Kuinka päästä yli pettymyksestä kun lapsi on väärää sukupuolta

Ainahan sen voi antaa adoptoitavaksi, jos pärstä ei miellytä. Suomesta löytyy paljon pariskuntia, jotka innolla ottaisivat minkä tahansa lapsen, kun eivät itse saa.

Voisikohan sille suorittaa sukupuolenvaihdosleikkauksen jo nyt? Paranis varmaan paremmin ja tulis aidompi lopputulos, kun tekis jo vauvana. Ei muuta kuin kyselemään!

Aika vaikea käsittää että on noin pettynyt, kyllä minä olen ollut sanomattoman onnellinen omista lapsistani, ihan sukupuolesta riippumatta..jos vielä on terve niin miten voi pettyä.

Hyvänen aika, ajattele on paljon ihmisiä jotka eivät saa ollenkaan omaa vauvaa! Ole kiitollinen.

Minkä ikäinen lapsi ja miten saatu diagnoosi väärästä sukupuolesta? Sukupuolenkorjausleikkaus ja hormoneja lopun ikää on ihan toimiva ratkaisu nykyään. 

kyllä mun mielestä on ihmeellistä että on geenimuunneltua kanaa ja itsekulkevia autoja mutta jumankauta oman lapsen sukupuolta, ulkonäköä ja älykkyyttä ei voi etukäteen määritellä!

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 15:39"]

Ainahan sen voi antaa adoptoitavaksi, jos pärstä ei miellytä. Suomesta löytyy paljon pariskuntia, jotka innolla ottaisivat minkä tahansa lapsen, kun eivät itse saa.

[/quote]

niih!

Itse ainakin aikoinaan yritin todistella kaikille (myös itselleni) ettei sillä sukupuolella ole väliä vaikka oikeasti oli. Olin melkein paniikissa kun menin 3D ultraan selvittämään sukupuolta!  Toivomani tyttö oli! Nyt en edes uskalla tehdä toista lasta kun pelkään että se olisi poika.

En toki ääneen ikinä ole uskaltanut sanoa että tyttö oli haaveeni... Sanoin aina että tärkeintä on että lapsi on terve, mutta kyllähän tyttö olisi kiva......

Ei lapsen sukupuoli ole koskaan väärä. Väärä on sen sijaan mamman joku ihannekuva perheestä äiti - isi - tyttö - poika. Ainut tapaus, jossa sukupuoli on väärä, jos kyseessä on jokin periytyvä vaikea sairaus, joka on sidoksissa sukupuoleen. Voi lapsi parkaa, jos se joutuu kuulemaan pitkin elämäänsä, että hänen tilallaan pitäisi olla tyttö tai poika. Eikö noista ajatuksista ole päästy jo aikoja sitten.

Hei ap, olet saanut aika outoja vastauksia täällä. Lienee koululaisten syyslomalla jotain vaikutusta asiaan....voit googlettaa vastaavia keskusteluja, ja niitä on runsaasti. Syyt tehdä lapsi ovat aina itsekkäitä, ja väistämättä lähes jokaisella on toiveita lasta kohtaan. On vielä tabu puhua siitä, kuinka on pettynyt lapsensa sukupuoleen. On kuitenkin tärkeää käsitellä ne omat tunteensa, että voi tehdä tilaa sille ilolle ja onnelle, jonka vauva tuo tullessaan.

Kaikki syyt tehdä lapsia ovat itsekkäitä, ja siksi on ihan luonnollista että lapseen kohdistuu toiveita, joista sukupuoli kuitenkin on iso lapsen loppuelämää määrittävä tekijä. Se, että tunnistaa toiveensa ja odotuksensa ja osaa käsitellä niitä, on hyvä lähtökohta vanhemmuudelle. Onnea vauvasta, kyllä se siitä iloksi muuttuu. :)

Kannattaa hakea keskusteluapua. Ei kukaan tuollaisia tunteita "tilaa" - toisten on siis aivan turha moralisoida. Jos et halua keskusteluapua, niin koeta ainakin selvittää itsellesi, miksi tietty sukupuoli olisi ollut sinulle niin tärkeä. Saatat hyvinkin huomata, etteivät omat tarpeet olekaan niin merkityksellisiä - ja pian lapsi alkaa olla sinulle rakkain kaikista juuri omana itsenään.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 15:50"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 15:39"]

Ainahan sen voi antaa adoptoitavaksi, jos pärstä ei miellytä. Suomesta löytyy paljon pariskuntia, jotka innolla ottaisivat minkä tahansa lapsen, kun eivät itse saa.

[/quote]

niih!

Itse ainakin aikoinaan yritin todistella kaikille (myös itselleni) ettei sillä sukupuolella ole väliä vaikka oikeasti oli. Olin melkein paniikissa kun menin 3D ultraan selvittämään sukupuolta!  Toivomani tyttö oli! Nyt en edes uskalla tehdä toista lasta kun pelkään että se olisi poika.

En toki ääneen ikinä ole uskaltanut sanoa että tyttö oli haaveeni... Sanoin aina että tärkeintä on että lapsi on terve, mutta kyllähän tyttö olisi kiva......

[/quote]

Musta on uskomatonta, että tällaisia viestejä vielä yläpeukutetaan? Oletteko te ihan sairaita?

Jotenkin tuntuu niin kovin surulliselta tämä palstalla(kin) jylläävä poikaviha. Mistä se oikein kumpuaa? Vihaatteko miehiäkin? Kuinka voitte sellaisen kanssa sitten elää?

Pojat on ihania. Toki tytötkin on, ihan yhtä ihania.Yksilöissä on sitten valtava variaatio molemmissa sukupuolissa.

Minä taas en ymmärrä, miksi näistä asioista ei saa keskustella? Jos meillä on esimerkiksi juuri poikavihaa (mihin kahden pojan äitinä en ole törmännyt, enemmänkin sellaiseen ettei vaan tajuta poikia ja ollaan siksi poikien kanssa helposti ärtyviä, kun ei tiedetä miten niiden kanssa pitäisi käyttäytyä) niin on äärimmäisen tärkeää että siitä puhutaan. Sitä kautta ihmiset oppivat ymmärtämään itseään.

Mutta kysytääns ap näin päin. Jos meillä on kulttuurissa tyttövihaa, niin saako siitä puhua? 

12 korjaa; viestini ei ollut tarkoitettu aloittajalle, vaan viestille nro 11.  

Voi hohhoijaa. Ai että ihan järkyttyneitä ollaan siitä, että joku äiti on pettynyt lapsensa sukupuoleen (ja huom. ei lapseensa vaan yhteen tämän ominaisuuksista). Ei naisesta tule mitään varajeesusta sillä hetkellä kun munasolu hedelmöittyy, vaan hänellä on yhä edelleen kypsymistä ja kasvamista yhdessä ja toisessa asiassa, joista yksi voi olla juuri tämä lapsen sukupuoli.

Olen käynyt saman läpi. Aika auttaa. Hoidat lastasi ja jossain vaiheessa huomaat, että rakkaus on mieletöntä ja sukupuoli ihan oikea. Ei se kaipuu siihen toiseen sukupuoleen varmaan koskaan poistu, mutta enää en haluaisi, että tuo olis jotain muuta kuin mitä on. AIkaa kului useampi vuosi, ennen kuin hyväksyin asian, mutta lopulta siinä kuitenkin niin kävi. Voimia! Nää kommentit on uskomattomia, ihmiset vaan eivät tiedä yhtään, mistä puhuvat, kun eivät ole sitä kokeneet. Sä pääset tosta yli ihan varmasti, mutta aikaa se kyllä ottaa.

kumpaa ap toivoit?

No totuushan on, ettei se lapsi ole oikeasti mikään ap:n nukkekotileikkien väline, vaan ihan oma erillinen ihmisensä. Siksi hänen sukupuolensa on juuri se oikea, mikä hänellä kuuluu ollakin. 

Lapsessasi tulee luultavasti olemaan paljon, paljon muutakin "väärää" kuin pelkkä sukupuoli.

Tämän kun ap ymmärrät, niin eiköhän olo helpotu.

Mitä väliä sukupuolella on? Toiset ei voi saada lainkaan lapsia. Ja tuskimpa mietit stä sukupuolta sitten, kun ensimmäisen kerran saat syliin. 

On epämuodikasta tyytyä siihen mitä saa. Silti totean hyvin kirpeällä sävyllä, että kun ei meinaa saada minkäänlaista lasta, pitää tuollaista sukupuolishoppailua ja tilattuun tuotteeseen tyytymättömyyttä äärimmäisen vastenmielisenä ja itsekkäänä piirteenä. Keskustella toki saa, mutta jos keskustelussa lohdutellaan sillä, että tuo on tyypillistä ja noin saa tuntea, on pakko todeta, että yhteiskunnassa on jotain pahasti vinksallaan, jos tuollaisiin tunteisiin kannustetaan ja ne hyväksytään osana normaaliutta. 

En pidä tuollaista ajattelua laisinkaan normaalina vaan osoituksena siitä, että jotain on pahasti pielessä, jos jopa lapsen sukupuoli voi aiheuttaa tyytytmättömyyttä. Kyllä siinä on niin kypsymätön ihminen kuin olla ja voi! Ei minkäänlaista äitimateriaalia. 

Tutustu ja kiinny lapseesi, niin huomaat, että se on itse asiassa juuri täydellinen.

Meillä on kaksi tyttöä. Aluksi toivoin kuopuksesta poikaa (että olisi molempia). Toinen on kuitenkin osoittautunut niin ihanaksi tytöksi, että nyt kun kuumeilemme kolmatta on AIVAN SAMA kumpi tulee. Poika olisi edelleen kiva (vaihtelun vuoksi), mutta jos tulee kolmas tyttö niin sekin on mahtavaa. Meille kun syntyy aivan ihania tyttöjä :)