Mitä luulette, millaisia ihmisiä sellaiset negatiiviset vanhukset/keski-ikäiset ihmiset ovat olleet parikymppisinä?

Epävarmoja.

Huolettomia ja sinisilmäisiä. Sitten elämä on tehnyt epäluuloiseksi.

Kaikki elämässä on opittua niin varmaan joku toimintamalli jo lapsuudesta. Vanhemmat ovat kyrpiintyneitä yms.

Kirjoitelleet nuorena iloisina Pubba-juttuja vauvapalstalle, mutta tullut niistä pelkkiä tappouhkauksia, niin  muuttuneet  vähitellen negatiivisiksi vanhuksiksi.

Eiköhän nuo ilkeät ole olleet luonteiltaan aina samoja, osalla pahenee vanhetessaan.

Liian kilttejä ihmisiä - muiden kynnysmattoja. Uutteria työihmisiä. Eivät tulleet ylennetyksi, koska ei kannattanut hyvästä työjuhdasta tehdä pomoa. Pomon paikan sai joku korkeakoulun käynyt nuori ja vikkelä kiipijä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki elämässä on opittua niin varmaan joku toimintamalli jo lapsuudesta. Vanhemmat ovat kyrpiintyneitä yms.

Ei ole. En jaksa edes yrittää tiivistää, koska aihe on niin laaja, mutta ihan kaikkien jotka pohtivat ap: n kysymystä. Kannattaa tutustua elämänkaariteoriaan/psykologiaan. 

Ikä tuo monia sairauksia ja heikkouksia, halusimme sitä tai emme, jollekin nuorempana tai vanhempaa. Aivolohkoihin harmaata alueita, voimien heikkenemista, lihasten rappeutemista, reagointikyvyn heikkenemista jne. jotka muuttavat ihmisen persoonaa ja elämää. Ihmisen rappeutuminen kohti vanhuutta alkaa jo n. 25 vuoden iässä.

Jos haluaa välttyä ikääntymisen vaikutukselta, pitäisi kuolla nuorena, viimeistään kolmekymppisenä. Se on lääketiett fakta

En usko kenenkään haluavan olla paha tai ilkeä, vaan taustalla on siihen aina jokin syy, eikä siihen ympäristö tai lääketiett. löydy apua. 

Elämänkokemus kyynistyttää, vaikka miten olisi  iloinen parikymppisenä. Odotahan vain..

Monta asiaa ymmärtää ja ne avautuvat, kun saa enemmän elämänkokemusta ja elämää taakse. Myös vastauksen kysymykseen, peiliin katsomalla. 

#7, #8, #9 

yhdyn näkemyksiinne.

Vierailija kirjoitti:

'Liian kilttejä ihmisiä - muiden kynnysmattoja. Uutteria työihmisiä. Eivät tulleet ylennetyksi, koska ei kannattanut hyvästä työjuhdasta tehdä pomoa. Pomon paikan sai joku korkeakoulun käynyt nuori ja vikkelä kiipijä.'

Tämäkin erittäin hyvä.

Sulkeutuneita, jotka eivät ole avoimia uusille kokemuksille tai näkökannoille. Tuomitsevia. Sellaisia, jotka muka aina tietävät paremmin.

Sellaisia perusnegatiivisia valittajia kuin mun ex. Kaikki oli paskaa tai huonosti. Siellä on huonoa ruokaa, se leffa on huono, ei sinne mennä kun on tylsä paikka jne.

Eikä varmana tuo valitus helpota vanhempanakaan.

Mutta ap:n aloitus täynnä "hyvyyttä" ja "empatiaa" toisia kohtaan? 

TÄYSIN samanlaisia negistelijöitä. Tiedän omista vanhemmistani ja lapsuudestani. Sota-ajan ja sodan jälkeis- ja ylisukupolviset traumat tietenkin osaltaan selittää. Ankara ja väkivaltainen kasvatus ollut ja köyhyyttä ja sosiaalisten taitojen puutetta, jota siirsivät eteenpäin. Tuntuu, että mitään kehitystä noille ei ole tapahtunut, iän myötä saattaneet pahentua vain.

Mielensäpahoittajan negatiivisuus tulee esille vain heille, jotka eivät kovasta  yrityksestä huolimatta saa muutettua Mielensäpahoittajan persoonaa heidän itsensä kaltaiseksi ja samaan muottiin. Mielensäpahoittaja laittaa hanttiin, joka koetaan sitten negatiivisena.

Ja ne jotka käyttäytyvät toisin, heille Mielensäpahoittaja on ihastuttavaa seuraa, joka taas koetaan positiivisenaasiana. 

Vierailija kirjoitti:

Sulkeutuneita, jotka eivät ole avoimia uusille kokemuksille tai näkökannoille. Tuomitsevia. Sellaisia, jotka muka aina tietävät paremmin.

Iloiset ennakkoluulottomat nuoret lähteeki mukaan kaikenlaiseen hörhötykseen, ja sit itketään kun ei menny niinku strömsöössä ja ahistaa

Mitä luulette, millaisia ihmisiä sellaiset negatiiviset  nuoret ihmiset ovat ja mikä tehnyt heistä sellaisia? 

Onko tämä ollut elämän mittainen jatkumo vai jokin uusi juttu joka syntynyt jostain syystä siellä lapsuuden paikkeilla?

Mistä johtuu, että ap onkin mielensä pahoittaja? 

Ihmiset on erilaisia. Go figure! 🤷