G:Oletko huijannut saikkua lapsen "sairastumisella"?

Ihan siitä syystä, että ensinnäkin saan mummulle lapsen sairaana hoitoon eli olen pois vain, kun työtilanne antaa myöten. Toiseksi kumpikin lapsi on ollut superterve eli poissaoloja on ollut todella vähän. Ehkä 2 pv/vuosi.

"selkäkivun" vuoksi. Ensi viikolla menen töihin mutta vain aloittaakseni viikon kuntoutusjakson kylpylässä. Jee!

Eikä työnantaja tajua mitään. :=DD

Tai ainakin meillä on yksi pois samasta syystä. Ja kyllä kaikki ton tajuaa....

Mutta työnantajan kanssa on joskus ollut erimielisyyttä siitä onko lapsi tarpeeksi sairas. Omasta mielestäni lääkärintodistus riittää määrittelemään sen. Pomon mielestä lapsella olisi pitänyt olla nimenomaan kuumetta, että on sairas.

Kun lapset aloittivat päiväkodissa ja töissä oli tosi rankkaa, toivoin jopa, että joku lapsi sairastuisi. Kun sitten sairasteltiin lapset ja minä vuorotellen kaiken aikaa marras-joulukuussa, en enää koskaan toivonut kenenkään sairastuvan.



Nyt on molemmat jo koulussa. Elämä helpottuu, kun ei tarvitse hoitojärjestelyjä miettiä.

Varmasti joku luulee, että olen. Meillä oli korvatulehduskierre ja pahimmassa vaiheessa poissaoloja oli vähintään kerran/kk.

mieleenkään. Ei anna omatunto myöten.

tosi kiva saada sellanen maine työpaikassa et tuolla on aina lapset sairaana. tai muka sairaana. yritän aina saada keinon, jottei tarvis olla pois vaikka oiski sairaana. yleensä se vaan on mahdotonta.

Tai siis lapsi oli oikeasti sairas, mutta isä olisi voinut hoitaa lasta, eli minun ei olisi tarvinnut jäädä pois töistä. Olin kuitenkin tehnyt pitkiä työpäiviä, ja valvonut välissä yöt sairaan lapsen kanssa. Olin siis itse ihan poikki ja koin huonoa omatuntoa, etten ollut hoivaamassa sairasta lastani. Puolisokin oli aika poikki, samat valvomiset hänelläkin ja pitkät päivät kipeän lapsen kanssa. Otin siis yhden saikkupäivän, jotta saimme kaikki hieman hengähtää. En kadu, mutten ole ajatellut ottaa tavaksikaan.

Muutenkin olen omien sairastumisieni kanssa sellainen, että pitää olla todella kipeä ja/tai kuumeessa että jään sairaslomalle.

Sen sijaan olen tuntenut huonoa omaatuntoa niistä pakollisistakin paljoista poissaoloista, kun jokainen kolmesta lapsesta on aloittanut päiväkodin ja sairastanut paljon ekan vuoden, ja mun omat todelliset sairastelut siihen päälle.

Enkä tunne yhtäkään vanhempqa joka näin olisi tehnyt. Joskus kun olen joutunut jäämään kotiin ( en onneksi usein), niin olen ottanut koneen kotiin ja tehnyt kotoa käsin hommia.

En suostu uskomaan että tuollainen lapsen sairastelemisen valehtelu olisi kovinkaan yleistä.

ja usein. Kaikilla mahdollisilla tekosyillä. Mitä sitten?

Tällä hetkellä olen lasten kanssa kotona, mutta odotan jo kauhulla sitä kun menevät hoitoon ja kaikki kolme sitten varmaan vuorotellen sairastavat. Olin ajatellut, että kun olen nyt ollut kotona niin mies saisi sitten sairastaa lasten kanssa kotona, ettei mun tarvitsisi heti olla pois töistä. Jos karenssipäivä ehtisi siihen mennessä tulla käyttöön niin minä miestäni pienempi tuloisena jäisin ansionmenetykset minimoidakseni kotiin.

Tein vaativaa epäsäännöllistä ja olin (laittomien, poikkeustilanteeseen vedoten laadittujen) työvuorojen jälkeen niin poikki että itkin väsymystäni taukoamatta enkä kyennnyt enää tekemään mitään muuta. Soitin lapselle neuvolasta sairaslomalapun, itsestäni olisin joutunut menemään paikan päälle lääkäriin ja olin niin väsynyt etten olisi pystynyt tai olisin ehkä väysmyksestä ajanut kolarin matkalla.

Toisaalta sitten taas olen 95 % hoidattanut sairaan lapseni omilla vanhemmillani, että olen itse päässyt töihin eikä ole tarvinnut olla pois kuin ihan muutaman kerran 6 vuoden aikana.

meidän perheessä jossa kummallakin vaativa ura. On aivan mielettömän raskasta selviytyä edes niistä välttämättömistä, vaikka mieskin tekee oman osansa ja on noin puolet lasten sairastumisista kotona.



Tilanne on niin kauhean vaikea jo tällaisenaankin ettei kävisi mielessäkään lisätä siihen mitään ylimääräistä.

Ei tulisi mieleenikään. Valitettavan usein teen töitä kotoa käsin kun lapsi sairastaa, ja nenä valuvana hän joutuu hoitoon palaamaan. Ei hyvä sekään...

En, enkä tule tekemään niin jatkossakaan. Sellainen on moraalitonta.



En myöskään ole koskaan teeskennellyt olevani sairas ja ollut terveenä kotona.



Meillä mikäli tämä karenssipäivä tulee, niin minä naisvaltaisella alalla työskentelevä tulen olemaan töissä ja mies pienempipalkkaisena on silloin tarvittavat kotipäivät. Hän puolestaan miesvaltaisella alalla.

Tällä hetkellä olen lasten kanssa kotona, mutta odotan jo kauhulla sitä kun menevät hoitoon ja kaikki kolme sitten varmaan vuorotellen sairastavat. Olin ajatellut, että kun olen nyt ollut kotona niin mies saisi sitten sairastaa lasten kanssa kotona, ettei mun tarvitsisi heti olla pois töistä. Jos karenssipäivä ehtisi siihen mennessä tulla käyttöön niin minä miestäni pienempi tuloisena jäisin ansionmenetykset minimoidakseni kotiin.

Enpä ollut tuotakaan ajatellut. Tämä karenssipäivähän iskisi pahiten juuri pienituloisiin ja heidän työnantajiinsa, esim. hoito- ja palvelualoihin. Totta kai se on se pienipalkkainen joka jää tämän jälkeen joka kerta kotiin. Sairauslomaa ei myöskään jaettaisi, ettei tarvitsisi kummankin maksaa karenssipäivästä. Tämä vahvistaisi taas miesten asemaa työmarkkinoilla naisiin verrattuna, koska miesvaltaisilla aloilla on paremmat palkat. Kyllä pissii nyt naisvaltaisten alojen työnantajat omaan sukkaansa jos tätä kannattavat.

ja pitää vielä lisätä, että en siis varsinaisesti kusettanut itselleni sairaslomaa, koska sitä olisin itsellenkin saanut 150 % varmasti tuossa tilanteessa, mutta työnantaja vaatii lääkärintodistuksen joka päivästä, ja sitä varten olisin joutunut matkustamaan maamme toiseksi suurimman kaupungin koko keskustan läpi päästäkseni lääkäriin, ja siinä väsymystilassa olisin ollut hengenvaarallinen sekä itselleni että muille liikenteessä. Arvoin siinä tilanteessa kaikkien eduksi että soitan lapselle neuvolasta lapun ja ollaan kotona se päivä. Ja sitten taas jos työnantaja olisi pitänyt kiinni työehtosopimuksen mukaisista lepoajoista työvuorojen välillä, en olisi ikinä ollut siinä väsymyspisteessä sillä hetkellä.

Joten ei kai se ihan tässä tarkoitetun kusettamisen kriteerejä täyttänyt sitten kuitenkaan. Työnantajahan siinä säästi yhden lääkärinpalkkion loppujen lopuksi

Sen verran lojaaliutta tunnen työpaikallani, en halua jättää työkavereita pulaan itsekkyyttäni ja laiskuuttani. Nyt joudun hoitamaan sairasta lasta kotona ja jotenkin siitä kokee nyt syyllisyyttä vaikka minulla on lääkärintodistus siitä, että lapsi tarvitsee hoitoa.