Yksinhuoltaja. Miten sulla menee?

Olen nyt työtön, lapsella loppuu koulun kesäloma ylihuomenna. Ei tapaa toista vanhempaansa ollenkaan. Rahaa ei nyt tietystikään ole, kun ei ole töitäkään. Vapaa-aikaa on liikaakin. Kavereita riittää. Mitä vielä? Kaipaan parisuhdetta.

Päin vittua menee suoraan sanottuna. Töissä käyn mutta rahaa ei ole mihinkää. Tukia en saa muutakuin elatukset(minimi) ja lapsilisän. Isä kyllä pitää lasta sovitun mukaisesti mikä antaa sopivasti vapaa-aikaa mulle, mutta kun ei sitten ole rahaa tehdä mitään niin tuntuu sekin vapaa-aika turhalta.

Miehen uusi tyttökaveri vihaa mua jostain syystä. Ei olla edes koskaan tavattu. Sekin stressaa mua, koska haluaisin voida olla hyvissä väleissä niiden kanssa.

Olen alkanut ryyppäämään ahdistukseeni ja se pahentaa koko tilannetta entisestään. Tällä viikolla menen a-klinikalle.

Elämä tuntuu turhalta.

Käyn töissä, lapsi on päiväkodissa kodin lähellä. Teen vajaata tyäpäivää, jottei lapsen päiväkotiaika olisi liian pitkä (nyt on 8h). Asumme omistusrivarissa Espoossa, rahaa on riittävästi, mistään ei tarvitse tinkiä (meillä käy esim siivooja joka on ihanan luksusta). Tämän mahdollistaa palkkani, joka on lyhyestä työajasta huolimatta kohtuullinen (n.3500e/kk). Lapsen isä tapaa lasta n. 2 krt viikossa, asuu lähellä. Voin hyvin! Sosiaalinen elämäni on lähinnä töissä työkaverit ja kotona lapsen kanssa tapaamat ihmiset. Joskus kun lapsi on isällään pidempään (esim vkonlopun) saatan lähteä "ulos", mutta tosi harvoin, en edes kaipaa moista (enkä kaipaa uutta parisuhdettakaan, lapsi ja työ on minulle tarpeeksi). Kun on omaa aikaa katson leffoja ja shoppailen.

Nyt kun lapset ovat jo murrosiässä omaa aikaa on mukavasti. Olen töissä, on aikaa harrastaa, seurustelen.

Isäänsä nuorempi tapaa säännöllisesti ja yöpyy tämän luona joka toinen viikonloppu, vanhempi käy enää kääntymässä isällään, sillä on jo täysi-ikäinen ja hengaa mieluummin kavereiden ja tyttöystävän kanssa.

Täytyy myöntää, että ydinperheessä eläessä minulla ei ollut juuri koskaan omaa aikaa ja taloudellisesti teki tiukempaa miehen epäonnisten yrityssotkujen takia.

Olemme eronneet 6-7 vuotta sitten, näin on parempi.

Arki sujuu kivasti, itse olen osa-aikaisena töissä, lapset päiväkodissa (olivat ennen tätä työtäkin, vaikka olin työttömänä).



Itselläni on mahdollisuus tavata kavereita ihan hyvin.



Rahaa on sellainen vajaa kaks tonnia kuukauteen, pärjään lasten kanssa hyvin.



Isä tapaa lastaan joka kolmas viikko.



Jaksan ihan hyvin, välillä tietty rankkaa.



En kaipaa parisuhdetta, seksiä ja läheisyyttä paljonkin.

Miten teillä sujuu arki yksin lapsen kanssa?

Hyvin! Lapsi on jo neljännellä luokalla. Reipas ja temperamenttinen tyttö.

Käytkö töissä?

Käyn. Hyvä duuni, hyvä palkka. Olen kuitenkin pian varmasti vaihtamassa vielä parempaan, kun nyt voi tehdä jo ylitöitäkin satunnaisesti.

Onko lapsi päivähoidossa?

Koulussa.

Tapaako toinen vanhempi lasta, miten usein?

Ei koskaan. Vahinkoraskaus, jonka ei pitänyt olla mahdollista.

Miten on rahaa, vapaa aikaa?

Rahaa voisi olla aina enemmänkin, mutta asumiskustannusten jälkeen minulle jää 2000 euroa kuussa.

Miten tunnet jaksavasi?

Hyvin.

Onko sosiaalista elämää mitenkään mahdollista ylläpitää?

Meillä on paljon ystäviä. Osa ydinperheitä, osa yksinhuoltaja äitejä lapsineen. Suku auttaa paljon ja vanhempani asuvat lähellä. Lapsella on aina yösija, jos haluan jonnekin. Eniten auttaa yh-äiti, jonka kanssa olemme ylimpiä ystäviä ja hoidamme aina toistemme lapsia, tarpeen mukaan. Vietämme myös vaput jne. juhlat yhdessä. Käymme myös Tallinnassa ja Tukholmassa risteilyillä. Minulla on myös poikaystävä, jonka kanssa emme ole muuttamassa yhteen. Hän asuu kaukana ja näemme noin joka kolmas viikko.



Elämä on välillä raskastakin, mutta niin se olisi muussakin tilanteessa. Suosittelen kaikille, että etsitte yh-ystävän. On aika helppoa solmia yhteistyö- ja avunantosopimus, kun molemmat tietävät kuinka tärkeä henkireikä on päästä välillä uloskin.

arki sujuu kivasti. Teen lyhyttä työpäivää, lapsi on myös lyhyen päivän pk:ssa. Rahaa saisi olla enemmän, mutta eiköhän tilanne tulevaisuudessa parane. Isä ei tapaa lastaan. Vapaa-ajan vietän lapsen kanssa, työ on omaa laatuaikaani.



Välillä jaksan arkea hyvin ja välillä huonommin. Unen ja ravinnon merkitys korostuu, kun on yksin vastuussa perheestään. Hyvin levänneenä ja syöneenä jaksaa. Sosiaalinen elämä on muuttunut parempaan suuntaan. Lapsi on tietenkin aina mukanani, enkä sellaisiin paikkoihin kaipaa, joihin ei lasta voi viedä. Miesasioita en edes mieti, ei tunnu tällä hetkellä merkitykselliseltä.

Taloudellisesti. Lapsi tapaa isäänsä usein, kun asumme lähekkäin. Ainoastaan murrosiän tuoksinoissa kaipaisin toisen aikuisen apua. Lapsen isä ei auta konfliktitilanteissa. OPäinvastoin asettuu lapsen puolelle mikä lisää lapsen temppuilua ja hyökkäävyyttä. Miehinen kurinpito olisi iso apu.

Kiva kuulla, että menee hyvinkin ihmisillä. :)

Itse olen miettinyt parisuhdettani paljon viimeaikoina ja sitä, olisiko helpompi olla lapsen kanssa kaksin. En jaksa parisuhteesta selostaa tarkasti, mutta usein tuntuu että olen jo tavallaan ainoa vanhempi, kun mies on kokoajan töissä ja vapaalla hän laittaa muut asiat minun ja lapsen edelle.



Toisaalta mulla ei kyllä ole harhakuvitelmia siitä, etteikö arki olis varmasti myös raskasta yksin. Mutta toisaalta taas jotenkin ajattelen, että voisin ehkä itse paremmin kun ei olisikaan kuin kaksi ihmistä kenestä pitää huolta.



Tällä hetkellä järjestän elämäni täysin miehen töiden mukaan, ja se on todella stressaavaa.



Muuuutta.. Ei kyllä taida riittää rohkeutta vielä lähteäkkään. En tiedä.

Olen hoitovapaalla. Isä käy tapaamassa lasta epäsäännöllisesti, mutta joka viikko. Rahaa on tarpeeksi, lapsivapaata aikaa lähinnä silloin, kun lapsi on isänsä kanssa ulkona tms., pari tuntia viikossa. Jaksan mainiosti ja pystyn tapaamaan ystäviäni, monilla on itselläänkin pieniä lapsia ja lapsettomatkin ovat toistaiseksi mielellään käyneet meillä kylässä. Elämä on helpompaa nyt, kun ei tarvitse välittää lapsen isän oikuista.

Nyt multa loppui hoitovapaa joten töitä pitäisi saada. Olen hakenut paria työpaikkaa ja toivon että tässä kuussa voisin aloittaa jommassa kummassa. Lapsi aloitti juuri päiväkodissa taas. On ollut siellä siis aiemminkin kun hoitovapaan jälkeen menin töihin ja sitten jäin taas hoitovapaalle.



Arki sujuu ihan hyvin, saa nähdä miten sitten kun aloitan työt. Toivottavasti ei tule hirveän pitkiä hoitopäiviä lapselle. Lapsi näkee isäänsä vähintään kerran viikossa. Välillä isä tulee lasta katsomaan ja joka toinen viikonloppu lapsi menee isälleen. Rahaa mulla ei nyt kauheasti ole, mutta tullaan toimeen ihan hyvin kun ei turhia ostella.



Ihan hyvin jakselen lapsen kanssa kahdestaan, välillä tietysti on vähän yksinäinen olo. Mutta tällä hetkellä mulle on kaikkein tärkeintä että lapsi voi hyvin. Sosiaalista elämääkin kyllä on, lähinnä silloin kun lapsi on isällään koska suurin osa mun ystävistä asuu melko kaukana joten ei voida noin vain piipahtaa kylässä.

...Tottakai on rankkojakin päiviä, mutta voin sanoo rehellisesti eläväni onnellisinta vaihetta elämässäni, tähän saakka :) Olen töissä 25 h/ vkossa, eli osahoitovapaalla. Poika 3 pv/vko hoidossa ja yhden päivän mummolassa tarvittaessa. Rahaa vähän, mutta riittävästi; saan laskut maksettua, asutaan rivarikolmiossa ja ostan vaatteet ja ruoat täysin itse. Tykätään myös käydä muutaman kerran vuodessa muutaman päivän reissuilla.

Isäänsä poika ei ole vuoteen nähnyt-jaksoi roikkua mukana parisen vuotta. Penniäkään en häneltä saa, mutta parempi juuri nyt näin. Tietysti soisin pojalle oikeuden tutustua isäänsä, mutta onneksi on ukki jonka kanssa retkeillä ja tutustua elämän miehiseen puoleen :)

Vaikea kuvitella, että elämä tästä voisi toisaalta parantua..

Teen normityöpäivää ja lapset ovat tietysti tuon ajan tarhassa. Arki sujuu hyvin ja on aktiivista. Harrastan ja teen paljon asioita, mutta vain sellaista, johon voin ottaa lapset mukaan. Tai tehdä kotona lasten mentyä yöunille, esim. treenata.



Äitinsä tapaa lapsiaan lisääntyvässä määrin, tällä erää ehkä keskimäärin yhden päivän viikossa.



Olen suht hyvätuloinen ja asumme maalla omakotitalossa omalla leikkikentällä, leikkihuoneella jne. Eli olemme lasten kaa tehneet olomme mahdollisimman mukavasti.



Ainoa asia, mikä on hiertänyt on se, että naissuhdeyritykset ovat aina epäonnistuneet. Syynä lapset. Ilmeisesti minunlaiseni hyvin pitkälle totaali-yh on harvinainen ilmiö miesten joukossa. Naisten narsistinen itsetunto ei näytä kestävän pitemmällä aikavälillä sitä, että panen lapseni aina naisen edelle.



Lukuisten epäonnistumisten jälkeen olen alkanut ajattelemaan, että mihin minä oikeastaan sitä naista tarvinkaan? Että oikeasti mulla on tosi hyvä elämä ja on oikea aika nauttia siitä vielä kun lapset ovat pieniä. Sitten myöhemmin haikeudella kuitenkin muistelen tätä pienlapsiaikaa.

Nyt menee jo hyvin, kun lapset on jo kouluiässä. Käyn töissä ja olen käynyt äitiyslomia lukuun ottamatta kokopäiväisesti aiemminkin. Lapset ovat olleet nuorempana perhepäivähoidossa.



Meillä toinen vanhempi ei tapaa lainkaan lapsia, koska asuu ulkomailla, eikä häntä kiinnosta. Hänellä on siellä uusi perhe ja elämä.



Rahaa meillä on tarpeeksi koska olen onnekseni varsin hyvätuloinen. Mitään omaa aikaa minulla ei ole eikä omia harrastuksia, mutta en oikein niitä kaipaakaan. Sen sijaan joskus kyllä tulee mieleen että olisi kiva löytää uusi mies mutta mistäs sen löytää kun on aina kotona tai liikkeellä lasten kanssa vaan, esim. baareihin ei pääse. Mulla ei oikeastsaan ole muuta sosiaalista elämää kuin työkaverit ja lasten kautta olevat kontaktit joihinkin toisiin vanhempiin. Mutta eipä tuo mitään, pärjään näinkin hyvin.

Minulla on nykyään miesystävä jota tapailen myös silloin, kun lapsi on minulla. En käy töissä, lapsi vasta täytti 3 ja olen hakenut töitä kyllä pidemmän aikaa. Lapsen isä tapaa lasta joka viikko, lapsi on hänellä viikonloppuisin jos hänellä ei ole mitään menoa ja viikolla illalla pari tuntia jos minä menen esimerkiksi kuntosalille. Rahaa on tarpeeksi ja vapaa-aikaa sopivasti. Jaksan hyvin :) Olen erittäin sosiaalinen ja minulla on paljon kavereita, lapsi ei ole este heidän tapaamiselle.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2012 klo 13:18"]

Arki sujuu kivasti, itse olen osa-aikaisena töissä, lapset päiväkodissa (olivat ennen tätä työtäkin, vaikka olin työttömänä).

Itselläni on mahdollisuus tavata kavereita ihan hyvin.

Rahaa on sellainen vajaa kaks tonnia kuukauteen, pärjään lasten kanssa hyvin.

Isä tapaa lastaan joka kolmas viikko.

Jaksan ihan hyvin, välillä tietty rankkaa.

En kaipaa parisuhdetta, seksiä ja läheisyyttä paljonkin.

[/quote] Miten hoidat oman seksin tarpeesi? t.Mies

[quote author="Vierailija" time="07.08.2012 klo 15:05"]

Minulla on nykyään miesystävä jota tapailen myös silloin, kun lapsi on minulla. En käy töissä, lapsi vasta täytti 3 ja olen hakenut töitä kyllä pidemmän aikaa. Lapsen isä tapaa lasta joka viikko, lapsi on hänellä viikonloppuisin jos hänellä ei ole mitään menoa ja viikolla illalla pari tuntia jos minä menen esimerkiksi kuntosalille. Rahaa on tarpeeksi ja vapaa-aikaa sopivasti. Jaksan hyvin :) Olen erittäin sosiaalinen ja minulla on paljon kavereita, lapsi ei ole este heidän tapaamiselle.

[/quote] Olen aikuinen mies ja minulla on ollut hyvin lämmin suhde erään ihanan yksinhuoltajan kanssa. Todellisuudessa kaipaan uutta vastaavaa lähiystävyyttä. Mitenkähän onnistuisi? txt.050-5255696

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2012 klo 15:05"]

Minulla on nykyään miesystävä jota tapailen myös silloin, kun lapsi on minulla. En käy töissä, lapsi vasta täytti 3 ja olen hakenut töitä kyllä pidemmän aikaa. Lapsen isä tapaa lasta joka viikko, lapsi on hänellä viikonloppuisin jos hänellä ei ole mitään menoa ja viikolla illalla pari tuntia jos minä menen esimerkiksi kuntosalille. Rahaa on tarpeeksi ja vapaa-aikaa sopivasti. Jaksan hyvin :) Olen erittäin sosiaalinen ja minulla on paljon kavereita, lapsi ei ole este heidän tapaamiselle.

[/quote] Olen aikuinen mies ja minulla on ollut hyvin lämmin suhde erään ihanan yksinhuoltajan kanssa. Todellisuudessa kaipaan uutta vastaavaa lähiystävyyttä. Mitenkähän onnistuisi? txt.050-5255696

[/quote]

Aika vanha ketju.... laitoitko jonkun kaverin numeron vai onko muka oma? :D