Olenko huono äiti, jos en opeta lapsiani suomenkielisiksi?

Tapasin kerran viisivuotiaan lapsen, jonka intialainen äiti puhui sille suomea. Lapsen isä oli suomalainen.



Lapsi puhui todella omituista suomen kieltä. Sellaista erittäin ulkomaalaisella korostuksella olevaa.

Mutta toisinpäin! En halua mieheni opettavan saksankieltä lapsellemme! Ruma kieli, asumme suomessa, saksassa käymme todella harvoin..



Koulussa sitten oppii jos oppii.

Näin lapset eivät jää tunne- eivätkä kielipuoliksi. Ja olen täysin samaa mieltä kakkosen kanssa siitä, että puhumatta suomea suljet heiltä paljon mahdollisuuksia.

suomen osaamattomuus sulkee pois?

Olen alusta asti systemaattisesti puhunut lapsille 5v ja 7v suomea. Lapset puhuvat kanssani aina suomea ja myös keskenään silloin kun ovat minun kanssani. En voisi kuvitella puhuvani lapsilleni muuta kuin omaa äidinkieltäni, osaan asuinmaani kieltä vähintään sujuvasti, olen asunut täällä 10v. Olen mielestäni enemmänkin kielellisesti lahjakas ja äidinkieli on minulle tärkeä.



Lasten suomenkieli on tärkeää myös kun käydään Suomessa lomilla, puhutaan isovanhempien, tätien, setien ja serkkujen kanssa puhelimessa ym. Jos lapsilla ei ole toisen vanhemman äidinkielentaitoa jää yhteys sukulaisiin ja sen maan kulttuuriin melko ohueksi.



Nykyisin on saatavilla suomenkielisiä filmejä, pelejä, kirjoa ym materiaalia myös ulkomaille, joten kielenopetukseen on saatavilla tukea. Mielestäni lapset menettävät paljon jos eivät opi toisen vanhempansa äidinkieltä.

olen työkseni hoitanut dementoituvia/dementoituneita vanhuksia ja arvatkaapa mitä, vaikka he olisivat sen 60 vuotta elämästään asuneet suomessa ja puhuneet suomea, mutta äidinkieli on ollut vaikkapa saksa (eli lapsena puhuneet sitä vanhempansa kanssa) niin nämä vanhukset usein suostuvat enää puhumaan sitä lapsuuden kieltään.



Ap:n tapauksessa siis mietin, että kun sinä ap joskus vanhenet ja mahdollisesti siellä saksassa asut jossain hoivalaitoksessa, niin arvaa vaan onko silloin aikuisista lapsistasi kurjaa, kun eivät ymmärrä enää äitiään lainkaan? Puhumattakaan siitä ahdistuksesta mitä sinä mahdollisesti muistihäiriöstä kärsivänä koet kun lapsesi eivät ymmärrä vaikka kuinka yrität puhua..



no ehkä sinä et halua ajatella näin kauas asioita vielä, mutta tulipahan mieleen ...

Tunnen parikin perhettä, jossa suomalainen ulkomaalaisen kanssa avioitunut äiti ei ole nähnyt tarpeelliseksi opettaa lapsillensa suomea. Molemmat ilmeisesti ajattelivat, ettei suomesta olisi hyötyä kun ei ole aikomustakaan tulla Suomeen.



Ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan. Toinen perhe kyllästyi kotimaansa levottomuuksiin ja tulivat Suomeen. Toinen kyllästyi kotimaansa heikkoon sosiaaliturvaan ja sama lopputulos.



Lapset eivät todellakaan kiittäneet, kun joutuivat mamuluokille kiinalaisten, venäläisten ja muiden ummikkojen kanssa. Sanomattakin selvää, että mamuluokilla opiskelun paino on kielessä eikä se ole yhtä tasokasta kuin tavallisessa opetuksessa.



Lapsi saa kielitaidon ilmaiseksi, kuin lahjana, kun vain puhut hänelle äidinkieltäsi. Miksi jättäisit sen antamatat?

Kielitieteilijäni sanoisin, että lapselle kananttaa puhua sitä kieltä, jonka itse parhaiten osaa, jolla on varmin olo. Lapsesi oppivat kyllä saksan ja englannin ongelmitta.



Ovatko vanhempasi yhä elossa? ja millainen kielitaito heillä on? Heidän kananltaan on ikävää, jos lapsenlapsilla ei ole heidän kanssaan yhteistä kieltä.

... takaan, että ainakaan lapset eivät sinut siitä jälkikäteen kiitä. Jos jätät opettamatta heille suomen kielen, suljet heiltä käytännössä portit koko suomalaiseen taustaansa ja suomalaiseen kulttuuriin. Se saattaa vanhempana todella ärsyttää heitä. Suositus on myös, että vanhempi puhuisi aina äidinkieltään lapselleen, ei mitään kieltä jota vanhempi puhuu "avustavasti".

Vierasta kieltä puhumalla opetat lapsillesi virheitä, et äidinkieltä. Puhu ehdottomasti suomea, vaikka miehesi kanssa puhuttekin englantia. (Miehesi tulee puhua saksaa heille, vaikka puhuisi sinulle englantia.)



t. kielitieteilijä

Näin lapset eivät jää tunne- eivätkä kielipuoliksi. Ja olen täysin samaa mieltä kakkosen kanssa siitä, että puhumatta suomea suljet heiltä paljon mahdollisuuksia.

5

Se on kuitenkin heidän äidinkielensä. Voivat myöhemmin itse päättää puhuvatko sitä ja muuttavatko peräti suomeen, mutta se on hieman vaikeaa jos ei ole sitä suomen kieltä opetettu heille.

ette natiivin tasolla. Sujuva englanti ei ole sama asia kuin natiivin puhuma englanti. Minkäkielisiä kirjoja aiot ap lukea lapsillesi? Miten voit vastata lapsesi esittämiin kysymyksiin kirjojen sisällöistä, jos ne ovat kielellä, jota et osaa kunnolla?

Ja lasten isä puhuu omaansa.

En tiedämitä tarkoitat sillä, ettei pienelle lapselle tule puhuttua? Koko ajanhan äiti lapsilleen puhuu ja lisäksi vielä satujen kertominen/lukeminen ja tuutulaulut yms.

Ja onhan suomnen kieli ihan hyödytön maailman mittakaavassa, enemmän hyötyä että lapset oppii ainakin avustavasti sitten englantia minun kauttani, sitä puhun melkeinpä suomen veroisesti.

mutta lapsille ei ole mitään hyötyä siitä, että puhut heille englantia, koska se ei ole äidinkielesi. Pikemminkin haittaa.

jos osaa natiivisti sekä saksaa että suomea! Kuitenkin paljon kaupankäyntiä maiden välillä!

Kyllä

Kyllä

enka olisi voinut kuvitellakaan puhuvani lapsilleni muuta kuin omaa aidinkieltani, sydameni kielta. Lapset eivat ole koskaan asuneet Suomessa ja heidan kielitaitonsa on melko heikko, puhuvat jokapaivaiset asiat sujuvasti kylla. Mutta takaraivossa on se kielitaito kuitenkin, jos joskus muuttaisivat Suomeen niin oppisivat nopeasti.



Jostain syysta olen tormannyt sellaiseen etta ne aidit jotka eivat puhu lapsilleen suomea, ovat niita vahan heikommin englantia osaavia ja vaantavat sitten lapsilleen kielta jossa on vahva aksentti ja paljon kielivirheita, vuosienkin jalkeen (asun siis Englannissa itse). Ne aidit joille on luonnollista puhua lapsilleen omaa aidinkieltaan, puhuvat usein myos sujuvampaa englantia. Ehka nuo heikomman kielipaan omaavat ihmiset ovat jotenkin epavarmempia omastakin kieli-identiteetistaan?



Jos asutte Saksassa niin lapsille tulee saksankielen taito itsestaan kun menevat kouluun ja saavat kavereita. Siita on ihan turha huolehtia.

ja haluaisit palata Suomeen, niin olisi lapsilla valmiiksi kielitaitoa/identiteettiä sopeutumiseen. Kannustaisin puhumaan siis kaikkia noita kolmea kieltä!



Kyllä natiivitkin virheitä tekevät puhuessaan ja kirjoittaessaan ja toisin kun monet täällä tietämättöminä kirjoittavat, ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä tapaa puhua jotain kieltä, vaan lukemattomia aksentteja ja murteita! Suomen kielinen aksentti englannin kielessä ei ole yhtään sen huonompi kun intialainen, skottilainen tai australialainen.



Lasten tunnekieli valikoituu itsestään kyllä, ja useimmiten se on kyllä asuinmaan kieli. Asumme itse ulkomailla ja täällä neuvolantäti 30 v. kokemuksella sanoi, että lähes poikkeuksetta maahanmuuttajalapset puhuvat asuinmaan kieltä vanhemmilleen, vaikka vanhemmat puhuisivatkin vain omaa kieltään heille. Se on vain lapsille luonnollinen ominaisuus integroitua ympäristöön. Kysyin tätä, kun ihmettelin ääneen, miksi lapseni kommunikoivat mielummin kanssani asuinmaan kielellä, eikä omallani. Lapset siis ovat itse valikoineet tunnekielensä, vanhemmat eivät voi tästä päättää heidän puolestaan.



Mutta silti sinun tilassasi puhuisin ainakin kahta eri kieltä lapsille. Uusien tutkimusten mukaan tämä on paras tapea saada lapsi monikieliseksi. Ja puolikielisyys käsitteenä on jo vanhanaikainen, sitä ei käytä kukaan, joka on ajan tasalla uusista tutkimuksista.