Miksi lapsia?

Oletteko yli 5-kymppisiä?

No ei sinun pidäkään, koska et selvästikään halua lasta. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan.

Ei tietenkään tarvi kun ei kerran halua. Se tulee sitten se halu joskus, tai ei. Vauvakuume on kummallinen tauti, koskaan ei tiedä koska se iskee. Kyllä se kannattaa miettiä ennenkuin on myöhäistä ihan tarkkaan, se on ikävä sitten viisikymppisenä kun muilla on lapsenlapsia, miettiä että olispa mullakin. Kaikkien päätösten kanssa pitää pystyä sitten elämään loppuun asti. Mutta tosiaan, jos ei yhtään tee mieli, en suosittele tekemään.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 01:46"]

Oletteko yli 5-kymppisiä?

[/quote]

3-kymppisiä.

ap

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 01:48"]

Ei tietenkään tarvi kun ei kerran halua. Se tulee sitten se halu joskus, tai ei. Vauvakuume on kummallinen tauti, koskaan ei tiedä koska se iskee. Kyllä se kannattaa miettiä ennenkuin on myöhäistä ihan tarkkaan, se on ikävä sitten viisikymppisenä kun muilla on lapsenlapsia, miettiä että olispa mullakin. Kaikkien päätösten kanssa pitää pystyä sitten elämään loppuun asti. Mutta tosiaan, jos ei yhtään tee mieli, en suosittele tekemään.

[/quote]

Kiitos vastauksista.

Luulen, että jso en tee lapsia, tulen aina miettimään milleista se olisi. Olen kuitenkin valmis elämään asian kanssa. Aina ei ole sitä kivuttominta vaihtoehtoa mistä valita..

Halusin vain ehkä kuulla jos jollain on joku taikasana mistä en ole tietoinen. Päätökseni varmistuu koko ajan.

Ei ole taikasanoja. Lapsia ei tarvitse tehdä jos niitä ei halua. Monet valitsevat sellaisen elämäntyylin. Valintojensa kanssa pitää sitten vain pystyä elämään.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 01:43"]

Nautin elämästäni tällaisena suunnattomasti. On ihana mies, hyvä liitto, rakas lemmikki. Rahasta eikä rakkaudesta ole pulaa.

Nautin suunnattomasti yhteisistä juoksulenkeistä mieheni kanssa ja olemme muutenkin urheilullisia. Tykkäämme juhlia ja syödä ravintoloissa. Katselemme paljon elokuvia ja rakastamme pitkiä keskusteluja. Matkustelemme ja käymme museoissa. Luemme kirjoja ja vietämme rauhallista arkea. Meillä on paljon lapsettomia ystäviä.

Miksi ihmeessä minun pitäisi tehdä lapsi?

[/quote]

Ei miksikään.

9 lapsen äitinä minä puolestani nautin suunnattomasti yhteisistä juoksulenkeistä mieheni kanssa ja olemme muutenkin urheilullisia. Tykkäämme juhlia ja syödä ravintoloissa. Katselemme paljon elokuvia ja rakastamme pitkiä keskusteluja. Matkustelemme ja käymme museoissa.

Luemme kirjoja ja vietämme rauhallista arkea.

Lisäksi elämässämme on paljon edellistä osuutta isompaa muutakin sisältöä (jota en ala luettelemaan, ettei tämä alkaisi näyttä velan-lyttäysviestille).

Jokainen tavallaan. Ja ihailtavaa , jos kukin löytääoman tapansa.

Oli sitten lapseton tai 20 lapsen vanhempi.

No ei kannata tehdä jos ei halua! Kannattaa lukea kauhutarinoita vaikkapa synnytyksestä, niin sillähän se haluttomuus varmistuu viimeistään. Ei kukaan ole valmis välilihan repeämiseen tai vaikka usean kuolleen lapsen synnyttämiseen jos lapsi ei ole toivottu. Saati uhmaikäisen kasvattamiseen. Varmasti kummilapsista on ihan riittävästi iloa jos elämä nykyisellään tuntuu muuten hyvältä.

Voin äitinä sanoa, että lapsi tuo tullessaan ikuisen huolen, jota ei pääse pakoon edes unissaan. Vanhemmuus on tietynlainen vankila, jonka aistii vasta, kun lapsi on syntynyt.

Toisaalta en ole eläissäni kokenut näin suurta rakkauden tunnetta.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 02:08"]

Lisäksi elämässämme on paljon edellistä osuutta isompaa muutakin sisältöä (jota en ala luettelemaan, ettei tämä alkaisi näyttä velan-lyttäysviestille).

[/quote]

Saa sanoa ihan rehellisesti, en ole mielensäpahoittajatyyppiä :)

Mielelläni kuulisin nimenomaan juuri tämän minkä jätit pois..

Tosi asiallisia vastauksia :)

Ehkä se on onni, ettei lapseton tiedä sitä kuvailtua rakkauden määrää, ettei tiedä mitä menettää. Valintansa kanssa olisi paljon vaikeampi elää.

En haluaisi joutua valitsemaan, mutta pakkohan se on.

Se huoli alkaa kyllä jo ennen sitä lapsen syntymää, t: kaks peräkkäistä keskenmenoa, 0 lasta.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 02:16"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 02:08"]

Lisäksi elämässämme on paljon edellistä osuutta isompaa muutakin sisältöä (jota en ala luettelemaan, ettei tämä alkaisi näyttä velan-lyttäysviestille).

[/quote]

Saa sanoa ihan rehellisesti, en ole mielensäpahoittajatyyppiä :)

Mielelläni kuulisin nimenomaan juuri tämän minkä jätit pois..

[/quote]

Saan kokea elämän suurimman rakkauden. Moninkertaisena.

Saamme elää arkea niin pariskuntana kuin perheellisinäkin eli saamme kaksinkertaisen arjen (nykyään kun osalla vanhimmasta lapsista on jo lapsia niin kolminkertaisenkin.)

Saamme teatteri- ja oopperakäyntien rinnalle myös "ensitason" teatteri- ooppera- ja sirkuskäyntejä eli etuoikeuden seurata ihan alusta asti kuinka joku kasvaa esim. näyttelijäksi tai laulajaksi.

Saamme paitsi herätä aamuisin kaksin toisiimme kietoutuneina, myös siihen kuinka elämämme rakkaimmat ihmiset kapuavat kainaloon ja juttelevat suloisia.

Saamme arjessa rakkautta ja hellyyttä noin 10 kertaa enemmän kuin saisimme puolisoltamme , joka toki 100%sesti meitä rakastaa.

Saamme perspektiiviä omaan elämäämme. Työ ja harrastukset ovat toki tärkeitä, mutta eivät lähellekään tärkeintä elämässämme. Olisi ikävää, jos olisimme eksyneet niin kuvittelemaan.

Saamme matkailla monella lailla; kaksin pariskuntana, lapsiperheenä ja - tällä hetkellä sanoisin parhaaksi - isona iloisena sukuna, joka pölähtää esim. italialaisen huvilana, ottaa sen valtaansa ja "elää Italiaksi" muutaman viikon ajan.

... Jne. Voisin luetella noita asioita satoja tai ehkä tuhansiakin.

Aarno Hellaakoski on kuitenkin sanonut yhden tärkeimmistä hienommin kuin mitä minä tulen ikinä osaamaan eli sitaatti yhden runonsa lopusta:

"Sinä paljon vaadit Ja paljon saat 
Sinä siunaat kättemme toukomaat. 
Nyt vasta ne tähkän kantaa: 
Sinä annat meidän antaa. "

Minä "annan" kummitätinä, vanhuksen omaishotajan, Punaisen Ristin ystäväpalvelun kautta, ihan liveystävänä, Maahanmuuttajain tuen kautta jne. Kaikki niistä ovat kuitenkin mielessä ja sielussä pinnallisia juttuja verrattuna siihen, mitä "saan antaa" lapselleni tai lapsenlapselleni.

Näin koen asian minä. 

Sinä koet varmaankin toisin ja sekin on hyvä.

Jokainen oman mielensä ja tahtonsa mukaan (ja vastuunsa kantaen.)

No kai sinä sen itse tiedät, miksi täältä kysyt =) Jos ei halua lasta, niin ei sitä "tehdä" väkisin. Haloo, oletko ihan lapsi vai miksi olet noin epävarma itsestäsi?

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 02:08"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 01:43"]

Nautin elämästäni tällaisena suunnattomasti. On ihana mies, hyvä liitto, rakas lemmikki. Rahasta eikä rakkaudesta ole pulaa.

Nautin suunnattomasti yhteisistä juoksulenkeistä mieheni kanssa ja olemme muutenkin urheilullisia. Tykkäämme juhlia ja syödä ravintoloissa. Katselemme paljon elokuvia ja rakastamme pitkiä keskusteluja. Matkustelemme ja käymme museoissa. Luemme kirjoja ja vietämme rauhallista arkea. Meillä on paljon lapsettomia ystäviä.

Miksi ihmeessä minun pitäisi tehdä lapsi?

[/quote]

Ei miksikään.

9 lapsen äitinä minä puolestani nautin suunnattomasti yhteisistä juoksulenkeistä mieheni kanssa ja olemme muutenkin urheilullisia. Tykkäämme juhlia ja syödä ravintoloissa. Katselemme paljon elokuvia ja rakastamme pitkiä keskusteluja. Matkustelemme ja käymme museoissa.

Luemme kirjoja ja vietämme rauhallista arkea.

Lisäksi elämässämme on paljon edellistä osuutta isompaa muutakin sisältöä (jota en ala luettelemaan, ettei tämä alkaisi näyttä velan-lyttäysviestille).

Jokainen tavallaan. Ja ihailtavaa , jos kukin löytääoman tapansa.

Oli sitten lapseton tai 20 lapsen vanhempi.

[/quote]

Niin vissiin!! Missä ne lapset on sitten päivät läpeensä? Keskenään? Olivatko vauvaiässä keskenään?

Tuskin teidän satunnaiset hetket on verrattavissa lapsettoman arkeen. Jos saatte tunnin aikaa keskenään max kerran viikossa on se vähän eri asia.

Taas näitä...

Kannattaa tehdä jos todella niitä haluaa. Jos pärjäät ilmankin niin älä tee, oikeasti. Se on ikuinen huoli ja riesa sitten.

Ei kannata tehdä jos ei tunnu siltä :) Itse olen aina halunnut lapsen, koska oon kokenu että miulla olisi jotain annettavaa ja olen aina pitäny lapsista ja niiden hoidosta. Odotan nyt ensimmäistä ja jos haluamme vielä toisen niin adotoimme. Jo nyt saan kuulla sitä "kun teille tulee toinen" ja sitten ihmetellään kun sanon ettei välttämättä tule, ainakaan minun mahasta. Jotkut ihmiset vaan kokevat ne lapset ainoana sisältönä aikuisen elämässä ja kaikki muu on teeskentelyä ja turhaa.. :/

ei kannata tehdä lasta... ei vaan mitään järkeä, vaikka rakkautta riittäisi kuitenkin. Ihminen saa olla hieman itsekäs ja se ei onnistu jos on lapsi. Ei edes silloin kun äidin terveys on vaarassa. Aina pitäisi laittaa lapsen etu omansa edelle, jopa terveydessä. En tiedä minkälaisia tunteita se tuottaa jos sitä lasta ei tee, mutta lapsi muuttaa kaiken ihan kaiken. Sisällesi tulee tunteita joita et ole tiennyt edes olevan olemassa. Niin vihaa, rakkautta kuin eläimellisiä tunteita. Niitä tulee myös isälle ja kaikki muuttuu. Jotkut pystyvät pitämään suhteensa kasassa, mutta niin moni myös luopuu siitä... Jos olet onnellinen, ole onnellinen, lapsi ei tuo onnellisuutta. Lapsi tuo haasteen ja epäonnen. Jotkut selviää siitä jotkut ei. Kaikki eivät halua edes kokeilla sitä ja onnea heille!

Jos voisin palata menneisyyteen jättäisin tekemättä...

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 10:39"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 02:08"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 01:43"]

Nautin elämästäni tällaisena suunnattomasti. On ihana mies, hyvä liitto, rakas lemmikki. Rahasta eikä rakkaudesta ole pulaa.

Nautin suunnattomasti yhteisistä juoksulenkeistä mieheni kanssa ja olemme muutenkin urheilullisia. Tykkäämme juhlia ja syödä ravintoloissa. Katselemme paljon elokuvia ja rakastamme pitkiä keskusteluja. Matkustelemme ja käymme museoissa. Luemme kirjoja ja vietämme rauhallista arkea. Meillä on paljon lapsettomia ystäviä.

Miksi ihmeessä minun pitäisi tehdä lapsi?

[/quote]

Ei miksikään.

9 lapsen äitinä minä puolestani nautin suunnattomasti yhteisistä juoksulenkeistä mieheni kanssa ja olemme muutenkin urheilullisia. Tykkäämme juhlia ja syödä ravintoloissa. Katselemme paljon elokuvia ja rakastamme pitkiä keskusteluja. Matkustelemme ja käymme museoissa.

Luemme kirjoja ja vietämme rauhallista arkea.

Lisäksi elämässämme on paljon edellistä osuutta isompaa muutakin sisältöä (jota en ala luettelemaan, ettei tämä alkaisi näyttä velan-lyttäysviestille).

Jokainen tavallaan. Ja ihailtavaa , jos kukin löytääoman tapansa.

Oli sitten lapseton tai 20 lapsen vanhempi.

[/quote]

Niin vissiin!! Missä ne lapset on sitten päivät läpeensä? Keskenään? Olivatko vauvaiässä keskenään?

Tuskin teidän satunnaiset hetket on verrattavissa lapsettoman arkeen. Jos saatte tunnin aikaa keskenään max kerran viikossa on se vähän eri asia.

[/quote]

Oman vapaa-ajan menettäminen on hetkellistä ja kohtuu pieni osa ihmiselämästä. Itselläni 7- ja 10-vuotiaat ja huomaan yhä useammin miettiväni, että mitä tällä kaikella vapaa-ajalla tekisi. Ja käyn myös ihan täyspäiväisesti töissä.