Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa
että mietin pettäväni miestäni. Hirveä syyllisyys, kaksinaismoralistinen halpamainen olo, ja identiteettikriisi.
Avioliitossamme ei ole mitään vikaa, se on mielestäni sieltä onnellisimmasta päästä, rakastamme toisiamme edelleen.
Silti olen nyt totaalisen ihastunut toiseen mieheen ja hän on osoittanut vastaavansa tunteisiini. Vetovoima on ihan käsittämättömän voimakas! Pohdin illat pitkät sitä että en todellakaan halua vaarantaa avioliittoani, mutta entä jos en jäisi kiinni toisen sylistä nauttimisesta??????????????????? Vaarannanko silloin? Henki salpautuu, kun kaipuu on niin kova. Miksi en voisi pitää kahta miestä :(
Kommentit (16)
jossain vaiheessa pettää puolisoaan ja ihastua palavasti. Toisessa ihmisessä voi aina halutessaan nähdä sitä, mitä kokee omasta elämästään puuttuvan, ja ihastua siihen haavekuvaan. Jos siihen antaa kerran itselleen luvan, antaa toisenkin kerran...
Ajattele ap realistisesti. Vuoden, viimeistään kahden vuoden jälkeen sun ihastumiset on ohi,jos et mene siihen mukaan, mut olet silti onnellisessa liitossa.
..sillä erolla että olen onneton nykyisessä suhteessani. 15 yhteistä vuotta takan ja kolme lasta. Lapsi hoitaa ja kotia mutta minä olen jäännyt paitsi rakkautta ja hellyyttä ja läheisyyttä... En todellakaan ole pyytänyt tätä mutta niin se vain se ihminen ilmestyi elämääni ja kuten kuvaat kaipuu on suunnaton, tuntuu että tukehtuu. tiedän mitä minun pitäisi tehdä mutta...
Tiedän tasan tarkkaan nuo ekan ja toisen vastaajan kertomat asiat. Ja tiedän että en vaihtaisi nykyistä liittoani elämään ihastukseni kanssa. Oikeastaan en edes halua seksiä ihastukseni kanssa, vaan vain tunnetta ja läheisyyttä, ja tietysti sitä itsetuntoa hivelevää hyväksyntää, että joku muukin voi hyväksyä minut, pitää minusta ja haluta olla kanssani, kuin oma mieheni.
Tämä on kyllä sellaista tulella leikkimistä että vain idiootti ryhtyy tällaiseen, mutta näköjään ihmisestä tulee sitten idiootti kun tulee oikea/väärä ihminen vstaan.
Olen minä näiden avioliittovuosien aikana ehtinyt kokea montakin ohimenevää ihastusta, eikä niiden kanssa ole ollut tällaista ongelmaa. Olen tiennyt että ne menevät ohi, enkä ole roikkunut niissä. Nyt on tosi paha jumi. Olemme ihastukseni kanssa tekemisissä päivittäin. Jos mieheni saisi tietää että edes mietin tällaista, osoittaisi saman tien ovea (luulen ainakin).
Miksi tarvitset noin paljon itsetuntosi hivelyä? Miksi oma mies ei riitä? Miten et ymmärrä lainkaan, miten paljon ihastuminen muihin voi satuttaa puolisoasi? Yritä edes asettua toisen asemaan hetkeksi, mitä tuntisit, jos miehesi ihastuisi useisiin naisiin ja tilittäisi tuollaista jossain S24:lla.
Alat välttelemään sitä ihastuksen kohdetta. Sillä se menee ohi. Tai sitten romutat nykyisen liittosi. Se on ihan sun valinta. Turha yrittää mitään, en voinut sille mitään -lässynläätä. Se on sun valinta ruokitko sitä tunnetta haaveilemalla illat pitkät ja lopulta tekemällä jotain.
Miksi pilata kaikki mitä sulla on? Haluatko rikkoa avioliittosi? Entä lastesi kodin?
Varmaan iso osa pettäjistä luulee, ettei jää kiinni, muttei se ole mikään syy pilata kenenkään muun elämää.
se käy loppujen lopuksi helposti :) oikeesti olen ollut aina pettämistä vastaan ja itseänikin on petetty...
joku sanoi joskus että pettämisellä pelastetaan useampi avioliitto kuin avioliittoneuvonnalla...
anna mennä vaan
vaikka tilaisuuksia olisi kyllä joskus ollutkin, mutta tultuani viime vuosina emotionaalisesti suhteellisen laiminlyödyksi, niin nytpä aion tilaisuuden tullen tarttua hetkeen. Jollei kerran puhe menne perille ja silti kuulemma mun kanssa haluaa olla, ja on mullakin kyllä syyni jäädä niin.. Niin, en usko että tulen enää edes kokemaan suuremmin tunnontuskia siitä, jos jotain tapahtuu, vaikka aiemmin olisin ollut itse itseni pahin tuomitsija. Niin sitä ihminen ja ajat muuttuvat.
jonka hymy, jutut ja läheisyys saa kiehnäämään levottomana. Myös vaarallista, jos se toinen on vaikka samassa työpaikassa. Kun tekee huomaamatta mieli koskettaa tai viihtyisi toisen seurassa enemmänkin. Tiedän tunteen ja tilanteen. Jos molemmat varattuja ja tietävät että eivät aio erota vakituisistaan niin se on hyvä tunnustaa. Mutta ei se poista sitä että viihtyy toisen seurassa ja voisi nauttia läheisyydestä. Ehkä antaa itselle luvan ja katsoa kuinka toinen vastaa. Ei aviomiehen tarvitse sitä tietää.
Olen ollut aivan samanlaisessa tilanteessa. Minä sitten menin ja petin miestäni. Nyt kun suhde on ohi, rakkaus on jäänyt jäljelle. Aika veemäistä.
Kahta voi todella rakastaa. Mutta kahta ei voi pitää.
En koe pystyväni mitenkään muuten neuvomaan kuin kertomalla että ei tuo mitenkään tavatonta ole. Taitaa pikemminkin olla yleisempää kuin edes kuvitellaan. Mutta tunteet eivät koskaan ole vääriä, vain teot ovat (tai siis voivat olla).
Itse en vaihtaisi tätä kokemusta pois, vaikka matkan varrella on tullut satutettua muita sekä itseä. Elämä on.
Mutta toivottavasti ymmärrät, että pettävät naiset ovat miesten mielestä todella ala-arvoisia? Todennäköisesti nimittäin jäät kiinni ja mies heittää pihalle. Mikä onkin ihan oikein, kuka nyt siellä täällä nussivan kanssa haluaisi pysyvästi olla?
Oikeasti nyt, arvon naiset, jos haluatte vierasta niin olkaa aikuisia ja erotkaa ensin puolisostanne. Mikä ihme tässä nyt on niin vaikeaa?
kunhan osaat siihen jättää. kun roikut siellä joku ilta jollain saunaillan verukkeella ja heilut ihmeellisesti kotona kaiket päivät niin eihän siitä mitään tule. ei siinä siis mitään vikaa ole kunhan osaat hallita sen. kerran sä vaan elät, ei siitä tarvi turhan kurjaa tehdä.
Reikä pyöreäksi, elämät paskaksi, lapsia säälimättä. Pilaat niin monen elämän.
avioliittoni aikana 3 kertaa.
Koskaan en ole vienyt asiaa pidemmälle, ja ihastuksen kohteet ovat olleet aina ns. mahdottomia juttuja, eli firman toimitusjohtaja, fysioterapeutti, autokoulun opettaja..
Ihastus hiipui pikkuhiljaa jokaiseen ja jälkeenpäin aina mietin että olipa hyvä etten tehnyt mitään. Ihastukselle ei voi mitään, mutta sille voi, tekeekö ihastuksen kanssa jotain kiellettyä.
En lähde neuvomaan mitä tehdä ja mitä ei. Mutta muista ettei tehtyä saa tekemättömäksi, eikä paluuta vanhaan ole jos petät.
jättänyt huomioimatta että en ihan oikeasti halua seksiä ihastukseni kanssa. Ihastus tietää tasan tarkkaan että olen naimissa, eikä meillä ole yhteistä tulevaisuutta. Taistelen itseni kanssa ihan taysillä, kun toisaalta haaveilu on NIIIIIN ihanaa, ja toisaalta tiedän että se vain vahingoittaa niin minua kuin miestäni. Tämä on oikeasti tosi vaikeaa. Joku oli sitä mieltä olen kypsymätön, ja on kauheaa että "levittelen" asiaani täällä, mutta miten tästä sitten yhtäkkiä kypsyisi??? Ja auttaisiko se? Asiaa levittelen täällä vain siksi että en todellakaan voi alkaa levitellä sitä muualla, ja täältä saa oikeasti monenlaista näkemystä kanssaihmisiltä. Kiitos teille kaikille jotka ovat neuvoneet, ja tsemppiä muille samassa tilanteessa oleville!
Jos petät, teollasi osoitat, ettet rakasta. Rakkaus on enemmän kuin himoa ja tunnetta. Se on myös itsensä kieltämistä joskus ja luopumista jostain toisen takia.
Jos siis rakastat oikeasti miestäsi, teet kaikkesi, ettet sorru pettämään.