Lue keskustelun säännöt.
Milloin aikuinen on tarpeeksi aikuinen viettämään
Kommentit (50)
oon parikymppinen, ja vietän tämän joulun mieheni vanhemmilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:15"]
oon parikymppinen, ja vietän tämän joulun mieheni vanhemmilla
[/quote]
Olipas tämäkin riman alitus, luulisin aloittajan tarkoittaneen juuri sitä itsenäistä joulua ilman vanhempia, jotka nyt sitten ovat ne miehesi vanhemmat.
Mä luulen, että valtaosa ei pääse koskaan vanhemmistaan eroon vaan roikkuvat maailmantappiin heissä kiinni, ei napanuora katsea kun henkinen kantti olla itsenäinen aikuinen on mitä on.
voi voi. viettäisin kaikki joulut ja muulloinkin vanhempieni kanssa jos se vain olis mahdollista.
t. 51 v
Minä vietin mieheni kanssa kaksistaan ekan joulun olessani 23v. Käytiin yksi joulu yhdessä kummankin vanhempien luona ja sitten päätettiin aloittaa omat joulut.
Minusta ei koskaan. Isä ja äiti kuuluvat jouluun ja sukupolvien ketjuun. Meillä on läheiset välit ja hauskaa yhdessä, joten ei ole koskaan edes käynyt mielessä, että viettäessäni joulua vanhempieni kanssa en ole aikuinen. Tai että isäni ei ole aikuinen, koska hänen äitinsä (89v) on meillä joulun vietossa.
Samaan tapaan voisi kysyä, milloin ihminen on riittävän aikuinen ymmärtämään, että juhlapyhien tarkoituksena ei ole loukata läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä.
25v eikä vielä yhtään joulua erossa vanhemmista.
Silloin kun on joulun töissä! Miten sitä aikuiset taantuvat lapsiksi jouluna, kun pitää äidin passattavaksi mennä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin ihminen on tarpeeksi aikuinen sanomaan aikuisille lapsilleen, että älkää tulko meille syömään jouluna älkääkä ruinatko lastenlapsille yökyläpaikkaa tai hoitajaa, itsellenne lahjoja, ennakkoperintöä, rahaa lainaksi tai nimeä takauspaperiin.
Öh, siitäkö aikuisuus muka on kiinni, viettääkö joulua omien tai puolisonsa vanhempien kanssa? Että "napanuora ei ole katkennut", jos ei kyhjötä itsekseen omassa kodissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kysyn sen sijaan näiltä napanuora-kirjoittelijoilta, että KOSKA IHMINEN ON TARPEEKSI AIKUINEN LUOPUAKSEEN KUVITELMASTA, ETTÄ LÄHEISISTÄ VÄLITTÄMINEN ON LAPSELLISTA JA OSOITTAA HENKISTÄ RIIPPUVUUTTA?
Koen, että tällaisten aloitusten kirjoittajat ovat itse vielä kovin, kovin nuoria. Heille itsenäisyys merkitsee irtiottoa. Kun kasvaa ja kypsyy, tajuaa, että omaisistaan voi aidosti pitää ihmisinä ja voi haluta ihan vapaasta valinnasta juhlia sukujoulua. Tajuaa, että henkisesti kypsä osaa olla itsenäinen likellä muita - erillisyys ei ole mikään itseisarvo tai todistus itsenäisyydestä.
Voi olla, että tällaisia aloituksia kirjoittavat myös ne, joilla on itsellään pahoja lapsuustraumoja vanhemmistaan tai kyvyttömyyttä osoittaa tunteitaan tai olla sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ja kun eivät KYKENE olemaan likellä rakastavia omaisia, se puute halutaan väen väkisin kääntää hyveeksi.
Itse olen viisikymppinen perheellinen nainen, ja viettäisin tänäkin jouluna mielelläni joulua vanhempieni kanssa. Appivanhemmat ovat kuolleet jo parikymmentä vuotta sitten, joten meidän ei miehen kanssa tarvitse valita, kumman vanhempien kanssa juhlitaan.
Valitettavasti joudun olemaan töissä tänään ja perjantaina ja päivystämässä joulunpyhät - ja iäkkäät vanhempani asuvat kaukana. Eli emme voi matkustaa heidän luokseen, eivätkä he pääse tänne.
Yhdessäolo heidän kanssaan on osa perhe- ja sukuyhteyttä, lämmintä välittämistä vanhemmista, joita ei välttämättä enää ensi jouluna ole olemassa. En ymmärrä, mitä tekemistä tuolla olisi edes fiktiivisesti minkään aikuisuuden/lapsellisuuden tai itsenäisyyden/epäitsenäisyyden kanssa. Itsekkyyden ja epäitsekkyyden kanssa ehkä enemmänkin...
Jaa, olen itse viettänyt aattoni ilman vanhempia 24-vuotiaasta alkaen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"äidin passattavaksi"?!? minkälainen suhde teillä on vanhempiinne? ihme populaa.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:38"]
Öh, siitäkö aikuisuus muka on kiinni, viettääkö joulua omien tai puolisonsa vanhempien kanssa? Että "napanuora ei ole katkennut", jos ei kyhjötä itsekseen omassa kodissa?
[/quote]
Mielestäni en maninnut millään tavalla, että kyhjöttäisi itsekseen omassa kodissa! Ainakin omassa elämässäni on ollut koko itsenäisyyteni ajan paljon muutakin vaihtoehtoa kuin kyhjöttää kotona, joillakin se piiri on ilmeisesti huomattavasti kapeampi.
Ei se kovin itsenäisen aikuisen elämää ole jos jokaikinen joulu menee vanhemmilla, olethan silloin kiinni heissä kuin keskenkasvuinen lapsi, henkinen kasvu ei ole aikuisella tasolla, et ole kykenevä rakentamaan omaa jouluasi ilman vanhempiasi tai kumppanisi vanhempia, joka on samaa kaliberia kuin sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko joku erityinen syy, miksi joulu pitäisi viettää ilman vanhempia?
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:40"]
Minä kysyn sen sijaan näiltä napanuora-kirjoittelijoilta, että KOSKA IHMINEN ON TARPEEKSI AIKUINEN LUOPUAKSEEN KUVITELMASTA, ETTÄ LÄHEISISTÄ VÄLITTÄMINEN ON LAPSELLISTA JA OSOITTAA HENKISTÄ RIIPPUVUUTTA?
Koen, että tällaisten aloitusten kirjoittajat ovat itse vielä kovin, kovin nuoria. Heille itsenäisyys merkitsee irtiottoa. Kun kasvaa ja kypsyy, tajuaa, että omaisistaan voi aidosti pitää ihmisinä ja voi haluta ihan vapaasta valinnasta juhlia sukujoulua. Tajuaa, että henkisesti kypsä osaa olla itsenäinen likellä muita - erillisyys ei ole mikään itseisarvo tai todistus itsenäisyydestä.
Voi olla, että tällaisia aloituksia kirjoittavat myös ne, joilla on itsellään pahoja lapsuustraumoja vanhemmistaan tai kyvyttömyyttä osoittaa tunteitaan tai olla sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ja kun eivät KYKENE olemaan likellä rakastavia omaisia, se puute halutaan väen väkisin kääntää hyveeksi.
Itse olen viisikymppinen perheellinen nainen, ja viettäisin tänäkin jouluna mielelläni joulua vanhempieni kanssa. Appivanhemmat ovat kuolleet jo parikymmentä vuotta sitten, joten meidän ei miehen kanssa tarvitse valita, kumman vanhempien kanssa juhlitaan.
Valitettavasti joudun olemaan töissä tänään ja perjantaina ja päivystämässä joulunpyhät - ja iäkkäät vanhempani asuvat kaukana. Eli emme voi matkustaa heidän luokseen, eivätkä he pääse tänne.
Yhdessäolo heidän kanssaan on osa perhe- ja sukuyhteyttä, lämmintä välittämistä vanhemmista, joita ei välttämättä enää ensi jouluna ole olemassa. En ymmärrä, mitä tekemistä tuolla olisi edes fiktiivisesti minkään aikuisuuden/lapsellisuuden tai itsenäisyyden/epäitsenäisyyden kanssa. Itsekkyyden ja epäitsekkyyden kanssa ehkä enemmänkin...
[/quote]
12, aa-men. Juur noin.
Jos jotain ongelmia pitää etsiä, niin useimmiten ongelma on, että aikuiset lapset ja heidän vanhempansa pitävät liian vähän yhteyttä toisiinsa vuoden aikana. Joulu on hyvä ajankohta yhdessäololle, vaikka ei mitenkään pakollinen ajankohta. Pääasia on, että yhteistä aikaa löytyy tarpeeksi ympäri vuoden. Näin toimivat henkisesti kypsät ja kehittyneet ihmiset, jotka ovat hyvissä väleissä vanhempiensa / lastensa kanssa.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:38"]
Öh, siitäkö aikuisuus muka on kiinni, viettääkö joulua omien tai puolisonsa vanhempien kanssa? Että "napanuora ei ole katkennut", jos ei kyhjötä itsekseen omassa kodissa?
[/quote]
Mielestäni en maninnut millään tavalla, että kyhjöttäisi itsekseen omassa kodissa! Ainakin omassa elämässäni on ollut koko itsenäisyyteni ajan paljon muutakin vaihtoehtoa kuin kyhjöttää kotona, joillakin se piiri on ilmeisesti huomattavasti kapeampi.
Ei se kovin itsenäisen aikuisen elämää ole jos jokaikinen joulu menee vanhemmilla, olethan silloin kiinni heissä kuin keskenkasvuinen lapsi, henkinen kasvu ei ole aikuisella tasolla, et ole kykenevä rakentamaan omaa jouluasi ilman vanhempiasi tai kumppanisi vanhempia, joka on samaa kaliberia kuin sinäkin.
[/quote]
Miten sitten muka on itsenäisen ihmisen elämää, jos ei mene jouluksi vanhemmilleen vaan kavereille? Eikö se ole käytännössä ihan samanlaista keskenkasvuisuutta?
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:38"]
Öh, siitäkö aikuisuus muka on kiinni, viettääkö joulua omien tai puolisonsa vanhempien kanssa? Että "napanuora ei ole katkennut", jos ei kyhjötä itsekseen omassa kodissa?
[/quote]
Mielestäni en maninnut millään tavalla, että kyhjöttäisi itsekseen omassa kodissa! Ainakin omassa elämässäni on ollut koko itsenäisyyteni ajan paljon muutakin vaihtoehtoa kuin kyhjöttää kotona, joillakin se piiri on ilmeisesti huomattavasti kapeampi.
Ei se kovin itsenäisen aikuisen elämää ole jos jokaikinen joulu menee vanhemmilla, olethan silloin kiinni heissä kuin keskenkasvuinen lapsi, henkinen kasvu ei ole aikuisella tasolla, et ole kykenevä rakentamaan omaa jouluasi ilman vanhempiasi tai kumppanisi vanhempia, joka on samaa kaliberia kuin sinäkin.
[/quote]
No mitkä ne vaihtoehdot sitten ovat? Viettää joulua ystävien seurassa? Samanlaista henkistä riippuvuutta kuin viettää joulua sukulaisten, siis myös omien tai puolison vanhempien kanssa. Ei häivääkään aikuisuudesta tai itsenäisyydestä. Viettää joulua kahdestaan puolison kanssa tai puolison ja lasten kanssa jossain muualla kuin kotona? Verrattavissa kotona kyhjöttämiseen.
Aikuisuuteen kuuluu itsenäisyys ja omien ratkaisujen teko. Niihin sisältyy myös halu viettää juhlapäiviä läheistensä kanssa. Niin, siis ainakin niillä, joiden ei tarvitse todistella aikuisuuttaan itselleen tai muille 24/7/365.
En ymmärrä miksi joulun juhliminen läheisten kanssa olisi jotenkin taantunutta tai lapsellista. Jouluna kuuluukin olla niiden kanssa joita rakastaa ja joiden kanssa on hyvä olla, oli se sitten oma perhe, lapsuudenperhe, puolison suku tai hyvä ystävä.
Ja kannattaa muistaa että elämäntilanteitakin on monia, monelle ihan aikuisellekin sinkulle lapsuudenkoti on se luontevin joulunviettopaikka jos ei tahdo viettää joulua yksin.
surettaa vähän miten jotkut täällä mieltävät itsenäisen aikuisuuden.
Olen viettänyt omasta valinnastani kaikki joulut täysi-ikäisenä ilman vanhempia. Joinain jouluina olen käväissyt pyhien aikaan heitä moikkaamassa, mutten ikinä jouluaattona. Ja hyvät välit on silti.