Lue keskustelun säännöt.
Mitä on se varhaiskasvatus, josta kotihoidossa jää paitsi?
01.02.2014 |
Tämän päivän Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa verrattiin varhaiskasvatusta päiväkodeissa koulussa saatavaan opetukseen. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen samalla tavalla kuin opetukseen koulussa. Koulua ei pidetä vain lasten hoito- ja ruokintapaikkana vanhempien työpäivän ajan, vaan sen arvo koulutuksen saamisessa on kaikille selvää. Näin ei ole varhaiskasvatuksen laita. Päiväkoteja pidetään lasten hoitopaikkoina.
Minusta näillä kirjoituksilla syyllistetään aivan väärin kotona olevia äitejä siitä, että he epäävät lapsiltaan oikeuden varhaiskasvatukseen. Kuin kotona olevat äidit olisivat sellaisia hirviöitä, jotka eivät päästäisi lapsiaan kouluun!
Haluaisin jonkun vastaavan minulle yksiselitteisesti ja selkeästi. Mitä se on se varhaiskasvatus, jota kotona oleva vanhempi ei voi lapselleen antaa? En kaipaa keskustelua naisten työttömyydestä ja työllisyydestä, en perhevapaista, en kustannuksista tai säästöistä, tässä nyt ei ole kyse mistään näistä. Kyse ainoastaan siitä varhaiskasvatuksesta ja lapsen oikeudesta siihen.
Näiden puheiden jälkeen kotihoitohan pitäisi kieltää lailla tai ainakin vakavasti houkutella kaikkia lapsia päiväkoteihin varhaiskasvatuksen pariin pois äitien luota, kun kotona sitä ei ole tarjolla.
Kommentit (135)
Mielestäni ihanne olisi, jos lapsiryhmät olisivat hieman pienempiä. Ammattitaitoinen henkilökunta osaa hoitaa homman. Valitettavasti palkkauskysymysten vuoksi päteviä ja osaavia lastentarhanopettajia siirtyy koulun puolelle. Palkka nousee, suunnitteluaika kasvaa, kontaktiopetus vähenee, kesäloma pitenee, talviloma on silloin kun omilla lapsilla. Taistelen itse sitä vastaan, siirrynkö koulun puolelle vai en. Rakastan pieniä lapsia. Meillä on mahtava tiimi. Yhteistyötä tekevät perheet. Hyvät tilat (paljon pieniä huoneita, entinen asunto). Mutta mutta... Koulun puolella saisin 500 e enemmän palkkaa kuussa ja saisin lomailla omien koululaisteni kanssa samaan aikaan. Mutta jos siirryn, ei pätevää tilalleni saada. Lastentarhanopettajista ja erityislastentarhanopettajista on niin kova pula.
Itse en nauti vasu-keskustelujen pitämisestä tai lapsen "vikojen" syynäämisestä. Mutta kunnan vasu vaatii niitä pitämään ja lapsen vasuun pitää laittaa joka kerta jokin tavoite ja sitten arvioida se. Esimies vaatii. Toisaalta tietyissä asioissa (lukivaikeudet tms) halutaan tukea antaa mahdollisimman varhain. Esim. Lukiva-testillä pystyy seuloa jo 5-vuotiailta riski lukivaikeuksiin ja sitten näiden lapsien kanssa pyrimme erityisesti lukivalmiuksien parantamiseen. Samoin kielelliset erityisevaikeudet tai motoriset pulmat, huono itsetunto tms. olisi tärkeää saada korjattua ennen kouluikää. Tutkimusten mukaan lapsen aivot ovat vielä muovautuvat. Eli tukitoimet tehoaisivat parhaiten pienelle lapselle kuin esim. teinille. Tukitoimet aloitetaan varhaiskasvatuksessa jo ennenkuin isoja ongelmia syntyy. Positiivista on, jos ongelma katoaa varhaiskasvatuksessa. Silloinhan siitä ei tullut isoa ongelmaa.
TÄÄLLÄ tietoa, mitä varhaiskasvatus on ja miksi se on tärkeää.
http://www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanit-fi/lait/varhaiskasvatus/linjaavat/vasu-asiakirja
Esimerkiksi ryhmässäni noudatetaan tuota suunnitelmaa: Menetelminämme on leikki, tutkiminen, liikkuminen ja taiteellinen toiminta. Lapset tekevät itse satuja, piirrämme ne, näyttelemme jne. Kotona tällaista varmaan harva lapsensa kanssa tekee. Tavoitteena on hyvinvoiva lapsi. Siihen pääsemme yhteistyössä tiimin, muiden lasten, perheen, neuvolan erityislastentarhanopettajan ym kanssa. Tärkeintä on ilmapiiri, jossa kaikki ovat hyväksyttyjä ja joista välitetään <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 23:30"]
Lapsi ilmoitetaan ensimmäiselle luokalle, ei siellä kysellä että onko eskari suoritettu. Riittää kun ilmoittaa tiettynä aikana,eri asia jos hakee lykkäystä.
[/quote]
Mutta koulukypsä pitää olla, eikö vain? Oli sitten eskari käyty tai ei.
Päivähoito ei nykyisin ole enää pelkkää hoitoa ja leikkimistä, vaan kaikki toiminta pohjautuu laadukkaaseen(tai pitäisi pohjautua??!!??) pedagogiseen suunnitteluun ja tavoitteellisuuteen. Lasten erityis tarpeita huomioidaan jo tässä vaiheessa ja jos jollakulla on selvästi vaikeuksia 4-5vuotiaana hahmotuksessa (tämän kyllä ammattilaiset huomaa) niin pystymme tarjoamaan lapselle sellaisia tehtäviä ja virikkeitä jotka auttaa tässä ongelmassa ja lapsi ei ole sitten suoraan sanoen ihan kusessa kun kouluun mnenee. Tämä siis vain yksi esimerkki, mutta meillä töissä paljon puhutaan siitä,että tehdään jatkuvasti töitä isojen lasten kanssa 4-5v koulua varten(tietysti lasta itseä varten jos joku tähä tarttuu), koska meillä päivähoidossa on siihen paremmat mahdollisuudet ja mitä aikaisemmin näihin tartutaan,sitä parempi tulevaisuus lapsella on edessä.
Mutta jos miettii ihan tavallisia lapsia,joilla ei ole mitään ongelmaa, päivähoidossa harjoitellaan paljon,nykyisin jopa opetellaan asioita. mm.draama leikkien avulla tunteiden ilmaisua,eläytymistä, uusia lauluja,soittimia,ryhmässä tekemistä, taitavampi lapsi saa vaativampia tehtäviä ja ohjataan oikeanlaiseen käytökseen. paljon paljon muuta.
On totta, että aina päiväkodin aikuiset eivät ole läsnäolevia lapsille. Se on mahdottomuus näillä toimintatavoilla: lapset ovat hoidossa 9 tuntia (vanhemman työaika 8 tuntia ja matkoihin 2 x 30 min) ja henkilökunta on töissä 7h 39 min. Työpaikallani tehtiin työajan seurantaa 5 minuutin tarkkuudella. Itselläni meni noin 50 % työajasta muuhun kuin lasten kanssa olemiseen: vanhempien kanssa kuulumisten vaihto, työkaverien kanssa toiminnan suunnittelu, työvuorojen tekeminen, yhteydenpito tahoihin (talonmies, esimies jne), päiväkirjan täyttäminen, pöytien pyyhkiminen, ulkovaatteiden ripustaminen kuivumaan, ruokakärryn hakeminen, kahvitauko (10 min), työvuorojen uudelleen suunnittelu (perheet ilmoittivat, että lapsensa tulevatkin aiemmin ja lähtevät myöhemmin tiettynä päivänä), työllistetyn opastaminen töihinsä, opiskelijan opettajan kanssa palaveri, päiväkodin tiedotuskokous, talviriehan suunnittelukokous, kaupasta materiaalien hakeminen, nettitilaus, vasulomakkeiden monistaminen, lauluhetken valmistelu (penkit paikoilleen, nuottien monistus, roolivaatteiden hakeminen varastosta).
Jossain muussa työssä saa nämä asiat tehdä, kun ei ole asiakkaita. Esim. lääkäri voi asiakkaiden välissä kirjata tai valmistella. Luokanopettaja voi hoitaa näitä välitunnilla, lisäksi suunnitteluaikaa lähes puolet työajasta (esim. opetustunteja vain 22). Päivähoidon työntekijät ovat tuon 7 tuntia 39 minuuttia koko ajan asiakkaistaan vastuussa ja asiakkaidensa kanssa. Esim. joka vuosi jollain ryhmän lapsella on vanhempi, joka haluaa päivittäin jutella puolisen tuntia meidän aikuisten kanssa. Se on kaikki lapsilta pois. Jos työntekijät päivystäisivät eteisessä juttelemassa vanhempien kanssa, olisi koko tuon ajan lapset joko ilman varhaiskasvattajaa tai toisella kasvattajalla olisi suhdelukuun nähden liikaa lapsia hoidettavanaan.
Mutta näin se menee. Itse ratkaisisin tilanteen niin, että lapsilla pitäisi olla lyhyemmät hoitopäivät. Varsinkin, jos perheen vanhemmat ovat kotona. Mutta toisaalta kaupunki laittaa puolipäivähoitolapsia sitten taas enemmän ryhmään. Jos yksi lapsi muuttuu puolipäiväiseksi, näkee esimies koneeltaan, että "ahaa, tuonne ryhmään mahtuu yksi uusi puolipäiväinen".
esim meillä isojen ryhmässä lapset oppivat omatoimisuutta (5v). Hakevat itse ruokansa,ruoka kuvista opettelevat päättelemään sopiiko ruokani allergiaani,ettisyyteeni,aikuinen tietysti vahtii. Jos maito kaatuu kärryyn,lapsi pyyhkii ja siivoaa sen itse. Vaatteita harjoitellaan viikkaamaan lokerikkoon ja lapset laittavat itse märät vaatteensa kuivuriin ja aikuinen nostaa ne sieltä lattialle,josta lapset tiettynä aikana muistavat(tätä harjoitellaan) käydä katsomassa onko siellä minulle kuuluvaa ja laittavat paikoilleen. Puetaan itse,harjoitellaan hanskojen laittoa hihojen päälle ja vetoketjuja,niitä vaikeitakin. Kaikkeen ei anneta suoria vastauksia vaan aikuinen kysyy" mitä tekisit tässä tilanteessa,sinä tiedät kyllä..?" + laadukas toiminta tukien lapsen kehitystä ja omia tavoitteita. moni vanhempi kun meilläkin on ihan shokissa että ai itsekkö tekevät sitä ja tätä,leikkaavat leivän puolikkaaksi halutessaan jne..joo kuule mamma ne osaa kun antaa mahdollisuuden ja jos ei osaa,tuemme ja autamme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin päiväkodissa oppii toimittamaan asiansa TOSI ISOLLA ÄÄNELLÄ. Siis ihan tosi. Yhdenkään kotona tai pph:lla hoidetun lapsen en ole nähnyt puhuvan jatkuvasti huutaen. Päiväkodissa on pakko käyttää ääntä, että toinen kuulee metelin yli. Se on kai sitten sitä sosiaalisuutta ja kasvamista yhteiskuntaan.
Jos vanhempi laulaa, leikkii, askartelee, pelaa, lukee kirjaa ja ulkoilee lapsensa kanssa viikottain (riittää 15min kerrallaan paitsi toi ulkoilu) niin on verrattavissa päiväkodin varhaiskasvatukseen. Sosiaaliset taidot karttuvat esim vanhemman kanssa käymällä puitossa, kerhoissa tai vastaavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 18:35"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 18:24"]
Päiväkodissa on aika monipuolista toimintaa. On musiikkia, soittoa, laulua, leikkejä, askartelua erilaisin menetelmin, erilaista liikuntaa, retkiä, projekteja, esim yksi lapsistamme teki päiväkodissa paikallislehden oman numeron, kiersivät haastattelemassa. On näytelmiä, vierailijoita, kummikirjailijaa, konsertteja. Ammattitaitoinen henkilökunta osaa paljon sellaista, mitä tämä fyysikkoäiti ei osaa. Ihan pieniä en hoitoon ole vienyt, mutta kyllä yli kolmevuotiaalle kohtuullinen hoitopäivä on ihan mieleinen.
[/quote]
Meidän lapsen päiväkotipäivä:
Hoitoon klo 7.30
Aamupala ennen klo 8.00
Aamutuokio 8.15, mikä päivä ja kenen synttärit, laulu synttärisankarille
Ulos 9.00 - sitä ennen tietty pissitykset ja pukemiset
Sisään 10.45, käsien pesut, vapaata leikkiä 10 min
Lounas 11.15 - 11.45, valmistautuminen lepohetkeen eli pissitystä jne.
Päivälepo 12.00 - 13.30, jokainen pysyy petissään hiljaa, nukkui tai ei
13.30 välipala
14.00 ulos
15.00 haetaan kotiin
En mitenkään ymmärrä, missä tuossa on se varhaiskasvatus etenkin kun iso osa ulkoilusta on sitä, että odotetaan eteisessä, että viimeinenkin lapsi on puettu.
Kotona meillä on laulua, piirtämistä askartelua, legoilua, kirjoittamista, satuja jne.
[/quote]
Hyvässä päiväkodissa ja ryhmässä jokainen hetki päivästä nähdään mahdollisuutena laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, ihan perushoitotilanteista lähtien. Meidän päiväkodissa pienten ryhmässä lapset on jaettu pienryhmiin, joissa järjestetään toimintaa. Näin lapset eivät joudu tarpeettomasti odottamaan vaan toiminta on lapsillekin mielekästä. Jos koko ryhmä lähtee yhtä aikaa ulos, yksi aikuinen lähtee heti pukemaan, ettei nopeasti pukevien lasten tarvitse odottaa eteisessä. Varhaiskasvatus on myös sitä että hoitajat miettivät tällaisia juttuja jatkuvasti, se on sitä pedagogiikkaa, jota kotona ei välttämättä ole.
Vaikka olen lastentarhanopettaja, omien lapsieni kanssa aion toimia niin, että olen lasten kanssa kotona 2-3 -vuotiaaksi asti ja sitten vien heidät päiväkotiin. Ymmärrän vanhempia, jotka joutuvat viemään lapsensa hoitoon jo paljon nuorempina, ei ne lapset siinä pilalle mene, mutta minusta pienen lapsen paikka on kotona, jos kotona on turvallinen kasvuympäristö. Kolmevuotias alkaa sitten jo selvästi enenmän kaivata virikkeitä ja ikätovereita ympärilleen ja siihen päiväkoti/avoin kerho tms on hyvä paikka :)
Mua ei laitettu päiväkotiin jos niitä silloin olikaan. Vanhemmilla kotona työpaikka ja siihen kuului muutakin seurakuntaa. Oli iso piha, siellä leikittiin, opittiin fillaroimaan, hiihtämään, mäkeä laskemaan. Marjat poimittiin, kasvimaata kitkettiin. Opittiin omin avuin uimaan, kaupassa käymään. Siinä sitä oli varhaiskasvatusta. Opittiin myös omatoimisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidokas lto näkee juuri näissä perushoitotilanteissa, leikissä ja touhuissa sen pedagogisen puolen :) Matikkaa oppii arjessa jne. Täytyy olla kasvatustietoinen
On hyviä päiväkoteja ja sitten niitä huonoja. Ja saman päiväkodin sisällä voi olla hyvin toimivia ryhmiä ja sitten niitä huonosti toimivia. Ja jos tosiaan huomaa, että oma lapsi ei saa sitä hyvää varhaiskasvatusta omassa päiväkodissaan, niin asialle kannataisi ehkä tehdä jotain. Kuten siirtää lapsi toiseen päiväkotiin, tai sitten ottaa kotihoitoon. Mutta sen perusteella on turha lytätä koko maan päiväkoteja, että oman mussukan ryhmässä homma ei toimi...
Itsekin olen huomannut, että suurimmat päivähoidon demonisoijat ovat juuri niitä, jotka eivät ikinä ole edes päiväkodissa käyneet. Hoetaan vain jotakin muilta opittua mantraa siitä millainen helvetin esikartano päiväkoti on.
Se on totta, että joskus ryhmät ovat liian isoja ja meno liian vilkasta, paikoitellen. Meidän perheellä on kokemusta kahdesta eri päiväkodista ja molemmissa yhteensä viidestä eri ryhmästä. Yhtä ryhmää lukuunottamatta homma on toiminut loistavasti. Siitä huonostakin ryhmästä päästiin eroon kun anottiin siirtoa ja saman päiväkodin toinen ryhmä toimii aivan loistavasti.
Meidän lasten päivään kuuluu perusruokailujen, ulkoilujen ja nukkumisten lisäksi mm. askartelua, jumppaa, musiikkihetkiä ja vapaata leikkiä. Kolmea ensimmäistä pienryhmissä. Sen lisäksi lapset oppivat miten toisten lasten kanssa leikitään ja toimitaan. Oma erittäin ujo 5-vuotiaani on saanut hyvää tukea päiväkodissa varhaiskasvattajilta. He ovat osanneet ottaa hyvin huomioon lapseni luonteen ja häntä oikealla lailla tukien ovat onnistuneet pikkuhiljaa rohkaisemaan lasta ja nykyään hänelläkin on paljon kavereita ja hän viihtyy isommassakin ryhmässä.
Kyllä minäkin osaisin lastani varhaiskasvattaa. Mutta toisaalta minulla on minun palkkatyöni ja kun sitä ammattaitaitoista ja hyvää varhaiskasvatusta saa myös hyvästä lähipäiväkodista, niin en viitsi palkkatyöstäni luopua.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että jokaiselle lapselle olisi hyväksi vähintään osa-aikainen päivähoito viimeistään 4-5 -vuotiaasta eteenpäin. Jotkut lapset sitä kaipaavat jo aikaisemmin. Omasta lähi- ja tuttavapiiriä huomioineena olen pannut merkille, että niillä kotihoidetuilla muksuilla on oikeasti kaikista eniten ongelmia siinä miten muiden kanssa leikitään. Enkä siis puhu mistään alle 3-vuotiaista vaan 3-vuodesta ylös päin, jolloin ne leikkitaidot kehittyvät leikkimällä muiden lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä minä ilman koulutusta osaan esim. pukiessa lasta niin nimetä vaatteita ja vartalon osia. Lasketaan sormia, lintuja, autoja ja mitä nyt millonkin nähdään. Ei tarvitse olla lto jotta lapsi oppii normaaleja taitoja. Poika tykkää kovasti autoista ja värejä on helppo opetella liikenteessä. Maalaisjärki kunniaan! Lasta ei tarvitse laittaa hoitoon jos tarve on vaan sille varhaiskasvatukselle, se on myös vanhempien velvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että jokaiselle lapselle olisi hyväksi vähintään osa-aikainen päivähoito viimeistään 4-5 -vuotiaasta eteenpäin. Jotkut lapset sitä kaipaavat jo aikaisemmin. Omasta lähi- ja tuttavapiiriä huomioineena olen pannut merkille, että niillä kotihoidetuilla muksuilla on oikeasti kaikista eniten ongelmia siinä miten muiden kanssa leikitään. Enkä siis puhu mistään alle 3-vuotiaista vaan 3-vuodesta ylös päin, jolloin ne leikkitaidot kehittyvät leikkimällä muiden lasten kanssa."
Siis jos vanhemman on mahdollista olla kotona, niin silti pitäisi viedä hoitoon?
Miksi kerho ei riitä?
Kyllä se varhaiskasvatus on aika pienessä mittakaavassa nykyisin päiväkodeissa. Ryhmäkoot auttamatta liian isoja ja pätevää hyvää henkilökuntaa vaikea saada. Oma eettisyyteni ei vain enään antanut ymmärrystä sille liukuhihnahoidolle, sekä tavalle joidenkin hoitajien kohdella lapsia. Kouluttauduin lisää ja vaihdoin sairaalamaailmaan....
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 11:11"]
"Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että jokaiselle lapselle olisi hyväksi vähintään osa-aikainen päivähoito viimeistään 4-5 -vuotiaasta eteenpäin. Jotkut lapset sitä kaipaavat jo aikaisemmin. Omasta lähi- ja tuttavapiiriä huomioineena olen pannut merkille, että niillä kotihoidetuilla muksuilla on oikeasti kaikista eniten ongelmia siinä miten muiden kanssa leikitään. Enkä siis puhu mistään alle 3-vuotiaista vaan 3-vuodesta ylös päin, jolloin ne leikkitaidot kehittyvät leikkimällä muiden lasten kanssa."
Siis jos vanhemman on mahdollista olla kotona, niin silti pitäisi viedä hoitoon?
Miksi kerho ei riitä?
[/quote]
Riippuu kuinka monta päivää viikossa sitä kerhoa on ja kuinka monta tuntia kerrallaan. Joku 2h 2x vko ei kyllä riitä mihinkään varhaiskasvatukseen tai ryhmäkäyttäytymisen oppimiseen. Siinä ajassa ehditään askartelemaan kiva tonttu ja luikauttamaan pari laulua. That´s it.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 11:11"]
"Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että jokaiselle lapselle olisi hyväksi vähintään osa-aikainen päivähoito viimeistään 4-5 -vuotiaasta eteenpäin. Jotkut lapset sitä kaipaavat jo aikaisemmin. Omasta lähi- ja tuttavapiiriä huomioineena olen pannut merkille, että niillä kotihoidetuilla muksuilla on oikeasti kaikista eniten ongelmia siinä miten muiden kanssa leikitään. Enkä siis puhu mistään alle 3-vuotiaista vaan 3-vuodesta ylös päin, jolloin ne leikkitaidot kehittyvät leikkimällä muiden lasten kanssa."
Siis jos vanhemman on mahdollista olla kotona, niin silti pitäisi viedä hoitoon?
Miksi kerho ei riitä?
[/quote]
Riippuu kuinka monta päivää viikossa sitä kerhoa on ja kuinka monta tuntia kerrallaan. Joku 2h 2x vko ei kyllä riitä mihinkään varhaiskasvatukseen tai ryhmäkäyttäytymisen oppimiseen. Siinä ajassa ehditään askartelemaan kiva tonttu ja luikauttamaan pari laulua. That´s it.
[/quote]
No höpö höpö. 2 x 3 h viikossa. On retkiä, on satuja, on askartelua, vapaata leikkiä. Kaikkea sopviasti.
Eskarissa sitten oppii enemmän.
Minusta 4 vuotiaallekin riittää tämä 6 h viikossa, lisäksi muut kaverit, iso kotipiha ja kotona olevat virikkeet.
Tyytyväinen ja osaava lapsi on. Kerhosta saanut kehuja ryhmäkäyttäytymisestä.
Siis lapsen sosiaalisuushan kasvaa suhteessa aikuiseen, ei toiseen taitamattomaan lapseen. Mitä vähemmän aikuisella on lapselle aikaa ja mitä useammin aikuinen vaihtuu, sitä heikompaa tuo kasvatus on. Olen toiminut alakoulun opettajana nyt 25 vuotta ja uskokaa tai älkää ero kotona hoidettujen (en nyt puhu ls-perheistä vaan ns. normaaleista) ja pari vuotiaina tarhaan menneiden välillä on huima. No joo, nämä kotona olleet eivät osaa ehkä rusettisolmua tai ovat hieman arkoja "ryysimään". henkisellä puolella kotona hoidetut eroavat todella edukseen; sosiaaliset taidot ovat huimasti paremman (sosiaalisuushan ei ole sitä että mulle,mulle, mulle), akateemiset valmiudet ja keskittymiskyky huippuluokkaa yleensä. Lapset ovat nykyään opettajan kimpussa ja selvästi aikuisen tarve on valtava. Kyllä minä sanoisin, että tämä hoitopäivä 7-17 näkyy lapsessa ja vaurioita syntyy, vaikkei siä nyky-yhteiskunnassa haluta nähdä.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 00:01"]
Voitaisiinko välillä tehdä tutkimus sitä, mitä vaikuttaa lapsen kehitykseen se, että se saa aikaa ja huomiota sekä hoivaa aikuiselta ihmiseltä aamusta iltaan, joka on hänen biologinen vanhempansa?
[/quote]
Yli 3-vuotias ei tarvitse vanhempaansa koko ajan. On hyväksi lapselle, että voi kiintyä myös muihin ihmisiin kuin perheenjäseniin. Monilla muu suku asuu niin kaukana, ettei lapsella käytännössä ole muita aikuisia lähipiirissä kuin vanhemmat, joskus niitäkin vain yksi. Pihoillakaan ei enää näy lapsia leikkimässä kuin aniharvoin.
Myös aikuiselle tekee hyvää tehdä aikuisten asioita välillä ihan itsekseen. Ainakin itse koen, että oma aika ja hiljaisuus tuovat lisää älyllistä ja luovaa ajattelua. toki tämän on kiinni myös persoonallisuudesta.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 00:37"]
Ei sellaista ole. Itse olen pystynyt ihan kotioloissa antamaan lapsilleni laadukasta varhaiskasvatusta ihan jokainen päivä. Aivan omaan tahtiin ovat saaneet kehittyä ja todella aikaisin ovatkin monet tarvittavat taidot oppineet. Eskariin menneet sitten lisälaatua hakemaan! No, koulussa ovat kyllä menestyneet ihan kärkipäässä, joten olen aika hyvä varhaiskasvattaja, ei minua päiväköti olisi voittanut, hyvä minä!
[/quote]
kukas se kissan hännän jne.