Onko noloa jos en anna pian 8v:n mennä ulos ilman

Meillä on joelle myös n.50-100 m, jossa tosi kova virta. Sinne ei ole lapsilla asiaa ja kova huoli on.. Mutta kyllä he ilman valvontaa ulkona ovat kouluikäiset siis.

Asuun lapsena joenrannalla Pohjanmaalla. Lapsia ei silloin 60-luvulla vahdittu ihan niin paljoa kuin nykyisin on normi. Sain mennä vapaasti jo 6-vuotiaana. Aina olin rannassa, jäälautoillakin ym. Aikuisena kuulin , että lähes joka kevät yksi pikkupoika hukkui.

Mieheni on oppinut uimaan vasta joskus 9-vuotiaana koulussa kun vanhempansa eivät katsoneet tarpeelliseksi häntä opettaa tai laittaa uimakouluun. Asuivat kuitenkin joen rannalla ja kielloista huolimatta kertoi että oli siwllä joella jatkuvasti muiden poikien kanssa. Arkana poikana kyllä pysytteli kauempana vedestä. 70-luvulla tietysti se valvonta oli mitä oli. Itekki tipuin 5-vuotiaana uima-altaaseen kun kaverien kanssa oltiin omin luvin liikkeellä. Onneksi osasin uida.

No, tän jutun pointti oli se että panosta siihen uimataitoon. Lapsi kun oppii tuntemaan omat rajansa niin ei ehkä pahimpaan virtapaikkaan mene tippumaan. Silti lapsi voi tietysti kaatua ja lyldä päänsä ja hukkua vaikka 20cm ojan pohjalle jos huono tuuri käy.

Ap taas.

Täällä ei ole hukkunut (tietääkseni) ainuttakaan lasta sitten 60-luvun. Aikuisia on muutama ja niissäkin tapauksissa alkoholilla on ollut osuutta asiaan.

Tämä talvi oli sinällään helppo kun varsinaisesti jäitä ei ollut ts. jopa lapsi huomasi ettei sinne parane mennä (käytiin koko perheen voimin kävelyllä rannalla).

Minä en ole täällä kasvanut. Joskin olen viettänyt lapsena paljon aikaani täällä eli paikat ovat tuttuja. Mies taas on tämän kylän kasvatteja, ehkä siksi hän osaa suhtautua rennommin.

Toisaalta uskon, että poika oppi viime kesänä läksynsä, sillä rangaistukset tosiaan kirpaisivat mutta kun on noita kavereita, jotka osaavat taivutella tai sitten lapsi menee koska muutkin menevät :/ Ja juu, olen noita kavereita käräytellyt myös (pieni paikka joten kaikki niin sanotusti tuntevat toisensa) koska tiedän, ettei heilläkään ole lupaa mennä veden ääreen. 

Tosin vaikka mentäisiin tuohon laitureille vaikkapa onkimaan (syvimmillään vettä ehkä 1,8m, riippuen laiturista) niin muksuilla on aina pelastusliivit päällä. Ei tarvitse aina stressata niin paljoa.

Äh, ehkä pitäisi vain oppia relaamaan mutta mielessä kummittelee silti se pahin skenaario joka voisi tapahtua.

Ap taas.

Lasta on käytetty mm. uimakoulussa mutta hän on yhtä innokas uimari kuin minä...eli mieluummin ei mene veteen tai korkeintaan kahlaa nilkkojaan myöten. Tuo uimarantakin (jokunen vuosi siitä tehtiin kaupungin virallinen uimaranta) on vain siitä petollinen että äkkisyvä tulee yhtäkkiä vaikka vettä ei ole aikuisellakaan kuin ehkä polviin. Ollaan kyllä opetettu lapsille (tai lähinnä esikoiselle, kuopus ei paljoa vielä ymmärrä) se kohta ja mistä äkkisyvän ainakin näillä rannoilla tunnistaa helposti.

Enemmän nuo laiturit kiehtovat kun on kiva katsella kaloja jotka uivat pinnan tuntumassa tai sitten pyydystää niitä haavin kanssa. Toki myös aallonmurtaja on kiehtova kun pääsee hyppimään kivien päälle. Valitettavasti se vasta onkin vaarallista, ei tarvitse kuin tasapainon pettää niin se on siinä sitten.

Ei ole mitenkään "noloa" jos ei päästä lapsiaan yksin ja ilman aikuisen valvontaa sellaisiin paikkoihin, jotka kokee vaarallisiksi. Vastuu on vanhemman ja jokainen vanhempi tekee päätöksen oman arviointikykynsä mukaan, ei silloin tarvitse ajatella noloutta tai mitä muut ajattelevat. 

Jos sinua huolestuttaa, niin sitten sinä valvot poikaa. Aivan turhaa järkisyillä yrittää itseään puhua pois huolehtimisesta: äidin vaisto on aika tarkka, sinä tunnet poikasi ja tiedät parhaiten, onko olemassa vaaraa. Näitä vaistoasioita ei aina pysty avaamaan selkokielelle niin, että naapurikin ymmärtää, mutta luota siihen, että sinä tunnet parhaiten pojan, sekä sen, kuinka hän saattaa tietyissä olosuhteissa käyttäytyä. 

Jossakin vaiheessa tulee se päivä, kun sinusta tuntuu,että enää ei tarvitse valvoa. Sen vain tietää sitten.

Ja: jos päästät pojan vaistojasi vastaan ilman aikuista liikkeelle ja jotakin kamalaa sattuu, niin aijai, ei sitä tuskaa pysty edes kuvittelemaan. Eli valvo, jos tuntuu siltä. Muita vaihtoehtoja en näe.

Itse ajattelisin, että  8-vuotiaaseen pitäisi jo voida luottaa, jos on ihan normaali lapsi kyseessä. Uimataito ei sinänsä pelasta, jos lapsi tippuu vaatteet päällä syvään veteen, sillä harvan taidot riittää siinä tilanteessa. Mutta uimataidon opettelun ohessa tulee yleensä myös muuta kasvatusta veden ääressä käyttäytymisestä ja lapsi oppii tuntemaan omat rajansa ja taitonsa. Ja toisaalta jos pää kolahtaa veteen tippuessa niin uimataito ja tippujan ikä ovat silloin aivan yhdentekeviä - vahinko voi käydä aikuisellekin.

Ymmärrän kyllä hyvin ap:n huolen, voimakasvirtainen joki lähellä olisi kyllä itselleni jatkuva huolenaihe.