Konservatiivinen transidentiteetti
Olen 20-vuotias nuori nainen, ja oon pikkuhiljaa löytämässä itseäni. Mun arvot on 18-20-vuotiaana muuttunut merkittävästi, ja yhä enemmän tuntuu siltä että haluan elää naisena täysimääräisesti. Se on mun unelma. Samalla mä arvostan konservatiivista arvomaailmaa,perhearvoja,perinteisiä sukupuolirooleja ja klassista naisellisuutta.
Oon oivaltanut että mua ällöttää moderni naisellisuus, jossa ei ole mitään sukupuolirooleja. Ihmiset halveksii niitä. Munkin kaverit on niitä, ketkä haluaa olla jatkuvasti seksikkäitä,dominoivia ja joiden naisellisuus pyörii mun mielestä vähän liikaa performanssissa,sosiaalisessa mediassa, kilpailussa ja ulkonäköpaineissa. Oon ollut arvoiltani tosi progressiivinen, mutta oon myös ahdistunut tästä Pride-huumasta mun ympärillä, siitä miten pitäisi olla bimbo, ilkeä, kaupallinen tai supermodel.
Mä ihailen sellaista klassista naisellisuutta. Sellaista hillittyä,romanttista, suomalaista ja eettisesti kristillistä naisellisuutta. Arvostan perinteisiä sukupuolirooleja, ja haluaisin rakentaa ja elää oman elämän naisena ja naisellisesti, mutta samalla turvallisesti, tavallisesti ja perhekeskeisesti. Musta tuntuu että mun yksilönvapautta riistetään ja miellytän nykyään hirveästi mun liberaaleja ja progressiivisia ystäviä. Koen että mun naiseus on sketsihahmo. Todellisuudessa se on mun identiteetti, enkä halua olla mitenkään aktivisti tai luopua näistä arvoista, jotka päivä päivältä vahvistuu. Tää ei oo mikään poliittinen aate tai identiteetti, mutta mulla on valtavat paineet miellyttää ja koen että oon joku performanssi.
PS. Tässä on kyse nimenomaan identiteetistä ja arvomaailman ristiriidasta sen kanssa. Oon yksilönvapauksien kannalla, mutta samalla arvostan vahvasti sellaista perinteistä naisellisuutta ja sitä että saan olla oma itseni. Eniten tässä muutoksessa ahdistaa, että vaikka koen olevani nainen ja haluan olla naisellinen niin menetän kaiken hyväksynnän mitä tällä hetkellä saan. Silti koen että mun arvot on yhä enemmän konservatiiviset ja perinteiset.