Kun PARISUHDE ajautuu tilanteeseen...

Korjaisin itseäni. Treenaisin ja söisin entistä terveellisemmin. Hakisin hyvää oloa itselleni.

- 5 kg

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:21"]

Korjaisin itseäni. Treenaisin ja söisin entistä terveellisemmin. Hakisin hyvää oloa itselleni.

- 5 kg

[/quote]

Eli puolisoiden kannattaisi alkaa huolehtia itsestään. Korjaantuisiko parisuhde sillä tavoin itsestään?

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:21"]

Korjaisin itseäni. Treenaisin ja söisin entistä terveellisemmin. Hakisin hyvää oloa itselleni.

- 5 kg

[/quote]

Eli puolisoiden kannattaisi alkaa huolehtia itsestään. Korjaantuisiko parisuhde sillä tavoin itsestään?

[/quote]

Ei tietenkään kokonaan. Mutta jos molemmilla on hyvä olla itsensä kanssa, on huomattavasti paremmat lähtökohdat saada myös suhde toimimaan.

Sanoisin, että pitää panostaa kummankin omaan hyvään oloon (henkinen ja fyysinen) ja sen lisäksi yhteiseen aikaan.

Hmm, niin, toista ei voi muuttaa, joten on kai aika katsoa peiliin.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:19"]

Mitä tekisit, jos pitkä parisuhteesi olisi ajautunut tilanteeseen, jossa toisesta on tullut lähinnä työpari? Ajatellaan tilanne, että molemmat puolisot arvostaisivat toisiaan ihmisinä ja olisivat toisilleen rakkaita, mutta parisuhteesta puuttuisi kipinä ja puolisoiden toiveet ja ajatukset olisivat alkaneet mennä eri suuntiin.

Kuinka lähtisit korjaamaan tilannetta?

[/quote]

Tähän samaan ongelmaan mäkin haluaisin kuulla vinkkejä/vastauksen. Kukaan ollut samassa tilanteessa ja onnistunut välttämään eron?

Ero on ihan hyvä juttu

Onnellisen parisuhteen perusedellytys on molemmille puolisoille tyydyttävä seksielämä. Yleensä kipinän puuttumisesta on kysymys tästä.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:52"]

Onnellisen parisuhteen perusedellytys on molemmille puolisoille tyydyttävä seksielämä. Yleensä kipinän puuttumisesta on kysymys tästä.

[/quote]

No niin on, mutta voiko sen kipinän saada takaisin jos sen on kerran menettänyt? Ja miten? Kertokaa, please, jos olette tässä onnistuneet!!

T. epätoivoinen

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:19"]

Mitä tekisit, jos pitkä parisuhteesi olisi ajautunut tilanteeseen, jossa toisesta on tullut lähinnä työpari? Ajatellaan tilanne, että molemmat puolisot arvostaisivat toisiaan ihmisinä ja olisivat toisilleen rakkaita, mutta parisuhteesta puuttuisi kipinä ja puolisoiden toiveet ja ajatukset olisivat alkaneet mennä eri suuntiin.

Kuinka lähtisit korjaamaan tilannetta?

[/quote]

Tähän samaan ongelmaan mäkin haluaisin kuulla vinkkejä/vastauksen. Kukaan ollut samassa tilanteessa ja onnistunut välttämään eron?

[/quote]

Jos parisuhde ei sellaisenaan tuota enää osapuolille onnea ja tyydytystä, niin pelkästään suhteen hajoamisen pelossa ei pidä jättäytyä tilanteeseen yrittämättä muuttamaan sitä. Molempien kannattaa tosiaan ottaa itselleen aikaa, ja jos suhde on kestääkseen se kestää myös muutokset.

Pitkässä, koko elämän kestävässä parisuhteessa tulee ihan varmasti kipinän suhteen laimeampia ja aktiivisempia jaksoja. Missä asioissa halutaan eri asioita? Jos ajatellaan sitä elämän pituista suhdetta, niin outoa olisi jos ihan ikuisesti ihan joka asiasta oltaisiin samaa mieltä.

Pyrkisin keskustelemaan, järjestämään aikaa toisillemme ja huolehtisin itsestäni. Pohtisin sitä, onko minulla tahtoa ja halua olla tämän henkilön kanssa yhdessä, koska pitkässä suhteessa ihan varmasti jossain kohti sitä tahtoa koetellaan.

Jos etsii uuden kumppanin, niin alun kipinän jälkeen ollaan varmasti joidenkin vuosien päästä samassa tilanteessa.

Lähtekää lomalle kahdestaan, saattaa auttaa kun pääsee arkirutiineista hetkeksi pois. Ja totta se on, kun itsestään pitää huolta toimii suhde paremmin. Aloittakaa vaikka yhteinen harrastus liikunnan saralta.

Aloitus on hiukan outo, koska siinä kysytään mitä pitää tehdä, jos parisuhteen osapuolet ovat toisilleen rakkaita. Tässä tilanteessa kaikki on vielä periaatteessa ihan kunnossa, mutta jos toiveet ja ajatuksen alkavat mennä eri suuntiin eikä suuntia saada yhdessä keskustellen kääntymään samaan suuntaan, niin suosittelen ulkopuolista apua eli käytännössä perheneuvontaa tai vastaavaa. Oman avioliittoni pelasti aikanaan ulkopolisen avun käyttäminen.

Sama ongelma. Haluan kyllä seksiä, mutta en oman miehen kanssa. Olen ihan totaalisen haluton eikä mies ole oikeastaan koskaan herättänyt sängyssä suuria intohimoja, vaikka seksielämämme onkin ollut viime kesään asti ihan säännöllistä, vaikkakin tylsää. Nyt on mennyt pari kuukautta niin, että en vaan saa enää pakotettua itseäni kiinnostumaan yhtään. Pettäminen on käynyt mielessä, mutta tuntuu väärältä, koska eihän tuo oma mies ole mitään täysin väärää tehnyt, ei vaan sytytä millään tavalla. Meneekö tässä nyt loppuelämä ilman seksiä? Voi plääh. Haikailen jo vanhojen hoitojenkin perään, koska oma mies jotenkin ellottaa juuri fyysisesti, vaikka arki sujuukin muuten ihan hyvin. Lisäksi se on aina ollut sängyssä jotenkin tossukka, ja se on alkanut häiritä minua tosi paljon. Vituttaa olla se mies tässä suhteessa, kun oikeasti tykkäisin sängyssä alistua, mutta kun mies en ihan ylikohtelias ja vässykkä. Noh, itsepähän tuon aikanaan valitsin, mutta nyt harmittaa.

Kipinä on kai joskus ollut, milloin, miksi? Herätelkää niitä tunteita joita silloin oli. Etsikää toisesta niitä piirteitä, jotka silloin sai sukat pyörimään jaloissa. Tehkää yhdessä jotain mitä teitte alkuaikoina kun vielä kipinä löytyi.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:08"]

Kipinä on kai joskus ollut, milloin, miksi? Herätelkää niitä tunteita joita silloin oli. Etsikää toisesta niitä piirteitä, jotka silloin sai sukat pyörimään jaloissa. Tehkää yhdessä jotain mitä teitte alkuaikoina kun vielä kipinä löytyi.

[/quote]

Minulla ei ainakaan tämä enää toimi. Olen nyt niin eri ihminen kuin silloin joskus. Eikä mieskään ole entisensä.

Keksikää seksiin jotain uutta. Mitä ette ole vielä kokeilleet?

Yksi pointti on hyväksyä se, että molemmat muuttuvat elämän mukana ja usein vielä eri tahtiin ja eri suuntiin. Olisiko mahdollista yrittää löytää keskusteluyhteyttä uusista rooleista käsin toiseen? Tavallaan kunnioittaa toisessa ja itsessä elämän myötä tapahtunutta kehitystä ja sitä kautta lähteä lähenemään?

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:14"]

Yksi pointti on hyväksyä se, että molemmat muuttuvat elämän mukana ja usein vielä eri tahtiin ja eri suuntiin. Olisiko mahdollista yrittää löytää keskusteluyhteyttä uusista rooleista käsin toiseen? Tavallaan kunnioittaa toisessa ja itsessä elämän myötä tapahtunutta kehitystä ja sitä kautta lähteä lähenemään?

[/quote]

Tämä on se mitä hain.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:21"]

Korjaisin itseäni. Treenaisin ja söisin entistä terveellisemmin. Hakisin hyvää oloa itselleni.

- 5 kg

[/quote]

Jos tää toimii, niin hyvä juttu. Täälläkin siis yksi ap:n tilanteessa, ja automaattisesti olen lähtenyt hakemaan hyvää oloa itseni kautta. Olen laihtunut ja liikkunut ja miettinyt harrastusten mielekkyyttä ja tehnyt sitä mitä haluan.

Toisaalta olen myös sinnikkäästi vain katsellut mitä tuleman pitää. Kaikki on kuitenkin meillä periaatteessa hyvin ja ollaan hyviä työtovereita ja rakkautta on. Kipinää ei vaan ole piiruakaan ja parisuhteen tilaa on tullut mietittyä paljon.

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta. 4 vuotta sitten kävimme pariterapiassa muutamia kertoja ja se auttoi meitä näkemään taas toisemme paremmassa valossa. Käymme myös kahdestaan esim. elokuvissa ja syömässä ja näistä on todella ollut apua lapsiperhearjen keskellä. Suosittelen :)