. Voit korjata ja muutaa elämääsi jos et luovu siitä.
Minä itse elin 34 vuotiaaksi ilman seurustelukumppania potien usen suurtakin yksinäisyyttä. Et voi tietää millaista elämäsi on yli 30 vuotiaana... Elämässä on niin paljon mahdollisuuksia ja erilaisia mukavia asioita.
Älä tapa itseäsi, se tuntuisi todella pahalta myös AV palstalle kirjoittajista, kuten minusta.
41vm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu niin pahalta puolestasi. Olen samaa mieltä muiden kanssa, tarvitset nyt ulkopuolista apua ja hyvin pikaisesti. Koulua on turha murehtia kun tärkeintä on, että saat hoidettua itsesi ensin kuntoon. Alaa voi aina vaihtaa, anna sen asian kypsyä rauhassa. Opiskella ja kouluttautua voi läpi elämän ja harva tietää teini-ikäisenä, mitä haluaa elämässään tehdä. Kerro rehellisesti tilanteestasi ja peloistasi opolle tai koulupsykologille (tai voitko soittaa esim trapeutillesi, jolla kerroit käyväsi?). Sinua ei saa jättää etkä saisi olla nyt yksin.
Olen itse kärsinyt vuosia paniikkihäiriöstä sekä lievästä masennuksesta. Tilanne on kuitenkin tällä hetkellä oikein hyvä, korkeakouluopinnot suoritettuna ja olen hyvässä parisuhteessa. En olisi alle parikymppisenä ikinä voinut kuvitella, että minulla on asiat joskus näin hyvin. Kun pääsee nuoruuden hapuilun yli, niin elämä helpottaa ja tasapainottuu. Tämä on suuresti kiinni myös omista valinnoistasi. Tee ne hyvin :)
Muista: Olet ihana, rakas ja tärkeä monelle nyt ja myös tulevaisuudessa <3
Olet ihana ihminen ja rohkea kun kirjoitit tänne! Kuuntele neuvoja ja ota apu saamasi vastaan. Elämä on elämisen arvoista, joskus sitä on vaikea nähdä mutta itsemurha ei ole ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:42"]Olet nainen, joten saat elää helppoa, liki leffatähtimäistä elämää ihailtuna ja haluttuna seuraavat kymmenen vuotta. Pientä mekkoa päälle, baariin ja nauttimaan kestityksestä. Haluatko todella jättää tuollaisen väliin?
[/quote]
En halua tuollaista elämää. En halua, että ihmiset haluavat olla kanssani vain kroppani vuoksi.
ap
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:19"]Mikset uskaltaisi. Olen ollut joskus itse yhtä yksin ja huonona. Silloin tein lupauksen että autan jos joku apua tarvitsee. Olen pienen vauvan äiti, selvisin niistä ajoista mutta en helpolla. Sinulla on nyt paha kasvukriisi. Joudut miettimään paljon vaikeita ja isoja asioita.
[/quote]
Pelkään, että häiritsen ihmisiä. Kulutan loppuun. Tuntuu niin tyhmältä itkeä omista asioista, kun ''afrikan lapsilla on niin monta kertaa huonommin asiat'' ja niin, mutta olet ihana ihminen.
ap
[/quote]
Ottaa nyt ensiksi yhteyden paikkakuntasi työkkäriin ja käyt siellä keskustelemassa vaihtohdoistasi. Jos ala ei ole omaa niin haaskat omaa elämääsi ja yhteiskunnan varoja kouluttautumalla turhaan koska nuorisotakuu ja ns.pakko on olemassa jotain paja toimintaa tms. Nuorille jotka hakee juttuaan . jos tökäri tarjoaa vaihtoehtoja niin eroon masentavasta pakko koulusta. Jos tökärissä ei ymmärretä vaihtoehtoja tarjota niin menet mielenterveys toimistoon ja otat sairasloman ja uusit sitä. Haet uudelleen kouluihin tulevassa yhteishaussa, sellaisiin kouluihin johon oikeasti haluat. Joutui ehkä korotamaan arvosanojasi iltakoulussa tms. ja joudut olemaan jonkinaikaa te-toimistolle jaettuna mutta todennäköisesti jossain vaiheessa löydät itsesi alasi ja pääset kouluunkin. Näin minä tein helppoa ei ollut mutta selvisin ja nyt kohta valmistunut unelma alalleni. Ps. Älä usko paskan vertaa siihen mitä joku sanoo sun unelmistas ne on sun ja kyynisiä riittää ja ne haluu pilata kaikkien muidenkin unelman jutullaan. Ne on väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:42"]
Olet nainen, joten saat elää helppoa, liki leffatähtimäistä elämää ihailtuna ja haluttuna seuraavat kymmenen vuotta. Pientä mekkoa päälle, baariin ja nauttimaan kestityksestä. Haluatko todella jättää tuollaisen väliin?
[/quote]
Puhutko kokemuksesta?
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:39"][quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:32"]Mitä ajattelet ammattiavun hakemisesta? Haluaisin auttaa, mutta sulle on tapahtunu tosi paljon nuoresta iästä huolimatta, etten tiiä onko tavallisella pulliaisella muita keinoja ku kuunnella.. Ja musta tuntuu, että sun tarvis päästä käsittelemään kokemuksia ammattilaisen tuella.
[/quote]
Pelkään niiden, ammattilaisten, vievän mut suoraan suljetulle osastolle/suljettuun laitokseen :/ Sieltä en pääsisikään niin helposti ulos.
ap
[/quote]
Ne "laitokset" ei oikeasti oo niin huono paikka, mitä monet ymmärtää. Mä olin suljetulla osastolla, siellä oltiin vain omat vaatteet päällä eikä missään pakkopaidoissa. Kuuntelin musiikkia, piirsin ja luin ja söin suklaata. Jos halusin jutella, oli aina joku ihana työntekijä sitä varten. Apu oli lähellä kun sitä tarvitsi, mutta ei ollut pakko tehdä mitään mitä ei halunnut. Se oli oikeasti tosi hyvä paikka ja siitä oli tosi paljon hyötyä. Mä menin yks yö vain päivystykseen ja sanoin että nyt ei enää pysty, ja seuraavana aamuna menin osastolle. Ei ne sua sinne kahlitse kiinni pehmustettuun huoneeseen, vaan mennään sen mukaan mikä sua auttaa.
-32
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:45"]Tuntuu niin pahalta puolestasi. Olen samaa mieltä muiden kanssa, tarvitset nyt ulkopuolista apua ja hyvin pikaisesti. Koulua on turha murehtia kun tärkeintä on, että saat hoidettua itsesi ensin kuntoon. Alaa voi aina vaihtaa, anna sen asian kypsyä rauhassa. Opiskella ja kouluttautua voi läpi elämän ja harva tietää teini-ikäisenä, mitä haluaa elämässään tehdä. Kerro rehellisesti tilanteestasi ja peloistasi opolle tai koulupsykologille (tai voitko soittaa esim trapeutillesi, jolla kerroit käyväsi?). Sinua ei saa jättää etkä saisi olla nyt yksin.
Olen itse kärsinyt vuosia paniikkihäiriöstä sekä lievästä masennuksesta. Tilanne on kuitenkin tällä hetkellä oikein hyvä, korkeakouluopinnot suoritettuna ja olen hyvässä parisuhteessa. En olisi alle parikymppisenä ikinä voinut kuvitella, että minulla on asiat joskus näin hyvin. Kun pääsee nuoruuden hapuilun yli, niin elämä helpottaa ja tasapainottuu. Tämä on suuresti kiinni myös omista valinnoistasi. Tee ne hyvin :)
Muista: Olet ihana, rakas ja tärkeä monelle nyt ja myös tulevaisuudessa <3
[/quote]
Minulla on seuraava psykologikäynti ensiviikosta tiistaina. Huomenna aamusta opolle aika, että mahdollisuus puhumiseen on. En vain tiedä uskallanko. Haluaisin vain ammatin alle, mutta tällä hetkellä on todella vaikea käydä koulua :(
Minullakin on paniikkihäiriötä, lääkkeet siihen. Haluaisin yliopistoon, mutten tiedä pystynkö opiskelemaan niin paljon. Ei ole mitään helppoa.
Kiitos <3
Voi mulla tuli itku silmään kun luin tätä. Tuli ihan omat masennusajat mieleen.
Yksi ihminen sanoi mulle mun itsemurhayritysten jälkeen että itsemurha on pysyvä ratkaisu tilapäiseen ongelmaan. Ja niinhän se onkin. Jos olisin onnistunut itsemurhassani ja mulle olisi taivaassa näytetty että katso tällaista sun elämä olisi ollut muutaman vuoden päästä. Olisin katunut tosi paljon. Elän nyt onnellista ja hyvää elämää. olen saanut kaiken mistä masentuneena haaveilin.
Mutta tiedän että masentuneelle ei mitkään sanat auta tai lohduta, ei ne lohduttanut muakaan. Mutta onneksi jotenkin selvisin niistä ajoista vaikka vaikeaa se oli.
Ja hei, oon ollut suljetulla osastolla ja se ei ole mikään kamala paikka. siellä oli ihan hyvä olla. Ja itseasiassa sieltä pääsi mun mielestä liian helposti pois.. määkin olin vain kaksi viikkoa vaikka takana oli itsemurhayritykset.. pääsin pois kun sanoin ettei ole paha olla enkä tee enää mitään itselleni.
Toivon sulle kaikkea hyvää.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:31"]Syitä:
- vanhempasi ja läheisesi rakastavat sinua.
- ystäväsi välittävät sinusta.
- elämäsi on arvokas. Vaikka nyt olet eksyksissä, tilanne ei ole sama 2, 5 tai 10 vuoden kuluttua.
- mieti mitä haluat oikeasti tehdä. Jos olet väärässä koulussa, väärällä alalla, vaihde koulua. Tee mitä oikeasti haluat.
- Hanki apua. Sinun ei ole pakko jaksaa, mutta anna ihmisille mahdollisuus auttaa. He haluavat auttaa.
- anna itsellesi ja elämällesi mahdollisuus.
Sinä olet arvokas ja tärkeä.
[/quote]
Kaksi ensimmäistä on korulauseita jos sun on elettävä jollekulle elä itsellesi ensin. Möi muut tulee sitten sen jälkeen jos on tullakseen ja jos ne on paikkansa sun elämässä ansainnut ja perustellut.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:29"][quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:20"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 13:18"]Kyllä sulla on syy elää. Muista rukoilla! J-P [/quote] En enää usko rukoilun voimaan. Isä hakkas äitiä kymmenen vuotta ennenkuin äiti uskalsi lähteä meidän kanssa turvakotiin. Hakkasi kymmenen vuotta, vaikka rukoilin joka ikinen ilta. Myös paras kaveri on tappanut itsensä, enkä ole saanut häntä takaisin rukoiluista huolimatta. Mun usko on kuollut. ap
[/quote]
Ap, mä olen naimisissa miehen kanssa jolla oli samanlainen lapsuus kuin sinulla. Mun mies yritti mennä väliin mutta isä potki myös mun miestä. Mun mies eli vaikean nuoruuden, lintsasi koulusta ja sai surkeita arvosanoja (vitosta, kutosta). Mun miehellä ei ollut hyviä ystäviä, joten se rassasi aika paljon mopoja ja jatkoi sitä hommaa armeijaan saakka. Mies ei mennyt peruskoulun jälkeen kouluun vaan jäi hengailemaan kylille ja mietti mitä tekisi isona. Tietenkin rassasi niitä moottoreita samalla.
Intin jälkeen mun mies haki kouluun mikä liittyi moottoriajoneuvoihin, ja hurahti täysin. Mies ei enää edes kaivannut kavereita koska koneet vei sen, ja koulun jälkeen mies haki korkeakouluun ja oli siellä luokkansa parhaimmistoa. Nyt kolmekymppisenä mun mies on hyvässä ammatissa johtoportaassa, ja miettii että ilman niitä lapsuuden kovia kokemuksia hän ei osaisi arvostaa sitä mitä hänellä on nyt. Jos mun mies olisi kuunnellut opettajia jotka sanoi että siitä ei tule mitään, jos se olisi kuunnellut sen isää joka sanoi että se on luuseri, ei siitä olisi tullutkaan mitään.
Ap etsi sisältäs se yksi asia mistä sä nautit, ja luo siitä itsellesi harrastus ja koulujen jälkeen työ. Jos ei koulut kiinnosta, niin peruskoulun jälkeen hakeudut sellaisen asian pariin mikä sua kiinnostaa. Ilmeisesti osaat tuottaa tekstiä ja osaat kirjoittaa, entä jos kokeilet sitä? Ala kirjoittamaan runoja, luo tunnukset Rakkausrunot sivustolle ja käyt siellä meetinkeissä. Sulle on paikka tässä maailmassa, kunhan vain löydät sen. <3
[/quote]
Mm, minulla on yksi salainen blogi ja käyn koulussa äikän ylimääräistä kurssia. Eli kirjoittaminen on ihan jees, en osaa, tai tykkää puhua asioita. Kirjoittamisesta pidän ehkä eniten, vaikkei aina tulekkaan mitään kovin iloista settiä.
ap