Minkä verran teillä 2-3 vuotiaat saa teillä päättää

haluaa aina punaista päälle..,

joskus vaan ei ole puhtaina ; nou kän duu!

eli vaikka kulkea rääsyissä, kunhan se on ehjät ja puhtaat. Lapsi ei voi päättää, laitetaanko pipoa vai ei, mutta sen pipon saa päättää.

yön kengät jalassa kun ei antanut ottaa pois..

yön kengät jalassa kun ei antanut ottaa pois..

annetaan neiti 3veelle kaks vaihtoehtoa joista pitää päättää. Aluksi yritti jotain muutakin päälle mut ymmärsi sitten että näistä on valittava. Nykyään joskus on päiviä että äidin tuomat vaatteet kelpaa ilman kommentointia ja joskus taas niin että on otettava se kaks vaihtoehtoa. Eipä siitä enää silti draamaa saada onneksi aikaiseksi :)

Omatoimisesti nykyään neiti kyllä vaatteensa hakee kaapista mut oon jo laittanut kaikki kesävaatteet yms. sopimattomat varastoon niin ei tarvi oikeestaan ees miettiä mitä se tällä kertaa pukee päälleen :D

Valita minkä paidan ottaa, kun molemmat ovat ihan hyviä. Valita kahdesta iltapalasta tai vaikka kahdesta ruokakaupasta, kun asioille on mentävä, mutta loppujen lopuksi on ihan se ja sama missä käy.



Lapsia ei tarvitse jyrätä, vaikka aikuinen päättääkin.

vaatteistaan?

Meillä 2,5 vee on alkanut saada hirveitä raivareita, jos ei saa mieleistä vaatetta päälle ja kenkiä yms. Puolet vaatteista ainakin mitä ei kelpuuta. Eli pitäisikö kuinka paljon pakottaa minun mieleni mukana vaan antaa sen pitää noita virttyneitä hello kittyrääsyjä kun tykkää.

Sen ikäinen ei ole kykenevä päättämään mistään. Aikuiset päättävät mitä vaatteita ostetaan ja mitä puetaan.

meillä 2,5v tyttö saa itse päättää minun antamistani vaihtoehdoista, mitkä laittaa vaatteista ja kengistä. Liiallisuuksiin en mene hänen valinnanvapaudessaan, esim meillä ei tod nukuta ulkovaatteilla....

Oletteko te vanhemmat ehkä keskivertoa kiinnostuneempia vaatteista ja seisotte peilin edessä sovittelemassa/puhutte niistä usein? Vai mistä johtuu, että reilu 2-vuotias osaa jo vaatia tiettyjä vaatteita? Ystäväperheissä on näitä pikkuneitejä, jotka päättävät itse vaatteistaan ja aina olen ihmetellyt, mistä osaavat alkaa tuollaista vaatia.



Meillä siis lapset 6v 4v ja 2v ja kukaan ei ole vielä koskaan pelaillut vaatteiden kanssa. Ei ole tarvinnut mitenkään rajoittaa. Esikoinen totesi reilu vuosi sitten yhdestä paidasta, että ei pidä siitä, kun se kutittaa, ja kokeilin vielä kerran, ja kun taas sanoi samaa, niin laitoin pois. Ei ole tarvinnut kuunnella kirkumisia siitä, kun puserolle tippui jotain ja se pitäisi heti vaihtaa tms. Ovatko sitten meidän lapset outoja?



Itse en ole kovin kiinnostunut vaatteista. Toki ostan uutta ja mietin sopivia asukokonaisuuksia, mutta en kai sitten näytä sitä niin lapsille, kun eivät ole koskaan vaatteitaan eikä minun vaatteitanikaan kommentoinut.

hakea itse vaatteensa kaapistaan, jos haluaa. Yleensä ei edes halua. Ulkovaatteet ja ns. kaupunkivaatteet päätän minä, tosin niistäkin saa halutessaan valita samanalaisista, esim. mitkä hanskat tai mikä pipo, mutta säänmukaisesti tietysti puetaan.



Yöllä laitetaan yöpuku ja aamulla päivävaatteet, se on selvä, eikä lapsi niistä ole koskaan alkanut kiistelläkään.



Iltapalan saa itse valita mitä haluaa syödä (vaihtoehdot esim. jugurtti, mysli, leipä jne, ei siis tietty mitään karkkeja). Jos joskus haluaa käydä jossain tietyssä kaupassa, niin kyllä se mulle sopii, en ole noista turhan tarkka.



Meillä ei saa lyödä, potkia, repiä jne. Niistä olen ehdottoman tarkka. Toistaiseksi ei ole onneksi ollut valintahommien kanssa ongelmia.

kyllä päätän ihan tasan mitkä vaatteet laitetaan (2-vuotiaalle). Jos siitä raivotaan niin sitten raivotaan, kyllä minä sen kestän. Hyvä opettaa lapselle että maailma ei pyöri sen pillin mukaan. Kuka sitä jaksaa jatkuvaa veivaamista johon se meillä ainakin menisi.



Syömisistä jonkun verran kysyn että maistuisiko kurkku vai paprika, mutta perusruokaan sanon että tämä on nyt tarjolla, muuta ei ole.



Olenko ihan tyranni, musta olis tosi outoa joustaa hirveesti noin pienen edessä. Kun meillä varsinkin huomaa että se keplottelun ja kompromissien vaatiminen on ihan loputonta jos sille tielle lähtee. Nyt se kuulee jo mun äänestä että ei auta pullikointi. Isille ja muille yrittää tietysti..:D

Mä en todellakaan ole ainakaan ehtinyt liiemmälti peilin edessä seistä, lisäksi oma vaatetus on yleensä kotona verkkariluokkaa, tavalliset siistimmät vaatteet kun kauppaan mennään tms.

Meikkiä en käytä kuin juhlissa, työpaikkakin sellainen jossa ei paljoa tarvi koreilla. Silti meillä asuu neiti joka haluaa itse päättää vaatteistaan ja haluaa laittaa keijumekkoa tai prinsessamekkoa päälle.



t: 7

Ei meilläkään lapsi 3,5 vee oo koskaan halunnut päättää itse. Valitsee itse vaatteet jos mä pyydän, mut laittaa mun valitsemat vaatteet kans päälleen mukisematta. Meillä ollaan suht tarkkoja vaatteista ja kokonaisuudesta, ihan sopimattomia vaatteita ei käytetä ollenkaan paitsi jos poika on ne ite saanut valita.

heitä virttyneet roskikseen, jos noin paljon vaivaa ja osta uusia tilalle.

Lapselle annat 3 vaihtoehtoista vaatekertaa, joista valitsee haluamansa. 2 sellaista, joista tiedät että lapsi ei tykkää ja sitten sen, jonka haluaisit lapsen pukevan. Näin tuntemani tyttöjen äidit toimivat, meillä pojat pukee mitä tarjotaan tai ottavat pinosta päällimmäiset vaatteet.

on aina laittanut mukisematta minun valitsemani vaatteet, häntä ei ole koskaan edes kiinnostanut suunnilleen mitä päällään on. Joskus ehka 2-3-vuotiaana muistan, että haluasi ostaa kaupasta Barbapapa-paidan ja jonkun jalkapallopaidan ja ne myös sai.



Mutta 3-vuotias sisarensa on ihan toista maata, OIKEASTI jo 1-vuotiaana alkoi valkata ja vaatiarimpsuja ja hameita. Ei osannut vielä edes kunnolla puhua, kun kaupassa niitä osoitteli. Vaihtaa myös vaatteita kesken päivän jne ja pukee nukkejaan.



Voin vakuuttaa teille, että kotoaan ei ole tällaista mallia saanut, näkisittepä minut metsissä rämpivän biologiäidin sekä työ- että arkilookin! Eikä ole isänsäkään mikään pukeutuja, hyvä kun risuparta muistaa suihkussa käydä.



Ollaan kyllä suksulaisten kanssa naureskeltu, että miten meidän perheessä voi kasvaa tuollainen prinsessa... En tiedä :)

kaipaa estetiikkaa ympärilleen.

Meillä me vanhemmat ei olla turhan tarkkoja ja kotivaatteisiin saa tulla tahroja ilman, että kesken päivää vaihdetaan. Tyttö on ollut taas pienestä asti tosi tarkka, ei tynkää koskea mihinkään, mikä auttaa ja on 1 vuotiaasta itkenyt, jos vaatteeseen tulee suttu. Väitän sisäsyntyiseksi ominaisuudeksi.



Ei meillä muuten peilailla, on tyytyväinen, kunhan on siistiä ja puhdasta yllä. Toki on joitain lempivaatteita, kuten just Hello Kittyjä, joita itse inhoan:P

yön kengät jalassa kun ei antanut ottaa pois..

kyllä päätän ihan tasan mitkä vaatteet laitetaan (2-vuotiaalle). Jos siitä raivotaan niin sitten raivotaan, kyllä minä sen kestän. Hyvä opettaa lapselle että maailma ei pyöri sen pillin mukaan. Kuka sitä jaksaa jatkuvaa veivaamista johon se meillä ainakin menisi.

Syömisistä jonkun verran kysyn että maistuisiko kurkku vai paprika, mutta perusruokaan sanon että tämä on nyt tarjolla, muuta ei ole.

Olenko ihan tyranni, musta olis tosi outoa joustaa hirveesti noin pienen edessä. Kun meillä varsinkin huomaa että se keplottelun ja kompromissien vaatiminen on ihan loputonta jos sille tielle lähtee. Nyt se kuulee jo mun äänestä että ei auta pullikointi. Isille ja muille yrittää tietysti..:D

neuvolat yms. suosittelee, että tuon ikäisten annetaan harjoitella päätöksentekoa esim. valitsemalla kahdesta vaihtoehdosta.

Tietysti maailma pysyy yksinkertaisena kun se nähdään niin kuin sinä viestissäsi annat ymmärtää. Jos lapsi tekee yhdenkin itseään koskevan päätöksen, niin heti kaikki tapahtuukin hänen pillin mukaan.

Tee niin kuin haluat, mutta muista, ettet sinäkään osaa neuvotella, jos se on noin hankalaa. Kannattaisi ehkä kokeilla joskus.

Oscar.