Lue keskustelun säännöt.
Milloin aikuinen on tarpeeksi aikuinen viettämään
Kommentit (50)
Onhan esimerkiksi sen oman sosiaalisen ympäristön, joka on siis syntynyt muiden kuin vanhempien kautta, seurassa vietty aika itsenäisemmän ihmisen elämää kuin sinne vanhempiensa hoiviin meneminen.
Miksi edes opettaisin omat lapseni käymään luonamme orjallisesti sitten kun he ovat itsenäistyneet, meillä on oma elämä ja ei velvoiteta ketään henkisellä orjuudella meitä muistamaan. Valtaosa näistä vanhemmistaan riippuvaisista ovat henkisessä lukossa, keksitään mitä kummallisempia syitä sen tradition jatkamiseen, stressataan järjettömästi, ajetaan/matkustetaan pitkiä matkoja kun ei olla saatu omaa henkistä tasapainoa sille tasolle, että eläisi omaa itsenäistä joulua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorella aikuisella on tarve tehdä selkeitä irtiottoja vanhemmistaan. Kyllä ne siitä kypsyessään toipuvat.
joulu on perhejuhla. mua jopa naurattaa kuvitella, miten joku 23 v pari viettää omaa itsenäistä joulua kahdestaan. ihan vapaasti :)
Sitten kun saan omia lapsia, niin varmaan vietän joulua vain oman puolison ja lasten kanssa. Eli luultavasti yli kolmekymppisenä. Siihen asti käyn vanhemmilla jouluna. En keksi yhtään syytä, miksen kävisi piristämässä äitiäni, kun tiedän, että se haluaa lapset jouluksi kotiin käymään.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 15:03"]
Onhan esimerkiksi sen oman sosiaalisen ympäristön, joka on siis syntynyt muiden kuin vanhempien kautta, seurassa vietty aika itsenäisemmän ihmisen elämää kuin sinne vanhempiensa hoiviin meneminen.
Miksi edes opettaisin omat lapseni käymään luonamme orjallisesti sitten kun he ovat itsenäistyneet, meillä on oma elämä ja ei velvoiteta ketään henkisellä orjuudella meitä muistamaan. Valtaosa näistä vanhemmistaan riippuvaisista ovat henkisessä lukossa, keksitään mitä kummallisempia syitä sen tradition jatkamiseen, stressataan järjettömästi, ajetaan/matkustetaan pitkiä matkoja kun ei olla saatu omaa henkistä tasapainoa sille tasolle, että eläisi omaa itsenäistä joulua!
[/quote]
Tuo on totta! Moni nuori aikuinen viettääkin joulunsa tutun tarhantädin kanssa, koska siellä päiväkodissa olivat aikanaan ne tärkeimmät ihmiset, joiden kanssa halutaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:40"]
Minä kysyn sen sijaan näiltä napanuora-kirjoittelijoilta, että KOSKA IHMINEN ON TARPEEKSI AIKUINEN LUOPUAKSEEN KUVITELMASTA, ETTÄ LÄHEISISTÄ VÄLITTÄMINEN ON LAPSELLISTA JA OSOITTAA HENKISTÄ RIIPPUVUUTTA?
Koen, että tällaisten aloitusten kirjoittajat ovat itse vielä kovin, kovin nuoria. Heille itsenäisyys merkitsee irtiottoa. Kun kasvaa ja kypsyy, tajuaa, että omaisistaan voi aidosti pitää ihmisinä ja voi haluta ihan vapaasta valinnasta juhlia sukujoulua. Tajuaa, että henkisesti kypsä osaa olla itsenäinen likellä muita - erillisyys ei ole mikään itseisarvo tai todistus itsenäisyydestä.
Voi olla, että tällaisia aloituksia kirjoittavat myös ne, joilla on itsellään pahoja lapsuustraumoja vanhemmistaan tai kyvyttömyyttä osoittaa tunteitaan tai olla sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ja kun eivät KYKENE olemaan likellä rakastavia omaisia, se puute halutaan väen väkisin kääntää hyveeksi.
Itse olen viisikymppinen perheellinen nainen, ja viettäisin tänäkin jouluna mielelläni joulua vanhempieni kanssa. Appivanhemmat ovat kuolleet jo parikymmentä vuotta sitten, joten meidän ei miehen kanssa tarvitse valita, kumman vanhempien kanssa juhlitaan.
Valitettavasti joudun olemaan töissä tänään ja perjantaina ja päivystämässä joulunpyhät - ja iäkkäät vanhempani asuvat kaukana. Eli emme voi matkustaa heidän luokseen, eivätkä he pääse tänne.
Yhdessäolo heidän kanssaan on osa perhe- ja sukuyhteyttä, lämmintä välittämistä vanhemmista, joita ei välttämättä enää ensi jouluna ole olemassa. En ymmärrä, mitä tekemistä tuolla olisi edes fiktiivisesti minkään aikuisuuden/lapsellisuuden tai itsenäisyyden/epäitsenäisyyden kanssa. Itsekkyyden ja epäitsekkyyden kanssa ehkä enemmänkin...
[/quote]
No kyllä monella vaan tuntuu olevan kyse epäitsenäisyydestä tai läheisriippuvuudesta, usein niin päin, että vanhemmat ruinaavat ja "pakottavat" aikuiset lapsensa osaksi omaa joulufantasiaansa.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt, miksi perhe- tai sukuyhteys olisi jotenkin erityisen tärkeä asia. Perhepropagandan uhrit ja sellaiset, joilla ei tunnu olevan omaa aikuista elämää ilman lapsuudenperhettä, siitä tietysti pitävät kiinni. Miksi verisukulaiset olisivat jollekulle läheisempiä kuin ihmiset, jotka hän on itse valinnut?
Tavallaan en ymmärrä miksi ihmeessä vietän jouluni äitini kanssa, vaikka hän ei käy meillä kylässä, kuin kerran vuodessa tytön synttäreillä. Tänä jouluna vien vain lahjan koska haluan viettää jouluni heidän kanssa, joille tunnen olevani tärkeä, enkä vain vaivoiksi ja kulissia ylläpitäen. Toivon jopa että äitini lukisi tämän ja ymmärtäisi kuinka pahan mielen minulle saa kun ei pyynnöistä huolimatta ole koskaan auttanut minua perheellistymisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, 28, jos sä et ymmärrä jotain, se ei tarkoita, ettei kukaan ymmärrä. Perheyhteys ja sukuyhteys on monille todella suuri asia. Ei sun silti omaa elämääs muuttaa.
Itse vietin 18-vuotiaana. Olen ainoa lapsi ja vanhemmat kuolleet. Nyt olen miehen vanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole ehkä koskaan valmis. Tosin ensi jouluna ollaan todennäköisesti toisella puolella maailmaa, mutta se ei ole ihan perinteinen joulu sitten.
Meillä on pari viime vuotta vietetty joulu meillä, vanhemmat tulevat meille. Toki äitini haluaa edelleen hössöttää ja tehdä joulua (käytännössä me tarjotaan vain tilat joulun viettoon ja paistetaan kinkku), mutta minusta on edelleen tärkeää saada olla perheen kanssa jouluna. Kysymys varmaan on tarkoitettu siten, että milloin vastuu joulusta siirtyy vanhemmilta lapsille.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:40"]
Minä kysyn sen sijaan näiltä napanuora-kirjoittelijoilta, että KOSKA IHMINEN ON TARPEEKSI AIKUINEN LUOPUAKSEEN KUVITELMASTA, ETTÄ LÄHEISISTÄ VÄLITTÄMINEN ON LAPSELLISTA JA OSOITTAA HENKISTÄ RIIPPUVUUTTA?
Koen, että tällaisten aloitusten kirjoittajat ovat itse vielä kovin, kovin nuoria. Heille itsenäisyys merkitsee irtiottoa. Kun kasvaa ja kypsyy, tajuaa, että omaisistaan voi aidosti pitää ihmisinä ja voi haluta ihan vapaasta valinnasta juhlia sukujoulua. Tajuaa, että henkisesti kypsä osaa olla itsenäinen likellä muita - erillisyys ei ole mikään itseisarvo tai todistus itsenäisyydestä.
Voi olla, että tällaisia aloituksia kirjoittavat myös ne, joilla on itsellään pahoja lapsuustraumoja vanhemmistaan tai kyvyttömyyttä osoittaa tunteitaan tai olla sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ja kun eivät KYKENE olemaan likellä rakastavia omaisia, se puute halutaan väen väkisin kääntää hyveeksi.
Itse olen viisikymppinen perheellinen nainen, ja viettäisin tänäkin jouluna mielelläni joulua vanhempieni kanssa. Appivanhemmat ovat kuolleet jo parikymmentä vuotta sitten, joten meidän ei miehen kanssa tarvitse valita, kumman vanhempien kanssa juhlitaan.
Valitettavasti joudun olemaan töissä tänään ja perjantaina ja päivystämässä joulunpyhät - ja iäkkäät vanhempani asuvat kaukana. Eli emme voi matkustaa heidän luokseen, eivätkä he pääse tänne.
Yhdessäolo heidän kanssaan on osa perhe- ja sukuyhteyttä, lämmintä välittämistä vanhemmista, joita ei välttämättä enää ensi jouluna ole olemassa. En ymmärrä, mitä tekemistä tuolla olisi edes fiktiivisesti minkään aikuisuuden/lapsellisuuden tai itsenäisyyden/epäitsenäisyyden kanssa. Itsekkyyden ja epäitsekkyyden kanssa ehkä enemmänkin...
[/quote]
No kyllä monella vaan tuntuu olevan kyse epäitsenäisyydestä tai läheisriippuvuudesta, usein niin päin, että vanhemmat ruinaavat ja "pakottavat" aikuiset lapsensa osaksi omaa joulufantasiaansa.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt, miksi perhe- tai sukuyhteys olisi jotenkin erityisen tärkeä asia. Perhepropagandan uhrit ja sellaiset, joilla ei tunnu olevan omaa aikuista elämää ilman lapsuudenperhettä, siitä tietysti pitävät kiinni. Miksi verisukulaiset olisivat jollekulle läheisempiä kuin ihmiset, jotka hän on itse valinnut?
[/quote]
Siksi että he ovat verisukulaisia. Kavereita sekä ystäviä tulee ja menee. Olet lapsellinen jos kuvittelet että sinun etusi ei jää toiseksi jos kaverisi pitää valita sukulaisensa ja sinun etusi välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä olisi jollekin ulkosuomalaiselle hyvä ihmettelyn aihe: miksi suomalaiset pitävät sukurakkautta takertumisena? Miksi automaattisesti oletetaan, että kukaan ei tule toimeen sukulaistensa kanssa, eikä olisi heidän kanssaan tekemisissä ilman pakkoa? Miksi pitäisi jotenkin selitellä sitä, että välittää sukulaisistaan eikä koe heitä pakkopullaksi?
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 17:40"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:40"]
Minä kysyn sen sijaan näiltä napanuora-kirjoittelijoilta, että KOSKA IHMINEN ON TARPEEKSI AIKUINEN LUOPUAKSEEN KUVITELMASTA, ETTÄ LÄHEISISTÄ VÄLITTÄMINEN ON LAPSELLISTA JA OSOITTAA HENKISTÄ RIIPPUVUUTTA?
Koen, että tällaisten aloitusten kirjoittajat ovat itse vielä kovin, kovin nuoria. Heille itsenäisyys merkitsee irtiottoa. Kun kasvaa ja kypsyy, tajuaa, että omaisistaan voi aidosti pitää ihmisinä ja voi haluta ihan vapaasta valinnasta juhlia sukujoulua. Tajuaa, että henkisesti kypsä osaa olla itsenäinen likellä muita - erillisyys ei ole mikään itseisarvo tai todistus itsenäisyydestä.
Voi olla, että tällaisia aloituksia kirjoittavat myös ne, joilla on itsellään pahoja lapsuustraumoja vanhemmistaan tai kyvyttömyyttä osoittaa tunteitaan tai olla sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ja kun eivät KYKENE olemaan likellä rakastavia omaisia, se puute halutaan väen väkisin kääntää hyveeksi.
Itse olen viisikymppinen perheellinen nainen, ja viettäisin tänäkin jouluna mielelläni joulua vanhempieni kanssa. Appivanhemmat ovat kuolleet jo parikymmentä vuotta sitten, joten meidän ei miehen kanssa tarvitse valita, kumman vanhempien kanssa juhlitaan.
Valitettavasti joudun olemaan töissä tänään ja perjantaina ja päivystämässä joulunpyhät - ja iäkkäät vanhempani asuvat kaukana. Eli emme voi matkustaa heidän luokseen, eivätkä he pääse tänne.
Yhdessäolo heidän kanssaan on osa perhe- ja sukuyhteyttä, lämmintä välittämistä vanhemmista, joita ei välttämättä enää ensi jouluna ole olemassa. En ymmärrä, mitä tekemistä tuolla olisi edes fiktiivisesti minkään aikuisuuden/lapsellisuuden tai itsenäisyyden/epäitsenäisyyden kanssa. Itsekkyyden ja epäitsekkyyden kanssa ehkä enemmänkin...
[/quote]
No kyllä monella vaan tuntuu olevan kyse epäitsenäisyydestä tai läheisriippuvuudesta, usein niin päin, että vanhemmat ruinaavat ja "pakottavat" aikuiset lapsensa osaksi omaa joulufantasiaansa.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt, miksi perhe- tai sukuyhteys olisi jotenkin erityisen tärkeä asia. Perhepropagandan uhrit ja sellaiset, joilla ei tunnu olevan omaa aikuista elämää ilman lapsuudenperhettä, siitä tietysti pitävät kiinni. Miksi verisukulaiset olisivat jollekulle läheisempiä kuin ihmiset, jotka hän on itse valinnut?
[/quote]
Siksi että he ovat verisukulaisia. Kavereita sekä ystäviä tulee ja menee. Olet lapsellinen jos kuvittelet että sinun etusi ei jää toiseksi jos kaverisi pitää valita sukulaisensa ja sinun etusi välillä.
[/quote]
Huoh. Montakin asiaa tulee mieleen. 1. Mistä eduista mahdat nyt puhua? 2. Et liene koskaan ollut kenenkään kanssa todella ystävä? 3. Voihan kyse olla vaikka puolisosta, ei "kavereista". 4. Jos mahtipontinen verisukulaisuus ei merkitse minulle käytännössä mitään, mistä tiedät, että se kaikille muille merkitsee? Voisi olettaa, että tuskin olen ainoa, joka näin ajattelee.
Kaikista pahinta omissa vanhemmissa ja omissa lapsissa roikkuminen tuntuu olevan 50-luvun alkupuolella syntyneillä naisilla. Osaako joku selittää, miksi näin on? Tiedän, että heidät on aikanaan semmoiseen kasvatettu, mutta ei kai se sentään voi selittää koko asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muutaman kerran viettänyt joulua ilman vanhempiani, ekan kerran n 25 v kun olin ulkomailla poikaystävän kanssa. Ja kolmikymppisenä kun olin mennyt naimisiin ekan joulun vietin miehen kanssa kahdestaan, muita en nyt muista.
t 45v
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 15:09"]
joulu on perhejuhla. mua jopa naurattaa kuvitella, miten joku 23 v pari viettää omaa itsenäistä joulua kahdestaan. ihan vapaasti :)
[/quote]
miten niin perhejuhla? entas jos ei ole perhetta enaa jaljella, kaikki kuolleet pois, eiko silloin enaa saa juhlia joulua? ja entas jos pariskunta on vaikkapa 40v, eiko silloinkaan saa keskenaan juhlia joulua?
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:33"]
Minusta ei koskaan. Isä ja äiti kuuluvat jouluun ja sukupolvien ketjuun. Meillä on läheiset välit ja hauskaa yhdessä, joten ei ole koskaan edes käynyt mielessä, että viettäessäni joulua vanhempieni kanssa en ole aikuinen. Tai että isäni ei ole aikuinen, koska hänen äitinsä (89v) on meillä joulun vietossa.
Samaan tapaan voisi kysyä, milloin ihminen on riittävän aikuinen ymmärtämään, että juhlapyhien tarkoituksena ei ole loukata läheisiä.
[/quote]
Niin, hankala asia. Joulut on vaikeita monesti, koska vanhemmat haluaa lastenlasten kirkkaat silmät luokseen. Silloin loukataan toisen vanhempia. Jos sitten ei haluta loukata kummankaan vanhempia, käydään kummankin luona ja silloin voidaan loukata sitä, joka on tehnyt älyttömän työputken ja on väsynyt ja haluaisi levätä kotona sen 3 päivää.
Kuka saa loukata ketä ja kenen tunteet pitää ottaa eniten huomioon.
Minä olen aikuisena ihmisenä jättänyt loukkaantumiset loukkaantujan omalle vastuulle ja vietän jouluni kotona. Jos joku siitä loukkaantuu, hän ottaa itse vastuun omista tunteistaan. Jos loukkaantuja on aikuinen, hän osaa ajatella, että ei voi olla niin itsekäs, että kuvittelee maailman pyörivän hänen ympärillään
Eli pitäkää parisuhteestanne huolta niin, että kun lapsenne ovat maailmalla, tulette edes jouluaaton miehenne kanssa toimeen, eikä tarvitse itkun kanssa kiristää aikuisia lapsia viihdyttämään teitä joulun tunnelmaan.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:40"]
Minä kysyn sen sijaan näiltä napanuora-kirjoittelijoilta, että KOSKA IHMINEN ON TARPEEKSI AIKUINEN LUOPUAKSEEN KUVITELMASTA, ETTÄ LÄHEISISTÄ VÄLITTÄMINEN ON LAPSELLISTA JA OSOITTAA HENKISTÄ RIIPPUVUUTTA?
Koen, että tällaisten aloitusten kirjoittajat ovat itse vielä kovin, kovin nuoria. Heille itsenäisyys merkitsee irtiottoa. Kun kasvaa ja kypsyy, tajuaa, että omaisistaan voi aidosti pitää ihmisinä ja voi haluta ihan vapaasta valinnasta juhlia sukujoulua. Tajuaa, että henkisesti kypsä osaa olla itsenäinen likellä muita - erillisyys ei ole mikään itseisarvo tai todistus itsenäisyydestä.
Voi olla, että tällaisia aloituksia kirjoittavat myös ne, joilla on itsellään pahoja lapsuustraumoja vanhemmistaan tai kyvyttömyyttä osoittaa tunteitaan tai olla sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ja kun eivät KYKENE olemaan likellä rakastavia omaisia, se puute halutaan väen väkisin kääntää hyveeksi.
Itse olen viisikymppinen perheellinen nainen, ja viettäisin tänäkin jouluna mielelläni joulua vanhempieni kanssa. Appivanhemmat ovat kuolleet jo parikymmentä vuotta sitten, joten meidän ei miehen kanssa tarvitse valita, kumman vanhempien kanssa juhlitaan.
Valitettavasti joudun olemaan töissä tänään ja perjantaina ja päivystämässä joulunpyhät - ja iäkkäät vanhempani asuvat kaukana. Eli emme voi matkustaa heidän luokseen, eivätkä he pääse tänne.
Yhdessäolo heidän kanssaan on osa perhe- ja sukuyhteyttä, lämmintä välittämistä vanhemmista, joita ei välttämättä enää ensi jouluna ole olemassa. En ymmärrä, mitä tekemistä tuolla olisi edes fiktiivisesti minkään aikuisuuden/lapsellisuuden tai itsenäisyyden/epäitsenäisyyden kanssa. Itsekkyyden ja epäitsekkyyden kanssa ehkä enemmänkin...
[/quote]
Miksi sitten ennen tätäkin joulua on palsta täyttynyt kymmenistä aloituksista, että ahdistaa mennä anoppilaan, haluttaisi viettää joulu kotona, mutta kun ei voi, kun isovanhemmat loukkaantuu.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:51"]
Jos jotain ongelmia pitää etsiä, niin useimmiten ongelma on, että aikuiset lapset ja heidän vanhempansa pitävät liian vähän yhteyttä toisiinsa vuoden aikana. Joulu on hyvä ajankohta yhdessäololle, vaikka ei mitenkään pakollinen ajankohta. Pääasia on, että yhteistä aikaa löytyy tarpeeksi ympäri vuoden. Näin toimivat henkisesti kypsät ja kehittyneet ihmiset, jotka ovat hyvissä väleissä vanhempiensa / lastensa kanssa.
[/quote]
Juuri näin. Vain äitini on elossa ja pidän tiiviisti häneen yhteyttä. Hoidan hänen kauppa-asiat ja lääkärit yms.
Joten emme mene jouluna äitini luokse, koska tapaamme muutenkin todella useasti. Äiti halusi mieluummin jäädä yksin kotiin, kun tulla meille. Siitä ei edes keskusteltu, että me olisimme siirtäneet joulumme äidin luo
En tiedä mutta tänä joulu ensimmäinen ku olen aaton ilman vanhempia. Ja pyhinä mennään käymään isäni ja äitini luona.
~ 17v. Lapsi 2kk
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:45"]
Onko joku erityinen syy, miksi joulu pitäisi viettää ilman vanhempia?
[/quote]
Ei välttämättä.
Mutta kyllä sitä saa aika paljon töissäkin kuunnella, kun ihmiset valittaa ja stressaa, kun taas TÄYTYY mennä vanhempien ja appivanhempien luo. Ja miten moni (varsinkin mies) haluaisi viettää joulun omassa kodissaan, oman perheensä kanssa ja käydä vaikka Tapanina sukulaisissa kahvilla.
Näiden kohdalla tulee mietittyä, että miksi on pakko mennä ja toisaalta, miksei se oma kumppani kunnioita ja suostu kompromissiratkaisuna viettämään vaikka joka toista joulua kotona.