Muita, joita ei kiinnosta työelämä? (olen kyllä töissä)
Masentaa. En ole koskaan ollut kiinnostunut mistään töihin liittyvästä. Olen vain ajelehtinut johonkin koulutuksiin ja töihin. Aina vituttaa mennä töihin ja se on täyttä pakkopullaa. Opiskelen kolmatta ammattiani tässä sivussa, mutta tuskin sekään työ kiinnostaa. Olenko joku luonnonoikku? Haluaisin niin olla innostunut tai edes vähän kiinnostunut töistäni. Olen todella kateellinen ihmisille, jotka sanovat tykkäävänsä työstään!! Minä vain odotan eläkkeelle pääsyä. Siihenkin vuosikymmeniä...
Kommentit (132)
Mulla vei vuosia löytää se oma juttu, mutta sitten se vahingossa löytyi. Ei urakehitysmahdollisuuksia, ei asiakkaita kuin vähän, monipuolista hommaa. Vielä onnellisempi olisin jossain luonnossa, mutta tämäkin käy.
Hep!
Kehittelen tässä nyt sellaista ideaa, jonka ansiosta pystyisin työskentelemään missä vain milloin vain. Ja koska olen hyvin näppärä, pystyn selviämään esim. 8 tunnin töistä kuudella tai vähemmälläkin tuntimäärällä ja aikaa riittää itselle ja harrastukseen.
Harmi että tätä ideaani täytyisi ensin ikään kuin testata, ja olen yhteiskunnan silmissä siltä istumalta yrittäjä kun teen ensimmäisen sopimuksen. Yritän tähän keksiä jotain säällistä ratkaisua.
Itse työelämä ja oravanpyörässä juokseminen ei enää kiinnosta, olen kuitenkin yli vuosikymmenen ollut vakituisissa töissä eikä käteen jäänyt mitään.
Mistä olet kiinnostunut, mistä nautit? Oletko kyllästynyt vain työelämään vai koko elämääsi?
Vähän sama vika, lisänä vielä se, että palkka duunissani (jossa olen erittäin hyvä) on niin hyvä, että joutuisin käytännössä hankkimaan korkeakoulututkinnon toiseltakin alalta ja tekemään vuosia töitä päästäkseni samaan. En myöskään usko, että alan vaihtaminen tähän ongelmaan auttaisi. Teen työni pakkopullana ja nautin sitten vapaa-ajalla.
Muakaan ei kiinnosta työelämä. Olen lähes maisteri. Voisin olla aivan hyvin työtön vaikka loppuikäni, ellei siihen liittyvä sosiaalinen stigma olisi niin paha. Työttömyyskorvauksilla ja toimeentulotuella tulisin aivan mainiosti toimeen, en ole koskaan ollut materian perään.
Nautin luonnosta, maalaamisesta, ulkoilusta, asioista joista ei taloudellisesti hyödy. Mutta kaipa minun pitää töihin ainakin hakea, vaikka se ajatuksena kuulostaa täydeltä pas*alta.
En minäkään nauti. Olen väsynytkin. Työpäivä matkoineen vie kaikki mehut. Se sosiaalisuyden vaatimus ja alituinen uudenopettelu . Palkka ei nouse. Tekisin mieluiten jotain freelancer-hommia.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 22:51"]Muakaan ei kiinnosta työelämä. Olen lähes maisteri. Voisin olla aivan hyvin työtön vaikka loppuikäni, ellei siihen liittyvä sosiaalinen stigma olisi niin paha. Työttömyyskorvauksilla ja toimeentulotuella tulisin aivan mainiosti toimeen, en ole koskaan ollut materian perään.
Nautin luonnosta, maalaamisesta, ulkoilusta, asioista joista ei taloudellisesti hyödy. Mutta kaipa minun pitää töihin ainakin hakea, vaikka se ajatuksena kuulostaa täydeltä pas*alta.
[/quote]
veit ihan sanat suustani. Mua ei kylläkäön niin edes haittaa se mitä muut ajattelevat.
Se voi tuntua että töihin verrattuna ois kivempi vaan nukkua, löhötä sohvalla, ja katsella tv:tä ja käydä vaikka baareissa, mutta todellisuudessa jos elämä ois vaan tuota, niin alkais aika äkkiä puuduttaa ja tylsistyttää eikä se oiskaan enää yhtään kivaa.
Se siinä onkin ongelma, kun en ole missään hyvä. En osaa mitään erityistä enkä ole kiinnostunut paljon mistään. Voisin hyvin työskennellä vaikka kaupassa hyllyttäjänä, mutta sinnekään ei tänä päivänä oteta! Yrittänyt olen kyllä vaikka mihin. Ja nyt opiskelen AMK:ssa. Paljon työmahdollisuuksia, mutta nekin vain ahdistaa. Kunpa voisi tehdä jotain työtä vuoddn, sitten taas vaihtaa. Ja taas vuoden päästä...
Ap
En ole nyt töissä ja työhön palaaminen ei tunnu todennäköiseltä, koska töitä ei ole aloillani. Jos minulla olisi varaa elää miten haluaisin, voisin aivan hyvin tehdä lopun elämääni jaksamisen mukaan vapaaehtoistyötä.
Vastaukseksi nro 12:lle, ei mene noin ainakaan omalla kohdallani. Voisin olla tekemättä töitä lopun ikääni, jos se olisi sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin nyt. Mielestäni ihminen kyllä keksii järkevää tekemistä vaikkei se olisikaan palkkatyötä!
Ei kiinnoata työelämä yhtään. Olen työtön ja aion jatkaa näin.
Muakaan ei innosta työnteko, olisi mahtavaa olla työpaikassa, johon menisin oikeasti innoissani. Mutta rahan takiahan tätä tehdään. Juuri juttelimme kaveriporukan kanssa ja meidän porukasta kaikki tekevät töitä tasan rahan takia..
Täällä yksi. Töissä on aina ollut tylsää vaikka olisikin ollut ihan kiva työpaikka. Mä nautin eniten musiikista ja soitan ja laulan, mutta en haaveile mistään pop-tähden, muun esiintyjän tai laulunopettajan urasta. Sitten myös tykkään oppia psykologiasta ja yhteiskunnasta netissä, mutta en keksi halua näistäkään ammattia, mikä
kiinnostaisi. Ja jotkut
psykologin opinnot vaatisi niin paljon, että aikaa musiikille ei jäisi. Haluaisin jonkun siedettävän työn, johon ei menisi hirveästi aikaa ja energiaa, että ehtisin vapaa-ajalla harrastaa musiikkia ja olla.
Yleinen ongelma. Minäkään en viihdy työelämässä, vaan suorastaan kärsin. Mieheni valittelee samaa. Minäkään en osaa oikein mitään, mistä olisi työelämässä hyötyä. Tykkään ja osaan tehdä käsitöitä, mutta ei sillä voi tienata elantoa.
Samoja ajatuksia täällä..olen käynyt ammattikoulun kokkilinjan sekä lukion, mutta todennut että ravintola-ala ei sittenkään sovi minulle. Alkuun olin innoissani ja suunnittelin jatko-opintoja alalla. Nyt tuskailen sen kanssa mitä kannattaisi opiskella että olisi mielekästä ja työllistyisi joskus, en ole missään erityisen hyvä, niin taitojen riittävyys ja kilpailu stressaavat... Kamalalta pakkopullalta koko työelämä ja työura kuulostavat! Ja sitä pitäisi tehdä vuosikymmeniä, tätäkö varten elämä muka on. Voisin elää täysin erakkona, en kaipaa yhteiskunnan palveluita tai hienoja meriittejä elämässä. Ahdistavaa
Ikävää kuulla. Mistä asioista sitten nautit ja/tai olet hyvä?