Jotenkin pettynyt olo omaan elämään, ja siihen, etten ole ehtinyt kokea tarpeeksi
Olen kieltämättä pettynyt itseeni ja siihen, kuinka vähän olen ehtinyt tehdä ja kokea elämässäni moneen muuhun samanikäiseen verrattuna (ikää yli 45 vuotta). Olisi varmaan ollut mahdollisuuksia, mutta aina tuntui tulevan joku este. (ei rahaa, ei aikaa/muita velvollisuuksia, ei uskallusta - viimeisin tosin vain harvoin).
Ja nyt tuntuu siltä, että olen liian vanha tekemään yhtään mitään, ja kaikki olisi pitänyt kokea jotain 10-20 vuotta sitten, ja tässä sitten kateellisena kuullaan juttuja siitä, mitä muut ovat tehneet ja kokeneet
Kommentit (20)
Miten niin liian vanha? Kokemuksia kannattaa kerätä niin kauan kuin henki pihisee ja jalat ja pää toimii.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Aloita nyt niin voit eläkeläisenä muistella villiä keski-ikääsi.
Tuo tunne tulee varmasti useille. Elämä vaan menee vauhdilla ohi ja kyllä tosi on, että vanhalla iällä ei enää niin vaan saa rakkautta ja rikkautta. Naiset ikääntyeessään ja muuttuessaan näkymättömiksi miesten silmissä, on menestys parisuhdemarkkinoilla menneen talven lumia. Kovapalkkaiseen ammattiinkin on myöhäistä alkaa opiskella. Myöhäistä on myös enää tavoitella unelmiaan. Unelmien tavoittelu kuuluu nuoruuteen.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tunne tulee varmasti useille. Elämä vaan menee vauhdilla ohi ja kyllä tosi on, että vanhalla iällä ei enää niin vaan saa rakkautta ja rikkautta. Naiset ikääntyeessään ja muuttuessaan näkymättömiksi miesten silmissä, on menestys parisuhdemarkkinoilla menneen talven lumia. Kovapalkkaiseen ammattiinkin on myöhäistä alkaa opiskella. Myöhäistä on myös enää tavoitella unelmiaan. Unelmien tavoittelu kuuluu nuoruuteen.
Ei saa viedä edes lapsia ulkomaanmatkalle, kun elämä on palkattomia työkokeiluita ja sijaisuuksia.
Jos tulee sota niin en tee mitään Suomen hyväksi.
No mitä ne tekemiset ja kokemiset muka oikein vois olla? Ei tarvitse yrittää olla copycat ja kokea kaikkea samaa kuin muutkin. Se on yliarvostettua. Jokaisen elämä on ainutlaatuinen ja omannäköisensä.
Meillä on vaan se yksi elämä. Jos olis toinen olisi enemmän mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vaan se yksi elämä. Jos olis toinen olisi enemmän mahdollisuuksia.
No ei tuota voi tietää. Uudelleensyntymistä ei ole osoitettu mahdottomaksi. Toki jos syntyy toiseksi niin lasketaanko se? Toisaalta mistä voi tietää ettei ole elänyt jo aiemmin?!
Ihmisten itsevarmuus on häkellyttävää.
Sulla on noin 40 vuotta aikaa korjata tilanne.
Korona-aikaan itseäni alkoi hirvittää, ehdinkö elämässäni enää mitään, kun kaikki oli loputtoman tuntuisesti seis ja etänä. Se herätti, ja mietin kaikenlaisia isoja elämänmuutoksia. En ole saanut sellaista aikaan, mutta olen edes toteuttanut monta 'sitten joskus' -asiaa, kuten harrastuksia ja matkoja. N56
No mietipä mitä kaikkea ehdit kokea ennen kuin olet 50 tai 60! Ihan varmasti vaikka mitä, mutta ilman suunnittelua se toteutuskin jää todennäköisesti tekemättä. Eli tee vaikka tälle vuodelle lista mitä haluat/pystyt tekemään ja sitten vaan alat toteuttamaan... Sitten voit tehdä vaikka 5 vuoden listan, jos kyse on esim. siitä että haluaisit lähteä ulkomaille töihin, lapsen adoptoiminen tai jotain muuta isompaa "kokematta jäänyttä".
Ihminen on pieni hiukkanen tässä maailmankaikkeudessa, hekin, jotka tuntevat kokeneensa paljon, mennyttä ja ollutta se on. Ainoastaan tärkeää on nykyhetki, sekä että on ollut hyödyllinen ja avuksi toisille, se on lopulta palkitseva tunne. Maallinen krääsä ja mammona on harhaa onnellisuudesta. Nyt kun olen lähes eläkeiässä, mietin kuinka voisin saada vielä enemmän hyvää aikaan, kaikki materialismi ällöttää.
Uskossa oleminen muutti tämän tuskan itselläni. Sain vastaanottaa uskon lahjaa Jumalalta kolme vuotta sitten ( uudestisyntyminen, Pyhästä Hengestä).
Olin silloin 50v ja tuskailin menneisyyteni, virheitteni kanssa ja juuri tuosta, että en mielestäni ollut kokenut tarpeeksi paljon elämäni aikana. Uskoontulo muutti kaikki nämä asiat.
Tämä maallinen elämä on vain lyhyt hengähdys, ja tähän elämään kuuluu sairaudet, suru, ahdistus y.m. Kuolemanjälkeinen ikuisuus on se joka on tärkeä. On kaksi eri mahdollisuutta missä se ikuisuus vietetään. Vain Raamatullimen Jeesus on Tie Taivaaseen.
Taivaassa on täydellistä, siinä on hyvä olla Jeesuksen luona.
Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämänsä suuntaa. 45-vuotiaana on vielä 20 vuotta työelämää edessä ja sen jälkeen eläkkeelläoloakin hyvässä lykyssä saman verran. Siinä ajassa ehtii säästää, sijoittaa, matkustella ja kerätä kokemuksia roppakaupalla.
Harmittelun sijaan ehtisi tehdä monta asiaa.
Vierailija kirjoitti:
No mietipä mitä kaikkea ehdit kokea ennen kuin olet 50 tai 60! Ihan varmasti vaikka mitä, mutta ilman suunnittelua se toteutuskin jää todennäköisesti tekemättä. Eli tee vaikka tälle vuodelle lista mitä haluat/pystyt tekemään ja sitten vaan alat toteuttamaan... Sitten voit tehdä vaikka 5 vuoden listan, jos kyse on esim. siitä että haluaisit lähteä ulkomaille töihin, lapsen adoptoiminen tai jotain muuta isompaa "kokematta jäänyttä".
Lapsen adoptointia jos alkaa 45-v. vasta miettiä, niin on kyllä myöhässä.
Kaikki eivät saa elämässä toteuttaa niitä haaveita mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Uskossa oleminen muutti tämän tuskan itselläni. Sain vastaanottaa uskon lahjaa Jumalalta kolme vuotta sitten ( uudestisyntyminen, Pyhästä Hengestä).
Olin silloin 50v ja tuskailin menneisyyteni, virheitteni kanssa ja juuri tuosta, että en mielestäni ollut kokenut tarpeeksi paljon elämäni aikana. Uskoontulo muutti kaikki nämä asiat.
Tämä maallinen elämä on vain lyhyt hengähdys, ja tähän elämään kuuluu sairaudet, suru, ahdistus y.m. Kuolemanjälkeinen ikuisuus on se joka on tärkeä. On kaksi eri mahdollisuutta missä se ikuisuus vietetään. Vain Raamatullimen Jeesus on Tie Taivaaseen.
Taivaassa on täydellistä, siinä on hyvä olla Jeesuksen luona.
Kätevää.
Ap,
Tämä on se merkki, jota odotat: lopeta miettiminen ja ala elää!
No sä päätät, mitä sun loppuelämä on.