Lue keskustelun säännöt.
Voisiko sinä olla minun ystävä? kerron itsestäni
23.12.2012 |
Olen naimisissa, ei lapsia. Mieheni on alkujaan ulkomaalainen. Molemmat olemme töissä.
En polta, juon joskus vähän ja muutenkin pyrin vaalimaan terveitä elämäntapoja.
Harrastan liikuntaa intohimoisesti. Olen koko ikäni urheillut.
Tämän lisäksi olen kiinnostunut
kulttuurista, historiasta ja uskonnoista.
Luen ja teen joskus käsitöitä, jos ehdin.
Olen asunut ulkomailla muutamia vuosia, eri paikoissa.
Luonteestani sanoisin että olen positiivinen ja
empaattinen. Mutta myös oudossa seurassa alussa hiljainen, vain alussa.
Sitten tulee ne minuukset. Ystäväni sanoi että olen epärehellinen (myönnän että pienissä asioissa valehtelen, siis en isoissa) kuten siitä että mistä mun mustelma silmäkulmana oli tullut, se tuli siitä kun kävin ottamassa kokeeksi botoxia huuleen. En halunnut kertoa asian oikeaa laitaa, snaoin että se on herpeksen aiheuttama. :=)) kerroin hänelle myöhemmin totuuden.
Tämä sama kaveri sanoi että mulla ei ole yhtään oikeaa ystävä, koska minä olen ikävä tyyppi.
Koska minun mielipiteet poikkeaa muiden mielipiteistä liikaa. Kuten esim. kun juttelimme Romanian mustalaisista, sanoin että annan aina rahaa kerjäläisille mutta en koskaan sotaveteraaneille ( koska minusta niillä on jo rahaa aiva tarpeeksi) Lisäksi en ole mitenkään juhli itseänäisyyspäivää, koska Suomenkin sisällissodassa on mielestäni suinpäin lahdattu liikaa ihmisiä. Hän piti tätä loukkauksena, suuttui minulle asiasta eikä puhunut pariin viikkkon sanaakaan.
Miten on onko niin, voisitko olla ystäväni? Kysykää lisää jos haluatte..
Kommentit (45)
Mutta sinä et varmaan hyväksyisi minua kun olen muslimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että ystäväsi puhuu itsestään, ei sinusta. Ensinnäkään todellinen ihminen ei puhu "ystävästään"ikävänä. Hän en ole ystäväsi.
En ehkä ole kaikista asioista kanssasi samaa mieltä, mutta ei kai se ystävyyttä estäisi? Keskusteluan siitä syntyisi sitäkinenemmän.
Ystävyys vaatii aitoutta ja heikkouksien näyttämistä. Ystävyys vaatii sydämien kohtaamista,ei järkikeskustelua, toisen ihmisen lähelle päästämistä, ei muodollisuutta.
Mutta sinä et varmaan hyväksyisi minua kun olen muslimi.
en ole itse mikään peruskristitty, en kuulu edes kirkkoon mutta asiat ratkaisee kuin uskonto.
Olen tavannut muslimeja eikä heidän uskontonsa ole minua härinnyt.
ap
Tykkään sellaisista rennoista ihmisistä. Hurttia huumoria ja itseironiaa. Siitä se lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisäni oli sotaveteraani.
Romanian kerjäläiset eivät mua liikuta.
Me riideltäisiin alta aikayksikön.
jos ei voi olla avoin ja sellainen kuin on, se ei ole ystävyyttä ollenkaan.
Mitä tulee Romanian kerjäläisiin niin pelkä'n olettamuksen perusteella ( se että mafia vie jokaisen kadunkulmassa kyykkivän kerjäläisen rahat, on pelkkä median ruokkima olettamus, siitä ei ole luotettavia todisteita) ei voi olla antamatta muutamaa kolikkoa, kerta siihen on itsellä varaa.
Mutta te jotka ette voisi olla ystäviäni, niin mikä olisi peruste.. voistteko kertoa.
Onko se tämä isänmaallisuus juttu?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään sellaisista rennoista ihmisistä. Hurttia huumoria ja itseironiaa. Siitä se lähtee.
mutta huumoria löytyy jokatapauksessa.
ap
Jos huomaan, että joku valehtelee pienissä asioissa, en voi luottaa häneen. Miten voisin uskoa, että tärkeissä asioissa puhutaan totta, jos pienissäkin jää valheesta kiinni. Etäännytän itseni tällaisista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystäväsi, mutta arvelen että minä en saisi sinusta ystävää.
En polta, en juo, olen tietyissä asioissa hyvinkin konservatiivinen, sairastan synnynnäisesti ja sen vuoksi liikkumiseni on huonoa, olen ylipainoinen, en mitenkään erityisen kaunis, mutta lihavuuteni vuoksi näytän rumalta.
Olen aluksi hiljainen, mutta kun tutuksi pääsen niin hyvinkin puhelias, ehkä jopa liikaa...
Harrastan käsitöitä ja lukemista sekä kirjoittamista ja valokuvaamista sekä sukututkimusta. Olen perehtynyt sukuni historiaan sekä isän että äidin puolelta n. 1600-luvulle saakka. Minulla on puoliso jonka kanssa olen ollut yhdessä jo puolet elämästäni, rakkaus kukoistaa. Lapsia meillä on neljä.
Kuulun kirkkoon, en käy kuitenkaan kirkossa kuin häät, hautajaiset ja ristiäiset. En anna rahaa ulkomaan keräyksiin enkä kerjälaisille, kotimaan kohteisiin lahjoitan jos on mahdollisuus.
Minulla ei ole juuri ystäviä. Olen toisaalta nirso; en pidä siitä että ollaan heti aluksi liian tuttavallisia eli meille tullessa mennään itse esim. jääkaapille penkomaan. En myöskään pidä liian suorasukaisista ihmisistä tai toisten ulkonäön/ominaisuuksien arvostelusta tai selän takana paskan jauhamisesta. Toisaalta sitten on käynyt niinkin että pidän jostain ihmisestä ja olisi mukava tutustua paremmin, mutta vastapuoli ei ajattele samoin ja asia jää siihen.
Puolisoni on paras ystäväni, sielunkumppanini ja koen että meidät on tarkoitettu juuri toisillemme.
terveet elämäntavat -ihmisten kanssa kun en itse ole kiinnostunut keskustelemaan liikunta-aiheista ja nautin sekä epäterveellisestä ruuasta että alkoholista. (Ja sitten tulee syyllisyys omasta elämäntavoista jos toinen vetää vieressä tuorepuuroa ja odottaa innolla illan bodypumppia.)
Mutta muuten kuulostat kyllä ihan mielenkiintoiselta ihmiseltä, joten luultavasti yllättyisin iloisesti jos sinuun tutustuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen himotreenaaja eli urheilen päivittäin, a rakastan historiaa, erityisesti sotahistoriaa. Olen jo pitkään etsinyt kaveria joka rakastaisi sotahistoriaa, eritoten 2. Maailmansotaan liittyvää (en ole siis sotahullu sodan ihailija vaan sotaHISTORIAN tutkija).
En ole vielä löytänyt ketään sotahistoriaa harrastavaa naista. Vanhoja papparaisia vaan: ) suurin haaveeni on tehdä saksa-belgia-ranska kiertomatka maailmansodan tapahtumapaikoilla jonkun sotahistoriakaverin kanssa. Se kaveri on vielä siis hakusessa!
terveet elämäntavat -ihmisten kanssa kun en itse ole kiinnostunut keskustelemaan liikunta-aiheista ja nautin sekä epäterveellisestä ruuasta että alkoholista. (Ja sitten tulee syyllisyys omasta elämäntavoista jos toinen vetää vieressä tuorepuuroa ja odottaa innolla illan bodypumppia.)
Mutta muuten kuulostat kyllä ihan mielenkiintoiselta ihmiseltä, joten luultavasti yllättyisin iloisesti jos sinuun tutustuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toinen hyvinkin ansioitunut, mutten koe olevani kiitollisuuden velassa loputtomiin, koska sodissa tehtiin paljon virheitä jotka maksoivat monien viattomien hengen.
Suomikin on käynyt turhia sotia, veljeillyt natsien kanssa, minusta siinä ei ole mitään ihailtavaa.
Olen lisäksi pasifisti ja elän nyt tätä aikaa, enkä menneessä ajassa.
Muutenkin tykkään kansainvälisestä meiningistä, huomaa henkilöhistoriani. :)
ap
siis rakastan historiaa, ja olen itse myös tehnyt sukututkimusta, nykyjään ei siihen ole enää aikaa.
Minun ystävistäni ei kukaan ole niin intohimoinen urheilija kuin minä. Eikä se ole miedän suhteidemme väliin tullut, ei edes mieheni (se on kyllä valitettavaa) harrasta liikuntaa.
Toisten ihmisten ulkomuotoon en juurikaan kiinnitä huomoita, se on sivuseikka, itsesäni pidän kyllä huolta.
ap
jos Suomessa asut ja suomalaisten etuusuuksista nautit, niin kyllä olet velkaa sotaveteraaneille. Ihan kuule lopun ikääsi.
Jos et arvosta itsenäisyyttä, mene vaikka Irakiin tai Algeriaan.
Mulla nousee verenpaine heti, kun luen näitä idioottijuttuja natsi- ja sisällissota-asioista.
Onko tässä maailmassa yhtään sotaa, jossa sivulliset eivät olisi kärsineet? Puutut lillukanvarsiin. Utilitarismi on se malli, minkä mukaan maailma pyörii.
mutta olen innokas amatöörihistorioitsija!!! Rakastan historiaa. Ennen lapsia luin ja luin kirjoja, mielellään Suomen historiasta ja maailman historiasta. Ja kyllä, olen harrastanut paljon sotahistoriaa! Juuri toisesta maailmansodasta enimmäkseen. Enemmän Suomen näkökulmasta, mutta muualtakin ja en tiedä ketään muuta naista ikäluokassani, joka olisi tällaisesta kiinnostunut. Olen 36.
Olen himotreenaaja eli urheilen päivittäin, a rakastan historiaa, erityisesti sotahistoriaa. Olen jo pitkään etsinyt kaveria joka rakastaisi sotahistoriaa, eritoten 2. Maailmansotaan liittyvää (en ole siis sotahullu sodan ihailija vaan sotaHISTORIAN tutkija).
En ole vielä löytänyt ketään sotahistoriaa harrastavaa naista. Vanhoja papparaisia vaan: ) suurin haaveeni on tehdä saksa-belgia-ranska kiertomatka maailmansodan tapahtumapaikoilla jonkun sotahistoriakaverin kanssa. Se kaveri on vielä siis hakusessa!
mutta fanattinen suhtautuminen siihen ei ole.
Olen velkaa äidille ja isälle, he saattoivat minut tähän maailmaan.
Suomi ei ole sotimalla itsenäisyyttä saanut edes, Neuvostoliitto antoi sen Suomelle.. jos ollaan tarkkoja.
ap
luen paljon partisaani ja desanttikirjoja.
Just eilen sain loppuun " Desanttina Suomessa".
Siis vaikka olenkin vähän epäisänmaallinen ja mielestäni maailmankansalainen, niin Suomen sotahistoria on on hyvin mielenkiintoista.
ap
minulla on välillä sellainen tunne ettei kukaan oikeasti kamalsti tykkää minusta.
En ole irseriittoinen, mutta ehkä itsetunto ei ole paras mahdollinen- Avioliittossakin olemme etääntyneet kaikkien näiden vuosin jälkeen, josksu pelkänä miten meidän oikein käy.
ap