Taas lapsen tarhakavereita avioeron keskellä

Ero on kuin kuolema perhepiirissä, turha kaunistella. Me tehtiin rakkauslapsi, ei todellakaan ollut suunnitelmissa joutua ykskaks kantamaan vastuu yksin ja lapsi leikkii ydinperhettä isän ja tämän uuden kanssa jokatoinen vkonloppu. Surua kannan minä ja todella myös lapsi. Siinä kohtaa kun lapsi kysyy miksi isä ei halua asua enää kotona vetää jäätäväksi. Syytä kun en tiedä minäkään.

Neuvoksi sain prosessoida pahaaoloani. Joo, on prosessissa, mutta entä lapsen pahaolo?  "kaksi rakastavaa kotia" paskanmarjat. Koteja on tasan yksi. Toinen paikka on lapselle kyläilypaikka. Sohvasängyllä nukkuu, ei edes omaa hyllyä tavaroille.

Tässä moni on ihmetellyt muiden kokemuksia lasten tarha- ja koulukavereiden taustoista. Se riippuu kovasti ympäristöstä. Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa löytyy alueita, joiden kouluissa käytännössä kaikkien vanhemmat ovat eronneet ainakin kerran. Isä-, äiti- ja sisarpuolia on enemmän kuin ulkopuolinen pystyy hahmottamaan. Tilanne on aivan toinen maalla, pienessä kyläkoulussa, jossa eroperheen lapsi on edelleen kummajainen.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 13:23"]

Tyttäreni oli 2-vuotias kun meille tuli hänen äidin kanssa ero ja kyllä sen lapsessa huomasi. Vuoden verran lapsi oireili selvästi päiväkodissa, sitten kaikki huomasimme että se iloinen ja puuhakas lapsi oli palannut.

En ottanut mitään puheita lapsen oireilusta vittuiluna tai syyllistyksenä. Otin ne vinkkeinä lapsen kasvattamiseen siinä tilanteessa.

Kyllähän se tuntuu pahalta kun ajattelee että lapsi kärisi ja kärsii yhä vuosienkin jälkeen erosta. Vaikea sitä olisi ajatella lapsenparhaaksi kylmää perhe-elämää, nyt lapsella on sen kodin sijaan kaksi rakastavaa kotia..

[/quote]

Tämä lässytys on toinen asia, mikä mua oikeasti kanssa aina jaksaa ärsyttää.

Että kun saadaan ydinperhe rikki, niin sen jälkeen on AINA lapsella KAKSI RAKASTAVAA kotia... kas kun mä en tiedä yhtään tapausta missä asia olisi oikeasti näin.

Lähes aina uusperheisiin liittyy mustasukkaisuutta eksistä ja toisen lapsista, ja aivan liian usein lykätään maailmaan melkein heti se onnen täydellistävä rakkauspakkaus.

Aivan varmaa on, että ne uusperheiden uudet puolisot eivät rakasta lapsia kuin omiaan ( kuten tältäkin palstalta saadaan joka päivä lukea), harva edes kunnolla sietää.

Eli käytännössä erolapsi joutuu taistelemaan huomattavasti enemmän normaalista vanhemman huomiosta, ja toisaalta jatkuvasti ikävöimään toista vanhempaansa.

[/quote]

Lähinnä tarkoitin sitä että lapsella on nyt kaksi kotia joissa he näkevät millaista on aikuisten välinen todellinen rakkaus.

Eihän nyt uusien puolisoiden kuulu niitä toisten lapsia rakastaa, ei kai sitä kukaan edes odota?

[/quote]

No onhan tuo nyt ihan eri asia. Rakastava koti viittaa kotiin, joka rakastaa sitä lasta. Se taas, kuinka paljon iskä tai äiti rakastaa uutta puolisoaan ei kyllä lohduta lasta mitenkään. Kokemusta on.

Vanhempien parisuhde on lasten koti. Parasta on , jos se parisuhde on lapsen vanhempien parisuhde, jonka varassa lapsen on kaikkein parasta kasvaa.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 12:56"]

Silloin kun me erosimme, puhuttiin lasten kavereiden vanhempien kesken juuri tuollaista. Tottakaihan ero varmasti oli lapsille traagista mutta itse en olisi jaksanut enää päivääkään tappouhkauksia, tukistelua tms. joista lapset eivät onneksi tienneet.

[/quote]

Minkähän ihmeen takia naiset rakastuu luusereihin ja tekee vielä monta lasta miehen kans, joka tukistaa ja vetää turpiin ja ryyppää.

Joillakin on tuo jalkoväli niin munaa vailla, että kelpaa vaikka kuinka paska mies, kunhan vain saa sormuksen sormeen ja jonkun panemaan.

Tai onhan se toki niin, että kaikilla ei ole varaa valita. Jos jonkun haluaa, pitää ottaa juoppo paska, kun ei muuta saa

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 15:48"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 15:44"]

Jokainen ero on erilainen. Lapset oireilevat tai eivät, samoja ongelmia ydinperheissäkin on. Ei jumalauta, miten käsittämättömästi täällä yleistetään erolasten olevan niitä surkeimpia ja pahiksia, väitän että ilman eroa he olisivat vielä surkeampia ja vielä enemmän pahiksia. 

[/quote]

Ja tässä esimerkki vanhemmasta, joka ei ole itse käsitellyt eroa lastensa kanssa.

Ero on lapsille aina menetys, vaikka se olisi välttämätöntä hengissä säilymiseen. Näin pahasta asiasta harvoin on kyse eli kyllä se ero on lapselle suru ja sitä pitää käsitellä.

[/quote]

Älä puhu paskaa. 56 ilmeisesti esimerkki ydinperheen vanhemmasta, jonka lapsella vielä suurempia ongelmia...

[/quote]

Mistä tuo sun puolusutusasenteesi kumpuaa? Onko sun lapset siis sun mielestä ihan helvetin onnellisiia sun uudesta onnesta?

Mä olen joo ydinperheessä lasteni isän kanssa. Enkö siis tiedä mistä on eroperheessä kysymys, vaikka äitini aikanaan löysi sen uuden onnen ja jätti isäni, vaikka perheessä ei sinänsä mitään vikaa ollut?

Eikö mulla just ole se lapsen näkökulma niin sisään kasvaneena, että aivan varmasti tiedän miltä se lapsesta tuntuu? Ja joo, en ole jokainen lapsi, mutta enpä mä vielä yhtäkään lasta tiedä, joka ei olisi kärsinyt vanhempiensa erosta.

Republikaanien kokoontumisajot.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 15:44"]

Jokainen ero on erilainen. Lapset oireilevat tai eivät, samoja ongelmia ydinperheissäkin on. Ei jumalauta, miten käsittämättömästi täällä yleistetään erolasten olevan niitä surkeimpia ja pahiksia, väitän että ilman eroa he olisivat vielä surkeampia ja vielä enemmän pahiksia. 

[/quote]

Osa olisi, osa ei olisi. On erilaisia eroja ja syitä eroihin, aiheellisia ja vähemmän aiheellisia. Esim. tuolla aikaisemmassa esimerkissä mainittu vika,  että vähän tylsii nyksän kanssa, ei välttämättä ole ainakaan minun mielestä väistämätön eron paikka.

Vähemmistössä ovat nykyään ne ekaluokkalaiset joiden vanhemmat ovat vielä yhdessä. Meidänkin lapsia on kuulemma "lohduteltu," että kohta mekin varmaan eroamme.

Niin, se on todella surullista. Ei siihen voi muuta todeta.

Silloin kun me erosimme, puhuttiin lasten kavereiden vanhempien kesken juuri tuollaista. Tottakaihan ero varmasti oli lapsille traagista mutta itse en olisi jaksanut enää päivääkään tappouhkauksia, tukistelua tms. joista lapset eivät onneksi tienneet.

Joo, surullista, todella surullista. Omat lapset olivat eskarissa ja ekalla kun erottiin ja kamalaahan se heille oli. Silloin ei ollut kuin ihan parilla muulla lapsella sama tilanne. Ovat edelleen samojen pääosin samojen luokkakavereiden kanssa, nyt kasi- ja ysiluokalla. Edelleen ylivoimaisesti suurin osa ydinperheissä. Hyvä niin.

kiitos ykköselle aivan mahtavasta syyllistämisestä ja vittuilusta. hanki elämä, joka satuttaa

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 12:49"]

Vähemmistössä ovat nykyään ne ekaluokkalaiset joiden vanhemmat ovat vielä yhdessä.

[/quote]

Ei kai sentään vähemmistössä...? Siis en tiedä, mutta tuntuu hirveältä jos noin on. Onhan ne erot yleisiä tietty, mutta niin on ekaluokkalainenkin vasta 7-v. Voi vehnä jos noin on... :( 

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 13:03"]

hanki elämä, joka satuttaa

[/quote]

Niinkö sinä teit?

Meidän lasten kavereista lähes kaikilla on ydinperhe. Vain yhdellä lapsella on pelkkä äiti enkä tiedä mitään lapsen isästä.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 12:49"]

Vähemmistössä ovat nykyään ne ekaluokkalaiset joiden vanhemmat ovat vielä yhdessä.

[/quote]

Tämä kuullostaa ihan oudolta, kun mietin omia lapsiani. Kun vielä asuimme Suomessa, 10 eskarilapsen joukosta (yhdet kaksoset eli 9 perhettä), yksi oli eronneesta perheestä.

Nyt ulkomailla, kaikilla on vielä ydinperhe kasassa, tavalla tai toisella (isä saattaa olla töissä toisessa maassa ja tulee kotiin vain silloin tällöin viikonlopuiksi, mutta joka tapauksessa ovat yhdessä).

en hankkinut elämää, joka satutti, mutta huomasin oman eron aikoihin, että näitä syyllistäviä kommentteja alkoi sadella. siksi on parempi elää erakkona ja vältellä ihmisiä, koska ihminen on toiselleen niin paha, niin ilkeä

Eroperheiden suuri määrä johtunet siitä että lapsia tehdään nykyisin kuukauden parin seurustelun jälkeen, lapsen synnyttyä tajutaanki et voi että ei tää perhe homma ollukkaan niin kivaa ja erotaan ja viskotaan sitten lasta sinnetänne..

Pääsääntöisesti ne eronneiden lapset ovat jotenkin kärsineet kun joukosta löytyy niin kiusaajia, häiriköitä kuin varastelijoita.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 13:14"]

en hankkinut elämää, joka satutti, mutta huomasin oman eron aikoihin, että näitä syyllistäviä kommentteja alkoi sadella. siksi on parempi elää erakkona ja vältellä ihmisiä, koska ihminen on toiselleen niin paha, niin ilkeä

[/quote]

Eihän tämä asia hyssyttelyllä muutu. Fakta on se, että lapset kärsivät avioerosta, oli tilanne parisuhteessa ollut mikä tahansa. Tiedän myös monta, eron myötä radikaalisti muuttunutta lasta.

Itse en halunnut tuottaa lapsilleni tuota pettymystä, eikä halunnut miehenikään. Taustalla pettämistä molemmin puolin. Vaikeiden aikojen jälkeen alamme päästä "kuiville" ja löytää elämänilon perheessä. Nyt tuntuu siltä, että kannatti pitää ydinperheestä kynsin hampain kiinni. Pari vuotta siihen meni.