Olenko huono äiti, jos en opeta lapsiani suomenkielisiksi?

olet erittäin TYHMÄ äiti, jos eväät lapseltasi toisen kielen oppimisen luonnollisesti. Pitse.

jos lapset eivät osaa suomea, mutta sittenhän sinulla ei olisi mitään kieltä lasten kanssa, aika surullinen ajatus. Jos et kerran voi puhua heidän kanssaan saksaa, jota he tulevat isän ja ympäristön kautta oppimaan kunnolla. Älä tee lapsille sitä karhunpalvelusta, että alat sönköttämään mikahäkkisenglantia heille, siitä ei todellakaan tule olemaan heille mitään hyötyä mutta se saattaa aiheuttaa ongelmia myös äidinkielen (eli tässä tapauksessa isän kielen) oppimisessa.



Me asumme Saksassa, mieheni on saksalainen ja itse puhun varsin hyvin saksaa (olen asunut saksankielisissä maissa 15 vuotta ja opiskellut kieltä yliopistossa) mutta en todellakaan halua puhua lapsilleni saksaa. Toki satunnaisesti jos ulkopuolisten täytyy ymmärtää mitä sanon, ja he kuulevat minun puhuvan sitä muiden perheenjäsenten kanssa, mutta yhdessä lasten kanssa puhumme aina suomea.



Lapset eivät tietenkään osaa suomea ikäistensä suomalaislasten veroisesti ja sanavarastokin on vain minun varassani, mutta he pystyvät puhumaan suomalaisten kanssa ja tulevat ymmärretyiksi. He vaikuttavat myös olevan herkempiä vieraille kielille kuin yksikieliset lapset, englanninkieliset laulunsanat yms. jäävät herkästi mieleen.

Taapero on jäljessä puhumaan oppimisen kannalta. Osaa paljon englantilaisia sanoja mutta vain muutaman suomalaisen. Olen ajatellut, että ainakin sentäs ymmärtää suomea, jos ei nyt kieltä opi puhumaan.

Kyllä natiivitkin virheitä tekevät puhuessaan ja kirjoittaessaan ja toisin kun monet täällä tietämättöminä kirjoittavat, ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä tapaa puhua jotain kieltä, vaan lukemattomia aksentteja ja murteita! Suomen kielinen aksentti englannin kielessä ei ole yhtään sen huonompi kun intialainen, skottilainen tai australialainen.

Paitsi että australialainen, skotti tai intialainen puhuvat englantia äidinkielenään, suomalainen ei.

Natiivien tekemät virheet ovat luonteeltaan täysin erilaisia kuin vierasta kieltä puhuvien.

Ole hyvä äläkä kommentoi täällä asioista, joista et selvästi mitään tiedä.

Suomen kielinen aksentti englannin kielessä ei ole yhtään sen huonompi kun intialainen, skottilainen tai australialainen.

Uusien tutkimusten mukaan tämä on paras tapea saada lapsi monikieliseksi. Ja puolikielisyys käsitteenä on jo vanhanaikainen, sitä ei käytä kukaan, joka on ajan tasalla uusista tutkimuksista.

Esimerkkisi ontuu ja pahasti. Suomenkieliset voivat puhua suomea erilaisilla nuoteilla ja käyttää erilaisia murteita, mutta ne ovat kaikki äidinkielisiä. Ulkomaalainen nuotti suomessa, esimerkiksi venäläinen tai saksalainen, kuuluu kyllä.

Linkitä nuo Uudet Tutkimukset.

jonka äiti on suomalainen ja isä sveitsiläinen, ja joka syntyi ja asui Sveitsissä elämänsä ensimmäiset 16 vuotta ja kävi saksankieliset koulut, muutti 16-vuotiaana Suomeen ja kirjotti täällä ylioppilaaksi suomenkielisestä lukiosta. Äitinsä puhui hänelle suomea ja isä saksaa, vanhempien välisenä kielena oli saksa, englanti ja suomi. Ei se serkun ylioppilaslakki helpolla tullut, vaati uusintakursseja toisensa perään, mutta ilman äidin puhumaa suomea ei olisi saanut sitä ehkä koskaan. Kaksoiskansalaisilla (pojilla) myös intin suorittaminen on helpompaa, jos osaa kieltä.

isältään oppivat saksaa ja yhteisistä keskusteluista auttavasti englantia.



juuri se "aito" kieli olisi lapsille tärkeä, eli äidinkieli. Jos saksassa edelleen asutte, varmaan saksa laseten vit´ralliseksi kieleksi jää? Silti, ihan vuorovaikutuksen takia, puhuisin itse ainakin suomea.



Ei siitä haittaakaan ole. Kouluissa oppii lisää vieraita kieliä jos intoa riittää.

Lapset oppivat kielen nopeasti ja sinulle tulee aivan erityinen tunneside lapsiisi.

Ja harmittaisi todella paljon, jos minulle ei olisi lapsena opetettu suomea, vaikka olisin asunut ulkomailla, vanhemmiten kuitenkin haluaa tutustua juuriinsa, ja tutustuminen kulttuuriin on huomattavasti helpompaa kun on se kieli, joka on kuitenkin juuri harvinaisuutensa takia iso osa suomalaista identiteettiä ja kulttuuria.

Esimerkiksi Keke Rosbergin poika osaa montaa kieltä sujuvasti mutta ei suomea, silti täällä puhutaan hänestä kuin hän olisi suomalainen, mielestäni se on todella typerää. Mielestäni Keke on halveksinut kotimaataan, kun ei vaivautunut opettamaan pojalleen omien vanhempiensa kieltä, vanhukset joutuu yrittämään englannilla kommunikoida lapsenlapsensa kanssa, karmea ajatus.

Bilingual first language acquisition (Annick De Houwer, 2009)

"linkkejä" uusiin tutkimuksiin. Ole hyvä.

systemaattisesti. Sillä tavalla lapsi kasvaa kaksikielisyyteen parhain tuloksin. T. kaksikielinen perhe (suomi-englanti) ja lapset 4v. ja 6v. puhuvat lähes yhtä hyvin kumpaakin kieltä- esim. isänsä kotimaassa sukulaiset eivät erota aksentista tai kielellisestä osaamisesta että lapset asuvat Suomessa ja puhuvat toisena kielenään suomea. Neuvolasta ja pk:sta saatu hyvää palautetta kuinka hyvin on onnistunut kaksikielisyyden toteuttaminen.

Tietysti. Se, mikä lapsen tunnekieleksi muodostuu on eri asia. Ja yksi ihminen puhuu vain yhtä kieltä lapselle, ei todellakaan kahta.

Olen suomalainen ja asun Suomessa mutta puhun lapsilleni mieheni äidinkieltä jota muuten eivät oppisi. Haluan että pystyvät kommunikoimaan miehen suvun kanssa. Suomea oppivat päiväkodissa.

Itse yritin väenväkisin puhua lapselleni suomea, kun syntyi. Mies puhui saksaa. Lopputulos: Lapsi kyllä ymmärsi jonkin verran kumpaakin kieltä, mutta ei ollut 4-vuotiaana lähelläkään ikätasoaan kielen kehityksessä. Ei siis ymmärtänyt täysin, eikä puhunut.



Sitten aloin myös puhumaan lapselle saksaa (puhun itse natiivin tasolla) ja lapsi kehittyi silmissä. Nyt 1,5 vuotta myöhemmin on kirinyt oman ikäluokkansa kiinni ja puheterapia pystytään varmaan pian lopettamaan.



Muutamia sanoja vielä muistaa suomea ja ymmärtääkin vähän. Mutta siitä ei hänelle äidinkieltä tule koskaan. Saksalla kyllä pärjätään, varsinkin, kun siitä on tullut minulle itselleni jo vahvempi kieli. Sekä myös tunnekieli.

Sinun lapsellasi on saattanut olla kielellisen kehityksen viivästymää muutenkin. Normaali lapsi oppii kyllä kaksi kieltä kun molemmat vanhemmat puhuvat lapselle äidinkieltään.

Itse yritin väenväkisin puhua lapselleni suomea, kun syntyi. Mies puhui saksaa. Lopputulos: Lapsi kyllä ymmärsi jonkin verran kumpaakin kieltä, mutta ei ollut 4-vuotiaana lähelläkään ikätasoaan kielen kehityksessä. Ei siis ymmärtänyt täysin, eikä puhunut.

Sitten aloin myös puhumaan lapselle saksaa (puhun itse natiivin tasolla) ja lapsi kehittyi silmissä. Nyt 1,5 vuotta myöhemmin on kirinyt oman ikäluokkansa kiinni ja puheterapia pystytään varmaan pian lopettamaan.

Muutamia sanoja vielä muistaa suomea ja ymmärtääkin vähän. Mutta siitä ei hänelle äidinkieltä tule koskaan. Saksalla kyllä pärjätään, varsinkin, kun siitä on tullut minulle itselleni jo vahvempi kieli. Sekä myös tunnekieli.

Olen suomalainen ja asun Suomessa mutta puhun lapsilleni mieheni äidinkieltä jota muuten eivät oppisi. Haluan että pystyvät kommunikoimaan miehen suvun kanssa. Suomea oppivat päiväkodissa.

siis lapsille ei kumpikaan vanhemmista puhu suomea? vain pk:ssa oppivat suomenkieltä? Mies ei ole kuvioissa vai miksi ?

jos osaa natiivisti sekä saksaa että suomea! Kuitenkin paljon kaupankäyntiä maiden välillä!

t. kaksikielinen ja työtön

...eli jos lapsi vastaa muulla kielellä kuin vanhempi. kaksikielinen keskustelu ei kehitä kielitaitoa - neuvolan täti oli väärässä.



Omasta mielestäni kannattaa pysyä tiukkana. Jos puhut hassulla aksentilla muuta kuin äidinkieltäsi, ei siitä ole hyötyä. Näitä on nähty ja lapset mongertaa samaa 'siansaksaa' kuin hyvää tarkoittanut vanhempi.

http://www.randomhouse.com/acmart/catalog/display.pperl?isbn=9781400009…





Pearson (2008) tässä yhdessä kohdassa väittää, että lapselle voi hyvin puhua tiettyä kieltä, vaikka ei olisi natiivi puhuja, ja puhuisi aksentilla, kunhan kielitaito kielessä on riittävän hyvä. Tutkimusten mukaan se ei haittaa lapsen kielen kehitystä.