Kun PARISUHDE ajautuu tilanteeseen...

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:48"]

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta. 4 vuotta sitten kävimme pariterapiassa muutamia kertoja ja se auttoi meitä näkemään taas toisemme paremmassa valossa. Käymme myös kahdestaan esim. elokuvissa ja syömässä ja näistä on todella ollut apua lapsiperhearjen keskellä. Suosittelen :) [/quote]

Kummalle vai molemmille oli vaikeaa viettää aikaa kahdestaan? Auttoiko pariterapia siihen?

Y

Seksin suhteen on usein myös niin, että ensin ei huvita ja tuntuu, että en jaksa nyt. Jos sitten kuitenkin vaan lähtee leikkiin mukaan, vaikka aluksi vaan toista miellyttääkseen, niin usein jälkeen päin kuitenkin miettii, että olipa mukavaa.

Y

O

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:48"]

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta. 4 vuotta sitten kävimme pariterapiassa muutamia kertoja ja se auttoi meitä näkemään taas toisemme paremmassa valossa. Käymme myös kahdestaan esim. elokuvissa ja syömässä ja näistä on todella ollut apua lapsiperhearjen keskellä. Suosittelen :) [/quote]

Kummalle vai molemmille oli vaikeaa viettää aikaa kahdestaan? Auttoiko pariterapia siihen?

[/quote]

Varmaankin molemmille. Oli sellainen ajatus, että mitä me nyt yhdessä tehtäis ja onko mitään järkeä. Oli varmaan viimeinen pariterapiakerta, kun katsoin miestäni ja oikeasti löysin sen miehen, johon aikanaan rakastuin :) Ihmeellistä, mutta totta.

Ennen tätä pariterapiaa olin jopa hieman ihastunut toiseen mieheen.

Nyt elämä tuntuu todella hyvältä ja rakastan miestäni todella paljon. En olisi ikinä kuvitellut tuntevani näin 15 vuoden jälkeen.

Usein se alun kipinä liittyy siihen, että katsoo toista vaaleanpunaisten lasien läpi. Kipinä lakkaa kun tutustuu lähemmin ja huomaa toisen luonteessa ikäviä asioita ja menettää kunnioituksen toista kohtaan ihmisenä.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 11:24"]

Usein se alun kipinä liittyy siihen, että katsoo toista vaaleanpunaisten lasien läpi. Kipinä lakkaa kun tutustuu lähemmin ja huomaa toisen luonteessa ikäviä asioita ja menettää kunnioituksen toista kohtaan ihmisenä.

[/quote]

Näinkin voi käydä :(

Peukutin jo paria fiksua vastausta, mutta tuli vielä mieleen se, että voisiko ap hakea hyviä puolia siitä "työparisuhteesta"? Oletteko hyvä vai huono työpari? Jos hyvä, niin mistä se johtuu?

Pitkä, hyvä parisuhde ei voi olla pelkästään seksistä, ulkonäöstä ja painosta riippuvainen. Odottaakohan ihmiset, että onni on joku ristiriidaton, pysähtynyt tila ja että suhde ja sen osapuolet pysyvät maailman tappiin samanlaisina kuin rakastumisen alkuhuuman aikoina? 

30 kiteytti asian hyvin.

Ulkonäöstä on puhuttu tässä paljon. Kannatan sitä, että itsestään huolehtii, liikkuu, käy kampaajalla, pukeutuu nätisti yms. Se vaikuttaa parisuhteeseenkin. Mutta totuus on kuitenkin, että harva paranee ikääntyessään kuin viini, suurin osa kuitenkin rupsahtaa enemmän tai vähemmän ja tämä pitäisi parisuhteessakin vain hyväksyä. Yhdessä vanhetaan ja kumpikaan ei pysy nuorena ja kauniina ikuisesti.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 11:29"]

Peukutin jo paria fiksua vastausta, mutta tuli vielä mieleen se, että voisiko ap hakea hyviä puolia siitä "työparisuhteesta"? Oletteko hyvä vai huono työpari? Jos hyvä, niin mistä se johtuu?

Pitkä, hyvä parisuhde ei voi olla pelkästään seksistä, ulkonäöstä ja painosta riippuvainen. Odottaakohan ihmiset, että onni on joku ristiriidaton, pysähtynyt tila ja että suhde ja sen osapuolet pysyvät maailman tappiin samanlaisina kuin rakastumisen alkuhuuman aikoina? 

[/quote]

Kiitos tästä ajatuksia herättävästä mielipiteestä. :) Nim. ketjun seuraaja

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:54"][quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:52"]

Onnellisen parisuhteen perusedellytys on molemmille puolisoille tyydyttävä seksielämä. Yleensä kipinän puuttumisesta on kysymys tästä.

[/quote]

No niin on, mutta voiko sen kipinän saada takaisin jos sen on kerran menettänyt? Ja miten? Kertokaa, please, jos olette tässä onnistuneet!!

T. epätoivoinen
[/quote]

Itse olin erittäin epävarma itsestäni joten seksielämähän siinä kärsi.

Kyllä se lähtö kohta on se että ensin pitää osata rakastaa itseään ja sitten muita.

Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään toisen ihmisen kanssa koko ikäänsä.

Jotta geenipooli pysyisi monipuolisena, ihmisen kuuluisi ihastua aika ajoin uudelleen uusiin parittelukumppaneihin, niin miesten kuin naisten. Juuri siksi vetovoima ihmisten välillä laimenee ja uusia ihastuksia syntyy. Harmi kyllä yhteiskunta on rakentunut ajatukselle ikuisesta parisuhteesta yhden ihmisen kanssa. Sen ylläpitämiseksi on kehitetty myytti ikuisesta rakkaudesta, jota elokuva- ja muu mielikuvateollisuus pitää menestyksekkäästi yllä.

On irvokasta, miten ihmisparat viettävät elämänsä uskoen "ikuiseen rakkauteen" ja ihmetellen, mikä minua vaivaa, kun ei oikein tunnu siltä ja mitähän tässä nyt keksisi, kun en enää it sekään kiinnosta puolisoani. No se vaivaa, että ikuinen rakkaus on tosiaan pelkkä myytti. Ei ole sairasta vaan normaalia, että parisuhde laimenee ja muut kumppanit alkavat kiinnostamaan.

Ihastumiset ovat ihmisen versio eläinmaailman kiimasta.

Mutta yhteiskunta on mikä on. Se pakottaa naiset ja miehet elämään yhden kumppanin kanssa ja teesekntelemään, ettei tässä ole mitään luonnotonta. Se pakottaa kaikki vaikka hampaat irvessä etsimään ratkaisuja siihen kun toinen osapuoli ei enää kiinosta ja se pakottaa keksimään mitä mielikuvituksellisimpia keinoja sytyttämään "rakkauden kipinöitä" uudelleen. Hyötyjinä kaiken maailman parisuhdepuoskarit ja hoito-oppaiden kirjoittajat.

Mikähän vuosituhat pitää koittaa, ennen kuin tajutaan, että käsitys parisuhteen ikuisesta kestosta ja pakkorakkaudesta vain yhtä kumppania kohtaan on täydellinen väärinkäsitys? Suuri avioeroprosentti ja uusperheet ovat yksi merkki siitä, että systeemi ei toimi, ei ole koskaan toiminut. Älkää hyvät ihmiset ainakaan itseänne siitä syyllistäkö. Kipinä sammuu, koska luonto on tarkoittanutkin sen sammumaan. Kuten sanottu, luontoa ei kiinnosta "ikuinen rakkaus" vaan terve, monipuolinen geenipooli.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 11:52"]

Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään toisen ihmisen kanssa koko ikäänsä.

Jotta geenipooli pysyisi monipuolisena, ihmisen kuuluisi ihastua aika ajoin uudelleen uusiin parittelukumppaneihin, niin miesten kuin naisten. Juuri siksi vetovoima ihmisten välillä laimenee ja uusia ihastuksia syntyy. Harmi kyllä yhteiskunta on rakentunut ajatukselle ikuisesta parisuhteesta yhden ihmisen kanssa. Sen ylläpitämiseksi on kehitetty myytti ikuisesta rakkaudesta, jota elokuva- ja muu mielikuvateollisuus pitää menestyksekkäästi yllä.

On irvokasta, miten ihmisparat viettävät elämänsä uskoen "ikuiseen rakkauteen" ja ihmetellen, mikä minua vaivaa, kun ei oikein tunnu siltä ja mitähän tässä nyt keksisi, kun en enää it sekään kiinnosta puolisoani. No se vaivaa, että ikuinen rakkaus on tosiaan pelkkä myytti. Ei ole sairasta vaan normaalia, että parisuhde laimenee ja muut kumppanit alkavat kiinnostamaan.

Ihastumiset ovat ihmisen versio eläinmaailman kiimasta.

Mutta yhteiskunta on mikä on. Se pakottaa naiset ja miehet elämään yhden kumppanin kanssa ja teesekntelemään, ettei tässä ole mitään luonnotonta. Se pakottaa kaikki vaikka hampaat irvessä etsimään ratkaisuja siihen kun toinen osapuoli ei enää kiinosta ja se pakottaa keksimään mitä mielikuvituksellisimpia keinoja sytyttämään "rakkauden kipinöitä" uudelleen. Hyötyjinä kaiken maailman parisuhdepuoskarit ja hoito-oppaiden kirjoittajat.

Mikähän vuosituhat pitää koittaa, ennen kuin tajutaan, että käsitys parisuhteen ikuisesta kestosta ja pakkorakkaudesta vain yhtä kumppania kohtaan on täydellinen väärinkäsitys? Suuri avioeroprosentti ja uusperheet ovat yksi merkki siitä, että systeemi ei toimi, ei ole koskaan toiminut. Älkää hyvät ihmiset ainakaan itseänne siitä syyllistäkö. Kipinä sammuu, koska luonto on tarkoittanutkin sen sammumaan. Kuten sanottu, luontoa ei kiinnosta "ikuinen rakkaus" vaan terve, monipuolinen geenipooli.

[/quote]

Karua, mutta niin totta. Hyvin kiteytetty.

nimim. Itsekin eroa harkitseva 

Käykää yhteisillä kävelylenkeillä ilman musiikkia tai häiriöitä. Tulee yllättäen höpötettyä tärkeitä asioita ja sitä kautta kipinää palautettua. Tarttee useamman kävelyn ennen kuin homma alkaa purkautua.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 13:45"]

Käykää yhteisillä kävelylenkeillä ilman musiikkia tai häiriöitä. Tulee yllättäen höpötettyä tärkeitä asioita ja sitä kautta kipinää palautettua. Tarttee useamman kävelyn ennen kuin homma alkaa purkautua.

[/quote]

Miten monennella kävelylenkillä kipinä palaa? Montako tuhatta kertaa käydään lenkkiä juoksemassa? Ihan noin suurin piirtein. ;D

V

... 2

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 15:16"][quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 13:45"]

Käykää yhteisillä kävelylenkeillä ilman musiikkia tai häiriöitä. Tulee yllättäen höpötettyä tärkeitä asioita ja sitä kautta kipinää palautettua. Tarttee useamman kävelyn ennen kuin homma alkaa purkautua.

[/quote]

Miten monennella kävelylenkillä kipinä palaa? Montako tuhatta kertaa käydään lenkkiä juoksemassa? Ihan noin suurin piirtein. ;D
[/quote]

Kävelyllä. Ei juoksulenkillä. Eteneminen avaa jo ajatuskanavia ja ei tule ahdistavaa tuijottelua ja kiusallista "mitäs nyt" -tilannetta. Kun pieniä patoja avataan, on helpompi tavoitella kipinää.

Kokeilisin kaikenlaista uutta makkarissa. Roolileikkejä, treffejä, kaikenlaista. Mieti vaikka niin, että jos mies olisi uusi, mitä kaikkea olisit valmis tekemään että mies hurmaantuisi! Vähän mielikuvitusta kehiin nyt. :)