Olenko huono äiti, jos en opeta lapsiani suomenkielisiksi?
Mieheni on siis saksasta, puhumme keskenämme englantia kuitenkin, tai sitten siten että mies puhuu saksaa ja vastaan englanniksi. osaan siis saksaa kohtalaisesti, ymmärrän suurimman osan, omassa puhumisessa petraamisen varaa. Aiotaan siis muuttaa miehen kotimaahan pysyvästi. Tänne Suomeen ei olla ainakaan enää muuttamassa, itsekin muissa maissa asuneena sen verran osaan sanoa. Samoin sukulaisia ei täällä oikein ole. Olenkin ajatellut että opetetaan lapset täysin saksan kielisiksi, koska suomalaisena ihmisenä varmaan aika vaikea pikkulapselle puhua suomea niin paljon, että se edes oppisi, ja kenenkään muunkaan kanssa en sitä puhu. Ja onhan suomnen kieli ihan hyödytön maailman mittakaavassa, enemmän hyötyä että lapset oppii ainakin avustavasti sitten englantia minun kauttani, sitä puhun melkeinpä suomen veroisesti.
tuo toinen kieli on äitini äidinkieli, jota hän on minulle opettanut. Kieli on täällä täysin hyödytön eikä lapseni oppisi sitä juurikaan jos minä olisin ainoa sitä puhuva ja jos kuitenkin itsekin puhun suomea aina.