Lapsella lukihäiriö ja hahmottamisen vaikeus, mihin ammattiin??

Onko lapsenne äo tiedossa, siihenhän ei lukihäiriö vaikuta, mutta se antaa viitteitä (huom vain viitteitä) siitä miten pitkälle opinnoissa on mahdollista yrittää. Testausten yhteydessä äo on selvitetty, mutta sitä ei välttämättä ole kerrottu teille suoraan.

Jos lapsella menee vanhempien auttaessakin läksyihin kuusi tuntia joka ilta, niin on siinä vanhemmillakin jotain ongelmia.

Niin ja huomasin heti, että väärin olin laittanut luokan. Poikamme on siis tuleva kahdeksasluokkalainen. 

Ap

Ei teidän vanhempien sitä kuulu päättää. Mistä hän pitää? Js hän ei tiedä, auttakaa häntä löytämään se, mistä pitää! 

Vitosesta seiskaan olevat numerot ei ole paha juttu. Toki se vaikuttaa, montako vitosta ja montako seiskaa joukossa on, mutta kyllä tuolla skaalalla pääsee moninlle ammattikoululinjoille, varsinkin jos matematiikka ei ole ihan yhtä huono kuin kielet. 

Millaxisissa ryhmissä nuori on ollut? Onko pienryhmiä kokeiltu? Voisiko niistä tai esim kymppiluokasta olla iloa?

Poliittinen ura, menestyksekäskin, on täysin mahdollinen nuorelle miehelle noilla ominaisuuksilla.

Emme siis ole tietenkään päättämässä vanhempana mihin poikamme menee. En missään nimessä niin tarkoittanut vaan kyselin missä muut saman diagnoosin saaneet ovat? 

Pienryhmässä on käynyt matikan, äikän, enkun ja ruotsin tunneilla. Ei aina mutta välillä.

Ap

Onhan ruottin Kallekin ja vikkan lukihäiriöisiä. Toki Vikkania pidetään kuulemma fiksuna.

Vähän taustaa: Itselläni oli ja on lukihäiriö ja hahmottamisongelmia numeroiden kanssa. Treenasin (onneksi) alakouluikäisenä lukemista vähintään parituntia päivässä joka auttoikin paljon, eikä lukeminen sinänsä takkua enää niin paljon. Opettelin arvaamaan sanat alku ja loppukirjainten perusteella. Usein arvaus meni pieleen ja luin siksi väärin. Kirjoittamisen ongelmat eivät ole lieventyneet. Ne eivät onneksi näy enää pahasti kun käytettävissä on Wordin oikoluku, eikä enää tarvitse kirjoittaa käsin.

Matematiikassa ongelmat lievenivät koko ajan kun ulkoa opeteltavaa oli vähemmän ja ymmärtämällä selvisi papermmin. En vieläkään osaa kertotauluja kuin vettä vaan, vaan usein menee ihan pieleen. Kaikkein eniten matematiikka takkusi kahdeksannella. Kehittelin laskemisen ja hahmottamisen avuksi erilaisia kuviin ja pinta-aloihin perustuvia laskemissysteemejä, joiden avulla selvisin koko peruskoulun ja lukion laajan matematiikan. Matematiikan läksyihin meni aina kuitenkin vähintään tunti joskus jopa kolme tuntia.

Kävin siis peruskoulun jälkeen lukion, josta ponnistin yliopistoon suositulle tekniselle allalle, johon pääsee 10% hakijoista. Opintojen aikana ja lukiossa lukihäiriöstä oli todellista harmia jatkuvasti ja se hidasti oppimista selvästi. Pääsin vielä tekemään tutkintoa toisestakin alasta. Tein kahta tutkintoani pitkään ja hartaasti 9 vuotta.

Sain itselleni diagnoosin vasta lukiossa, vaikka testaajan mukaan olin aivan tyypillinen lukihäiriöinen. En saanut koskaan erityisopetusta, en kuntoutusta tai muitakaan palveluja, joista olisin varmasti hyötynyt. Silloin ennenvanhaan ei lukihäiriötä oikein osattu tunnistaa.

Pitkän selostuksen ajatuksena on siis se, ettei lukihäiriö ja oppimisvaikeus estä pitkällekään menevää uraa, jos uran eteen on valmis tekemään tosissaan töitä. Minun kohdallani se tarkoitti koulun tai lukion jälkeen läksyjen tekoa 1,5-4 tuntia illassa. Lisäksi luin jatkuvasti kirjoja sekä kirjoitin kirjeitä kavereille. Jos vaivaa ei näe, ei pääse mitenkään sille tasolle, jolle aivojen muut ominaisuudet yltäisivät!

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 22:59"]

Vähän taustaa: Itselläni oli ja on lukihäiriö ja hahmottamisongelmia numeroiden kanssa. Treenasin (onneksi) alakouluikäisenä lukemista vähintään parituntia päivässä joka auttoikin paljon, eikä lukeminen sinänsä takkua enää niin paljon. Opettelin arvaamaan sanat alku ja loppukirjainten perusteella. Usein arvaus meni pieleen ja luin siksi väärin. Kirjoittamisen ongelmat eivät ole lieventyneet. Ne eivät onneksi näy enää pahasti kun käytettävissä on Wordin oikoluku, eikä enää tarvitse kirjoittaa käsin.

Matematiikassa ongelmat lievenivät koko ajan kun ulkoa opeteltavaa oli vähemmän ja ymmärtämällä selvisi papermmin. En vieläkään osaa kertotauluja kuin vettä vaan, vaan usein menee ihan pieleen. Kaikkein eniten matematiikka takkusi kahdeksannella. Kehittelin laskemisen ja hahmottamisen avuksi erilaisia kuviin ja pinta-aloihin perustuvia laskemissysteemejä, joiden avulla selvisin koko peruskoulun ja lukion laajan matematiikan. Matematiikan läksyihin meni aina kuitenkin vähintään tunti joskus jopa kolme tuntia.

Kävin siis peruskoulun jälkeen lukion, josta ponnistin yliopistoon suositulle tekniselle allalle, johon pääsee 10% hakijoista. Opintojen aikana ja lukiossa lukihäiriöstä oli todellista harmia jatkuvasti ja se hidasti oppimista selvästi. Pääsin vielä tekemään tutkintoa toisestakin alasta. Tein kahta tutkintoani pitkään ja hartaasti 9 vuotta.

Sain itselleni diagnoosin vasta lukiossa, vaikka testaajan mukaan olin aivan tyypillinen lukihäiriöinen. En saanut koskaan erityisopetusta, en kuntoutusta tai muitakaan palveluja, joista olisin varmasti hyötynyt. Silloin ennenvanhaan ei lukihäiriötä oikein osattu tunnistaa.

Pitkän selostuksen ajatuksena on siis se, ettei lukihäiriö ja oppimisvaikeus estä pitkällekään menevää uraa, jos uran eteen on valmis tekemään tosissaan töitä. Minun kohdallani se tarkoitti koulun tai lukion jälkeen läksyjen tekoa 1,5-4 tuntia illassa. Lisäksi luin jatkuvasti kirjoja sekä kirjoitin kirjeitä kavereille. Jos vaivaa ei näe, ei pääse mitenkään sille tasolle, jolle aivojen muut ominaisuudet yltäisivät!

[/quote]

Kiitos tästä vastauksesta todella paljon :)

Ap 

Siskoni on merkonomi. Hänkään ei saanut koulussa mitään apuja, mutta selkeä lukihäiriö ja inusta vähän muutakin häikkää. Olisi kaivannut jämäkkää patistusta.

21-vuotias lapseni on diagnoosiltaan lievästi kehitysvammainen. Hän on työtön. Monia kouluja on yrittänyt käydä, mutta kesken ovat jääneet. Kertaakaan ei ole ollut oikeissa töissä.

Surullista miettiä, onko tämä hänen loppuelämänsä suunta. Työttömästä suoraan työttömyyseläkkeelle? Kun normaalejakaan nuoria/aikuisia ei huolita töihin, niin  miten sitten leivästi kehitysvammaisia?

Kyllähän sitä toivoi, että oma lapsi saisi edes jonkinlaisen ammatin, työpaikan, palkkaa ja ehkä joskus ostaisi oman pikku asunnonkin, mutta toisia nyt vaan potkitaan päähän tässä elämässä enemmän kuin toisia...

Onko muuten oppiaineita yksilöllistetty (pienennetty opeteltavan määrää) pojallesi? Jos on niin, se rajoittaakin oikeasti etenemistä. Jos ei osaakkaan kaikkea sitä, mitä seuraavassa oppilaitoksessa oletetaan osattavan.

Olen joskus miettinyt sitä, että onko lopulta joidenkin lasten kohdalla virhe helpottaa oppimäärää, jos he rankalla työnteolla kuitenkin selviäisivät. Elämässä kun ei ole holhottuna olemisen lisäksi helpotuksia, vaan vaatimukset ovat kovat. Esimerkiksi huonosti lukemaansa ymmärtävä tulee olemaan pihalla todella monista asoista, eikä osaa esimerkiksi täytellä lomakkeita oikein, tai ei ymmärrä työpaikalla eteensä saamia kirjallisia ohjeita.

Meillä on myös tyttö, 12 vuotias, jolla on mm. lukihäiriö. Lukihäiriötä epäiltiin jo eskarissa ja opetus on ollut pääosin pienryhmässä. Intoa ja sinnikkyyttä löytyy runsaasti ja asiat painuvat mieleen kuuntelemalla parhaiten. Myös kertolaskujen muistaminen on hankalaa. Minäkin olen miettinyt tulevaa mahdollista ammattia, tottakai äidit tällaisia miettivät! :-)

Teillä mieleeni tuli heti joku eräopas tai että joku muu monipuoliseen liikuntaan pohjautuva ammatti voisi olla kiva. Onko pojallasi joku harrastus tai mielenkiinnon kohde, minkä parista voisi löytyä ammattia? Meillä tytär on osannut pienestä pitäen tehdä upeita kukkakimppuja. Siinä kun minä pistelen kukkaa toisensa viereen, hän tekee niistä tuosta vaan näyttävän asetelman. Mielenkiinnolla odottelen minäkin tulevaa, kyllä näille lapsille paikka löytyy, sen verran sisukkaita tapauksia he ovat! :)

Minun lapsilla molemmilla lukihäiriö. Kummallakin oli yhteishaussa selvillä minne haluavat;  amikseen., johon pääsivät myös haluamilleen linjoille. Poika varsinkin pärjää hyvin kun on niin paljon käytännön taitoja. Lukuaineisiin heistä ei kyllä ole.

Tuttavan lukihäiriöinen väittelee tohtoriksi.

"Mielenkiinnolla odottelen minäkin tulevaa, kyllä näille lapsille paikka löytyy, sen verran sisukkaita tapauksia he ovat! :)"

Niinhän minäkin aikoinaan luulin. Todellisuudessa työnantajat eivät mieti hetkeäkään, ottaakko normaalilla älyllä varustettu työntekijä vaiko hitaalla käyvä kömpelö tyyppi, jota saa ohjata oman työn ohella. Se nyt vaan on raaka totuus tässä maailmassa.

Oma lapseni ei sitä "jotain paikkaa" löytänyt. Loistava tulevaisuus edessä sosiaalitoimiston elättinä.

T: 10

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 23:18"]

Onko muuten oppiaineita yksilöllistetty (pienennetty opeteltavan määrää) pojallesi? Jos on niin, se rajoittaakin oikeasti etenemistä. Jos ei osaakkaan kaikkea sitä, mitä seuraavassa oppilaitoksessa oletetaan osattavan.

Olen joskus miettinyt sitä, että onko lopulta joidenkin lasten kohdalla virhe helpottaa oppimäärää, jos he rankalla työnteolla kuitenkin selviäisivät. Elämässä kun ei ole holhottuna olemisen lisäksi helpotuksia, vaan vaatimukset ovat kovat. Esimerkiksi huonosti lukemaansa ymmärtävä tulee olemaan pihalla todella monista asoista, eikä osaa esimerkiksi täytellä lomakkeita oikein, tai ei ymmärrä työpaikalla eteensä saamia kirjallisia ohjeita.

[/quote] Mikä on mielestäsi rankkaa opiskelua? Jos esim. 11vuotias on koulussa klo 9-14 ja sen jälkeen tekee kotona läksyjä klo 15-21 - onko se mielestäsi hyvä? Kun kirjat lentävät seinille, tulee itkupuuskia oman osaamattomuuden takia, mutta kesken ei haluta jättää - mitä tekisit vanhempana? Siinä kun ainakin toinen vanhemmista on korviaan myöten mukana hyvinkin viitenä päivänä viikossa. Silloin yksilöllistäminen on hyvä vaihtoehto ja se, mitä sitten yläkoulun jälkeen opiskeluissa tapahtuu, on vain plussaa. Lukioon ei kannata mennä, se on usein turhan pitkä reitti ammattiin. Vaihtoehtoja löytyy kyllä, liika on liikaa lapsen sietokyvylläkin, kaikkien ei tarvitse olla akateemisia, duunareitakin tarvitaan. :)

http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi

Opinto-ohjaajaa kannattaa hyödyntää, varatkaa aika juttelemaan. Ottakaa koulupsykologi mukaan tarvittaessa.

Tunnen pari nuorta, joilla vastaavaa. Yksi on lähdössä kutsumuksensa mukaan maatalouspuolelle ja toinen lähti lähihoitajaksi opiskelemaan. Mutta lukihäiriö ja hahmottamisongelmatkin ovat niin yksilöllisiä. Eikä moni kasiluokkalainen yleensäkään edes tiedä mitä haluaisi tehdä. Ihan fksua kyllä, että mietitte nyt jo. Toivottavasti teillä olisi sellainen ihana opo, jonka kanssa voisitte yhdessä pohtia vaihtoehtoja.

Jokin käytännön ala voisi olla realistinen noilla kertomillasi ominaisuuksilla. Lukihäiriö ei sinällään ole este millekään alalle, mutta lukihäiriöitä on niin monen tasoisia, että oppimisen todellinen kapasiteetti täytyy toki ottaa huomioon eli se, mihin nuori oikeasti itse pystyy ja tietenkin haluaa. Lukivaikeus ei ole kovin kapea-alainen, jos siihen liittyy myös hahmottamisen vaikeuksia. Silloin hyvää nähdyn ja tilan hahmottamiskykyä vaativa ala ei ole paras mahdollinen. Oikea ala varmasti löytyy, kun pitää skaalan laajana ja suhtautuu ennakkoluulottomasti eri aloihin. Teen töitä oppimisvaikeuksisten kanssa, jotka käyvät tavallista koulua (ala- ja yläaste), ja useilla nuorilla miehillä käytännön alat kuten autoala, kokin ammatti tai jonkin vastaava kiinnostaa eikä lukio ole suunnitelmissa.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 23:29"]

"Mielenkiinnolla odottelen minäkin tulevaa, kyllä näille lapsille paikka löytyy, sen verran sisukkaita tapauksia he ovat! :)"

Niinhän minäkin aikoinaan luulin. Todellisuudessa työnantajat eivät mieti hetkeäkään, ottaakko normaalilla älyllä varustettu työntekijä vaiko hitaalla käyvä kömpelö tyyppi, jota saa ohjata oman työn ohella. Se nyt vaan on raaka totuus tässä maailmassa.

Oma lapseni ei sitä "jotain paikkaa" löytänyt. Loistava tulevaisuus edessä sosiaalitoimiston elättinä.

T: 10

[/quote] Lapsesihan on vasta 21 vuotias - eihän monella sen ikäisellä "normaalillakaan" nuorella aikuisella ole työpaikkaa, tai edes tietoa siitä. En todellakaan heittäisi rukkasia naulaan hänen kanssaan vielä pitkään pitkään aikaan, jos koskaan.

17, me ollaan kollegoja :) T. 16