Te, jotka ette usko mihinkään jumalaan tms.

Olisko esim tämän näköinen?



http://freepathways.wordpress.com/2009/04/08/jumalan-kuvaksi/

Kukaan ei kiellä pitämästä omia aivoituksiaan ja ajattelunsa rajoja universumin mittatikkuna

ja tähän typerään kommenttiin:

Tässähän on nimenomaan kyse siitä, että TIEDÄN tai ainakin vahvasti oletan, että ihmisen ajattelu ei todellakaan kykene ymmärtämään universumia. Ei minun, eikä kenenkään "viisaan" tiedemiehenkään!

Siksi en suostu pitämään tiedettä absoluuttisena totuutena, niinkuin Sinä ilmeisesti teet...

Ja sitten sanot minulle, että pidän aivoituksiani totuutena tai jonain "mittatikkuna" :DD

Ei ole tyhmyydellä rajaa..

-Ap

Joskus keskiajalla uskottiin ihan OIKEESTI että maapallo on litteä. Miten on tänään. Saattaapa se Jumalakin olla vielä joskus olemassa.

Tiede on kulloinenkin kokeellisesti varmistettu käsitys luonnosta. En edes käyttäisi sanaa 'uskoa' kun on kyse tieteellisestä totuudesta. Siinä on kyse vain todennäköisyyksistä.



Uskovainen uskoo asioihin. Myös ns. tiedeuskovaiset kuuluvat tähän sakkiin: he eivät useinkaan ole itse tutkijoita, vaan lukevat paljon populaaritiedettä.



20 vuotta tutkimuksen parissa on opettanut minut olemaan uskomatta yhtään mihinkään. En usko edes siihen, mitä itse näen. Ajattelen asioita todennäköisyyksinä. Uskonnollisesti olen agnostikko.



t.fyysikko

Tässähän on nimenomaan kyse siitä, että TIEDÄN tai ainakin vahvasti oletan, että ihmisen ajattelu ei todellakaan kykene ymmärtämään universumia. Ei minun, eikä kenenkään "viisaan" tiedemiehenkään!

Siksi en suostu pitämään tiedettä absoluuttisena totuutena, niinkuin Sinä ilmeisesti teet...

-Ap

Eli jos sinä et ymmärrä, niin tiede on väärässä? Melko omituinen logiikka sinulla, mutta ei siinä mitään :)

Eikä kukaan ole sanonut, että tieteellä olisi absoluuttisia totuuksia. Tiede pähkäilee asioita havaintojen perustella ja pyrkii päätteelemään mitä on tapahtunut ja mitä saattaa olla edessä ja miksi. Tieteessä käsitykset muuttuvat uusien havaintojen myötä.

Raamattu on puolestaan kirjoitettu ajat sitten ja siihen ei ole paljoa päivityksiä tullut. Kirkonmiehet ovat historian ajan pyrkineet estämään tai ainakin hidastamaan kaikkea tieteellistä ajattelua, mikä vaaransi heidän asemansa. Ja mitä uskovaisempi on sitä suvaitsemattomampi henkilö yleensä on. Tämäkin on yksi syy, miksei uskonnot paljoa kiinnosta...

kaikkivaltias ja armollinen, mitä se teki ennen kuin loi taivaan ja maan? Miksi miljoonat lapset kuolee nälkään, kun voi pelastaakin ne? Miksi Jumala on sadisti?

eli mikä saa ihmisen uskomaan jumalaan ja muihin henkimaailman ilmiöihin?



Vastaus:

Tutkimuksissa on osoitettu, että dopamiiniaineenvaihdunnalla on vaikutusta siihen, minkälaiset ihmiset ovat uskonnollisimpia.



Lisäksi sähköisillä ärsykkeillä on saatu aivoissa aikaan tuntemuksia mm. siitä, että on huoneessa jumalallisen olennon kanssa tai ylipäänsä tuntemuksia ylimaallisesta tunteesta ym.



Sum summarum: jos sä olet uskovainen vielä tällä aikakaudella, kun se ei ole sosiaalinen normi ja pakko eikä sun sukukaan pakota sua siihen, niin sun dopamiiniaineenvaihduntasi poikkeaa normista.

vaan voi uskoa satuihin kuten jumaliin tms -ne eivät ole totta.

En myöskään ymmärrä alkuräjähdysjuttuja tms kovin syvällisesti, koska mitä tarkemmin asiaa käsitellään niin pitäisi piirtää liitutaulu täyteen hyvin pitkiä kaavoja -professori sitten sanoo että katso tuosta.

Minulle riittää lehtien tiedepalstoilla julkaistut jutut, en koe tarvetta ymmärtää maailmankaikkeuden rakennetta sen tarkemmin.

mutta en vaan näe mitään syytä uskoa yliluonnolliseen olentoon jonka vaikutusta ei näy missään nykyajassa, vaan kaikki on selitettävissä ihan normaalein luonnonlaein.



Alkuräjähdykseen muuten uskoo monet valistuneemmat kristitytkin, he vaan uskovat että alkuräjähdykseen johtaneen prosessin on pannut alulle Jumala.

joten kyllä, on helpompi uskoa alkuräjähdysteoriaan. Siinä kuitenkin luonnonvoimat pelaavat, eivät mitkään keksityt olennot.

Onko teistä sitten jotenkin helpompi uskoa esim. alkuräjähdykseen, joka on vaan joskus syntynyt tyhjästä, ja joka teoriana perustuu myös suurelta osin olettamuksiin ja tiedemiesten todennäköisenä pitämiin seikkoihin?

Jos on helpompi uskoa, niin miksi?

Alkuräjähdys ja Jumala eivät ole toisiaan pois sulkevia. Enkä pohdi kumpaakaan erityisemmin.

Mutta se mikä näissä uskovien jutuissa aina välillä tuntuu todella vastenmieliseltä ( en puhu sinusta ap.) on se, että moni tarvitsee sen jumalansa ts. ylimmän auktoriteetin toimiakseen moraalisesti oikein. Ja sitten on tosi vaikea uskoa, että ihmiset voisivat ja haluaisivat olla hyviä ja oikeudenmukaisia ilman sitä, että jossain on joku kamala rangaistus odottamassa, jos et ole kiltti.

Vähän sama kuin homofobisuuden kanssa. Homoja pitää vihata ja syrjiä, koska jos se olisi hyväksyttyä " kaikki ryhtyisi homostelemaan". No eihän se niin mene, ja tuokin mielipide kuulostaa juuri sellaisen ihmisen mielipiteeltä, jolle ITSELLEEN kävisi niin, jos sen itselleen sallisi. Ja siis mun mielestäni homoudessa ei ole mitään pahaa, tarkoitin että tuollainen pelko kumpuaa aivan varmasti ihmisen sisältä, salaisista mielihaluista.

Ja anteeksi ap että sivuraiteilin oikein kunnolla.

kaikkivaltias ja armollinen, mitä se teki ennen kuin loi taivaan ja maan? Miksi miljoonat lapset kuolee nälkään, kun voi pelastaakin ne? Miksi Jumala on sadisti?

Koitapas miettiä. Aika monta kertaa on tähänkin idioottikysymykseen vastattu.

Alkuräjähdysteoria nyt on jotenkin perusteltavissa oleva teoria sentään, jumalusko on vain uskoa. En ymmärrä kummassakaan tapauksessa sitä mitä oli ennen alkuräjähdystä tai ennen jumalaa.



Alkuräjähdys ei velvoita minua elämään minkään tiettyjen kirjoitettujen sääntöjen mukaan, joten se sopii minulle paremmin.

Kukin kuvittelee olevansa se ainoa oikea ja sitten soditaan sen takia.

Jos kaikki uskoisivat yhteen alkupamaukseen, ei tarvitsisi tapella siitä, kenen "jumala" on se oikea. Aivan liian paljon ihmisiä kuolee uskontojen takia, ei mitään järkeä. Kun vaan satut syntymään johonkin tiettyyn paikkaan, sukuun, sun kohtalosi on sitten uskoa sen seudun "jumalaan".

tässä nyt mistään tietystä jumalasta, tai uskonnosta, vaan ihan yleisesti mahdollisuudesta että on olemassa jotain "suurempaa" tai jokin tarkoitus, jota ei ihmisen mieli vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi suuri ymmärtämään.



Minusta tämä tuntuu kaikkein todennäköisimmältä vaihtoehdolta, enkä siksi ymmärrä ihmisiä, jotka pitävät sitä itsestäänselvyytenä, että tiedemiehet ovat oikeassa(ihmisiähän he kaikki vain ovat). Ja pitävät tähän yhteen viralliseen teoriaan uskomattomia jotenkin "tyhminä" tai ajattelemattomina.



Eli siis en osaa vastata kysymykseesi nro. 2, mutta itse uskon että ihminen ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi älykäs tietämään monia asioita.



-Ap

Mutta se mikä näissä uskovien jutuissa aina välillä tuntuu todella vastenmieliseltä ( en puhu sinusta ap.) on se, että moni tarvitsee sen jumalansa ts. ylimmän auktoriteetin toimiakseen moraalisesti oikein. Ja sitten on tosi vaikea uskoa, että ihmiset voisivat ja haluaisivat olla hyviä ja oikeudenmukaisia ilman sitä, että jossain on joku kamala rangaistus odottamassa, jos et ole kiltti.

että osa näistä, onneksi vain pieni osa, on semmoisia että jos heillä hetken horjuu usko niin he voivat tehdäkin yhtäkkiä tekoja joita yleensä pitävät täysin väärinä, esim. homoutta vastaan saarnaava pappi homostella tai selibaatissa elävä katolinen pappi hyväksikäyttää lapsia. Jotenkin ulkokohtaisista kielloista lähtevä moraali tuntuu olevan kriisitilanteissa itse sisäistettyä moraalia hauraampi rakennelma.

minun ainakin on "uskoa" alkuräjähdykseen kuin ylimaallisiin olentoihin, jotka määräävät tahdin. Niihin jumaliin liittyy niin paljon vastaamattomia kysymyksiä etten mitenkään voi niihin uskoa. Miksi ne kiusaavat suurinta osaa luoduistaan? Jos kerran ovat kaikkivoipia, miksi eivät tee meitä kaikkia onnellisiksi?



Ja jos joku sellainen yksi ja ainoa oikea jumala olisi olemassa, miksei se ole tehnyt itseään niin selkeästi tiettäväksi, että kaikki maailman kansat uskoisivat siihen samaan, myös kaikki umpiviidakon pakanakansat?

En siis ole koskaan ajatellut, mihin uskon ja mihin en, en koe näitä asioita kiinnostaviksi. En myöskään mieti sitä, ovatko kokemani hengelliset kokemukset totta noin objektiivisesti katsottuna (eli ovatko ne tieteellisesti todennettavissa) koska ylipäänsä ajattelen, että tavallisella ihmisellä on hyvin rajallinen kapasiteetti käsittää ja ymmärtää syvemmin asioita. Asiat nyt tuntuu siltä miltä ne tuntuu, eikä sen vuoksi tarvitse lähteä syvemmin miettimään, mitä ne tarkoittavat ja minkä vuoksi ne tapahtuvat.

tässä nyt mistään tietystä jumalasta, tai uskonnosta, vaan ihan yleisesti mahdollisuudesta että on olemassa jotain "suurempaa" tai jokin tarkoitus, jota ei ihmisen mieli vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi suuri ymmärtämään.

Minusta tämä tuntuu kaikkein todennäköisimmältä vaihtoehdolta, enkä siksi ymmärrä ihmisiä, jotka pitävät sitä itsestäänselvyytenä, että tiedemiehet ovat oikeassa(ihmisiähän he kaikki vain ovat). Ja pitävät tähän yhteen viralliseen teoriaan uskomattomia jotenkin "tyhminä" tai ajattelemattomina.

alkuräjähdyksessä ja siinä että olisi jonkinlainen jumaluus ja kaikella tarkoitus, ole mitään ristiriitaista. Esimerkiksi minun veljeni on teoreettinen fyysikko, joka uskoo Jumalaan (on liberaali kristitty).

Kyllä hän totisesti uskoo alkuräjähdykseen ja esimerkiksi fundiskristittyjen kammoamaan evoluutioonkin, mutta ei näe mitään ristiriitaa uskonsa ja näiden teorioiden välillä. Alkuräjähdys on vain tapa "synnyttää" materiaalinen maailma ja evoluutio on biologinen prosessi joka on eliöissä havaittavissa tänäkin päivänä. Tieteilevä uskovainen voi hyvinkin uskoa tutkivansa juuri Jumalan kädenjälkiä jos tutkii vaikka evoluutiota, eikä jotain perkeleellistä harhaoppia joka pyrkii kieltämään Jumalan.

Jos joku löytää ristiriitoja ja selkeitä virheitä raamatusta, aletaan selittää sitä "kuvainnollisella sanomalla".En voi uskoa sellaiseen jotsta voi valita itse totuuksia, miten nyt vain asia parhaiten sopii tilanteeseen. Ihan huuhaata tuollaiset opit.



Maailmassa voi hyvinkin olla joku korkeampi voima, mutta ei sitä tarvitse valjastaa johonkin uskontoon, se on todella mahdoton ajatus minulle.