10kk puree

Pitää, muttei puremalla takaisin. Se on lapsen pahoinpitelyä, erittäin tuhoisaa.

Okei, mitäs sille pitäis tehdä sit?

Myös meidän 11-kuinen tyttö on purija, on ollut jo pitkään. Hän saattaa ohimennessään puraista minua esimerkiksi alaselästä, kun istun tuolilla. Ja hän puree _kovaa_. Ensin tietysti karjaisen spontaanisti kivusta ja sen jälkeen pidän tytölle "puhuttelun" (ei siis mitään raivoamista, vaan katson tyttöä silmiin ja sanon vakavana, että ei saa purra koska se sattuu jne.). Mutta tyttö vain nauraa!

2 ja muut, miten vauva/lapsi opetetaan olemaan purematta?

Just tolla tavalla 4. Toistoa toistoa. Puremishalut lisääntyy aina kun hampaita kasvattaa eli tietyin väliajoin pitää toistella useammin.

Sanomalla vakavalla äänellä, että se sattuu ihan oikeasti ihan kauheasti. Ja sitä sanotaan toisen ja kolmannenkin kerran, jos pitää vielä uudestaan hampaita koittaa. Lapsia EI PURRA, sanoohan sen järki ja lakikin. Kun sinä aikuisena tiedät miten paljon se sattuu, niin upotatko aikuisen hampaasi vauvan/ taaperon ihoon?! Se on lapselle ihan hirveä kokemus: turvaton äiti, joka on valmis pahoinpitelemään ja satuttamaan niin kovaa.

Ihan oikeastiko joku tuota konstia käyttäisi ja olisi vielä ihan suoraselkäisenä valmis myöntämään neuvoloissa ja muuallakin päivänvalossa, että puree lapsiaan? Ette kai te lyö samalla tavalla kuin lapset mottavat menemään?

Tähän mennessä on siis opittu puhumisella ja tilanteesta pois viemisellä, jos uhrina on ollut toinen lapsi.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 17:24"]Pitää, muttei puremalla takaisin. Se on lapsen pahoinpitelyä, erittäin tuhoisaa.

[/quote]

No minä kyllä näykkäisin ja näykkäisen jatkossakin takaisin kevyesti, jos lapseni tekee tuollaista. Lapsen hyvä oppia tajuamaan konkreettisesti mitä tarkoittaa se, että "sattuu". Joo joo. Olkaa vaan eri mieltä ja teloittakaa. Tuossa takaisin puremisessa on vaan se riski, että lapsi alkaa pitää sitä leikkinä ja puree seuraavan kerran kovempaa ja nauraa päälle. Olen antanut jääräpäisen lapseni kokeilla myös nuppineulan kärkeä, että se on "terävä ja pistää". ;)

Noh, näyki sinä sitten penskojasi. Kerro perhekahvilassakin, kun on noin mahtava kasvatustapa löytynyt. Ylpeä saat olla.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 17:44"]Noh, näyki sinä sitten penskojasi. Kerro perhekahvilassakin, kun on noin mahtava kasvatustapa löytynyt. Ylpeä saat olla.

[/quote]

Joillain ei ole näköjään yhtään huumorintajua ja maalaisjärkeä. Sinä et taida ymmärtää näykkimisen päälle. Sulle voisi tehdä hyvää, jos miehesi puraisisi sinua joskus pepusta, niin et olisi noin kireä. :D Sen voi katsos tehdä ihan rakkaudella ja hellästi. Minun lapseni sanoo siihen takaisin puremiseen vain "au" ja nauraa. Tyhmä olet, jos pidät sellaista pahoinpitelynä.

Up

Kannattaa opettaa keinolla millä hyvänsä, että pureminen sattuu.

Vein kerota, että kun lapsenne puree muita lapsia kerhossa/kylässä/päiväkodissa jne. sanomista tulee, sillä pureminen sattuu oikeasti. Tuttavamme lapsi on kova puremaan. Aloitti juuri alle vuoden ikäisenä ja nyt kun on reilut kolme vuotias, niin hieman on vähentänyt. Aivan hirveää vanhemmille ja kaikille isoille ja pienille "uhreille".

Vanhemmat ovat yrittäneet kaikkensa, joten olisi hauskaa kuulla kuinka täällä ammattikasvattajat kertovat nyt kaikille kuinka tuosta puremisesta päästään. Itse harkitsisin jo takaisin näykkäisyä pari kertaa, jos ei muuten usko. Miksi muiden lasten tulisi kärsiä tämän yhden purijan aiheuttamasta kivusta sen enempää? En tietenkää ole ruummillisen kurittamisen puolella, mutta nuo puremisen ja muiden itkettämisten päälle naureskelevat taaperot tarvitsevat hieman radikaalimpaa otetta.

Joskus olen kuullut, että systemaattinen poistuminen paikalta ja purijan jättäminen yksin voisi auttaa, mutta enpä tiedä siitäkään.

Toinen ryhmä ovat naamasta raapijat ja nipistelijät. Kaikki yhtä inhottavia tapoja, joihin kannattaa puuttua välittömästi hyvin tiukalla otteella ja tarkkailla onko lapsi ymmärtänyt kiellot. Jos ei, niin olkaa kilttejä ja seuratkaa lastanne kaikkialla missä on muita lapsia paikalla aivan vierestä, ettei hän pääse satuttamaan muita lapsia.