Lue keskustelun säännöt.
Keitä muita ahdistaa jatkuvat uutiset irtisanomisista?
06.02.2014 |
Mua ainakin, vaikkei toistaiseksi ole oma työpaikka uhattuna. Firmassa on kyllä ollut YT:t, mutteivat koskeneet minua, mutta mistäpä sitä tietää missä vaiheessa sattuisikin koskemaan. Vaikka aika hyvä luotto onkin siihen, etten olisi ensimmäisenä lähtöjonossa niin ahdistaa silti. Sellainen ikävä fiilis iskee välillä, vaikka eipä sitä pitäisi etukäteen miettiä tai ainakin luottaa siihen, että omalla osaamisella löytyy kyllä uusiakin töitä. Mutta kun on sellainen entäjos-tyyppinen pohtija niin minkäs sille voi, puuh.
Kommentit (16)
Ei minua ahdista, koska oma työpaikka on jo mennyt alta (tällä hetkellä siis opiskelen uudelle alalle). Surettaa kyllä niiden puolesta, jotka joutuvat työttömiksi.
Toivotaan ap, että työt säilyvät. Mutta jos eivät säily, niin elämä kantaa, ja aina tulee eteen jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin voi irtisanotuksi joutua kuka vaan, joten pelkosi on ihan aiheellinen :(
Mutta huomista on turha murehtia jos tänään on kaikki hyvin! Päivä kerrallaan :)
Minua. Olen jäänyt kahdesti työttömäksi, joten tiedän että se napsahtaa kelle vaan. Ei mullakaan oma paikka uhattuna - vielä, mutta selvää hiljentymistä on havaittavissa.
Ei ahdista. Uskon Jumalaan ja siihen, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Omat työt eivät myöskään ole vielä uhattuja, mutta ovat kuitenkin riippuvaisia siitä, että kotimaan markkinoilla menee hyvin. Ja kotimaan markkinoilla ei mene hyvin, jos jatkuvasti tulee lisää työttömiä. Sitä luuli että kun vihdoin löysi vakityön, niin olisi voinut vihdoin alkaa elää rauhallista ja onnellista elämää, mutta ei, tietysti tulee joku lama sieltä selän takaa.
Ei henkilökohtaisella tasolla, koska olen jo työtön ja tuskin koskaan pääsen työelämään. Yleisellä tasolla ja koko maan kannalta toki, mutten jaksan murehtia asiaa kovin aktiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ahdista yhtään vaikka olen itse ollut vuosittain irtisanomisuhan alla yli kymmenen vuotta. En tuhlaa aikaani enkä energiaani murehtimalla juttuja joita ei ole vielä tapahtunut.
Ei ahdista yhtään vaikka olen itse ollut vuosittain irtisanomisuhan alla yli kymmenen vuotta. En tuhlaa aikaani enkä energiaani murehtimalla juttuja joita ei ole vielä tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka minua tai miestäni ei ole irtisanomiset koskeneet, niin olen jo vuosi sitten turtunut siihen uutisten huonoon sanomaan, irtisanomisia ja työvoiman siirtoon ulkomaille halpatyömaahan ja niiden työntekijöiden surkeaan kohtaloon.
Huomaa fiskarssin, Iittalan yms tuotteista, että ei ole enää hinta laatusuhde entisensä. Lautasten kiilto naarmuuntuu haarukoista jne.
No eipä nuo uutiset viime vuosina kovin mieltä ylentäviä ole olleet. Silkkaa yyteetä, irtisanomisia, heikkoa maailman taloustilannetta ym. Eli ahdistavathan nuo kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei mua enää ahdista, duuni meni jo alta. Mä myös luulin, että paikkani on turvattu. No ei ollu, siinä ei painanu yhtään 14:n vuoden palvelus eikä venyminen yli työajan alituiseen, hyvä työtulos eikä tyytyväiset yhteistyökumppanit. Sonmoro vaa.
Mua ahistaa miehen puolesta. Tiedän että se on potku-uhalla jatkuvasti, sillä on vuokrafirman kautta töissä firmassa, jossa on jatkuvia YT- neuvotteluja. Milloin hyvänsä voi tulla hänen vuoronsa.
Minun paikkani on melko turvattu vaikka yrityksessäni on myös ollut viime vuosina parit YT:t. En ole omasta puolestani huolissani, tiedän työllistyväni muualle tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kymppi, osaisinpa itse ajatella noin! Tämä on tosin ensimmäinen vakituinen työpaikkani, tai ylipäätään ensimmäinen paikka jossa olen ollut useamman vuoden, joten sikäli ei oikein osaa ajatella että mitä sitä sitten tekisi.
Kolmoselle kiitokset ja tsempit opiskeluihin, toivottavasti uusi ala työllistää sinut! Olen itsekin kyllä yrittänyt hankkia lisäkoulutusta ja kartuttaa erityisosaamistani, toivoen, että mahdollisessa uuden työpaikan etsinnässä niistä olisi apua. Olen myös nykyisessä työssäni pyrkinyt miettimään kuinka toimintaa voisi saada tuottavammaksi, ehkä olen vihdoinkin löytänyt sen opiskeluaikoina vitsiltä tuntuneen sisäisen yrittäjäni... Mutta onhan se selkeää, että on työntekijän etu, jos firmalla menee hyvin. Ihan itsenäiseksi yrittäjäksi kun en kuitenkaan halua alkaa, vaikuttaa liian stressaavalta.
Seiska, sääli, ettei se Jesse kuitenkaan maksa lainanlyhennyksiä, käy ruokakaupassa, kustanna lapsen hankintoja yms vaikka muuten ihan kiva kaveri olisikin.
- ap
Vähemmän ahdistaa nyt kuin silloin 2000-luvun alussa, vaikka oikeasti olenkin varmaan nyt nelikymppisenä vaikeammin uudelleentyöllistyvä kuin silloin nuorempana.
Silloin ajatus työttömyydestä tuntui täysin musertavalta, koska tuntui etten ollut ehtinyt vielä saada aikaan oikein mitään ja pelkäsin että työttömyyden kaltainen takaisku saattaisi johtaa epäonnistumisen kierteeseen niin etten sitten koskaan enää saisi "uranpäästä kiinni". Toki taloudellinenkin tilanteeni oli paljon huonompi, asuin vuokralla eikä minulla ollut käytännössä mitään omaisuutta.
Vaikka olisin nytkin varmaan tosi järkyttynyt jos oikeasti jäisin työttömäksi, uskon että pystyisin löytämään nyt siitä sellaisen downshifting-puolen josta en todella olisi repinyt minkäänlaista riemua silloin reilu vuosikymmen sitten.
No minua, kun osui omalle kohdalle 3 kuukautta sitten, ja uutta työtä ei ole löytynyt. Löytyyköhän koskaan...