Onko lihava ravintoterapeutti/personal trainer uskottava.

Riippuu siitä mitä kukakin pitää lihavana, nykyään kun normaalipainoinenkin on joittenkin mielestä jo läski.

Mielestäni, jos on ihan oikeasti reilusti ylipainoinen niin ei ole uskottava, eikä varsinkaan luottamusta herättävä tällaisissa ammateissa.

Vastaus otsikon kysymykseen, Ei!

Mun mielestäni on, siis ulkonäöllä on tottakai merkitystä. En itsekään menisi vaikkapa hammalääkärille jolla on huonon näköiset hampaat, kampaajalle jolla on hoitamaton letti etc..

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 09:20"]

Riippuu siitä mitä kukakin pitää lihavana, nykyään kun normaalipainoinenkin on joittenkin mielestä jo läski.

Mielestäni, jos on ihan oikeasti reilusti ylipainoinen niin ei ole uskottava, eikä varsinkaan luottamusta herättävä tällaisissa ammateissa.

[/quote]

Kyllä se on juuri toisin. Monet lievästi ylipainoiset luulevat olevansa normaalipainoisia. Ihmiset on nyt Suomessa ja muissakin länsimaissa lihavampia kuin koskaan.

Ei. Kunto-ohjaajan on oltava hyväkuntoinen ja ravitsemusterapeutin normaalipainoinen, ehdottomasti.

Riippuu siitä mikä on tausta. Jos trainer on ollut aiemmin isommissa läskeissä ja työllä ja tuskalla saanut itsensä pienemmäksi ja samalla liikunnan lisäksi perehtynyt ravitsemusasioihin ja kenties kouluttautunut, mikäs sen parempi ja kannustavampi traineri!

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 09:22"]

[/quote]

Kyllä se on juuri toisin. Monet lievästi ylipainoiset luulevat olevansa normaalipainoisia. Ihmiset on nyt Suomessa ja muissakin länsimaissa lihavampia kuin koskaan.

[/quote]

Sama ajatus. Johan nuo jatkuvasti kasvavat vaatekootkin kertovat tämän.

Olin työterveyslääkärillä. Painan 60 ja pituutta 165. En ole tikkulaiha, mutta ei missään kohdassa läskiä ole. Lääkäri itse oli ainakin 20kg ylipainoinen ja alkoi opastamaan minulle tärkeästä ateriarytmistä (joka on muutenkin kunnossa). Kyllä siinä meni uskattavuus...

Ei ole uskottava. Pitää olla kiinteä ja terveen näköinen, mutta ei liian laiha tms.

Valtavan lihavalla ihmisellä voi olla hirveä kynnys mennä jonkun Timmi-Minnan opastettavaksi. Kyllä uskon että voisi löytyä markkinarako sellaiselle joka on tosiaan itse hinannut itsensä järkyttävästä ylipainosta lähelle normaalipainoa. Eihän siitä mitään fitnessmallia siinä vaiheessa joka tapauksessa saisi.

Hoikasta lihavaksi pomsahtaessani olen huomannut että uskottavuus ihmisten silmissä jysähti samaan tahtiin alaspäin.

Minä olen saanut kaikkein parasta ohjausta ylipainoiselta, mutta erittäin hyvässä kunnossa olevalta ohjaajalta. Hän oli minulle realistinen samaistumiskohde, koska minusta ei ikinä tule sellaista hoikkaa ja pirtsakkaa. Hänen seuraassaan ensinnäkin uskalsin olla just niin kömpelö kuin olen eikä sitä tarvinnut peitellä arvostelun pelossa, ja opin paljon. Tajusin myös sen asian, että vaikka olen ylipainoinen, ja tulen aina olemaan, minä voin olla myös terve ja voimakas ja hyvässä kunnossa. Jotenkin olin aina ajatellut, että koska olen lihava, en koskaan voi päästä kovin hyvään kuntoon, vaikka eihän niillä läskeillä liikuta vaan lihaksilla...

Joten minä olen sitä mieltä, että koska ihmisiä on niin monenlaisia, niin ylipainoisille ohjaajille on oma markkinarakonsa. He ovat siellä kuitenkin tasavertaisessa vuorovaikutuksessa toisten aikuisten ihmsiten kanssa. Ei heidän tehtävänsä ole olla mikään idoli ja auktoriteetti, jota ihaillessaan ihmiset yrittävät pyrkiä samaan. Ne asetelmat jäävät useimmilla nuoruusvuosiin, ja sen jälkeen riittää että tiedon välittäjä on ihan tavallinen ihminen.

Kyllähän se lähtökohtaisesti vie uskottavuutta, mutta voihan ihminen hyvinkin tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei vain itse noudata noita ohjeita ainakaan niin orjallisesti. Itsekin olen käynyt kuntosalilla niin pitkään, että olisin varmasti oikealla ruokavaliolla ja katkeamattomalla treenillä todella lihaksikkaassa kunnossa. On kuitenkin tullut muuttamisien ja sairastelujen, loukkaantumisten (ei treeneissä) takia treeneihin taukoja sekä minulle riittävä syöminen ei ole lainkaan luonnollista. 

Jonkun aikaa söin niin paljon kuin kuuluu ja tulokset kehittyivät paljon paremmin. En vain jaksanut olla jatkuvasti syömässä ja jatkuvasti suunnitella syömistäni, koska minulle se oli ruuan pakottamista kurkusta alas eikä se todellakaan ollut nautinnollista. 

Jos jollain on päinvastoin ja ne kevyet ja proteiinipitoiset ruuat eivät maistu ja tuntuu, että jatkuvasti joutuu kiristämään ettei ylipainoa tule niin onko tuossa nyt kovinkaan paljon järkeä rajoittaa syömistään noin paljon koko elämänsä ajan? Jos repsahtaa todella lihavaksi niin silloin kyllä selkäranka puuttuu ja todennäköisesti omissa opeissakin on parantamisen varaa, mutta joillakin pienetkin nautinnon ruoan ja juoman saralla tuovat helposti pientä ylipainoa.

Jos ihan perus ihminen hakee personal traineria niin ei se osaaminen edes ole niin olennainen asia. Väittäisin, että jokainen PT osaa rakentaa ihan toimivan perusohjelman jos sinulla ei ole mitään liikuntaa rajoittavia vaivoja. Tärkeämpää on mielestäni se, että kuinka kiinnostunut hän on oikeasti opettamaan sinulle hyvät tekniikat ja etsiä sinua miellyttävät liikkeet eikä vain anna mennä sinne päin ja ota palkkaansa. Tärkeää on tietenkin myös, että pt:n kanssa tulee hyvin toimeen ja hän on miellyttävä ihminen, joka lisää motivaatiota treenata. 

Jos se on ravitsemusterapeutti ja esim. sairaalassa töissä niin ihan sama.

Minä olen vähän sellainen, että en oikein pidä ketään ns. terveysalan ihmistä uskottavana, jos hän paasaa ylipainosta ja on itse ylipainoinen. 

Vähän sama kuin joku valistaisi ihmisiä tupakoinnin vaaroista ja polttaisi itse tupakkaa ketjussa.

Yhtä uskottava kuin lapseton lastenhoitaja.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:36"]

Yhtä uskottava kuin lapseton lastenhoitaja.

[/quote]

Nehän on yleensä parhaita!

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 10:40"]

Minä olen saanut kaikkein parasta ohjausta ylipainoiselta, mutta erittäin hyvässä kunnossa olevalta ohjaajalta. Hän oli minulle realistinen samaistumiskohde, koska minusta ei ikinä tule sellaista hoikkaa ja pirtsakkaa. Hänen seuraassaan ensinnäkin uskalsin olla just niin kömpelö kuin olen eikä sitä tarvinnut peitellä arvostelun pelossa, ja opin paljon. Tajusin myös sen asian, että vaikka olen ylipainoinen, ja tulen aina olemaan, minä voin olla myös terve ja voimakas ja hyvässä kunnossa. Jotenkin olin aina ajatellut, että koska olen lihava, en koskaan voi päästä kovin hyvään kuntoon, vaikka eihän niillä läskeillä liikuta vaan lihaksilla...

Joten minä olen sitä mieltä, että koska ihmisiä on niin monenlaisia, niin ylipainoisille ohjaajille on oma markkinarakonsa. He ovat siellä kuitenkin tasavertaisessa vuorovaikutuksessa toisten aikuisten ihmsiten kanssa. Ei heidän tehtävänsä ole olla mikään idoli ja auktoriteetti, jota ihaillessaan ihmiset yrittävät pyrkiä samaan. Ne asetelmat jäävät useimmilla nuoruusvuosiin, ja sen jälkeen riittää että tiedon välittäjä on ihan tavallinen ihminen.

[/quote]

Täysin samaa mieltä. Etenkin kun jokainen yhtään asioista perillä oleva nykyään jo tietää, ettei lihavuus kovin paljoa ihmisestä kerro. Kaikki ei liho samalla lailla kuin toiset, eikä kaikki laihdu samalla lailla kuin toiset, se vaan on niin, yksilöitä kun ollaan. Mutta se ei missään nimessä tarkoita etteikö se ylipainoinen olisi hyvässä kunnossa tai söisi terveellisesti. Etenkin jos on ammattilaiseksi alkanut, niin varmasti tietoa löytyy, ei ylipainoisena noin vaan aleta pt:ksi tai ravintoterapeutiksi.

Kysehän on siitä, mitä ravitsemusterapeutin kohdalla tarkoitetaan lihavuudella ja ylipainolla. Jos kyse on av-mammojen mielipiteistä, niin sillä ei ole minuun vaikutusta, sillä silloin terapeutti on todennäköisesti ihan normaalipainoinen. Ennen minä keskustelen asioistani normaalikokoisen ihmisen kanssa kuin tuppeen nyletyn kuivan kesän oravan kanssa, jolla jänteet vain pingottavat nahkaa. - Asia on toinen, jos terapeutti on ihan oikeasti ylipainoinen, siis lähentelee sataa kiloa. Silloin uskottavuus ei enää ole kovin korkealla.

Personal trainerit, varsinkin miehet, pullistelevat melkoisesti, esim. tämä Jutan laihdutusohjelman äijä. En menisi hänen kynsiinsä. Käytöskin on ala-arvoista. Ja kuinka moni näistä pullistelevista trainereista vetää kaikenlaista ylimääräistä, luvallista ja luvatonta maaruunsa? Naispuoliset ovat taas mallia tuppeen nyletty, eli hekin saavat olla ainakin minulta rauhassa. Ovat liian kireitä kaikin puolin. Jos tavoittaisin terveen näköisen ja oloisen normaalipainoisen trainerin, niin silloin voisimme solmia diilin.

Molemmissa ammattiryhmissä suosisin siis normaalipainoista, tervettä ihmistä.

Eli se opettaa joka ei osaa? Ei kuulosta hyvältä.