Miksi lapsia?

Ymmärrät asian 60-70 vuoden iässä!

Nyt kun ehtii kunnolla urheilla ja pitää itsestään huolta, voi 60-70 vuoden iässä lapsilta säästyneillä rahoilla muuttaa Espanjaan viettämään leppoisia eläkepäiviä.

Kyllä kuule sinne Espanjaan muuttaa sellaisiakin, joilla on lapsia ;) Minä en koskaan jättäisi lapsia tekemättä ellei minulla olisi jotain todella hyvää tilalla (mikään "paljon omaa aikaa" ei olisi tarpeeksi hyvä syy). Esim. se, että tekisin jatkuvasti vapaaehtoistyötä ympäri maailmaa tai toimisin kätilönä Afrikassa, voisi olla sellainen syy. Mutta ei mikään "asun Suomessa ja käyn päivätöissä, haluan iltaisin omaa aikaa" riittäisi syyksi.

Hyvin riittää syyksi. Aika on kallein valuuttamme. Sitä voi vaihtaa mihin vain!

Mielikuvituksen puutetta.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 10:39"][quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 02:08"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 01:43"]

Nautin elämästäni tällaisena suunnattomasti. On ihana mies, hyvä liitto, rakas lemmikki. Rahasta eikä rakkaudesta ole pulaa.

Nautin suunnattomasti yhteisistä juoksulenkeistä mieheni kanssa ja olemme muutenkin urheilullisia. Tykkäämme juhlia ja syödä ravintoloissa. Katselemme paljon elokuvia ja rakastamme pitkiä keskusteluja. Matkustelemme ja käymme museoissa. Luemme kirjoja ja vietämme rauhallista arkea. Meillä on paljon lapsettomia ystäviä.

Miksi ihmeessä minun pitäisi tehdä lapsi?

[/quote]

Ei miksikään.

9 lapsen äitinä minä puolestani nautin suunnattomasti yhteisistä juoksulenkeistä mieheni kanssa ja olemme muutenkin urheilullisia. Tykkäämme juhlia ja syödä ravintoloissa. Katselemme paljon elokuvia ja rakastamme pitkiä keskusteluja. Matkustelemme ja käymme museoissa.

Luemme kirjoja ja vietämme rauhallista arkea.

Lisäksi elämässämme on paljon edellistä osuutta isompaa muutakin sisältöä (jota en ala luettelemaan, ettei tämä alkaisi näyttä velan-lyttäysviestille).

Jokainen tavallaan. Ja ihailtavaa , jos kukin löytääoman tapansa.

Oli sitten lapseton tai 20 lapsen vanhempi.

[/quote]

Niin vissiin!! Missä ne lapset on sitten päivät läpeensä? Keskenään? Olivatko vauvaiässä keskenään?

Tuskin teidän satunnaiset hetket on verrattavissa lapsettoman arkeen. Jos saatte tunnin aikaa keskenään max kerran viikossa on se vähän eri asia.

[/quote]

Miksi alat arvostelemaan? Jokainen kokee asiat omaan tapaansa. En ole tämä 9 lapsen äiti, mutta en ymmärrä miksi sinun pitää hänen tuntemuksiinsa puuttua.

No mut eikös teillä olisi niin hyvät geenit, että kannattaisi niiden olemassaoloa jatkaa?

Ap, teetkö sä tällaisen avauksen suunnilleen kerran parissa viikossa?

Minä vietin pitkään tahattomasti lapsettoman elämää ja siinä tuli asia punnittua moneen kertaan. En nimittäin kokenut mitään perinteistä vauvakuumetta vaan tunsimme mieheni kanssa pitkän seurustelun ja yhteenmuuton jälkeen, että arkeemme mahtuisi vauva. Tuttavilla ei niitä siinä vaiheessa ollut, yksi ystäväni yritti tulla raskaaksi, ja se varmaan laittoi miettimään, haluaisimmeko mekin ehkä lapsen. Mitään sen suurempaa syytä ei ollut kuin että lapsi mahtuisi arkeemme ja että olisimme valmiit ottamaan uudenlaisen suunnan parisuhteessamme. Toisaalta emme nauttineet suunnattomasti hiljaisista illoista tai biletyksestä tai ravintolailloista. Ne olivat osa arkeamme, mutta vietimme paljon aikaa myös kotona keskenämme ihan vain kaksin. Miksi siihen ei olisi voinut tulla kolmatta jakamaan rakkauttamme ja antamaan sitä lisää?

Kun lasta ei kuulunut ja oli selvää, että asiaa pitäisi selvittää, aloimme vasta todella miettiä, onko tämä meidän polkumme. Enää ei niin luonnollisesti alkanut perustelumme riittänyt. Nyt tarvittiin todellista faktaa. Minulle oli heti alkuun selvää, että meillä piti olla selkeä suunta, mies oli sitä mieltä, että katsellaan vielä hetki ja pohditaan myöhemmin. Hiljalleen saimme sen yhteisen suunnan ja tajusimme, miksi olimme valmiit menemään tutkimuksiin ja jopa mahdollisiin hoitoihinkin asti: lapsi on meille elämän tärkein ja merkittävin seikkailu. Eivät kaikki  pidä seikkailuista eivätkä uskalla hypätä tuntemattomaan tai heille se seikkailu ja tuntematon tarkoittavat jotain muuta, mutta mitään yhtä merkittävää emme tulisi elämässämme luomaan emmekä mihinkään asiaan panostamaan yhtä paljon kuin lapseen. Lapsi ei olisi jakamassa meidän rakkauttamme vaan nimenomaan toteuttamassa meidän rakkauttamme. Jos siis vain mahdollista olisi, me halusimme käydä seikkailumme läpi ja ottaa vastaan sen, mitä se toisi tullessaan. Päätimme myös, että se seikkailun päämäärä voi ja saa muuttua kesken matkan, mutta että meidän on aloitettava se tie, minkä olimme puolivahingossa valinneet.

En ole täydellinen äiti eikä meillä ole täydellinen parisuhde. Ei varmaan ole yllättävää, ettei meillä ole edes täydellisiä lapsiakaan. Mutta me elämme täyttä elämää. Kirjat, urheilu, ravintolaillat, matkustelu, ystävien tapaamiset yms. voidaan limittää mainiosti lapsiperheiden elämään tai niitä voi harrastaa mytöhemmin, kun pikkulapsivaihe on ohi, mutta aivan rehellisesti sanottuna aika köyhää meidän elämämme olisi, jos ainoa päämäärämme ja tavoitteemme olisi vain viettää iltoja vuosikymmenestä toiseen samalla tavalla.

Silti puhun nyt vain itsestäni. Jokaiselle ne seikkailut ja päämäärät ovat erit. Meillä oli plan B. Ostimme ison ja vanhan omakotitalon, jota aloimme rempata ja rakentaan, raivasin pihaan omenatarhan ja marjapensasalueen, kasvimaan, perunamaan. Rakennutimme rantaan puusaunan. Kaiken aikaa lasta toivoessamme rakensimme elämällemme suuntaa ja päämäärää. Talo valmiiksi, puutarha valmiiksi, kasvimaa valmiiksi, rantasauna valmiiksi. Haaveilin jopa tuotteiden myynnistä tai eläimistä, mutta tässä vaiheessa lapset syntyivät ja haaveet on toistaiseksi jäässä.

Kaipaan joskus niitä vapaita iltojani, kun asuimme lapsettomina kaupungissa ja saatoimme jäädä töiden jälkeen ystävien kanssa kahville vailla huolen häivää.Nyt elämä on melkoista suunnittelua ja aikataulun kanssa elämistä. Näin olemme valinneet. En kadu. Aina tämä seikkailu ei  ole kovin hohdokas ja lapsettomien tarinat upeista viidakkomatkoista houkuttavat, mutta olemme silti saaneet niin paljon, että kauaa ei jaksa kadehtia. Kahden sijasta meitä on neljä, ja neljä on enemmän kuin kaksi. Olemme siis kahden verran rikkaampia kuin ennen.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 15:09"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 10:39"][quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 02:08"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 01:43"]

Nautin elämästäni tällaisena suunnattomasti. On ihana mies, hyvä liitto, rakas lemmikki. Rahasta eikä rakkaudesta ole pulaa.

Nautin suunnattomasti yhteisistä juoksulenkeistä mieheni kanssa ja olemme muutenkin urheilullisia. Tykkäämme juhlia ja syödä ravintoloissa. Katselemme paljon elokuvia ja rakastamme pitkiä keskusteluja. Matkustelemme ja käymme museoissa. Luemme kirjoja ja vietämme rauhallista arkea. Meillä on paljon lapsettomia ystäviä.

Miksi ihmeessä minun pitäisi tehdä lapsi?

[/quote]

Ei miksikään.

9 lapsen äitinä minä puolestani nautin suunnattomasti yhteisistä juoksulenkeistä mieheni kanssa ja olemme muutenkin urheilullisia. Tykkäämme juhlia ja syödä ravintoloissa. Katselemme paljon elokuvia ja rakastamme pitkiä keskusteluja. Matkustelemme ja käymme museoissa.

Luemme kirjoja ja vietämme rauhallista arkea.

Lisäksi elämässämme on paljon edellistä osuutta isompaa muutakin sisältöä (jota en ala luettelemaan, ettei tämä alkaisi näyttä velan-lyttäysviestille).

Jokainen tavallaan. Ja ihailtavaa , jos kukin löytääoman tapansa.

Oli sitten lapseton tai 20 lapsen vanhempi.

[/quote]

Niin vissiin!! Missä ne lapset on sitten päivät läpeensä? Keskenään? Olivatko vauvaiässä keskenään?

Tuskin teidän satunnaiset hetket on verrattavissa lapsettoman arkeen. Jos saatte tunnin aikaa keskenään max kerran viikossa on se vähän eri asia.

[/quote]

Miksi alat arvostelemaan? Jokainen kokee asiat omaan tapaansa. En ole tämä 9 lapsen äiti, mutta en ymmärrä miksi sinun pitää hänen tuntemuksiinsa puuttua.

[/quote]

Mitä tuntemuksiin puuttumistä tässä nyt on? Annetaan ymmärtää, että 9:n lapsen kanssa on täysin samat ajanviettomahdollisuudet kuin lapsettomalla.. Saanen epäillä.

30: Olen ollut foorumilla alle viikon :) Eli en.

Ap

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 10:39"]

Niin vissiin!! Missä ne lapset on sitten päivät läpeensä? Keskenään? Olivatko vauvaiässä keskenään?

Tuskin teidän satunnaiset hetket on verrattavissa lapsettoman arkeen. Jos saatte tunnin aikaa keskenään max kerran viikossa on se vähän eri asia.

[/quote]

Lapset ovat omissa kodeissaan ja /tai koulussa/vanhemmilla sisaruksillaan/mummeilla/kummeilla/enoilla/tädeillä aina väliin.

Ja pääsääntöisesti kotona.

Täysin lapsetonta (eli periaatteessa sisällöltään köyhempää) aikaa on yksi vuorokausi viikossa ja muutama viikko vuodessa.

Ja - valitettavasti - nykyään enemmän kuin se tunti päivässäkin.

Katsos kun ne lapset eivät pysy vauvoina ikänsä vaan kasvavat ja tilanteet muuttuvat. 

Iloitsen siitä, että saan kokea koko elämän kirjon. 

Joku toinen tyytyy vähempään ja sekin ihan hienoa, jos se hänelle se oikea valinta.  Kukin tavallaan.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 16:22"]

Täysin lapsetonta (eli periaatteessa sisällöltään köyhempää) aikaa on yksi vuorokausi viikossa ja muutama viikko vuodessa.

[/quote]

Haisee todistetulta kun yritetään ylentää itseään näin.

Toiselle aika ilman lapsia varmasti voikin olla sisällöttömämpää, mutta ei varmasti kaikille. Riippuu niin paljon ihmistyypistä ja mielenkiinnon kohteista.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 16:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 16:22"]

Täysin lapsetonta (eli periaatteessa sisällöltään köyhempää) aikaa on yksi vuorokausi viikossa ja muutama viikko vuodessa.

[/quote]

Haisee todistetulta kun yritetään ylentää itseään näin.

Toiselle aika ilman lapsia varmasti voikin olla sisällöttömämpää, mutta ei varmasti kaikille. Riippuu niin paljon ihmistyypistä ja mielenkiinnon kohteista.

[/quote]

TodisteLulta

T:35

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 16:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 16:22"]

Täysin lapsetonta (eli periaatteessa sisällöltään köyhempää) aikaa on yksi vuorokausi viikossa ja muutama viikko vuodessa.

[/quote]

Haisee todistetulta kun yritetään ylentää itseään näin.

Toiselle aika ilman lapsia varmasti voikin olla sisällöttömämpää, mutta ei varmasti kaikille. Riippuu niin paljon ihmistyypistä ja mielenkiinnon kohteista.

[/quote]

Olen ihan samaa mieltä jälkimmäisestä kommentista ja ensimmäisen kommentin suhteen pidätän itselläni oikeuden kokea asiat tavallani eli en näe "todisteluna" sitä jos koen ne tavoin kuin sinä. Samaa kunnioitusta muita kuin omaa mielipidettäsi kohtaan toivoisin sinulta.'

Turhaan?

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 16:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 16:22"]

Täysin lapsetonta (eli periaatteessa sisällöltään köyhempää) aikaa on yksi vuorokausi viikossa ja muutama viikko vuodessa.

[/quote]

Haisee todistetulta kun yritetään ylentää itseään näin.

Toiselle aika ilman lapsia varmasti voikin olla sisällöttömämpää, mutta ei varmasti kaikille. Riippuu niin paljon ihmistyypistä ja mielenkiinnon kohteista.

[/quote]

Olen ihan samaa mieltä jälkimmäisestä kommentista ja ensimmäisen kommentin suhteen pidätän itselläni oikeuden kokea asiat tavallani eli en näe "todisteluna" sitä jos koen ne tavoin kuin sinä. Samaa kunnioitusta muita kuin omaa mielipidettäsi kohtaan toivoisin sinulta.'

Turhaan?

[/quote]

Tässä ei ole kukaan muu vähätellyt toisen (arki)kokemusta kuin sinä.

Tämä saa jäädä tähän, kiitos.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 16:45"]

Tässä ei ole kukaan muu vähätellyt toisen (arki)kokemusta kuin sinä.

Tämä saa jäädä tähän, kiitos.

[/quote]

Tästä kommentista tai kommentoijasta huolimatta en mitenkään väheksy tai dissaa veloja. Vaikka pieni osa heistä on fanaattisia niin suurin osa ei ole vaan ihan asiallisia, fiksuja aikuisia. Sama pätee perheellisiin ja jopa meihin suurperhellisiinkin.

#14 kiitos :)

Ei tietenkään tarvitse, kyseleville tuttaville ja sukulaisille voi vastata jotain näppärää millä pysyy suut kiinni. Naiselle tuo voi olla pieni ongelma jos sitten viiskymppisenä alkaa tulla tunne että tässäkö tää nyt oli kun ei enää koiran, auton ja asunnon vaihto tai matkailun riitä. Miehellä on tuossa tilanteessa helppoa, nuorempaa vaan kehiin :)

Entäs vanhemmat ja appivanhemmat?