Lue keskustelun säännöt.
Kurja "pommi" exältä.
31.12.2012 |
Exäni, joka muutenkin tekee paljon kiusaa ja koittaa vaikeuttaa elämääni, pudotti nyt pommin. Ollaan sovittu lapsemme huoltajuudesta niin, että lapsi on isällään joka toinen viikonloppu. Muuten mulla.
No nyt kuulemma ei enää viikonloput sovi, kun on niin paljon töitä, voi nähdä lasta "satunnaisesti" asiasta sen enempää sopimatta arkisin joskus.
Mulla ei ole siis lainkaan omaa elämää enää jatkossa. Olin sopinut joogakurssit + pari reissua keväälle, jotka oli sovittu just noille exän viikonlopuille, mutta nyt taitaa mennä kaikki vituiksi. Mulla ei asu edes sukulaisia tms lähellä jotka voisivat silloin tällöit lasta vahtia.
Miten te muut äidit jotka olette vastaavanlaisissa tilanteissa selviätte? Olin haaveillut löytäväni vielä uuden miehen itselleni, olen kolmekymppinen, nätti ja hauska nainen, mutta kaipa se täytyy unohtaa kun missäs sellaisen miehen tapaisi kun omaa vapaa aikaa ei käytännössä enää ole.
Että hyvää uutta vuotta mulle vaan.
Kommentit (94)
Kommentit tyyliin "mitäs teit lapsia moisen miehen kanssa" tai "ei olisi pitänyt erota", itse ainakin lasken vastaajien tyhmyydeksi. Ehkä jonkun elämä menee oikeasti niin kuin on haaveillut ja suunnitellut ja kaikki on sitä mitä luuli sen olevan. Epäilen kyllä moista. Enemmänkin itse aina ajattelen, että omaa pahaa oloaan kommentoivat moista. Ei kait kukaan voi oikeasti olla noin tyhmä, ei edes täällä palstalla?
se miehen(tai naisen) väkivaltaisuus ilmenee yleensä vasta ajan kanssa. Todella moni kuitenkin antaa anteeksi ne pari ekaa kertaa (tapahtuvat yleensä humalassa) ja olettavat että asiat muuttuvat kun se puoliso niin lupaa.
Ne jotka eivät ole väkivaltaisen ihmisen kanssa olleet parisuhteessa, eivät ihan oikeasti tajua sitä millaista siinä suhteessa on. Yleensä rakkaus sitä puolisoa kohtaan on kovempi kuin lähtemisen halu. Valitettavaahan se on, mutta silti. Kai kyseinen ilmiö on jonkin asteista "Tukholmasyndroomaa".
Lisäksi se väkivaltaa kokeva aika usein alkaa ajattelemaan että on "ansainnut" ne lyönnit tai riepottelut jne.
Ne joilla on normaaleja suhteita takanaan voivat toki taivastella että "No mitäs urpo teit lapsia väkivaltaisen ihmisen kanssa", "mitäs et lähtenyt ajoissa" jne. kun ei ymmärretä sitä että lähtö sen väkivaltaisen ihmisen luota on todella vaikeaa.
Ja on asioita jotka voivat muuttaa sen "kunnollisen" miehen juopoksi, väkivaltaiseksi tai vaikka narkkariksi. Te ilkeilijät ette sitä toki tajua, muutenkuin niin että asia kolahtaa teidän nilkkaanne kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka toinen/kolmas VIIKKO
äskeinen :)
Siellä olisi voinut tutustua ihmisiin ja verkostoitua. Tietysti on helpompi vain odottaa kotona, mutta lukuisat yh:t hakeutuvat itse sellaisiin paikkoihin, joissa on auttavaisia ihmisiä. Seurakuntia ainakaan ei tarvitse "keksiä uudelleen", koska niitä on ollut jo iät ja ajat. Mutta ehkä joillekin kelpaa vain se, että tullaan kotiin asti.
mutta MIKSI mikään taho ei luo tukiverkostoja niitä kaipaaville...?!
Ensimmäisenä mieleen tulee esim. neuvolat, perhekahvilat, diakonissa ym. jotka lapsiperheiden kanssa tekemisissä ovat.
Tälläkin palstalla moni valittaa kuinka tukiverkkoja ei ole, sellaisen luominen tyhjästä voikin olla aika haastavaa.
Miksei tarjota mahdollisuuksia siihen, esim. kerran viikossa (tai edes kuussa!) voisi perhekahvilassa, seurakunnan tiloissa, neuvolan organisoimana jossakin olla ns. "tukiverkostoitumis ilta". Paikalla ihmisiä jotka tarvitsevat tukiverkkoja ( ja miksei niitäkin jotka ovat valmiita sellaisia antamaan vaikka itselle ei tarvetta ole).
Noissa tilauisuuksissa olisi ihmisten helpompi lähestyä toisiaan, kun kaikki tietävät mikä on homman nimi. Esim. kaksi tukiverkotonta yh:ta voisi yhdistää voimansa, eli sopia lastenhoidosta keskenään. Toinen vahtii toisen lasta/lapsia sen aikaa kun toinen käy vaikka jumpassa, sitten sama toisinpäin. Tai yhden yön yli, millainen tarve kenelläkin on.
Toimintaan voisi tulla mukaan myös esim. yksinäisiä vanhuksia, joista monelle olisi iso ilo kun saisi vahtia satunnaisesti lapsia. On paljon esim. leskeksi jääneitä ihmisiä, jotka ovat ihan ihan hyvässä kunnossa (liikkuvat hyvin, ei muistisairauksia tmv.) joiden ainoa vaiva on yksinäisyys.
Pitäisi vain olla paikka missä ihmiset voivat kohdata, ketään tuskin kiinnostaa netista alkaa lapsenvahtia etsimään, olisi hyvä kun olisi paikka jossa tutustua ns. puolueettomalla maaperällä toisiin. Jos olisi tuollainen tukiverkottomien ilta, niin tapailua voisi jatkaa sitten ns. "omalla ajalla", nähdä tavallisisssa perhekahviloissa, sopia treffit leikkikentälle jne. ja sitten pikkuhiljaa lapsen voisi antaa turvalliseen hoitoon.
Huvittavaa on että mies mainostaa kuulemma facebookissa yms kovaan ääneen kuinka paljon rakastaa lastaan, kuinka lapsi on kaikki kaikessa yms yms. Kuitenkin itse tössää tapaamiset näin. Hänellä on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia.
Puhuu myös ympäriinsä että mä koitan vaikeuttaa tapaamisia. No, sama se. Jossain vaiheessa tosiaan varmaan lopettaa tapaamiset kokonaan.
Ei se lähtö kuulkaa helppoa ollut, jäin ihan tyhjän päälle. Mulla ei omaa sukua/ perhettä, ja miehen suku oli kuin oma, kunnes tuli ero ja valitsivat luonnollisesti miehen. Sain kärsiä siitä että rikoin perheen (vaikka mies jäi kiinni kuukausien suhteesta toiseen naiseen). Edelleen on perheenrikkoja. Apuja siltä kannalta on turha odottaa, ei heitäkään kiinnosta nähdä lastamme. Arvatkaa kuinka tyttö itkee isänsä, isovanhempiensa ja serkkujensa perään. mutta minkäs teet, mun kiusaaminen tärkeämpää kuin lapsi.
Mun on vaan pakko sumplia asiat jotenkin. Kyllä mä selviän, vaikka nyt tuntuu että seinät kaatuu päälle. Lastenvalvojaa on täällä pääkaupunkiseudulla turha tavoitella, olen jättänyt 12 soittopyyntöä eikä takaisin soiteta. Soittoaikana ei tietenkään saa ko. hlöä kiinni.
riemukasta uuttavuotta kuitenkin kaikille teille ihanat vastaajat :)
ap
Siellä olisi voinut tutustua ihmisiin ja verkostoitua. Tietysti on helpompi vain odottaa kotona, mutta lukuisat yh:t hakeutuvat itse sellaisiin paikkoihin, joissa on auttavaisia ihmisiä. Seurakuntia ainakaan ei tarvitse "keksiä uudelleen", koska niitä on ollut jo iät ja ajat. Mutta ehkä joillekin kelpaa vain se, että tullaan kotiin asti.
mutta MIKSI mikään taho ei luo tukiverkostoja niitä kaipaaville...?!
Ensimmäisenä mieleen tulee esim. neuvolat, perhekahvilat, diakonissa ym. jotka lapsiperheiden kanssa tekemisissä ovat.
Tälläkin palstalla moni valittaa kuinka tukiverkkoja ei ole, sellaisen luominen tyhjästä voikin olla aika haastavaa.
Miksei tarjota mahdollisuuksia siihen, esim. kerran viikossa (tai edes kuussa!) voisi perhekahvilassa, seurakunnan tiloissa, neuvolan organisoimana jossakin olla ns. "tukiverkostoitumis ilta". Paikalla ihmisiä jotka tarvitsevat tukiverkkoja ( ja miksei niitäkin jotka ovat valmiita sellaisia antamaan vaikka itselle ei tarvetta ole).
Noissa tilauisuuksissa olisi ihmisten helpompi lähestyä toisiaan, kun kaikki tietävät mikä on homman nimi. Esim. kaksi tukiverkotonta yh:ta voisi yhdistää voimansa, eli sopia lastenhoidosta keskenään. Toinen vahtii toisen lasta/lapsia sen aikaa kun toinen käy vaikka jumpassa, sitten sama toisinpäin. Tai yhden yön yli, millainen tarve kenelläkin on.
Toimintaan voisi tulla mukaan myös esim. yksinäisiä vanhuksia, joista monelle olisi iso ilo kun saisi vahtia satunnaisesti lapsia. On paljon esim. leskeksi jääneitä ihmisiä, jotka ovat ihan ihan hyvässä kunnossa (liikkuvat hyvin, ei muistisairauksia tmv.) joiden ainoa vaiva on yksinäisyys.
Pitäisi vain olla paikka missä ihmiset voivat kohdata, ketään tuskin kiinnostaa netista alkaa lapsenvahtia etsimään, olisi hyvä kun olisi paikka jossa tutustua ns. puolueettomalla maaperällä toisiin. Jos olisi tuollainen tukiverkottomien ilta, niin tapailua voisi jatkaa sitten ns. "omalla ajalla", nähdä tavallisisssa perhekahviloissa, sopia treffit leikkikentälle jne. ja sitten pikkuhiljaa lapsen voisi antaa turvalliseen hoitoon.
Olen kasvanut sairaalloisen tiukassa uskonnollisessa ympäristössä, joten kun tulin täysi-ikäiseksi irrottauduin järjestäytyneestä uskonnosta, enkä aio liittyä kirkkoon vaikka saattaisin saada sieltä apua.
..Enkä odota todellakaan että kotiin pitäisi tulla tarjoamaan apua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet muka kasvanut uskonnollisessa ympäristössä ja sitten kaikki läheisesi ovat kuolleet. Muitakin outouksia tarinassasi on. Mutta ymmärrän, että hätäsi on todellinen, vaikka täällä vähän muuttelet totuutta.
niin kauan kun exäsi ei noudata sopimusta. Tiukkaa tekee mutta pysy vahvana. Kertomuksesi oli kuin omani. Aikoinaan kirjoitin täällä tismalleen samasta asiasta sain pelkkää paskaa niskaani - miksi olet lapset synnyttänyt ja kerrankos ne olet ne synnyttänyt niin niistähän yksin huolehdit, no totta juu mutta lapsilla on myös isä.
Kummasti tuntuu eron myötä katoavan kaikki velvollisuus ja vastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ne sukulaiset jotka ovat elossa, eivät halua olla missään tekemisissä.
Mitä muita outouksia tarinassani on?
ap
Nämä viestii " mitä teit lapsen tuollaišen miehen kanssa" ovat asiattomia. Kaverini mies vaihtoi vaimonsa nuorempaa liki 30 v jälkeen. Lopulta sanoi lapselleen 17v, ettei saa enää asua hänen luonaan, ei edes loma-aikana. Kun nuorikko ei halua.
Mitäs kaverini teki lapset tuon miehen kanssa...joopa joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ex-mies alusta asti ollut todella epäluotettava tapaamisten suhteen. Joskus jopa parin tunnin varoitusajalla peruttanut tapaamisviikonlopun.
Ennen kaikkea kurjaa lapsille, joille ei voi kertoa koska isän näkee seuraavaksi, mutta myös äidille joka ei voi koskaan suunnitella mitään tai saa lepohetkeä.
Kaverini ratkaisu oli, että hän sai sosiaalitoimiston kautta tukiperheen jossa lapset on sovitusti yhden viikonlopun/kk, näin hän tietää edes yhden ajan jolloin voi sopia jotain omia menoja tai ehtii vaikka vaan levätä.
Tukiperheitä on tietysti useimmissa kunnissa todella vaikea/mahdoton saada, mutta aina kannattaa yrittää jos yhtään siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet muka kasvanut uskonnollisessa ympäristössä ja sitten kaikki läheisesi ovat kuolleet. Muitakin outouksia tarinassasi on. Mutta ymmärrän, että hätäsi on todellinen, vaikka täällä vähän muuttelet totuutta.
exää pakottaa tapaamisiin.
Turha täällä sanoa, ettet suostu sopimuksen muuttamiseen ja vaadit siitä kiinnipitämistä, kun tosiasia on se, että exäsi voi milloin tahansa pyyhkiä perseensä sopimuspaperilla.
Hanki lapsenvahti, niin yksinkertaista se on.
Ilmoituksia kaupan / sosiaalialan / paikallisen lukion seinälle ja taatusti löytyy joku nuori, joka taskurahaa vastaan vahtii muksujasi. Turha heittäytyä marttyyriksi, anna exän elää eläämänsä. Sehän tässä yhtälössä häviää, kun lapset vieraantuu isästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan se on, ettei ketään voi pakottaa.
Mutta ei kannata ap:n ryhtyä hyppäämään ukon mukaan. Jos tulee yhtäkkiä viestiä, että hakee lapsen kun se ei ap:lle sovi, älä anna lasta.
Kerro, että pitää sopia hyvissä ajoin tapaamisista.
Ei sitä tarvitse alkaa miehen pelinappulaksi.
Elatusmaksujen tarkistus, rahaa menee enemmän koska isä ei ota luokseen yms.
Älä kommentoi ollenkaan exälle uutta ratkaisuaan. Reagointia se juuri toivoo ja odottaa.
Etsi sali, jossa on lapsiparkki ja jumppaa siellä.
Ota selvää yksinhuoltajien yhdistyksestä. Järjestävät kaikkea hyödyllistä ja kivaakin.
Rakenna tulevaisuus niin, että tiedät olevasi yksin vastuussa lapsestasi. Niin ei tarvitse pettyä.
en malta pidemmälle kommentoimatta. Kuinka te kaikki arvostelette ap:ta siitä, että hän on eronnut väkivaltaisesta/pettävästä miehestä, haluaisi joskus hetken omaa aikaa ja että ap on sitä mieltä, että isälläkin on velvollisuutensa lasta kohtaan? Joo, ehdottomasti ajateltava lasta, eli väkisin en ap:na lasta isälle veisi. Ja ei, aina ei tiedä, millaisen miehen kanssa lapsen tekee.
Kamalaa, kuinka vasten ap:n naamaa kaikki kommentit nro 15 saakka on olleet.
Tsemppiä ap, en osaa auttaa, mutta toivon jotenkin järjestyvän aikaa myös sinulle. Meillä kaikilla on siihen oikeus.
vastaajille! Menkää luuserit jook purkamaan omaa pahaa oloanne ihan jonnekin muualle kuin ketjuun, jossa jälleen kerran nousi esille lähivanhemman erittäin heikko asema - josta lähivanhemmuudesta tietämättömät eivät kerta kaikkiaan voi tajuta mitään, minkä tästäkin ketjusta huomaamme.
Todella kurjaa, että ap:kin erehtyi tekemään lapsen kusipääksi osoittautuvan miehen kanssa. Samaan loveen on langennut moni, minäkin, vaikka ei tämä tieto ketään nyt lohduta.
Etävanhempi voi pelleillä tapaamisten suhteen aivan miten sitä itseään sattuu kulloinkin huvittamaan - oli mitään sopimusta tapaamisista tai ei. Itse asiassa se sopimus velvoittaa vain lähivanhempaa, koska sanktioita ei sopimusta rikkovalle etälle tule.
Lähivanhemman taakaksi jää huolehtia lapsen / lasten arjesta, kaikista pakollisista kuluista, harrastuksista ja sen sellaisesta, ja väitän että on melkoinen superihminen jos ei parin viikon normiarjen jälkeen kaipaa itselleen pientä hengähdystaukoa.
Tuoksi tauoksi ei kelpaa se, kun "lapsi on nukkumassa" (mitä omaa aikaa sekään on, muutama kämäinen hetki illan pimetessä, yön koittaessa?!). Tämähän me ollaan kuultu noin miljardi kertaa tälläkin palstalla, kun ydinperheiden äipät vuoronperään kiukuttelevat, jos eivät pääse viikkoihin hoitamaan omia asioitaan tai eivät pääse kuntoilemaan. Ja silti siinä ydinperheen arjessa on ollut mukana toinen vanhempi jakamassa edes henkisen taakan vanhemmuudesta - sen taakan, joka on yh:n (lähivanhemman) harteilla 24/7.
Mitä ap:lle voi sanoa? No ainakin sen, että koeta saada lastenvalvojan tietoon kaikki exäsi viestit tapaamisten perumisesta. Säästä meilit, kirjoita keskustelut sanan tarkasti muistiin. Toimita tiedot tavalla tai toisella lastenvalvojalle ja käske jättää jemmaan, koska jos exäsi jossakin vaiheessa riitauttaa tapaamiset sinun syyksi asiat kääntäen, pitää sinulla olla jotakin todistetta siitä ettet ole estänyt lapsen ja isän tapaamisia. Väännä ne todisteet nyt, kun exäsi kanssa asioista puhut.
Kerro lapselle lapsentasoisesti asioista. Älä valehtele, mutta älä myöskään sympatiseeraa exääsi. Lapsen pitää tietää ettei tapaamisten peruminen johdu koskaan hänestä, vaan vika on vain ja ainoastaan tapaamisen peruvassa vanhemmassa.
Tsemppiä!
PS: Takana yli 5 v. lähivanhempana, ei yhtään seurustelu- tms. suhdetta ja silti menee hyvin!
Kai se sitten on liikaa että mulla olisi kerran kuukaudessa jokin harrastus. Mulla on ollut selän kanssa ongelmia ja olin ajatellut että esim. Jooga voisi vahvistaa selkää. Mutta hautaan nyt senkin ajatuksen sittten.ap
Mää suosittelen sulle tanssimista. Siinä saatat nähdä potentiaalisia kumppaneitakin. Lavatanssiseurojen harkoissa näkyy ihmisiä joilla on ne lapsetkin mukana.
Luulin että valittaisit sitä että lapsi menettää yhteyden isäänsä, mutta ei .....
tapaamaan lasta ollenkaan. Vaikuttaa siltä että mies aikoo pikkuhiljaa lopettaa tapaamiset kokonaan. Niin minun eksäni teki. Jos kaipaat omaa aikaa niin sijaisperheet on sitä varten. Esim. vaikka joka toinen/kolmas kuukausi. Ota yhteys lastenvalvojaan, siellä osaavat neuvoa tarkemmin. Minä en halunnut sijaisperhettä koska minulla on uusi hyvä mies jolle eksän lapset ovat kuin omia :)