Minkä verran teillä 2-3 vuotiaat saa teillä päättää

yön kengät jalassa kun ei antanut ottaa pois..

Voit sit näuttia kun teiniangsti iskee.

Käyttäkää sitä auktoriteettianne ja pitäkää kotikuria.

kyllä päätän ihan tasan mitkä vaatteet laitetaan (2-vuotiaalle). Jos siitä raivotaan niin sitten raivotaan, kyllä minä sen kestän. Hyvä opettaa lapselle että maailma ei pyöri sen pillin mukaan. Kuka sitä jaksaa jatkuvaa veivaamista johon se meillä ainakin menisi. Syömisistä jonkun verran kysyn että maistuisiko kurkku vai paprika, mutta perusruokaan sanon että tämä on nyt tarjolla, muuta ei ole. Olenko ihan tyranni, musta olis tosi outoa joustaa hirveesti noin pienen edessä. Kun meillä varsinkin huomaa että se keplottelun ja kompromissien vaatiminen on ihan loputonta jos sille tielle lähtee. Nyt se kuulee jo mun äänestä että ei auta pullikointi. Isille ja muille yrittää tietysti..:D

Kun on 18v? Eli milloin annat lapselle luvan päättää vai oletatko, että kotona määräät sinä ja kun muuttaa pois, on yht'äkkiä valmis tekemään isoja päätöksiä, vaikka ei ole siihen mennessä saanut edes sukkiaan valita.

Huomaatko, että maailman ei pyöri lapsen pillin mukaan vaan sinun, eikä se välttämättä ole hyväksi kenellekään, vähiten sinulle jolle ei ole opetettu muiden huomioonottamista ja tuloshan on aika surkea.

Saa päättää kaiken epäolennaisen eli vaikka kulkea rääsyissä, kunhan se on ehjät ja puhtaat. Lapsi ei voi päättää, laitetaanko pipoa vai ei, mutta sen pipon saa päättää.

kumpikaan tyttö ole vaatteista kiinnostunut, mutta jos olisi ja muissa asioissa linjaus on tämä sama.

"Laitatko tämän Hello kitty-paidan vai tämän barbiepaidan?"



Ja



Laitatko tänään nämä pallosukat vai nämä raitasukat?"



ja



"Laitatko nämä ruskeat housut vai nämä keltaiset housut?"



Meillä tuo toimii. Lapsi saa päättää, mutta päättäminen ei ole liian vaikeaa, kuten silloin, jos koko vaatekaappi on käytettävissä ja valittavissa.

Meillä me vanhemmat ei olla turhan tarkkoja ja kotivaatteisiin saa tulla tahroja ilman, että kesken päivää vaihdetaan. Tyttö on ollut taas pienestä asti tosi tarkka, ei tynkää koskea mihinkään, mikä auttaa ja on 1 vuotiaasta itkenyt, jos vaatteeseen tulee suttu. Väitän sisäsyntyiseksi ominaisuudeksi.

meilläkin on toinen tyttö tällainen, toinen ei. Kumpikaan ei peilaile eikä vaadi tiettyjä vaatteita. Kehuvat minun vaatteitani, jos on vaikka heidän mielestään "kaunis mekko". Tämä joka ei pidä tahroista, ei pidä myöskään mistään epämukavasta, eikä siedä esim. sitä, että paidan hiha jää kurttuun villatakin hihan alle. Ollut samanlainen jo vauvana, toiset vaan aistivat tämmöiset jutut herkemmin, toisia ei haittaa. Äärimmilleenhän tämä menee sitten joillain aistiyliherkillä, eivät kestä pesulappuja jne. yhtään. Pari lempivaattetta hänellä on, mutta ei ole niihin neuroottisen kiintynyt.

Sekin varmasti vaikuttaa, että emme ole koskaan vieneet lapsia shoppailemaan, joten eivät ole tottuneet siihen, että vaatteita voisi vaan kulkea kaupassa osoittelemassa ja äiti sitten kiikuttaa ne kassalle.

kyllä päätän ihan tasan mitkä vaatteet laitetaan (2-vuotiaalle). Jos siitä raivotaan niin sitten raivotaan, kyllä minä sen kestän. Hyvä opettaa lapselle että maailma ei pyöri sen pillin mukaan. Kuka sitä jaksaa jatkuvaa veivaamista johon se meillä ainakin menisi.

Syömisistä jonkun verran kysyn että maistuisiko kurkku vai paprika, mutta perusruokaan sanon että tämä on nyt tarjolla, muuta ei ole.

Olenko ihan tyranni, musta olis tosi outoa joustaa hirveesti noin pienen edessä. Kun meillä varsinkin huomaa että se keplottelun ja kompromissien vaatiminen on ihan loputonta jos sille tielle lähtee. Nyt se kuulee jo mun äänestä että ei auta pullikointi. Isille ja muille yrittää tietysti..:D

Annan lapsen kyllä valita esim. kahdesta hameesta kumman tahtoo, mutta lapsi ei kyllä ikinä saisi nukkua ulkovaatteissa koska halusi tai päättäisi ruokaa tai valitsisi kauppaa jossa asioidaan.

Lelupäivälelun saa valita vapaasti... ehtoina se, että ei ole ihan pieni eikä ihan suuri ja sen lelun on oltava yksi, ei monta (niin kuin esim. legot). 3v6kk tajuaa hyvin, vaikka joskus vaihtoehtojen paljous onkin hankalaa. Jossakin sitäkin on kuitenkin harjoiteltava.

Olisi muuten aina rikkinäisessä ja liian pienessä Puuha-pete yöpaidassa...



Otan illalla esiin seuraavan päivän vaatteet, ja sitten laitetaan ne. Kengät valitaan kelin mukaan.



Kysymys ei mielestäni ole niistä vaatteista vaan uhmasta.

Eikä todellakaan ole kiinnostunut siitä, mitä on päällä. Mieluiten olisi varmaan ilman vaatteita. Ei edes osaa/viitsi pukea vielä itse.



4v tyttökään ei ole järin kiinnostunut. Tietyn yöpaidan hän tosin meillä aina haluaa ja välillä esim. jonkun toisen pipon kuin minkä isä hänelle antaa. Muuten me annamme puettavat vaatteet nenän eteen, toistaiseksi on kelvannut, ja miksei kelpaisikaan?



Ei jonkun 2-3v:n oikeasti vielä kuulu välittää, mitä on päällä.

Monet on kommentoineet että ton ikäisen pitäis jo antaa päättää asioita. Ymmärrän sen pointin ja kyllä meillä monista asioista tyttö saakin valita (esim. mitä kirjaa luetaan jne.).



MUTTA en tiedä muista mutta meillä tyttö on hirveen kova komentelemaan ja pompottelemaan, ja yksinkertaisesti monissa asioissa on parasta vaan tehdä sen mukaan mitä aikuinen sanoo. Vai ootteko te kaikki muut esim. sitä mieltä että jokaiseen vastaantulevaan kiikkuun pitää jäädä kiikkumaan, jos neiti 2-vee niin haluaa?



Minusta lapsen pitää oppia siihen että asiat ei mene aina niin kuin hän haluaa. Meillä tyttö on kuitenkin saanut erittäin paljon huomiota ym. kun on kotihoidossa, ja tosiaankin pyörittäisi meitä ja kaikkia ympärillä olevia jos siihen vaan suostuttaisiin.



Mua kyllä ihmetyttää se, miten monet vanhemmat on sellaisia että esim. maanittelee yli puolta tuntia lasta lähtemään jostain leikkipuistosta.

Monet on kommentoineet että ton ikäisen pitäis jo antaa päättää asioita. Ymmärrän sen pointin ja kyllä meillä monista asioista tyttö saakin valita (esim. mitä kirjaa luetaan jne.).

MUTTA en tiedä muista mutta meillä tyttö on hirveen kova komentelemaan ja pompottelemaan, ja yksinkertaisesti monissa asioissa on parasta vaan tehdä sen mukaan mitä aikuinen sanoo. Vai ootteko te kaikki muut esim. sitä mieltä että jokaiseen vastaantulevaan kiikkuun pitää jäädä kiikkumaan, jos neiti 2-vee niin haluaa?

Minusta lapsen pitää oppia siihen että asiat ei mene aina niin kuin hän haluaa. Meillä tyttö on kuitenkin saanut erittäin paljon huomiota ym. kun on kotihoidossa, ja tosiaankin pyörittäisi meitä ja kaikkia ympärillä olevia jos siihen vaan suostuttaisiin.

Mua kyllä ihmetyttää se, miten monet vanhemmat on sellaisia että esim. maanittelee yli puolta tuntia lasta lähtemään jostain leikkipuistosta.

Lapset pyörittävät vanhempiaan monissa perheissä ja ne lapsiraukat ovat sitten ihan ulapalla sen liiallisen vastuunsa kanssa ja vanhemmat loppu.

olen se, jonka lapsi nukkui kengät jalassa:) Puolustukseksi sanon, että ne on kesäkengät, jotka olleet vain sisäkäytössä.. Ehkä tässä kyse enemmän sit uhmasta kun vaatteista. Kotona kulkee ainoastaan prinsessamekossa tai muissa naamiaisasuissa, mut mä päätän tai saa valita kahdesta vaatteesta kun menee ulos. Silti huutaa ja kiukkuaa.. tyttö 2 v 7kk ja heittää esim kaikki siniset paidat aina nurkkaan..

meillä ite mitä pukee. En hentois muuta.

meillä ite mitä pukee. En hentois muuta.

Alkaako koskaan kiukutella sitä, ettei osaa päättää? Mitä muita asioita annat päättää?

Kiitos vastauksesta!

Poika nyt 2v ja jo 1,5veestä halunnut itse valita vaatteet. Hän ei yleensä tykkää uusista vaatteista, vaan vaatteen pitää olla tuttu. Annan hänen usein valita näin: hae paita (tiedän ettei ole huonoa valintaa tarjolla), farkut vai samettihousut, kummat kengät, mikä pipo.. En tee pukemisesta numeroa, mutta lapsi ei tietenkään voi saada valintaansa läpi, jos valinta on tilanteeseen epäsopiva (esim.nahkakengät kurakeliin). Eipä ole tehnyt hankalaa meidän pojasta tämä suuri vapaus.. Ja mulle aivan sama onko päällä punainen vai vihreä paita. Meillä ei ole rikkinäisiä vaatteita, ja likaiset menee illalla pyykkikoriin.

ja kyllä meillä päättää paljon mitä laittaa päälle. Kysyn aina aamulla että haluaako itse osallistua vaatteiden valintaan, vai valitseeko äiti. Jos osallistutuu itse niin yleensä kysyy että mennäänkö tänään jonnekkin, ja sen mukaan sitten esittää toivomuksia. Ulkovaatteista saa jonkun verran vaikuttaa, jos esim mennään autolla kauppaan niin annan itse valita kengät, mut jos on kosteeta ja ollaan menossa ulos niin sitten rajoitan valinnan kumppareihin tai goreihin. (asusteista tietää että mikä pipo tms. "kuuluu"pukea minkäkin vaatteen kanssa). Iltapalan päättää itse kun kysyy että mitä haluat iltapalaksi tai vastaavasti aamuisin. Jos pyytää jotain sopimatonta niin silloin korjaan että se ei ole iltapalaa, valitse jotain muuta. Yli päätän jos vlitsee esim tilanteeseen sopimattoman vaatteen niin selitän miksi se vaate ei tähän tilanteeseen sovi (liian kylmä, kuuma, kankea, kulunut tms.).

Mutta saavat silti valita parista vaihtoehdosta itselleen vaatteet :)

Se on se kultainen keskitie noiden lasten kanssa hyvä :)



Pieni vapaus valita, mutta ei liikaa. :)



Hyvin on mennyt. :)