Lue keskustelun säännöt.
Onko liian myöhäistä antaa 3,5kk vanha vauva adoptioon :(
21.08.2014 |
Lapsi oli siis silkka vahinko ja huomattiin raskaus niin myöhään etten saanut enää aborttia, menkat tuli normisti ja kaiken tiukimmatkin housut mahtu jalkaan eikä mitään muita oireita. Ajateltiin että kyllä me siihen lapseen kiinnytään mutta mitään kiintymistä ei ole tapahtunut. Olin jo aiemmin varatulla tyttöjen reissulla 5 päivää poissa enkä kaivannut vauvaa yhtään, miestä ja koiraa kylläkin. Samoin mies sanoo että ihana mennä työmatkoille, vaikka kaipaakin mua, mutta ei vauvaa. Mitään kiintymyssuhdetta kummallakaan meistä ei ole vauvaan, lähinnä vaan vituttaa toi ja ollaan jo mietitty et voitais pistää se asuun omilleen kun täyttää 16 :/ Tuntuu ihan hirveältä kirjoittaa tälläistä, mutta me ei oikeesti tiedetä mitä tehdä. Lapsi on isovanhemmilla hoidossa 3-7 päivänä viikossa 3-9 tuntia kerralla, ne on siihen paljon enemmän kiintyneitä kuin me, isovanhempia on siis lapsella 8 kun meidän molempien vanhemmat on mennyt uusiin naimisiin meidän ollessa kouluikäisiä. Lapsi nukkuu pinniksessä eri huoneessa ja koira meidän välissä. Toi on mun mielestä ehkä paras tapa kuvata meidän elämää tällä hetkellä :(
T. Henkisesti edelleen vela
Kommentit (372)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolaan puhumaan asiasta , siellä osataan auttaa enemmän. Rehellisesti vaan kun kertoo nämä asiat mitä tässä toit ilmi. Adoptio on kyllä sen verran iso juttu, mutta ehkä esim. osasijoitus toiseen perheeseen voisi toimia?
Neuvolassa ollaan puhuttu ja sanovat vaan että "kyllä se kiintymyssuhde sieltä tulee" (kuvittele sellanen lässyttävä äänensävy). Kumpaakaan meistä ei kiinnosta vauva pätkääkään, koira viettää enemmän aikaa sylissä!!! Jopa me "velat" tajutaan että toi ei oo normaalia. En myöskään koe vauvan tuoksua mitenkään ihanana, vaan lähinnä "tunkkaisena" tai pahana.
AP
Voi ei, kamala tilanne :( Älkää nyt ainakaan ihan vieraalle antako adoptioon, olisi varmasti isovanhemmille todella paha paikka. Kannattaa jutella neuvolassa, kyseessä voi olla myös synnytyksen jälkeinen masennus (ja iso elämänmuutos saattaa ihan yhtä lailla masentaa miestäkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen olet? Henkisesti kypsä ihminen ei kyllä kykenisi tuollaisene käytökseen.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 00:20"]
Voi ei, kamala tilanne :( Älkää nyt ainakaan ihan vieraalle antako adoptioon, olisi varmasti isovanhemmille todella paha paikka. Kannattaa jutella neuvolassa, kyseessä voi olla myös synnytyksen jälkeinen masennus (ja iso elämänmuutos saattaa ihan yhtä lailla masentaa miestäkin).
[/quote]
Ajatteletko sä tässä nyt ensisijaisesti isovanhempia vai sitä vauvaa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisi minuuttia sitten pidin jonkin enemmän koiria palvovista ihmisistä kuin nyt. Mutta minkäs tekee - ehkä teillä on omat syynne, miksi kiintyminen ei tahdo onnistua. Se on varmaan selvä,että noilla hoitomäärillä se ei tapahdukaan.
Eli itse asiassa arvostan teitä siitä, että olette rohjenneet nostaa kissan pöydälle. Älkää pyörittäkö lasta tuossa kuviossa. Toimikaa nopeasti.
Niin kovin kovin väsynyt provo, kehittele hieman. Mie meen nukkuun, kun olet tylsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko jotkut isovanhemmista niin nuoria, että voisivat adoptoida vauvan kokonaan tai ottaa ottolapsekseen? Toisaalta jos isovanhemmat rakastavat aidosti vauvaanne ja ovat kiintyneitä häneen (ja jos asuvat lähellä), niin voisivathan he varmastikin ottaa lapsen kasvattilapsekseen.
Paha tuo tilanteenne on, mutta lapsen kannalta ois tärkeää, että hänestä ihan oikeasti välitettäisiin. Antakaa hänet perheeseen, jossa hänestä aidosti välitetään. Nuorehkot isovanhemmat voisivat olla yksi vaihtoehto.
Hmm.. Kiintymyssuhde alkaa kyllä muodostua lapseen heti syntymän jälkeen. Sen sijaan "rakkaussuhteen" syntymiseen voi kulua pitkäkin aika.
Lapsen voi antaa pois missä iässä vain. Toki adoptio on hankalaa mitä isommaksi vauva kasvaa.
Hypoteettisesti. Jos Suomessa olisi vauvaluukku, jättäisitkö lapsen sellaiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 00:23"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 00:20"]
Voi ei, kamala tilanne :( Älkää nyt ainakaan ihan vieraalle antako adoptioon, olisi varmasti isovanhemmille todella paha paikka. Kannattaa jutella neuvolassa, kyseessä voi olla myös synnytyksen jälkeinen masennus (ja iso elämänmuutos saattaa ihan yhtä lailla masentaa miestäkin).
[/quote]
Ajatteletko sä tässä nyt ensisijaisesti isovanhempia vai sitä vauvaa?!
[/quote]
No voihan joku isovanhemmista vaikka haluta adoptoida vauvan, jos se vielä on iän puolesta mahdollista.
Siinä olen samaa mieltä kympin kanssa, että jos hoidatte itse vauvaa noin vähän, niin aika vaikeaa siihen on kiintyäkään.
No antakaa sitten isovanhempien kasvattaa lapsi! Niinhän tapahtuu käytännössä jatkuvasti esim. joidenkin teinivanhempien tai vakavasti sairaiden vanhempien perheissä. Lapselle on kuitenkin parasta olla biosukulaisten luona, koska vain samanlaisia piirteitä omaavat voivat ymmärtää toisiaan. Adoptiolapsilla on aina vaikeuksia itsensä "löytämisessä", koska bioyhteys puuttuu. Lisäksi adoptiossa katkeavat sitten siteet niihin isovanhempiin, mikä tässä tapauksessa olisi se pahempi juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa lukea tuollaista tekstiä kun itse lapsesta haaveillaan ja sitä yritetään. Mutta ymmärrän että varmasti vaikea paikka teillekkin, eipä ole asia mistä huudellaan. Jutelkaa neuvolassa, ratkaisu kannattaisi mahd. nopeasti lapsenkin kannalta tehdä, eikä yrittää väkisin "totutella" tilanteeseen. Adoptio ennen kuin lapsi teihin ehtii kiintyä.
Älkää nyt enää naiko, ettei tule lisää "vahinkoja". Molemmilta piuhat poikki, kun ehkäisyä wt:t ei yleensäkään handlaa. Ei teidän tosiaan kannata lisääntyä.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 00:20"]
Neuvolassa ollaan puhuttu ja sanovat vaan että "kyllä se kiintymyssuhde sieltä tulee" (kuvittele sellanen lässyttävä äänensävy). Kumpaakaan meistä ei kiinnosta vauva pätkääkään, koira viettää enemmän aikaa sylissä!!! Jopa me "velat" tajutaan että toi ei oo normaalia. En myöskään koe vauvan tuoksua mitenkään ihanana, vaan lähinnä "tunkkaisena" tai pahana.
AP
[/quote]
Ettehän te mitään veloja enää ole. Pöhköt!
Vauvan perusturvallisuus muodostuu ensimmäisen vuoden aikana. Siihen hän tarvitsee pysyvän ihmissuhteen. Tehkää jotain. Noin pientä ei pitäisi pompotella hoitajlta toiselle. Erityisesti n. 4 kk - 10 kk iässä hoitajan vaihtuminen on lapselle stressaavaa.
Mikä on vela? Oletteko te jotain kehareita vai narsisteja? Nopeasti lapsi uusille täysjärkisille vanhemmille! Ei mihinkään neuvolaan, vaan teette itsestänne lastensuojeluilmoituksen asap. Jokainen päivä, minkä vauva on luonanne, vaurioittaa häntä. Eihän siinä mitään kiintymystä tule jos noin pieni lapsi on joka päivä muiden hoidossa. Lastensuojeluilmoituksen jälkeen menkää molemmat hakemaan strerilisaatiot, ettei tule enää muita lapsia kummallekaan koskaan kärsimään tuollaisesta tunnekylmiöstä. Vetäkää itsenne vessasta alas. En ole koskaan lukenut mitään näin kuvottavaa.
Nuorin isovanhemmista on 58, mutta hänen puoliso on n. 10 vuotta vanhempi. Nyt lapsi ei ole ollu lauantain jälkeen hoidossa ja musta tuntuu että haluan sen vain pois mun silmistä, ahdistaa nähdä noita vauva tavaroita joka paikassa.
Sinä joka kysyit meidän ikää, ollaan 30-40 vuotiaita. Hoidetaan kyllä vauvan tarpeet, eikä se edes paljoa itke (kai), mutta ei vaan kiinnosta pätkääkään.
Sinä joka kysyit vauvaluukusta, jättäisin jos sellainen olisi.
AP
Onko tää edes tottakaan? Kuulostaa liian kauhealta ollakseen totta. Lapsiparka. Mene neuvolaan kertomaan tilanteesi.